Uuden aatto

Mikko kysyi viime vuonna mistä se vuosi oikein tietää milloin päättyä, juuri joulukuun lopussa joka kerta? Mutta ehkä vuodenvaihde onkin kirjoitettu kalenterin sijaan ihmiseen. Kaksitoista kuukautta juostuja päiviä, hilpeitä iltoja, raukeita viikonloppuja ja hetkiä täynnä toivoa, takapakkeja, tarmokkaita suunnitelmia ja sattumanvaraisia eksymisiä tilanteisiin ja paikkoihin. Kun tänä iltapäivänä suljin työkoneen ja lähdin hakemaan samppanjaa ja pizza-aineksia samoissa maalintahraisissa villahousuissa joissa olen heilunut viime päivät, totesin että ehkä niitä on ollut jo tarpeeksi yhdelle vuodelle.

uusivuosi1
uusivuosi3
uusivuosi2

Tarkoituksemme oli viettää rento ilta Laurin ja Annan kanssa, katsellen villasukissa kun pienet mäyräkoirasiskot leikkivät. Olin varustautunut tähtisädetikuilla ja kylmällä kuohuvalla, Anna oli käynyt aamulla kauppahallissa hakemassa hyvää luomulihaa. Ei mennyt montaa tuntia kun puolet ystäväpiiristä vain ilmoitti liittyvänsä seuraan. Ehkä se on rakkauden merkki, kun ei tarvitse erikseen kutsua? Pizzat uuniin ja skumppalasit kaapista, ei juhliin tarvita muuta. Lokoisaa iltaa, kaunokaiset, ja mitä parhainta uutta vuotta! Tiedän nyt jo, että siitä tulee hyvä.

PS. Heilun yhä samoissa maalinntahraisissa villahousuissa. Päätin jo kauan sitten, että ystävyys on sitä että kelpaa sellaisena kuin on.

Seuraavaan juttuun
Seuraavaan juttuun

Mellakka Helsinki tuli kaupunkiin

Hei kaunokaiset, en suinkaan pantannut salaisuutta kasvattaakseni jännitysmomenttia, vaan siitä yksinkertaisesta syystä etten ehtinyt paneutua asiaan sen vaatimalla pieteetillä kaikelta maalaamiselta, hiomiselta, sahaamiselta ja rautakaupoissa juoksemiselta. Uusi vuosi on tuomassa mukanaan hengästyttävän määrän uusia tuulia ja yksi niistä on Mellakka Helsinki, luovien alojen pr-toimisto jonka perustin työn merkeissä aikoinaan tapaamani ystäväni Mari Wainion kanssa. Suuri osa ajastamme tulee kulumaan saman duunin parissa jota olen tehnyt viimeiset vuodet freelancerina, siis artistipromootion. Sen lisäksi teemme tiedotusta ja pr-hommia muillekin luovien alojen tekijöille, toimijoille ja tapahtumille muodin, musiikin, taiteen ja kulttuurin kentällä – miksei jopa bloggaajille.

tulossapian

Toimistomme on 23 neliön kokoinen spektaakkeli Suvilahden vanhan voimalan Konttorissa. Vanhat laminaatit ja pölyiset sälekaihtimet ovat saaneet kyytiä kuluneiden päivien aikana ja maali on roiskunut – lopputuloksesta tulee ihan Mellakan näköinen! Avaamme ovemme virallisesti ensi viikolla, mutta vielä on paljon tehtävää ennen kuin saamme pyörät pyörimään täydellä teholla.

Blogiin uusi yritys ei vaikuta, lukuunottamatta näitä muutamia viikkoja kun olen naputellut postauksia maalintahraisin sormin yön pimeinä tunteina. Malttakaa vielä hetki, tälläkin tontilla alkaa vuodenvaihteen jälkeen taas tapahtua!

PS. Työtoverini Mari on merkittävä henkilö paitsi omassa henkilökohtaisessa elämässäni myös blogin kannalta: juuri hän komensi minut perustamaan tyyliblogin, kun olimme neljä vuotta sitten vielä molemmat töissä EMI Musicissa, istuimme Kaapelitehtaalla lounaalla ja kävin läpi viikon toista tai kolmatta monologia kuolemattomasta aiheesta kengät.

