Reissun kootut ja sitten se hotelli

Varoitus: Varautukaa postaukseen joka on pitkä kuin nälkävuosi.

New Yorkissa on hämmentävän hyvä palvelu. Ihan joka paikassa. Suomalaiseen tapaan kun on tottunut lähinnä nihkeästi nyökkäävään myyjään (jos sitäkään), se superiloinen tervehtiminen ja hymyily tuntui aluksi niin teennäiseltä ettei tosikaan. Mörökölli-minä kuitenkin suli viikon aikana kaikkeen siihen pirteyteen ja lopulta olin yhtä hangonkeksiä itsekin. Hymy tarttuu, olkoonkin välillä tipin toivossa tekohymyämistäkin.

Palvelukulttuurin hauskin kokemus meille kuitenkin sattui heti lentokentällä. Hilattiin itsemme JFK:n ovista ulos ja suoraan taksijonoon, joka oli n. 30 metriä eli aika pitkä. Nycissä kuitenkin homma toimii ja suurien ihmismassojen käsittely on nopeaa, joten eipä juuri ahdistanut. Jonon reunoilla pyöri maailmanomistajan elkein ”myyntimiehiä”, jotka kauppasivat pimeitä taksikyytejä minne vaan turisti nyt onkaan menossa, ja vieläpä sikahintaan. (Virallinen keltaisen taksin kyyti JFK:ltä mihin tahansa Manhattanille on aina kiinteä 45 dollaria+tietulli, eli tulikohan siitä yhteensä 51 dollaria kahdelle yhteensä.) Nämä Kenny Powersin näköiset sitkeät myyntimiehet harrastivat omaa myyntiään taksijonolaisille hirveällä raivolla, ja kun kerta toisensa jälkeen oltiin ilmoitettu että kiitos ei, yksi näistä herroista tuhahti hirveään ääneen; well, kiss my ass then! Hetken hölmistymisen jälkeen me naurettiin niin vedet silmissä, se haistatus tuli kyllä sydämestä :D Tämä oli Sakun ensimmäinen kosketus paikallisiin, eli aika unohtumaton.

Taksikyytikin oli melkoinen kokemus. Meidän kuskimme ei puhunut sanaakaan englantia, joten koin parhaaksi antaa hänelle hotellimme osoitteen ja nimen paperilapulla. New York Inn, 8th Ave and 46th St, thank you. Herran hoki jotain New Yorkilta kuulostavaa ja olin että selvä, ehkä se viimeistään siitä lapusta ymmärsi mihin pitää päätyä. Lopulta auto pysähtyi ja vilkaisen ulos; New Yorker. Totesin että ei muuten olla oikeassa paikassa ja kerroin taas (noin neljännen kerran) hotellimme nimen ja osoitteen. Sepä ei kelvannut kuskille vaan hän oli sitä mieltä, että me jäämme nyt tähän, rahat kiitos. Väittelin hetken aikaa kuskin kanssa aiheesta (jännä tilanne kun toinen ei tosiaan tunnu puhuvan eikä ymmärtävän englantia…) ja Saku halusi jo luovuttaa. Nycissä oli samana päivänä ollut kunnon myrsky ja edelleen satoi vettä, joten voitte kuvitella kuinka mielelläni olisin pitkän lennon jälkeen raapustanut kamojen kanssa ruuhkaisilla kaduilla pari kilometriä. Ja onhan se nyt epärealistista asiakkaalta odottaa, että pääsee taksilla sinne minne haluaa :D Ilmoitin kuskille suhteellisen tiukkasanaisesti että nyt jumaliste kaasu pohjaan ja katua eteenpäin, me emme todellakaan ole jäämässä väärän hotellin eteen, älä ala mulle. Ja lopulta hän sitten pitkin hampain suostui sutimaan oikeaan paikkaan. Nyt tosin olen sitä mieltä, että olisi ehkä kannattanut jäädä sinne New Yorkerille ja maksaa itsensä kipeäksi hotellihuoneesta koska:

