Kuumaa kuumaa!

Eikö niin, että tämän kylmän kalsean lokakuun keskelle kaivataan nyt jotain kuumaa, kuumempaa, Sorrentoa? Olen vahvasti sitä mieltä että kyllä näin on. Eli palataan vielä kerran heinäkuiseen Italiaan. Tämä saattaa olla iso virhe, koska minkäänlaista reissua ei ole luvassa lähitulevaisuudessa, ja tämä on loistava keino saada matkakuume aikaiseksi.

Kun viime keväänä aloin miettiä mihin lähtisimme kesälomareissulle, kyselin ympäriinsä suosituksia Italiasta. Olin saanut päähäni että Italia on the kohde, mutta mikä paikka siellä. Erinäisistä tiedonmurusista viisastuneena teimme matkapläniä Rooman kautta Sorrentoon, ja hetkeäkään ei tarvinnut katua. Reilu vuorokausi tulikuumassa Roomassa oli ihmeellinen ja sen jälkeen alkanut matka rannikolle kruunasi reissun.

Sorrentoon pääsee kätevästi Roomasta junalla. Rooman päärautatieasemalta Terminiltä nappaa junan ensin Napoliin (liput, junatyypit ja hinnat: TrenItalia). Halvimmillaan matkan pääsee lähijunalla reilu 10 eurolla (matka kestää melkein 3h) ja kallein lippu huipputasokkaalla pikajunalla maksaa vajaa 50e (matka-aika reilu 1h). Jokaiseen budjettiin löytyy varmasti sopiva vaihtoehto. Minä olen matkannut Italiassa sekä noilla halvoilla junilla että ykkösluokan junilla ja molemmat vievät perille. Toinen mukavammin, toinen hikisemmin. Eli lähinnä kannattaa miettiä kuinka arvossa pitää ilmastointia 40 asteen helteessä ja tietysti onko oma istumapaikka vai huojutko pahimmillaan käytävällä, joku pissaa viereesi lattialle ja joku toinen pöllii sun sipsit :D nämäkin on tullut koettua(!). Mutta jos ei matkusta ruuhka-aikoina, halvat junatkin ovat ihan jees, ei tarvitse liikaa pelästyä.

Jos ei halua jonotella asiakaspalvelutiskeille juna-asemilla, voi ostaa lippunsa myös automaateista. Tai etukäteen netistä ja tulostaa lippunsa. Kaikkia on testattu, kaikki toimii. Isoilla rautatieasemilla olen ostanut liput yleensä automaatista, pienillä kahden raiteen asemilla asemakioskista. Jos kuitenkin tietää aikataulunsa jo etukäteen, suosittelen lipun ostoa netistä jo Suomessa, näin saa varmasti vierekkäiset paikat. Italian junissa tuntuu nimittäin olevan aina vähän tunkua.

Napolin pääasemalta matka jatkui kohti Sorrentoa junaa vaihtamalla. Tässä vaiheessa piti hylätä valtion rautatiet ja siirtyä yksityisen Circumvesuviana-junayhtiön palveltavaksi. Asemalla on hyvät opasteet kerrosta alaspäin Vesuvianan terminaaliin, mistä pitää ostaa liput (maksoi muutaman euron) ja sitten siirrytään raiteille odottamaan seuraavaa junaa.

 

Circumvesuvianan junat ovat kälysiä lähijunia, vähän kuin metroja, joten luksusmatkaa ei kannata odottaa. Näköalat ovat kuitenkin Vesuviusta kiertävällä radalla ihan huikeat, joten tunti kuluu sujuvasti nenä kiinni ikkunassa. Tämän junareitin varrelta löytyy myös Pompeijin pysäkki, minne kannattaa tehdä päiväreissua ihan ehdottomasti. Pompeijin matkakertomukseni löytyy täältä.