Seuraavaan juttuun

Kotikissan toiveita

Alet ovat alkaneet rytinällä ja kevät alkaa pikkuhiljaa saapua kauppoihin, mutta ainoat vaatteet jotka juuri nyt houkuttelevat ovat äärimmäisen mukavat, tehty kashmirista ja suunniteltu kotikissalle, jonka päiväohjelmaan sisältyy enimmäkseen lukemista ja spontaania nukahtelua peittojen ja tyynyjen välittömään läheisyyteen. Harmaan ja hiekan sävyt ovat juuri sopivat sävyt silloin kun haluaa vain käpertyä kerälle jonnekin lämpimään ja vaatia jotakuta tuomaan lisää kahvia.

laiskamadon-toivelista

Tummanharmaa hihaton paita ja keskiharmaa villapaita ovat COSilta, vaaleanharmaa torkkupeitto on Arelalizzan. Valkoinen neule ja tummanharmaat housut ovat All Saintsin, villasukat La Alpacan ja tummanharmaa kaulahuivi Samujin. Kaikki ovat kashmiria, paitsi alpakkavillaiset sukat. Pehmoiset rintaliivit ovat Calvin Klein Underwearin, alusvaatteetkaan eivät saa puristaa.

Voi tätä mukavuudenhalun määrää. Onneksi sain joululahjaksi äidin kutomat villasukat, niitä ei voita mikään.

Kuvat All Saints, Samuji, COS, ShopBop, La Alpaca & Arelalizza

Seuraavaan juttuun

Musta joulu

Takana musta ja myrskyisä joulu meikäläisen makuun! Punaviinilasin vieressä sai tänä vuonna lorvia vain säälittävän päivän verran, mutta syy aherrukseen on onneksi ollut hyvä. Uudeksi vuodeksi on luvassa uusia tuulia, uusi yritys on niistä yksi – palaan aiheeseen paremmalla ajalla lähipäivien aikana.

suvilahti-2
suvilahti-1
suvilahti-3

Suvilahti on kaunis myös mustana ja märkänä. Iltakävelylle pakotettu nakkivaljakko oli tosin toista mieltä.

Seuraavaan juttuun

Jouluperinteitä

Hei Kurvin jouluvastaanotolta! Täällä on sairastelevasta nakkipesueesta huolimatta vietetty joulua melko juhlavin menoin. Epäkonventionaalista elämää elävästä 33-vuotiaasta muusikosta, jonka kanssa jaan kotini, on kuoriutunut tänä jouluna perinnetietoinen jouluhörhö. Hän on soittanut toistolla Frank Sinatran esittämiä joululauluja, viettänyt aaton Mikolta unohtuneessa paljettitonttulakissa ja esittänyt äänekkäitä vastalauseita jokaiselle ehdotukselleni, joka on tavalla tai toisella ollut ristiriidassa ikiaikaisten jouluperinteiden kanssa. En olisi enää yllättynyt, vaikka hän olisi taikonut mäyräkoirillekin pienet paljettiset tonttulakit.

Perinteistä puheenollen: Aijalta saadun paketin myötä keksimme uuden jouluperinteen, joka inspiroi äideistä ja ystävistä koostuneen juhlaseurueen skumpanhuuruisiin piparitalkoisiin keskellä aattoyötä. Mäyräkoiranmallisia pipareita, voiko olla parempaa? Taloudesta löytyi toki entuudestaankin jotain teemaan sopivaa: luunmallinen piparimuotti.

piparit1
piparit2

Vitsailtuani koko aattoillan Karon kustannuksella tajusin, että ehkäpä minä mäyräkoirapipareineni ja poikaystävä paljettitonttulakkineen olemme ihan sopivasti kajahtanut yhdistelmä. Ja kuka väittää, ettei joulusta tullut valkoinen? Olohuoneemme on täynnä koirien joululahjaksi saamista pehmoleluista kiskottua vanua – siinäkin perinne, josta ihkaensimmästä jouluaan viettävä Juno pääsi samantien kärryille. Seuraavaksi ohjelmassa: lisää leffoja, kirjoja ja punaviiniä. Ihanaa iltaa!

