Diana ring

Olen ollut niin onnekas, että minulla oli äärimmäisen rakkaat ja läheiset isovanhemmat, joiden ehdottoman rakkauden sain tuntea ihan kaikessa mitä tein. Aina minulle oli tukea, aina oli tarjolla rakkautta. He olivat aivan valtavan suuri osa elämääni ja heidän ajatteleminen vieläkin saa kyyneleet kipuamaan silmiini. Olenkin tässä blogissa joskus tehnyt isoäitini kunniaksi pienen muisteluvideon onnellisesta lapsuudestani, jonka arvoa en voi edes alkaa kuvailla. Saan kiittää omien vanhempieni lisäksi suuresti heitä kaikista niistä eväistä, mitä minulle annettiin tämän elämän varrelle.

Kun rakas isoäitini nukkui pois, jätti hän minulle yhden sormuksistaan, jota hän käytti päivittäin. Kun nään sormuksen, nään hänet. Se lämmittää. Vihkisormusteni lisäksi se on ainut koruni, jota käytän päivin öin – kaiken kanssa. Sormus huokuu historiaa, sillä se on kulkenut suvussamme n. sadan vuoden ajan.

dubai-2010_0087

Isoäitini sormus

Tämän sormuksen myötä, olen ihastunut juurikin vanhoihin antiikkisormuksiin. Omistan kaiken kaikkiaan kolme sormusta, enkä ole edes miettinyt, että siihen kokoelmaan lisäystä haluaisin. Kuitenkin hiljattaisella kaupunkivaelluksella päädyimme sisään tunnelmalliseen pieneen antikkikauppaan, missä silmiini osui jo kaukaa vitriinissä komeileva yksilö. Vaikka harakka olenkin, en ole ikinä ennen samalla tavalla ollut viehättynyt jostain myynnissä olevasta korusta. Jokin vain sormuksessa veti minua puoleensa – kuin rakkautta ensi silmäyksellä.

img_3805

Uusi tulokas

Olin lumoutunut sormuksen kauneudesta ja sitä tovin huokausten saattelemana ihailtuani, kysyin myyjältä sen hintaa. Sain kuulla keskellä olevan mustan kiven olevan safiiri ja ympärillä olevien pienen pienen kivien olevan timantteja. Kuvauksesta päätellen ehdin jo harmistua ajatellessani sen olevan budjetilleni liian kallis, mutta ilokseni sain sen kuulla sen olevan myynnissä 180 eurolla! Seuraavaksi löysinkin itseni jo kassalta ojentamasta muovikorttiani. Ei toki mikään halvin ostos, mutta koin sen kuitenkin olevan edullinen kiviinsä nähden. Sormuksen koko on juuri ideaali nimettömääni, mutta ne paikat on jo varattu edellä mainitsemilleni tunnearvoa täynnä oleville sormuksilleni. Täten varmaan käyn ehkä vielä suurentamassa sormusta sen verran, että se mahtuisi vaikkapa etusormeeni.

Ihanan päivän päätteksi juttelin äitini kanssa Skypessä ja ihastelin hänelle uutta sormustani, jonka vaan koin niin omannäköisekseni. Äitini huomautti, että sormus oli hyvin samannäköinen kuin Prinsessa Dianan kihlasormus, joka periytyi viimeisten Englannin kuninkaallisten kihlajaisten myötä Kate Middletonille. En tiennytkään, että tätä tyyliä edustavia sormuksia nimitetään yleisesti Diana-sormuksisi. Jos siellä ruudun toisella puolella on enemmänkin tietämystä tämän tyylisistä sormuksista, niin otan infon kiinnostuneena vastaan kommenttiboksissa!

diana-ring

Onko sinulla joitakin erityisen rakkaita ja tunnearvoa huokuvia koruja?

Entäpä tällaisia Diana-sormuksia?

Seuraavaan juttuun

46 kommenttia kirjoitukselle “Diana ring

  1. Voi minä rakastan Diana-sormuksia. Ihastuin niihin jo hyvin nuorena ja yhden tällä leikkauksella olevan sormuksen omistankin. Toisaalta olen korufani ja omistan muutenkin suunnattoman määrän koruja. Tuo uusin sormuksesi on kuitenkin aivan ihana, kuten isoäitisikin sormus. Todella kauniita kumpikin.