Kun niistä maisemista mainitsin, niin juna kulki esimerkiksi vastaavan sillan yli (paitsi vielä korkeamman) kuin ikkunasta kuvattu yllä näkyvä, ja siinä keskellä siltaa oli pysäkki. Holy Shit! Kovin korkeanpaikankammoisena tuo kyseinen pysäkki ei välttämättä olisi kovinkaan toivottu kotipysäkkinä :D

Sorrento on Circumvesuvianan päätepysäkki, joten ohi ei ainakaan voi ajaa vaikka kuinka unohtuisi ihailemaan maisemia. Sorrennossa meidän hotelli oli Conca Park, joka oli hinnaltaan melko keskitasoa, n. 100e/yö yhteensä kahdelta hengeltä (puolet halvemmallakin saa hotelleista huoneita, mutta silloin yleensä joutuu tinkimään uima-altaasta mikä oli minulle ehdoton edellytys). Concan aamiaisbuffet oli suorastaan ällistyttävä, kun vertaa yleensä edullisten eurooppalaisten hotellien aamupalaan. Buffetissa oli tarjolla mittatilausmunakkaista lähtien kaikkea mahdollista, ja ruokaa minä ainakin arvostan melko korkealle.

Sorrento on melko pieni kaupunki, joten hotellin sijainnilla ei sikäli ole juuri merkitystä (ei tarvitse olla ihan ydinkeskustassa), liikkuminen paikasta toiseen on helppoa kävellen. Me ei tarvittu taxia kertaakaan, vaikka liikuttiin melko paljon hotellin, kaupungin ja rantakallioiden väliä. Conca Park sijaitsee pääkadun päässä, eli siitä oli tosi helppo lähteä vaeltelemaan kaupungille.

Sorrentoa ympäröi vehreä vuoristomaisema ihan joka suunnasta, ja näköalat merelle ovat huikeat. Kakkoseksi ei jää tosin itse kaupunkikaan, kapeat kujat levittäytyvät sokkeloisena labyrinttinä joka puolelle, koskaan ei voi olla varma löytääkö enää takaisin siihen ihanaan pieneen ravintolaan, missä eräänä iltana söi. Sorrenton omituisuus oli lähes täydellinen kadunnimien puute, eli jossain vaiheessa luovutin kartan lukemisen yrityksistä kokonaan ja annoin mennä vaan.

 

 

 

 

 

 

Iskä, missä mun 600 Fiat oikein luuraa! Olen sanonut isälleni jo vuosia sitten että pitää silmänsä auki, jos vastaan tulee sievä pikkufiiu, ja Italia ei ainakaan vähentänyt fiiukuumetta.

 

Katukissoja oli verrattain vähän, mutta kyllä ne silmäparit aina jostain parvekkeennurkalta löytyivät. Laihat kisut saattoivat toki myös kuulua jollekin, ne näyttivät yleensä todella hyväkuntoisilta hoikkuudesta huolimatta.

Eteläisemmästä Italiasta ei voi selvitä näkemättä sitruunoja siellä, sitruunoja täällä. Sitruunoista valmistetaan myös paikallinen alkoholijuoma Limoncello, jonka kirpsakka raikas maku sopii kuumaan kesäpäivään erittäin hyvin. Sietää maistaa, vaikka ei liköörien ystävä olisikaan.

Sitruunamatkamuistoja oli tarjolla melkein missä muodossa tahansa. Löytyi saippuaa, esiliinoja, printtituotteita, laseja, lautasia, you name it. Sitruunoilta ei vaan voi välttyä.

 

Meidän isoin virhe oli pantata yleiselle uimarannalle menoa vasta toiseksi viimeiseen päivään, koska jos olisin tiennyt kuinka i h a n a ranta Sorrentossa on, olisin suunnistanut sinne joka aamu. Ranta-alue on ilman muuta pieni, koska kallioseinämä levittyy paria metriä vajaa mereen asti. Ja suurin osa rannasta on maksullista aluetta (kannattaa tosin silti maksaa 12e /pvä rantatuolimaksu edes yhtenä päivänä, ja ottaa nokka kohti aallonmurtajilla olevia rantatuoleja). Yksi rantakaistale ja laituri on kuitenkin yleistä uimarantaa ja se on ilmainen. Tämän huomasi erityisesti siitä, että paikka oli täynnä iloisia ja äänekkäitä paikallisia.