s25

Meidän huone oli 120cm leveän sängyn kokoinen. Sweet. Nämä kuvat eivät himpura vieköön edes kerro sitä koko kauheutta, jokainen nurkka oli niin inhan näköinen että en suostunut astumaan paljaalla jalalla lattialle kertaakaan hyi :D

s2

Jokainen kattopaneeli oli irti ja jännästi värjäytynyt, se näytti siltä että tippuu niskaan hetkenä minä hyvänsä ja että jotain nestettä on valunut läpi kerrosta ylempää, en edes halua tietää että mitä x) Huoneemme oli myös melkoine luxus siinä mielessä, että siinä oli ikkuna. Muuten kiva, mutta ikkunasta noin 5cm päässä oli kiviseinä, joten pimeys vallitsi aamusta iltaan.

s3

Mutta edes nuhjuisuus ja pienuus eivät ole minulle mikään maailman kaatava juttu, sen sijaan haju on. En siedä epämääräisiä hajuja ja kuinkas kävikään, meidän alakerrassa oli Subway/pizzeria, jonka eltaantunut paistorasvahaju oli tarttunut joka pintaan hotellissa. En pysty varmaan ikinä menemään enää Subiin tuon jälkeen. Ai niin ja lattiassa oli niin monta kerrosta päällekäin vedettyä likaista kokolattiamattoa, että ovi piti aina taklata auki, se ei muuten auennut. Nice. Ja tästä upeudesta maksoimme 900 dollaria viikko.

Mutta ettei nyt mene ihan hotellirahjuksen morkkaamiseksi niin New York Innissä oli maailman ihanin ja avuliain henkilökunta, vessa/suihku toimi ja sijanti Times Squarella on aika lyömätön. Etsikää  silti itsellenne joku muu hotelli, Nelliinan vaatehuone ei suosittele.

Hotellista siirrytään sujuvasti ruokapaikkavinkkiin. Times Squaren Junior`s Dinerin (ai luoja sitä juustokakkua!) lisäksi suosittelen lämpimästi menemään lounaalle Sohoon (pari korttelia Union Squarelta Sohoa kohti Broadwayta pitkin, melkein vastapäätä upeaa goottilaista Grace Churchia) Le Pain Quotidien -nimiseen luomuravintolaan. Mikä ihana ihana paikka. Ja kuitenkin painelette shoppaamaan Broadwaylle Sohoon joten ravintola on aika hyvällä paikalla siinäkin mielessä.

s22

s24

s23

Jos mukana on T-rexejä, paikasta saa myös lihaa ja lohta. Saku oli ihan liekeissä lohileivästä, kuulemma suosittelee ihan joka jampalle. Minä puolestani suosittelen vegeleipiä ja ihanaa vuohenjuustosalaattia, samoin täysi-ikäisille lasillista kuplivaa Proseccoa. Hinnoiltaan paikka oli keskitasoa, leivät ja salaatit 10-15 euroa.

s21

Ravintolasta loikataan matkalaukkuun. Sain kuukausi ennen matkaa pressitiedotteen Samsoniten PR-toimistolta uudesta höyhenenkevyestä matkalaukkusarjasta nimeltä Firelite. Ja koska pressilainan mahdollisuus oli mainittu, kysyin laukkua reissulainaan (huom. sain reissun jälkeen laukun omaksi). Punainen kaunotar sieltä sitten saapui ja oi mikä helmi! Laukku painoi tyhjänä alle 3 kiloa ja äärimmillään täyteenahdettuna paluumatkalla pääsin 17 kilon painoon lentokentän laukkuhihnalla. Hei 17 kiloa! Tällähän voi jo näyttää kieltä Ryanairin naurettavalle 15 kilon (”tai perimme sinulta överit lisämaksut”) laukkurajalle Lontoon reissuilla ha.

s4

Parasta oli keveyden lisäksi nuo 4 rullaa, joiden vuoksi laukkua ei tarvinnut raahata perässä viimeisillä voimillaan vaan se rullasi nätisti vieressä kun hieman avitti.