  2. Tuo ostamasi sormus on jotain aivan uskomattoman upeaa. Ihanuus kerrassaan!

    Näitä kyseisen mallisia sormuksia alettiin kutsumaan Diana-sormuksiksi 80-luvulla Walesin prinsessa Dianan mukaan juurikin siksi, että hänellä oli tuon mallinen kihla. Muistelen, että 80-luvulla erilaisia versioita tästä sormusmallista oli runsaasti tarjolla kultasepänliikkeissä ja moni nainen sai Suomessa(kin?)mieheltään lahjaksi vastaavan sormuksen.

    Nythän tämä sormusmalli on jo suorastaan, voisiko sanoa, klassikko! Ihan mielettömän diilin teit ja hintahan on aivan mitätön, mikäli nuo kivet ovat tosiaan safiiri + timantit ja oletettavasti runkokin jalometallia…..Wau, mikä löytö! :)

  3. Oi, on kyllä todella kaunis sormus!

    Mulla on moniakin koruja, joilla on tunnearvoa. Ne korut eivät välttämättä ole aian niitä kalleimpia.Kuitenkin ne on saanut lahjaksi tai olen ostanut itse johonkin merkittävään tilaisuuteen.

    Eniten kuitenkin taitaa olla tunnearvoa mun Kalevala Korun Vanamo -sarjan helmikaulakorulla ja rannekorulla. Ne olen saanut vanhemmiltani yo-lahjaksi.

  4. Ai niin ja niistä omista tunnearvoisista koruista :)

    Kihla- ja vihkisormus tietysti minullakin ykkösinä- ne eivät selittelyjä kaipaa.

    Myös minulla on ollut erityisen lämmin ja läheinen suhde äidin äitiini. Mummoni tykkäsi koruista ja käytti niitä aina runsaasti. Erityisesti aivan lapsuudestani saakka on mieleeni jäänyt upeat, kimaltavat rintakorut (pukeutumiskorut), joita mummini piti aina. Kun hän sitten nukkui pois ja mummilta jääneitä tavaroita ja muuta omaisuutta käytiin läpi, pyysin, että saisin yhden rintakorun mummin korurasiasta muistoksi. Sinällään töysin arvoton rihkamakoru, mutta niin tärkeä minulle. Rintakoru on puolikuun muotoinen, hopean värinen ja siinä pavé-tyyliin istutettu zirkonioita koko korun alalta.

    Tärkeät korut ovat myös LapponiaKorun rannekoru ja korvakorut, jotka ostin häihimme. Soudin ja huopasin koruasian kanssa häiden alla, enkä oikein osannut päättää, mitä laittaisin suurena päivänä hääpukuni pariksi. Vain 2 päivää ennen häitä lähdin ostamaan miehelleni häihin hopeisia kalvosinnappeja ja silmiin osui LapponiaKorun upea hopeinen rannekoru ja korvakorut, jotka olivat juuri sinä päivänä tulleet liikkeeseen. Niissä toistui ihanasti samanlainen hohto, kuin hääpuvussani ja Lapponiakoruille tyypillinen orgaaaninen design, joka myös istui ihanasti pukuni drapeerauksiin – pakkohan ne oli ostaa.

    Vielä viimeinen kallisarvoinen koru on KalevalaKorun hopeinen ”Rakkaus”, kirkkaalla lasilla. Sain riipuksen ja korvakorut mieheltäni, kun esikoisemme syntyi. Riipuksen taakse on kaiverrettuna esikoisemme nimi ja syntymäaika ja hyvin sinne mahtuu vielä toisen (ja mahdollisesti kolmannenkin) lapsen nimi + synt. aika. :)

    Nämä ovat minun rakkaimmat korut ja näitä kaikkein eniten käytänkin. Itse henk. koht. en tykkää piilottaa koruja korulippaassa jossain laatikossa/kaapissa. Onneksi teen sellaista työtä, missä koruja voi ja saa käyttää ilman mitään rajoitteita (vert. esim. sairaalaympäristö). Kyllä tällaiset sinällään pienet asiat kovasti päivää piristävät ja muistuttavat itselle tärkeistä ihmisistä, tapahtumista ja asioista, kun siinä arjessa mukana kulkevat :)