Seuraavaan juttuun

Joulun vaihtoehtoinen soittolista

Joulutunnelma on ollut hiukan hakusessa. Vietin eilispäivän rautakaupassa (remonttihommia luvassa heti Tapaninpäivänä) ja illan vielä juhlavimmissa tunnelmissa eläinlääkäriaseman päivystyksessä, sillä koko nakkipesue on ärhäkässä oksennustaudissa. Mutta mies tuli kotiin kuusen kanssa, pilkkoi lantut ja porkkanat, kaivoi kynttilälyhdyt esiin ja pisti joululaulut soimaan. Kyllä se tästä, vaikka Juno ei elämänsä ensimmäisenä jouluna pääsekään vielä luomukinkun makuun. Pistämme karvalapsille palan pakkaseen uutta vuotta varten.



Lokoisaa joulua, kaunokaiset!

Seuraavaan juttuun

Pikapyrähdys Tallinnaan

Hei kaunokaiset, jos rakkaallanne on vielä joululahja hankkimatta jättäkäääpä blogi auki selaimeen – nyt seuraa nimittäin toinen viime tingan lahjavinkki! Mainitsinkin jo, että karkasimme Karon kanssa tovi sitten kaivatulle pikalomalle. Sain mahdollisuuden kokeilla Elämyslahjojen valikoimaa ja vaikka igluyö kahdelle olisikin epäilemättä Lapissa asuvan äitini mielestä sopinut idylliseksi getawayksi, päädyin kuitenkin romanttiseen reissuun Tallinnan vanhaankaupunkiin. Syksy on pitänyt kiireisenä eikä poikaystävänkään kalenteriin ole jäänyt turhan montaa vapaapäivän kokoista aukkoa, joten kahdenkeskinen pyrähdys Tallinnaan tuli totisesti tarpeeseen.

tallinna-1
tallinna-3

Hakusessa oli helppo ja vaivaton pikkuloma ja sellaisen sain: napsautin paketin verkkokaupassa ostoskoriin, sähköpostiin kolahti sekunnin päästä tarkemmat tiedot ja hetken päästä hotelli olikin jo varattuna. Laivamatkat varasimme reissua edeltävänä päivänä, sitten ei muuta kuin kevyt kassi olalle ja vielä kevyemmällä mielellä matkaan.

tallinna-13
tallinna-16

Romanttisen yösijan tehtävää toimitti Old House, nostalgisesti natiseva majataloidylli joka tarjoaa hotellihuoneiden lisäksi sekä pienempiä että suurempia asuntoja varustettuna kodinomaisella tunnelmalla – jos nyt ”kodinomaiseksi” voi laskea tulisijan, parvekkeen, saunan sekä muita ylellisyyksiä, joista omassa kodissa saa vain haaveilla. Sijainti keskellä Tallinnan vanhaa kaupunkia on täydellinen laiskan väsyneen matkailijan kannalta: taksi vie satamasta perille muutamassa minuutissa (kesällä matkan toki kävelisikin) ja kaikki olennainen löytyy muutaman korttelin säteeltä – esimerkiksi vanhan kaupungin tori on heti kulman takana.

tallinna-2
tallinna-6

Hotellista ei olisi keksinyt mitään valittamista, vaikka olisi yrittänyt. Kun astuimme sisään posket myrskytuulen punaamina, saimme eteemme lasillisen punaviiniä lämmikkeeksi samalla kun kirjauduimme sisään ja seurasimme vastaanottotiskin tyttöä neljänteen kerrokseen huoneeseemme. ”Huone” osoittautui 75 neliön harjakattoiseksi ullakkoasunnoksi, johon kuului saunan, avokeittiön ja olohuoneen lisäksi väliseinämällä erotettu makuuhuone ja takka. Romantiikkapaketti oli totisesti nimensä veroinen: leveälle sängylle oli levitetty ruusun terälehtiä ja pöydälle oli katettu henkilökohtaisen tervehdyksen lisäksi samppanjapullo, sydämellä varustetut leivokset, hedelmiä ja käsintehtyä suklaata. Häpeilemättömän kornia, ja naurunsekaisen ensireaktion naurukohtauksen jälkeen aivan äärimmäisen ihanaa. Jopa epäromanttisen porilaisen mielestä – koskapa sitä saa hotelliin saapuessa vaan istahtaa alas ja poksauttaa kuohuvaa?