Laatulaukun kanssa ensi kertaa matkustaminen oli itkettävän ihanaa, mielessä on nimittäin vieläkin häämatkamme eeppinen laukkukatastrofi. Minua naurattaa, Sakua ei. Koska herrasmiehenä hän luonnollisesti kantoi 27-kiloisen rämälaukkuni sylissään lentokentälle ja takaisin. Juttu meni näin: ostin reissuun 40 euron halpislaukun ja kuvittelin se ajavan asiansa. Halusin tietysti säästää matkafyffet Tokioon, en laittaa niitä Suomessa matkalaukkuun. Virhe. Kun sain laukkuni lentokoneesta Naritan lentokentällä, siitä puuttui vetokahva kokonaan. Nice. Mutta ei se vielä mitään, kyllähän sitä sai epämääräisesti rullattua kuitenkin ja se pysyi pystyssä. Kunnes ei pysynyt. Junamatkan jälkeen laukusta tippui jalkatuki, mutta hei, jäihän siihen vielä rullat, ollaan positiivisia :D arvaatte varmaan että seuraavaksi laukusta jäivät jälkeen rullat. Voin kertoa että matka hotellille juna-asemalta oli pitkä ja hikinen, eikä asiaa auttanut että minä nauran hysteerisenä vieressä kun Saku taistelee laukun kanssa, minä kannan kahta reppua ja vedän perässäni Sakun matkalaukkua. Oi niitä aikoja.

Matkalaukusta toiseen logistiseen täydellisyyteen, reppuun. Ostin reissua varten elämäni ensimmäisen repun, koska selkävammaisena toispuoleisen käsilaukun kantaminen on aiheuttanut minulle aivan hirveää tuskaa kaupunkilomilla. Niskani vetää päivässä täydelliseen jumiin toispuoleisuuden vuoksi. Usein vielä raahaan mukanani puolta omaisuutta, joten käsilaukku ei ole ollut kevyt. Ajattelin että nyt testataan kerrankin reppua, ja kaunis simppeli Fjällrävenin Kånken pääsi kassan kautta kotiin. Nyt voin sanoa, että en enää ikinä lähde käsilaukun kanssa citylomalle, reppu on ihan ehdoton. Painon jakautuessa tasaisesti molemmille hartioille selvisin reissusta täysin ilman kipua ja lääkitystä. Ihanaa! Aivan samat muodikkuuskertoimelle, olen käntty, mukavuus menee edelle.

s6

Toinen supermukavuusjuttuni repun lisäksi oli Reebokin ikivanhat pehmotennarit, kyllä selkä kiitti iskunvaimennuksesta 10 tunnin per päivä asfalttikävelyjen jälkeen.  Vitsi kun löytäisi jostain tuollaiset samanlaiset mustina, mutta en ole nähnyt ikäpäiviin varrellisia Reebokeja missään? Saa vinkata jos on tietoa. Mehän muuten puolitosissamme harkittiin myös lenkkikamojen mukaan ottamista, mutta onneksi ei raahattu niitä kuitenkaan, koska tuo 10 tunnin jolkottaminen kaupungilla joka päivä vei aika tehokkaasti mehut molemmista. Kävi ihan liikunnasta sekin, vaikka söikin juustokakkua aamusta iltaan ;)

Välihuomautuksena, että napsin 80% reissukuvistani Canonin Ixus 125 HS pokkarilla, joka minulla oli lainassa. Oli vähän mukavampi kantaa takin taskussa pokkaria, jonka voi kaivaa huomaamatomasti esiin nopeastikin, ilman että otsassa lukee kissankokoisilla kirjaimilla notta TURISTI! Yritäpä samaa mammuttimaisella järkkärillä. Ja kun nyt noita kuvia olette monen matkapostauksen jäljiltä nähneet, niin ihan kivaa laatuahan sieltä pikaräpsyistä tuli. Lisäksi selkä kiitti, kun ei tarvinnut raahat järkkäriä aamusta iltaan. Pokkarissa olisi ollut joku hieno videokuvakollaasimahdollisuuskin, mutta krhm, en tajunnut miten se toimii :D

s5

Loppuun vielä viimeinen turistikohde eli upea Central Park. Siinä on jotain maagista, kun kävelee 5th Avenueta säkenöivien Pradojen, Guccien ja Tiffanyjen ohi ja yhtäkkiä edessä näkyy silmänkantamattomiin puita. Sukella sisään keskuspuistoon.