  5. Hei Mrs V!

    Kommentoin aivan liian harvoin, mutta olen jo pitkään lukenut blogiasi, ja aina sinä jaksat ihastuttaa sillä, kuinka kauniisti puhut muista ihmisistä :) Tässä ihan herkistyy jo aamuisesta kun lukee koskettavaa kuvausta sinun isoäidistäsi! Arvostan ihmisissä positiivisuutta, lähimmäisenrakkautta ja toisten kunnioittamista, ja näitä ominaisuuksia on lämminhenkinen blogisi pullollaan :)

    Vaikutat todella sympaattiselta henkilöltä, blogisi perusteella syntyvän kuvan mukaan olet hyvin kaunis niin sisäisesti kuin ulkoisestikin! Eikä tyylitajussasikaan ole valittamista ;)

    Hyvää loppukevättä ja tervetuloa takaisin Suomeen <3

  6. Itselläni on myös erittäin rakas ja paljon muistoja herättävä timanttisormus rakkaalta mummoltani<3 Sormus koristaa oikeaa nimettömääni ja joka päivä jaksan ihastella sitä ja muistella lämmöllä jo edesmennyttä isoäitiäni. Hän oli hankkinut sormuksen vartavasten minulle ylioppilaslahjaksi, vaikka hän ei päässytkään sitä henkilökohtaisesti minulle koskaan antamaankaan :( Ja niin hölmöltä kuin se kuulostaakin, lakkiaispäivänä saadessani sormuksen sormeeni koin että hän olisi ikäänkuin läsnä juhlissani :) tai ainakin päällimmäisenä mielessäni<3

    Postauksiasi on ilo lukea ja ne piristävät usein päivää! Mukavaa ja aurinkoista loppukevättä sinulle :) Tsemppiä viimeisille rauskauskuukausille ja pienen suloisuuden odotteluun koko perheelle :)

  7. Mullakin on kaksi erityisen rakasta sormusta, jotka myös olen isoäidiltäni perinyt. Toinen niistä on ohuen ohut kultainen sormus ja se on aina oikeassa nimettömässäni. Tulee täysin alaston ja orpo olo, jos sormus ei ole sormessa.
    Kirjoitit kauniisti isoäidistäsi, että ”kun nään sormuksen, nään hänet”. Mulla on vähän samanlainen tunne omasta isoäidistäni. Kyllä ne isovanhemmat vaan on suuri rikkaus, eikä heitä unohda koskaan <3

  8. Rakastan koruja joilla on oma historiansa, tämä sinun diana sormus on kaunis ja ihana lisä muistorikkaisiin yksilöihisi. <3 Ja aivan varmasti itsekkin olisin kassalla kauniisti ojentanut muovikorttiani :D Minulla on tasan kolme sormusta jotka ovat ylitsemuiden rakkaimmat, puolisoni, äitini ja äidin äitini ovat antaneet minulle jotain niin tärkeää että vuosiin en ole voinut elää ilman kyseisiä sormuksia, tunne juuri samanlainen kuin sinulla, toki he kaikki elävät vielä<3 Ja mikä ihaninta on että saan jonakin päivänä antaa omalle tyttärelleni nämä rahaakin arvokkaammat sormukset ja historia kasvattavat yksilöt <3

  9. Oi niin kauniit nuo sormukset, ja aivan mitätön hinta tuosta uudesta sormuksesta ottaen huomioon kivet yms! Aivan täydellisen upea löyty :)
    Minusta on ihana miten kauniisti puhut läheisistäsi, vaikket pintaa syvemmälle mene antavat kauniit sanasi sinusta todella upean kuvan! Omaat kyllä sen sisäisen ja ulkoisen kauneuden, eiv oi kun itsekkin yrittää lisätä kumpaakin :)
    Itselläni tunnearvoltaan suurin koru on helmikaulakoru ja siihen kuluva helmirannekoru jotka pappani minulle osti yo lahjaksi. Myös helmikorvakorut jotka sain vanhemmiltani ovat listassa korkealla!
    Olen korujen kanssa vain niin rutiini käyttäjä, että päällä on aina samat. Ranteessa nomination ja Sabo, kaulassa DPN sydän ja korvissa helmet tai zirkonikivet :D pitäisi alkaa rikkomaan rutiineja arkeen kun juhliin laitan yleensä muuta ja koruja löytyy.. Snö valloittaa korupuoltani helmillään<3