tallinna-12
tallinna-10

Päivä kului lorvien, torkkuen, pussaillen ja kuljeskellen mukulakivisten kortteleiden välissä. Emme tehneet yhtään mitään – lomapäiväksi siis täydellinen. Kävimme syömässä kun nälkä yllätti, torilta saimme glögit. Poikaystävä kävi onnellisena saunassa kolme kertaa, minä kävin kääntymässä ja toteamassa, ettei sauna ole puoliksi suomalaisesta geeniperimästäni huolimatta vieläkään minun juttuni.

tallinna-5
tallinna-4

Illan vietimme valtavassa sängyssä leffojen äärellä. Tarkoitus oli maleksia vielä myöhäisillan safkalle, mutta emme jaksaneet jäädä kaupungille. Haimme pizzat ja kylmät kaljat muutaman korttelin päästä ja painelimme takaisin sänkyyn pizzat kainalossa. Minuutin mittaiset välimatkat = arvostan.

tallinna-15
tallinna-11
tallinna-14

Aamulla oli luvassa reissun ehkäpä paras osuus. Kerrankin ei tarvinnut miettiä mihin asti hotelli tarjoaa aamupalaa: keittiön jääkaappi oli varusteltu aamiaisbrunssin aineksilla. Poikaystävä pisti parastaan ja tarjosi herkut suoraan sänkyyn, meikäläisen ei tarvinnut tehdä muuta kuin herätä. Siltä varalta että kultani sattuu langoille, mainittakoon että voisin viettää useamminkin vastaavanlaisia aamuja.. On tosin sekin luksusta, että saan viikonloppuisin kahvikupin sänkyyn.

tallinna-1

Eipä voi muuta kuin suositella. Päätimme palata kevään mittaan takaisin ystäväporukalla, Old Housesta löytyy isompiakin asuntoja, joihin mahtuu enemmän sakkiakin. Vinkki kuitenkin kahdenkeskistä rauhaa kaipaaville: laivamatkoille kannattaa varata hytti, jos ei välttämättä halua kuunnella kanssamatkustajien karaokekimaraa (vaikka onhan epävireisesä Aikuisessa naisessa toki oma kansallisromanttinen latauksensa). Muutama Tallinna-aiheinen matkavinkki seuraa vielä myöhemmin, nyt joulupatojen ääreen!

Seuraavaan juttuun

Tilaa Olivia Lumi-laukun kera

Hei kaunokaiset, seuraa kaksi viime tingan joululahjavinkkiä, joista ensimmäinen tärähtää eetteriin nyt. Maan paras muotilehti (saatan toki olla jäävi) Olivia irtoaa blogin lukijoille erikoisedullisella diilillä mitä ei saa mistään muualta: viisi numeroa hintaan 19,90€ ja kaupan päälle Lumin nahkainen pikkulaukku. Tilaa itselle, siskolle, ystävälle tai äidille diili tästä!

olivia-tilaus

Seuraavaan juttuun

Turvavaatteissa kohti talvea

Harmaat collegepaidat kuuluvat samaan turvavaatteiden sarjaan kuin mustat väljät villapaidat: sen lisäksi että ne ovat lämpimät ja mukavat niissä saa rauhassa maleksia ja maastoutua seiniin. Ensimmäinen paitani oli American Apparelilta, vähän liian leveä, vähän liian lyhyt ja pikkuisen liian ohutkin. Se toimittaa nykyisin lähinnä yöpaidan virkaa, Filippa K -merkkinen tulokas on sen virallinen seuraaja. Hihat kuuluu kääriä ja alle puetaan minihame tai muuta helppoa.

asu1
asu4
asu2
asu3
asu5

Takki Stylein*, collegepaita Filippa K, minihame Stylein, nivelsormukset Fashionology*, maiharit secondhandina hankitut Dieselit. (*Päätynyt kaappiin blogin kautta tai hankittu saadulla lahjakortilla.)

Dieselin maihareiden pehmeä nahka tekee niistä vähintään yhtä mukavat kuin collegepaidat. Kun hengitys höyryää ja nollan alle kurkottelevat lämpötilat nipistelevät poskia, kaipaan ylleni pelkästään vaatteita jotka tuntuvat yhtä lohdulliselta kuin rakkaan syli.