s20

Keskuspuisto on ihan oma maailmansa, kuin olisi maalla. Järviä, puistoja, eläintarha, patsaita, linna, lapsia, lenkkeilijöitä, kukkaistutuksia…

s18

Miehiä jotka arvostavat kukkaistutuksia…

s17

Kurreja!

s13

s11

s12

s16

s10

s8

s7

s15

Älkääkä vaan unohtako vanhoja kunnon turistikuvia Alice in Wonderland -patsaalla.

s9

s19

t4

Huh! Tämä saattoi olla blogihistoriani pisin postaus. Mutta tässä syy miksi kirjoittelen matkapäiväkirjaa mielummin suoraan reissusta sikäli kun haluan jotain asioita jakaa, aiheiden jäsentäminen jälkikäteen tuottaa päänvaivaa ja se hetken fiilis millä blogiani kirjoitan, on silloin jo mennyt. Siksi tungin kaikki loput tähän samaan mammuttipostaukseen ja nyt voin sulkea New York kansion lopullisesti.

Summa summarum. Menkää, nähkää, syökää, kävelkää, tuskailkaa metrossa, lauttailkaa, nouskaa hissillä korkealle ja nauttikaa. New York on melkoinen kokemus.

Seuraavaan juttuun
Seuraavaan juttuun

Top of the Rock – New Yorkin huippunäkymät

Jos ei kehittänyt Uneton Seattlessa -leffan myötä pakkomiellettä päästä Empire State Buildingin katolle pussailemaan, kannattaa harkita ruuhkattomampaa vaihtoehtoa New Yorkin ihailuun korkealta. Rockefeller Centerin Top of the Rock observation deck tarjoaa melkein yhtä huikeat näköalat 70. kerroksesta kuin kuuluisampi ja korkeampi kaverinsakin.

p7

Sisäänkäynti on 5th ja 6th Avenuen välissä 50 Streetillä, mutta myös concourse-kerroksesta (-1) voi ostaa lipun ja on ohjaus hissiin. 25 dollaria per nenä – ei jonoa. Suihkis vaan hissillä ylös tarkkojen turvatarkastusten jälkeen, ja jopa itse hissi tarjosi melkoiset näkymät läpinäkyvän kattonsa ansiosta.

p6

Central Park näytti ylhäältä päin katsottuna ihan yhtä suurelta, kuin se tuntui paikanpäälläkin. Kaupungin keuhkot. Edes ympärille levittyvä Manhattan ja valtavat rakennukset eivät tuntuneet kutistavan sitä.

p3

p5

p4

p1

p2

Jos on aikaa vain yhteen, valitkaa yläilmat. Mikään ei ole yhtä hengästyttävä tunne kuin nähdä Manhattanin, Brooklynin ja Queensin levittäytyvän silmänkantamattomiin.

Ps. lisävinkkinä: alakerran NBC-kauppa oli nannaa 30 Rock ja Saturday Night Live-fanille!

Seuraavaan juttuun

Forbidden Planet ja muut New Yorkin supersiistit mestat

Jos kohdalle osuu sadepäivä ja perusshoppailu ei kiinnosta, kannattaa ottaa suunta kohti New Yorkin lelukauppoja. Kyllä, lelukauppoja.

n2

Me ollaan luuhattu läpi kaikki mahdolliset lelukaupat mitä eteen on osunut, koska niissä nyt yksinkertaisesti on hauskimmat ihmeteltävät. Eikä kulu rahaa, paitsi jos mukana on yksi Star Wars hörhö, joka haluaa raahata kotiin täysikokoisen Stormtrooperin (ei, näin ei kuitenkaan tapahtunut).