  10. Kuinka kaunis sormus ja todellinen löytö tuohon hintaan. Onko sormuksen materiaali muuten sitten ihan kultaa?

    En ole ennen kuullutkaan että tuollaista sormusta nimitetään dianaksi mutta heti kuvan nähtyäni kyllä rävähti silmiini kuva Kate Middletonin sormuksesta, sen verran hyvin jäi mieleen viime vuodelta :)

    • Sitä en muistanut tarkistuttaa! Katsastin vain kivet! Mutta pitää ehdottomasti käydä sekin vielä katsastamassa. Ja tosiaan, minäkin tajusin asian vasta kun äitni siitä huomautti! :D

  11. Voi on! Tietenkin kihlasormus on tärkeä, mutta sen lisäksi olen saanut isotätini vanhan kaulakorun, sekä äitini ensimmäisen lahjan isältäni joskus vuosia sitten.

  12. Onpa tosiaan nättejä nuo sormukset. :)

    Mulla ei oikein ole koruja, joilla olisi erityistä tunnearvoa, koska olen niin luvattoman huono käyttämään koruja. Kyseisestä syystä en edes omista kovinkaan monia koruja. Vasta viime aikoina olen kunnolla innostunut koruista, mutta vielä mitään todellisia helmiä ei ole korujen saralla tullut vastaan.

    • Minulla oli sama ongelma pitkään, mutta kumasti tässä kuitenkin on tullut koruja hiljalleen lisäiltyä asuihin :D Tosin ”arvokoruja” eli tunnearvoa sisältäviä koruja minulle ei ole kuin pari, mutta se on jo enemmän kuin voisin toivoa <3

  13. Olinkin miettinyt,että onko sormuksellasi tarina. Ihanaa muistoa kannatkin mukanasi. <3 Oma mummoni antoi aikanaan oman rippisormuksensa minulle rippilahjaksi. Siinä on rubiini, mutta muuten sormus ei ole yhtään tyyliäni. Olenkin tässä pohtinut,että teettäisinkö siitä haluamani sormuksen. Vielä en ole raaskinut muuttaa sormusta, sillä mummolleni se on myös rakas. Minusta on ihanaa,että koruilla on joku tarina. Mukana kulkee silloin muisto rakkaasta ihmisestä tai hetkestä. :)

  14. Tuo sormuksesi kulkee virallisesti halo ring nimellä, eli keskuskiven (yleensä timantti tai safiiri) ympärillä on pieniä timantteja + mahdollisesti myös rungossa. Olen itse teettämässä juuri halo sormusta itselleni vihkisormukseksi, tämä malli on aika lähellä http://www.victorcanera.com/jewelry/engagement-rings/the-emilya-with-outward-stems.html

    Täysin käsittelemättömät luonnon sinisafiirit saattavat oikeassa värissä maksaa kymmeniä tuhansia/karaati, siis enemmän kuin timantit (ja pieni knoppitieto: Dianan valitseman sinisafiirin väri ei ole halutuimmasta päästä, se on hieman liian tumma vaikkakin siis tosi hieno ja arvokas kuitenkin) :) Ja nyt kun safiirit taas ovat suuressa suosiossa Katen myötä on hinnat nousseet hurjasti. Safiireja niin kuin timanttejakin tehdään myös ”teollisesti” ns man made jolloin hinnat ovat huomattavasti ystävällisempiä. Käsittääkseni kultasepän liikkeistä ei oikein näitä luonnonsafiireja saa vaan ne ovat labrassa valmistettu tai todella paljon värikäsiteltyja luonnon safiireja. Ihania ovat joka tapauksessa. Musta on ainakin kasvanut hurja korufriikki tämän oman sormusprojektin myötä kuten ehkä saattaa huomata! :D voi kun minunkin suvussa olisi periytynyt koruja joita kantaa ylpeänä ja haikeana, olet onnekas!

