Vihreä – uhka vai mahdollisuus

Metsänvihreä ja muut maanläheiset värisävyt eivät yleensä ole minun juttuni oranssia lukuun ottamatta. Tämä yksi Olivia Rougen pari vuotta vanhan malliston mekko kuitenkin jostain syystä toimii poikkeuksena sääntöön, se on ainoa murretun vihreä vaate mikä minulla on. Jaksoin silittää sen synttäreitä varten, siinä oli riittävän hyvä syy. Täytyy sanoa että silitysrauta ei edelleenkään ole ystävä, se on aina yhtä tuskaa. Etenkin kun kaikki silitettävät vaatteeni ovat kellohelmaisia.

t2west15

t4west15

t3west15

Kylmänä ja sateisena kesäpäivänä laitoin alle mustat sukkikset, olisi ollut tarvetta myös toppatakille. Se hieno juttu tässä kalseassa kesässä on että tulee käytettyä varsin monipuolisesti kaikkia kivoja kesätakkeja, kun ilmankaan ei tarkene :)

Seuraavaan juttuun

Omenatarhurin omenamekko

Lauantainen kaunis kevätpäivä sai aikaan akuutin hellemekkokuumeen, ja nappasin vaaterekiltä Olivia Rougen ompeleman omenamekkoni. Tällaisia perus hellemekkoja pitäisi oikeastaan olla vaaterekki täynnä, sillä se on helpoin mahdollinen tapa saada itsestään nopeasti ihmismäisen näköinen. Siis silloin, kun on jonkin menon vuoksi ihan pakko irroittaa kädet mullasta. Onko tämä hyvä hetki alkaa haaveilla eläkeiästä, että voi keskittyä puutarhanhoitoon 24/7? Olen vähän kade naapureilleni jotka ovat jo eläkkeellä ja ehtivät myllätä kaunista puutarhaansa koko päivän :D Nykyään käsitykseni hauskanpidosta on rikkaruohojen kitkeminen ja perunamaan laittaminen, eikä tämä ole vitsi.

m7touko15

m2touko15

m3touko15

Ihmiseksi naamioitumisen välineinä toimivat myös Parikan rusettikengät, näistä en luovu vaikka multaa kynsien alta löytyykin.

Odotan tätä tulevaa kesää niin paljon, nyt pääsen ottamaan kaiken irti puutarhasta ja voin touhuta Annin kanssa ulkona niin paljon kuin sielu sietää. Tyttö on ollut ihan innoissaan leikkilapioista, ämpäreistä, ja omasta pienestä keinustaan ja se ilo on harvinaisen tarttuvaa sorttia.

Iloista viikkoa jokaiselle :)