Eipä sillä, ettenkö itse olisi huolinut riemusta kiljuen parvekkeelle Optimus Primea, Transformers FTW <3

n5

n12

n6

Vanha Barbiefriikki otti myös kierroksia William & Kate -parista, Twilight-hahmoista ja ties mistä upeista teemanukeista:

n4

n3

Todellinen sarjisharrastajan unelmamesta löytyy Broadwaylta (840), kivenheiton päästä Union Squarelta kohti Sohoa, Forbidden Planet. Omfg ja muita latteuksia, en ole nähnyt noin kattavaa figuurikokoelmaa sitten Tokion! Salakuvasin Saku iPuhelimella kaikenlaisia herkkuja:

k1

k6

k2

k7

k3

k5

k4

k8

Lempihahmon kuolema. Traagista.

Nyt olisikin sitten kotimatkan aika. Takana mahtava loma, edessä oma sänky ja enemmän tilaa kuin 10 neliötä :D

Seuraavaan juttuun

The Staten Island Ferry ja the Statue of Liberty

Kaikki New Yorkissa vierailevat haluavat tietenkin nähdä Vapaudenpatsaan eli the Statue of Libertyn. Me emme periaatteessa ole erityisen nähtävyyspakkomielteisiä, mielummin vain kuljeskellaan ympäriinsä ja annetaan nenän (tai väärien metrovalintojen :D) viedä, mutta Vapaudenpatsaan näkeminen kävi kätevästi samalla, kun halusimme ihmetellä Manhattania lautalta käsin. Ja mikä parasta, ilmaiseksi.

New Yorkin matkaaja voi joko maksaa (enemmän tai vähemmän) erilaisista turistilautoista Vapaudenpatsaalle, jotka menevät perille asti tai kiertelevät patsaan ympärillä, tai sitten hypätä budjettimatkailijan tyyliin ilmaisen The Staten Island Ferryn kyytiin. Lautta kulkee Staten Islandin ja Manhattanin väliä n. puolen tunnin välein ja matka kestää noin 25 minuuttia. Upean Manhattanin silhuetin lisäksi pääsee ihmettelemään matkan varrella sijaitsevaa Vapaudenpatsasta suhteellisen läheltä.

South Ferryn terminaaliin pääsee kätevästi metrolla, pysäkki on south ferry station ja metrotunnelista ulos tultaessa terminaali on ihan nenän edessä. Terminaalin ihmismassaa ei kannata pelästyä, sinne vaan massan mukaan, lautta imee sisäänsä käsittämättömän paljon ihmisiä ja erittäin tehokkaasti, monta sataa lauttailijaa oli lastattuna lähtövalmiiksi reilu viidessä minuutissa.

m41

m31

Lautalle Manhattanilta mentäessä Vapaudenpatsas näkyy oikean puolen ikkunoista ja toki kannattaa mennä ulos jos sää sallii.

m2

Meille sattui melkoinen puhuri, joten viihdyttiin kannella tasan sen aikaa, että silmät vuosivat itsensä päästä irti ja sitten siirryttiin sisätilaan lämpimään.

m5

Minulla oli tänään yllä vahingossa teemaan sopien Gothamin fanipaita.

m1

m61

Lautalla on myös kahvila, eli matkamukavuus huipussaan kuppi kuumaa käpälässä.

New York on ihan niin kallis tai halpa kuin itse haluaa, joten turha pelätä hintoja tänne tultaessa. Hotellit ovat sikahintaisia tasoonsa nähden (Manhattanilla), mutta hengailu, syöminen ja kokemuksien keräily eivät ole.

Seuraavaan juttuun

Liisan kanssa samalla sienellä

l10

Alice in Wonderland -patsas oli minulle yksi tärkeimmistä must see nähtävyyksistä ja eilen vietettiinkin aamupäivä Central Parkissa. Älkää jättäkö väliin puiston epätodellisen rauhallisia maisemia, jos olette täällä suunnalla lomailemassa.

Seuraavaan juttuun