    • Kiitos ihan hirmuisesti, että jaksoit jakaa tämän tietosi kanssamme! Todella mielenkiintoista! Toivottavasti voit aloittaa oman perinteen korufanaatikkona ja luovuttaa sitten eteenpäin omille jälkeläisillesi mielettöminä perhekalleuksina <3 Ja kyllä, olen onnekas, että minulla oli se aika heidän kanssaan – ja ne kaikki muistot – aina <3

  15. Hei! Olen suomessa kello ja kultaliikkeessä työskentelevä ja sormuksesi mallisia Diana-sormuksia todella ”kopioitiin” paljon siihen aikaan kun prinsessa Diana sai omansa. Sormuksesi on selvästi ollut hyvä kauppa ja malliltaan oikein kaunis:) kuvasta jo huomaa, että kivet ovat hyvin kynsillä istutettuja, joten ei tarvitse huolehtia, että kivet siitä tipahtaisivat. Olen blogisi suuri fani ja blogisi olikin yksi ensimmäisiä blogeja joita aloin säännöllisesti seuraamaan:)

    • Kiitos kovasti! Miten ihana, että jaoit tietoasi kanssani! Kiitos vielä, että annat blogilleni aikaasi ja olet ollut seuranani niin pitkään!! :)

  16. Kauniita sormuksia nuo molemmat! Varsinkin isoäitisi sormus ja tarina sai mutkin henkäisemään ihastuksesta :) Sulla kävi tuuri Diana-sormuksen kanssa. Miten voi saada antiikkisen timanttisormuksen noin edullisesti? :O

    Itselläni on parikin lahjaksi tai muuten vain saatua korua, joista en raaskisi luopua. Käytössä ne ovat säästeliäästi ja vain jos ne sopivat asukokonaisuuteen. Yksi aarteistani on enoni Jamaikalta tuoma hopeasormus. Sormuksessa on suuri pisaranmuotoinen meripihkan pala hopeaan upotettuna. Sormuksen takana oleva tarina on hieman auki. Enoni oli saanut sormuksen Karibianmerta kierrellessään Jamaikalaiselta naiselta. Sitä en tiedä, mistä nainen on sormuksen saanut. Joka tapauksessa sormus on näyttävä ja sen alkuperää on mukava arvuutella aina, kun sormus eksyy sormeeni :)

    • Näin minäkin luulin! Voit kuvitella yllätykseni kun vein kultaliikkeeseen tarkistukseen ja he totesivat niiden olevan timantteja!

    • Ota huomioon että tämä on antiikkisormus. Tiedät varmasti että timanttien arvo tipahtaa niiden omistuksen myötä eikä yksityishenkilö saa niitä edes puoleen hintaan oikeasta arvosta myytyä. Ja mitä reittiä on sitten antiikkikauppaan päätynytkin, on se second hand koru. Nuo timantit istutuksessa on myös todella pieniä joten eivät ne niin paljon alkuperäisestikään ole maksaneet :) Korualalla työskentelevänä tiedät varmasti että noin tumma/synkkä väri safiirissa on myös aika edullinen oli sitten luonnonsafiiri tai ei, joten minusta se on ihan hyvä hinta tuosta sormuksesta.

      Piti oikein etsiä esimerkki: http://www.ross-simons.com/products/767792.html?cm_mmc=CJ-_-10378210-_-1609763-_-null

  17. pakko päivitellä täälläkin tuota sormuksen kauneutta – tai noiden molempien siis, tuo toinenkin suvussa kiertänyt sormus on ihana! <3 jokohan sinä ennätit käydä kultaliikkeessä kyselemässä, onko sormus valkokultaa? niinkuin siellä fb-sivulla silloin kommentoin, niin vanhoissa sormuksissahan ei välttämättä ole leimoja, mutta voit myös yrittää itse katsoa suurennuslasin kanssa näkyykö sisäpuolella mitään merkkejä leimoista. jos on 14kt niin lukee 585, ja jos taas 18kt niin lukee 750, voi toki olla muukin karaattimäärä kun kyse vanhemmasta tavarasta.

    • Kiitos paljon! :) Voi ikävä kyllä en ole vielä kerännyt tämän kaaoksen keskellä toista kertaa menemään, mutta varmasti otan vielä selville kunhan tämä hektinen aikataulu vähän rauhoittuu! :) Kiitos paljon noista neuvoista! :)

  18. Oih!

    Minulla on korurasiassa edesmenneen mummini Diana-sormus odottamassa kosintaa!

    Mummi lupasi sormuksen minulle jo ollessani pieni, ja hänen kuolemansa jälkeen olen vaalinut sitä kuin kalleinta aarrettani! Aina säännöllisin ajoin käyn sitä ihastelemassa ja silittelemässä.