Kuvat Dorit Salutskij @ Paikka auringossa

Seuraavaan juttuun

3 x joulunpunaiset pillit

En ole koskaan ollut sesonkivaatteiden suuri ystävä, mutta jos olisi pakko sijoittaa, hankkisin ehkä joulunpunaiset housut. Punaviinin sävyissä hehkuvilla pöksyillä olisi käyttöä myöhemminkin eikä lopputulos ole liian värikäs, kun pitää muut värit hillittyinä (eli mustina).

punaiset-pillit1

Vince Denimin pillit ovat pehmeää vakosamettia, samoin kuin Blank Denimin – jälkimmäiset ovat vain huomattavasti halvemmat. J Brandin nahkahousut ovat napakkaa lampaannahkaa, niissä riittäisi potkua joulusesongin jälkeenkin pitkälle ensi vuoteen. Hmm, koko jouluaihe taisi olla vain tekosyy keksiä lisää perusteluita sille miksi punaisten nahkahousujen hankkiminen on välttämätöntä.

Punaisista pilleistä saa joulupöytäkelpoiset anopinkin silmissä, kun pukee niiden seuraksi valkoisen silkkipaidan tai palmikkoneuleen. Kurvin jouluvastaanotolla ei kauheasti pingoteta, joten yhdistäisin niihin itse jotain samantapaista kuin kuvan tyttö: ohutta, valuvaa ja mustaa – tosin yhdistettynä sirojen kenkien sijaan villasukkiin.

Kuvat StockholmStreetStyle & ShopBop

Seuraavaan juttuun

Onnellisuusteoria

Olen pohtinut tänä vuonna paljon konseptia nimeltä onnellisuus. En taida olla ainoa päätellen siitä kuinka monta pitkää, lyhyttä, unohtumatonta ja ohikiitävää keskustelua olen käynyt aiheesta erinnäisten rakkaiden kanssa. Tuntuu kuin ihmiset yksi kerrallaan luopuisivat viisivuotissuunnitelmistaan ja kirjaisivat tilalle vain yhden tavoitteen: olla onnellinen. Perimmäinen preesens, tuo maailman yksinkertaisin asia jonka tavoittelusta tulee helposti niin mahtipontinen missio että päämäärä katoaa paineiden alle.

h
keittio21

Olin vuosia niin onneton, että se alkoi määrittää minua. En edes huomannut kun se alkoi: sydänsuruista ja väsymyksestä syntyi viaton alakulo, joka huuhtoi lempeästi mukaansa. Pian tuttuun rooliin oli helppo heittäytyä, epäonnen lempilapseksi, jolle ei koskaan tapahdu mitään hyvää. Hyvät uutiset eivät vaan koskeneet minua: minusta tuli tyttö, jolla oli kroonisesti kaikki huonosti. Työ imi kaiken energian antamatta mitään takaisin, stressi puristi rintakehää niin ettei henki kulkenut. En ehtinyt nähdä ystäviäni tai väsymykseltäni jaksanut. Parisuhteeni oli ajautumassa umpikujaan enkä tiennyt miten olisin pelastanut sen tai halusinko edes. Se oli sentään edistysaskel edellisestä suhteestani, joka oli umpikuja alusta alkaen – olin huomaamattani toistanut samaa kaavaa, valinnut toivottomuuden kun olisi pitänyt valita toivo.

luntalontooseen2
portobello13
hetket1

Yhtenä päivänä vaan lopetin. Kyllästyin kuuntelemaan itseäni. En jaksanut enää olla tyttö joka soittaa ystävilleen yhdeksän puhelua päivässä valittaakseen miten kamalaa elämä on. Halusin olla tyttö, joka laittaa kuohuviinipullon pakkaseen, kutsuu ystävät kylään ja tahtoo tanssimaan.

luntalontooseen4

Kurssinmuutos vaati toki muutakin. Oli kestänyt koko elämä tajuta, että vain minä itse voin vaikuttaa siihen olenko onnellinen vai onneton. Se valkeni kuin joku olisi sytyttänyt valon pimeään. Ei ollut pakko tehdä työtä joka kuristi hitaasti kuoliaaksi, tai jäädä suhteeseen joka teki kaikesta kevyen sijaan painavan. Valitsin toisin. Vihdoin halusin olla onnellinen ja kas, niin kävi.

portobello5
jouluaatto6

En tarkoita, että elämä on parempien valintojen seurauksena huoleton kuin pilvetön taivas. Huonoja hetkiä ja huolia on aina. Kyse on vain siitä mihin päättää keskittyä. Jos haluaa nähdä hyvää, pian sitä ei tarvitse edes etsiä – se löytää tiensä luokse itsestään. Täsmälleen sama pätee huonoon. Ei kenenkään elämässä ole taikaa sen enempää kuin muiden, toiset vaan näkevät sitä enemmän – ja se mihin keskittyy, tuplaantuu.

