Rintakukkavirhe

En tiedä missä harhoissa olin kun luulin että voin käyttää rintakukkaa. Siivosin asustelaatikkoani ja ajattelin että miksipä ei, pitkästä aikaa. Todellisuus koitti hyvin nopeasti kun meidän tyttönen tarttui saman tien pikku nyrkeillään kiinni valkoisen ruusukkeen terälehtiin ja kiskaisi siihen malliin että tuli selväksi että ei näin, jos haluan säilyttää paitani ehjänä. Se on käsittämätöntä miten voimakas 4kk vauvan ote on ja miten nopeasti ne kädet ehtivät joka paikkaan :D En ehkä halua edes tietää  miten vikkelät sormet lapsilla on siinä vaiheessa kun lähtevät liikkeelle…

f3joulu14

Paita – H&M / hame – Marimekko / laukku – Minna Parikka / kengät – Fly London

f2joulu14

f1joulu14

Koin (sen minuutin ajan mitä ehdin kukkaa pitämään) melkoista nostalgiaa rintaruusukkeen kanssa, silloin muutama vuosi sitten en juuri muita asusteita käyttänytkään. Tällä hetkellä elän asusteiden suhteen suvantovaihetta, oikeastaan vain sormukset ovat päässeet käyttöön. Edelleen himoitsen sormiini sataa sormusta kerralla, mutta olen liian käytännöllinen ja pitäydyn vain parissa. Tylsä minä.

 

Seuraavaan juttuun

Kevätruutuja ja we`ll always have Paris…

Koska en voi tällä hetkellä tehdä mitään, mennä mihinkään, elämäniloni on täysin sammunut (no ok, dramaattista liioittelua) ja aurinkokin tuntuu pilkkaavan minua valaistessaan koko Tampereen iloisen keltaiseksi, puran energiaani muotilehtiin ja sivustoihin.

Jos on yhtään pitänyt silmiä auki kevätmuodin suhteen, ei ole voinut välttyä voimakkaiden mustavalkoisten raita- ja shakkiruutukuosien hehkutukselta. Esimerkkinä vaikkapa laukkuinhokkini Vuiska oli laittanut (ihanan) Jacobsin johdolla tuulemaan, ja luonut kevääksi 60-lukua fiilistelevän malliston. Me likey! Louis Vuittonin ruudut toimivat, kunhan ne ovat vaatteissa.

Hmmm mutta missä olenkaan mahtanut nähdä ruutukuosisen mod-mekon aikaisemminkin… ai niin, itselläni.

Rakas Marimekon Kuannia-mekkoni muutaman vuoden takaa, sinä olet muodikas keväällä 2013.

Voi vitsi mikä ikävä tuli Pariisiin kun etsin tuota ruutumekkokuvaa lomakansioista. Kaikki ne croissantit ja kahvihetket puistoissa, leivokset ja skumppalasilliset kahviloissa. Meille tosin osui loman ajaksi joku vuosikymmenen helleaalto, ja hotellihuoneessa ei ollut ilmastointia. Olin ensin ihan innoissani ullakkohuoneesta, mistä sai kattoikkunan auki ja suoran näkymän Pariisin öisille kaduille. Ja sitten päivä valkeni, ja tajusin että asumme käytännössä uunissa. Pariisi oli silti ihana.

Taidanpa alkaa katsomaan Casablancaa seuraavaksi.

Silloin, nyt.

Viikonloppuna mökillä muistui mieleen pari vuotta vanha kuva, missä nökötin laiturilla Marimekon mansikkamekossani. Ihan sen kunniaksi piti ottaa vastaava nökötyskuva, kun sattui olemaan päällä sama mekko. Tosin se on eri värissä, mutta sama malli joka tapauksessa.

Vuonna 2010 keltaista…

marimekko mansikka

Vuonna 2012 (ikävän ylivalottunutta) vaaleanpunaista:

marimekko mansikka mekko

 

Marimekon vanha mansikkakuosi on ja pysyy lempparinani. Mikä harmi, ettei tätä kangasta ole enää saatavilla, antaisin oikean käteni että voisin ommella tuosta vaaleanpunaisesta pussihelmaisen kesämekon!