Tämän mekon ompelu oli hetken päähänpisto, kun kävelin vahingossa Hämeenkadulle perjantaina auenneen Eurokankaan ovesta sisään. Se meni niin sanotusti tulin, näin, rakastuin -meiningillä, tuo kuparinsävyinen paljettikangas oli ihan täydellinen. Paljettikankaiden ongelma on usein laaduttomuus, ja sitten ne laadukkaat taas maksavat niin paljon, että mekkokangasta ei yksinkertaisesti raski ostaa. Tämän mekon hinnaksi tuli 22 euroa, eli ei paha.

Koska halusin mallista lyhyen, tein siihen vastapainoksi pidemmät hihat ja umpinaisen kaula-aukon. Malli on melko väljä ja suora, kuten huomaatte tuosta sivuttaiskuvasta. Jostain syystä osassa kuvista näyttää tiukemmalta vaikka sitä se ei ole. Paljettimekko on mielestäni kaunein väljänä, jolloin kävellessä paljeteilla on tilaa liikkua ja pintaa herää henkiin.

Jos ihmettelette tukkasävyn muutosta, kävin perjantaina Rastassa Elinan (eli Bettyn. Roller derbyn vuoksi Elina on minulle ikuisesti Betty :D) käsittelyssä ja kesän aikana auringon vaalentaman sävyn palauttamisessa. Nyt vastaa taas latvat tyvestä kasvavaa omaa väriä. Eli projekti oman värin kasvatus jatkuu, ette päässeet vieläkään kuittailemaan minulle told you so ;D Se mikä oli minulle isoin ylläri tuossa tyvikasvun värissä, oli sen sävy. Sieltä kuulemma puskee viileää! What? Viimeksi kun minulla oli oma väri teininä, hiusteni sävy oli voimakkaan lämmin ja punapigmenttiä oli kilokaupalla. Elämä on yllätyksiä täynnä, ja oman värin kasvattaminen on jännää.

Asussa mukana Kirsi Nisonen / Cailap (saatu) kullanvärinen punospanta ja Minna Parikan Ginger -laukku.

Talven tulo tuntuu ajatuksena paljon kivemmalta, kun yllä on paljettinen hippamekko.