Lontoon parasta antia on käveleskely päämäärättömästi ympäriinsä, vailla sen kummempaa agendaa. Varatkaa lomallanne aikataulun salliessa ainakin yksi päivä ilman varsinaisia nähtävyyksiä ja lähtekää Sohoon, Covent Gardeniin tai vaikkapa Notting Hilliin ihan vain kävelylle. Vastaan tulee varmasti yllättäviä pieniä putiikkeja, hienoja taloja, persoonallisia ovia, pikkuruisia puistoja, jättimäisiä puistoja, katutaiteilijoita, kaikenlaisia kujia tutkittavaksi ja nättejä katukahviloita ohikulkevien ihastelua varten.

Päivän voi keskeyttää take away -lounaalla puistossa. Melkein joka nurkalta löytyy joku ruokapaikka tai -koju, ja niistä kaikista saa herkullista mukaan otettavaa. Valinnan varaa riittää varmasti jokaiseen makuun.

Parhaisiin paikkoihin ja putiikkeihin olen aina osunut vahingossa.

Painotan teille naiset seuraavaa asiaa, do NOT jättäkö väliin Lontoossa käydessä Joe & the Juice nimistä kahvilaa. Olen ikuisesti kiitollinen kaverilleni Terhille, joka viime syksynä teki kanssani treffit kyseiseen paikkaan. Terhi oli jo silloin tietoinen tanskalaiskomistusten mehubaarista ja minullekin selvisi paikan loistavuus hyvin nopeasti, kun astelin tiskille :D

Poikaystäville paikka on helppo myydä mahtavilla sandwicheillä ja mehuilla, koska ne ihan oikeasti ovat jumalaisen herkullisia. Sakun suhteen olin ehtinyt jo tehdä emävirheen, kun edelliseltä reissulta palatessani kerroin, kuinka olin käynyt paikassa jossa oli räjähtänyt miesmallitoimisto. Mies kysyi epäilevänä että onko tämä nyt siis SE paikka. Krhm. No siis on, mutta se ruoka on oikeasti tosi hyvää ja ja… siellä on huikeasti kauniita naisia asiakkaina ja ööh.. lupaan tulla kanssasi Hootersiin joku kerta. Okei? Meni läpi :D

Epäluuloista huolimatta mieskään ei voi vastustaa tarjottavia, maistakaa ehdottomasti Iron Mania ja ottakaa kaveriksi avokadoleipä. Alan kuolaamaan näppikselle kun ajattelenkin! Saku söi tonnikala-avokadoleivän ja oli kuulemma herkullista sekin.

Ai missä se on? Joe & the Juice on kivenheiton päässä Oxford Streetiltä. Oxford Circukselta kääntyy Regent Streetille ja kävelee korttelin eteenpäin, ja jo näkyy pinkki logo. Eli siitä TopShopin ja Nike Townin kulmalta.

Ei voi mitään, nyt kävi näin. Molemmat löysivät uudet.

Aloin ahneeksi ja otin kaksi :D Marilyn oli kyllä aika kissa. Ja unelmieni mies Russel (läählääh) Brand… polvet tutisivat jo pelkän vahanuken edessä!

Madame Tussaudsin vahakabinetissä meni tänään muutama tunti ihmetelessä. Jännä miten jotkut nuket ovat jopa pelottavan aidon näköisiä ja jotkut taas suorastaan epäonnistuneita. Brad Pittiä en olisi tunnistanut ilman vieressä seisovaa Angelinaa, kun taas Morgan Freemania piti vilkuilla pariin kertaan että seisooko herra standillaan ihan elävänä.

Arvatkaa ovatko jalat muusina kahden päivän kävelyn jäljiltä auh. Mutta huomenna taas uuteen nousuun ja nokka kohti Portobello Roadia.