camden2
5
puisto10

Seuraava oppitunti onnellisuudesta: läsnäolo. Olen viettänyt puolet elämästäni ikävöiden paikkoihin joissa olen tai en ole käynyt ja hetkiin joita oli tai ei tullut. Sitten tajusin, että jokainen sekunti on täällä vain kerran – nekin, joiden annan välinpitämättömänä valua ohitse sillä välin kun kaipaan jonnekin muualle. Hakkautin ranteeseeni ruksin, joka sijoitti minut kartalle aikaan ja paikkaan ja päätin olla läsnä siellä missä milloinkin olen. Katsoa ihmisiä silmiin, kysyä mitä kuuluu ja haluta kuulla vastaus. Tehdä koko sydämellä kaiken mitä teen, oli se sitten työtä, lorvimista sohvalla tai sattumanvarainen keskustelu ventovieraan kanssa ratikassa.

_su15
tyopaiva11

Vielä on opittavaa: haluan lopettaa juoksemisen ja hengittää, perille täytyy päästä hitaamminkin. Yhä useammin tahdon sulkea tietokoneen ja keskittyä niihin ihmisiin, jotka ovat ympärilläni nyt. Puhelimeni lipsahtaa vahingossa usein äänettömälle, aluksi se ärsytti kun puhelut menivät ohi. Sitten tajusin nauttia siitä, etten enää loiki sätkynukkena pirisevän puhelimen perässä, vaan tulen katsoneeksi sitä kun haluan. Joinakin päivinä on vaan painettava – taottava kun rauta on kuuma – mutta kaikkina muina haluan omistaa päivästäni kokonaisen tunnin kahvimukille ja autuaalle tyhjäntoimittamiselle vanhan lehden äärellä, toisen tunnin mäyräkoirien masujen rapsutteluun ja kolmannen torkkuihin, kun alkaa väsyttää.

sunnuntai81
_kaapeli6
aamu11

On huojentavaa huomata, että elämä muuttuu helpommaksi joka vuosi. Sitä alkaa pikkuhiljaa antaa itselleen tilaa, ei tarvitse olla jatkuvasti enempää tai vähempää. Oppii keskittymään asioihin jotka tuottavat iloa ja tekevät onnelliseksi ja kiertämään kaukaa asiat, joita ei tahdo lähelleen. Maailman ei tarvitse tulla valmiiksi, elämän perimmäiseen olemukseen ei edes kuulu täydellisyys eikä kaiken tarvitse mennä juuri kuten minä suunnittelin. Kun luopuu odotuksista, saa tilalle paljon enemmän.

karo-ja-jarvis-52
_polttarit2

Tämänkin illan painoin kun oli painettava, mutta kun jaksan vielä muutaman yön on joulu. En tarvitse lahjoja enkä kaipaa joululauluja, haluan vain kokonaisen tunnin jonka omistan kahvimukille ja tyhjäntoimittamiselle lehden äärellä, toisen masujen rapsutteluun ja vaikka monta torkkuihin, joita en ole ehtinyt hetkeen ottaa. Kerään miehen ja kahden mäyräkoiran kokoisen perheen ympärilleni, ja olen tässä.

Seuraavaan juttuun
Seuraavaan juttuun

Hetkiä viikonlopulta

Tajusin pikkujouluissa lauantaina etten ollut viettänyt viikkoihin niin monta tuntia ajattelematta töitä kertaakaan. Ehkä se pitäisi ottaa useamminkin tavaksi. Juhlat olivat ihanat ja kestivät pikkutunneille, jäimme miehen kanssa pistämään vielä viimeisiä paikkoja järjestykseen. Vihoviimeinen virhe: levätään ihan hetki tässä sohvalla ennen kuin kävellään kotiin. Heräsin aamukymmeneltä mäyräkoira numero kaksi käpertyneenä kainaloon ja mies toiseen. Mikä univelka?