    Se sopii täydellisesti vasempaan nimettömääni, niinpä olenkin jo vuosia sitten päättänyt käyttää sitä vihkisormuksena sitten kun joskus mieheni joskus ymmärtää kosia ja pääsen naimisiin! :)

    Olen seurannut blogiasi muutaman kuukauden, ja olen todella tykästynyt sinuun ja tyyliisi. Kirjoituksistasi tulee hyvälle mielelle ja onnellisuutesi oikein huokuu sinusta! :)

    Meille on myös tulossa esikoinen lokakuun alussa, ja minusta on ihanaa ihastella kasvavaa masuasi ja kekseliäitä vaateratkaisujasi. Innolla odottelen myös aina lastenhuone yms. hankinta-postauksia! :)

    Toivotan teille ja vaavillesi ihanaa kevättä ja ihanaa odotusta! <3

  19. Diana-sormus on oikealta nimeltään Carmosier-sormus, joka taasen tarkoittaa että suuremman keskuskiven ympärillä kiertää pienempiä timantteja.
    Jos kauppias on sanonut etä keskuskivi on safiiri ja ympäryskivet on timantteja, on sormuksen runkokin silloin kultaa. Timantteja ei koskaan istututeta muuhun kuin kultaan tai platinaan, koska istutettaessa niihin kohdistuu niin korkea lämpötila, että muut esim hopea sulavat…
    Carmosier-sormus on ollut yleinen vihkisormus malli juuri Iso-Britaniassa.

  20. Minun rakas mummuni nukkui pois hieman reilu vuosi sitten ja sukumme naiset toivoivat, että minä perin yhden mummun korusarjan: kultaisissa korvakoruissa, sormuksessa ja riipuksessa on kivinä kauniit vaaleanpunaiset rubiinit. Pappani oli ostanut setin osissa, hankkien vaimolleen aina uuden osan settiin, kun riittävästi säästöjä oli kertynyt. Nuo korut ovat minulle niin rakkaat, niin arvokkaat, niin tärkeät, etten ole vielä kertaakaan uskaltanut niitä pukea. Pelkään hukkaavani ne. Se on todella sääli, sillä silloin en pääse niistä nauttimaan ja niitä käyttämällä rakasta mummuani muistamaan ja kunnioittamaan. En vaan jotenkin uskalla.

    • Osanottoni mummisi menetyksen johdosta – ihanaa, että sinulla on muistojen lisäksi mummosi koru muistona. Rubiini ja safiiri ovat samaa ainetta, korundumia, ja värin perusteella nimeksi tulee safiiri tai rubiini. Jos siis kivi on vaaleanpunainen, se luokitellaan safiiriksi. Ainoastaan selkeät , intensiiviset punaiset (verenpunainen) ovat rubiineja. Väri tulee kromista, mitä enemmän kromia, sitä syvempi punainen.

  21. Oih,

    Tirautin melkeinpä kyynelen mummisi sormukselle;) aivan ihana..itselläni on papan takoma ihan vain metallinen käsirengas, jonka hän on tehnyt aikoinaan äidilleni 10 vuotislahjaksi. Pappaa en ikinä ole nähnyt, mutta itse sain käsirenkaan myös 10-vee lahjakseni ja käytän sitä vieläkin<3..vaikka se on varmasti täysin arvoton, niin minulle sillä on tunnearvoa enemmän kuin sanoilla voi kertoa!:)

  22. mulla on kans käytössä vain kaksi sormusta, vanhempieni vihkisormus (jonka sain kun täytin 10) ja isoäitini sormus. muistan lapsuudestani että mummuni aina puhui kuinka hänen kuoleman jälkeen saan sen sormuksen ja yhdessä muutossa se jo hukkui mutta löytyi kuitenkin puoli vuotta mummoni kuoleman jälkeen :)

  23. Upeita sormuksia molemmat! Itsellani on myoskin isoäitini vanha Diana-tyylinen sormus, jossa on sininen safiiri ja pienia timantteja ymparilla. En kuitenkaan kayta sita, koska olen vasta 17 ja koen sen olevan tunne- ja rahalliselta arvoltaan liian kallis jokapaivaiseen kayttoon. :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>