tahtonen

Jos lauantaina kipinöi ja säkenöi, sunnuntaiaamun tähtihetki ei ollut se kun kotiovella huomasimme, että molemmilla on jäänyt avain sisään. Kaksi tuntia umpiväsyneenä, nälkäisenä ja hiukan huterassa olotilassa kerrostalon rappukäytävässä ei aivan vastannut käsitystäni siitä miten olisin halunnut viettää sunnuntaiaamupäivän (mieluiten autuaassa umpiunessa peiton alla), mutta tulimmepa oppineeksi, että (1) naapurimme nukkuvat sunnuntaisin yhtä pitkään kuin mekin olisimme halunneet, (2) parisuhteemme kestää kahden tunnin kokoisia vastoinkäymisiä, vaikka kärsivällisyys ei ole kummankaan paras ominaisuus ja (3) mäyräkoirat sopeutuvat ääriolosuhteisiin, kunhan saavat tarkkailla niitä palvelusväkensä takin sisältä.

Seuraavaan juttuun

Kova mutta pehmeä

Pehmeää villaa aavistuksella mohairia + nahkaiset hihat = talven nerokkain villatakki. Rennosti grunge modernilla kulmalla, yhdistäisin epäilemättä kaikkeen mitä omistan. Mustat pillifarkut, nilkkapituiset saappaat ja löysä pipo. Kepeä silkkimekko, paksu huivi ja nauhalliset nilkkurit. Musta minihame, valkoinen t-paita ja prätkäsaappaat.

cos-neuletakki

Olen penkonut COSin verkkokaupan ylösalaisin varmaan sata kertaa tilaamatta yhtään mitään, yritän taistella alennusmyynteihin saakka. Jättäkää minulle yksi villatakki koossa M, kiitos!

Kuva COS

Seuraavaan juttuun

Matkakuume (osa 100)

Ensilumi vaivihkaa vaan ilmestyi maahan Itsenäisyyspäivän vastaisena yönä, lepäsi aamulla valkoisena peittona kaupungin yllä itseensätyytyväisenä kuin olisi ollut siinä aina. Lämmin, tuuleton syksy loppui kuin seinään ja vaikka lumi suli jo pois plussan puolella keikkuvien astelukemien tieltä, sää on siitä saakka ollut yhtä myrskytuulta, kaatosadetta, vaakasuoraan lentävää tihkua ja muuta märkää ja epämiellyttävää. Olen yrittänyt puolilaiskasti etsiä kaupasta takkia joka peittäisi kaiken paitsi silmät, mutta taidanpa säästää nekin rahat lentolippuihin – on meinaan sattuneista syistä taas melkoinen matkakuume. Viime vuonna kävimme näihin aikoihin Lontoossa, ikävä iski kun selasin kuvia läpi.

lontoo24
lontoo26
lontoo29
lontoo18
lontoo20
lontoo17
lontoo10
lontoo3
lontoo23
lontoo11
lontoo13
lontoo30
lontoo28
lontoo19
lontoo0
lontoo31
lontoo7
lontoo16
lontoo27
lontoo12
lontoo22
lontoo4 lontoo2
lontoo14
lontoo9
lontoo5
lontoo21
lontoo15
lontoo25
lontoo6

Olisikohan Stella ja porilaiset Lontoossa osa II vuorossa keväällä? Ykkösosan tarinoita löytyy Matkalla-kategorin jutuista – esimerkiksi lentopelkoiset liikenteessä, päivä Portobello Roadilla ja ilta Sohossa, hotelli helvetistä, Camdenin kujilla ja lunta Lontoossa.

Blogiarkistoista on iloa kirjoittajalleenkin: ei tarvitse pitää päiväkirjaa, kun voi selata elämäänsä taaksepäin kuukausi kerrallaan. Paljon kuvia ja juttuja jäi tuoltakin reissulta (vielä tämänkin kuvakavalkadin jälkeen) julkaisematta, pitänee palata vielä aiheeseen ennen kuin unohtuu esimerkiksi sekin mah-ta-va aamu kun Jenni leikkasi kynsisaksilla hiuksiaan hotellihuoneen vessassa, Karo yritti saada hiustenkuivaajan toimimaan puhumalla sille uhkaavaan sävyyn poria ja Mikko joi olutta peiton alla. Mutta missähän ovat pinkit saippuakuplat, joita Stellagee puhaltelee kuvassa? Olen ihan varma, että voitin todella aikuismaisen kinan siitä kuka saa pakata ne mukaansa.

Seuraavaan juttuun