Italialaisilla ei ole minkäänlaista personal spacea, rantapyyhe levitetään vaikka 30cm tyhjään rakoseen ja naapurille morjestetaan reippaasti. Jäyhä suomalainen oli aluksi ihan kauhuissaan tästä asiasta, mutta maassa maan tavalla ja pian huomasin itsekin tunkevani pyyhkeeni siihen mihin mahtuu, enkä hysteerisesti etsiväni kauimmaista nurkkaa missä ei vaan ole ketään iik!

Meri. Nyt ymmärrän miksi merta kuvataan välillä sanoilla oli kuin linnunmaitoa. Vaikka vihaisit rantaelämää koko sydämestäsi, Sorrentossa mereen pulahtaminen on ihan pakollista. Veden lämpötila on miellyttävä, suolaisuuden vuoksi ei tarvitse ottaa kuin muutama uintiliike silloin tällöin ja kellua menemään. Kirkas vesi ja minikivinen pohja ovat mahtava yhdistelmä, verrattuna hiekkarantojen hiekkaan, mitä löytyy hiuksista vielä kuukausi loman jälkeenkin.

Olisin voinut killua tuolla vaikka kuinka monta tuntia putkeen.

Meren lisäksi suurimman vaikutuksen minuun teki ruoka. Rakastan hyvää ruokaa, ja Italiasta sitä löytyy. Kannattaa pitää silmällä erityisesti niitä ravintoloita, missä näkyy olevan paikallisia, ei niinkään punottavia turisteja. Joten pois pääkadulta.

Le Grazie (Via S. M delle Grazie 28/30). Etsikää tämä ravintola käsiinne, jos olette Sorrentossa. Kaupungin paras 4 formaggi -pizza! Se on yhdellä keskustan kapeimmista mukulakivikaduista, ja sitä ei varmasti löydä jollei ole etukäteen merkannut paikkaa karttaan.

Proseccoa kylmässä.

Yritin oikein miettimällä miettiä jotain kritisoitavaa, mutta en keksi muuta kuin hotellien uima-altaalla pyyhkeillä rantatuoleja koko päivän varaavat idiootit (ovat altaalla itse ehkä max. tunnin). Ja sekään ei ole Sorrenton vika.

Suosittelen idyllistä Sorrentoa erityisesti pariskunnille ja matkaseurueille, jotka haluavat nauttia olostaan rentoillen, tuijotella merelle ja syödä hyvin. Bilemekka tämä pieni rantakaupunki ei ole, samoin mietin lasten kanssa kulkevia, että on syytä ainakin pitää pikkuiset melko tiukasti lähellä paikallisen liikennekulttuurin vuoksi. Kadut ovat kapeita ja niillä ajetaan täysillä, jalkakäytävät puuttuvat lähes kokonaan, ja rantaelämä tarkoittaa lähinnä keikkumista korkeilla laitureilla. Tietysti hotellin valinnalla voi vaikuttaa asiaan paljonkin, mutta tämä tiedoksi jos Sorrentoa perhekohteeksi harkitsee.

Jaa että paheniko matkakuume? Eipä.

Seuraavaan juttuun

Pompeiji – pieni matkaopas

Jos matkaatte tännepäin Italiaa, suosittelen käyttämään puolisen päivää vuonna 79 tuhoutuneessa Pompeijissa. Riippuen mistä olette tulossa, mutta kaksi helppoa kiintopistettä matkan alkuun ovat Napoli ja Sorrento. Pompeiji kun sijaitsee näiden kahden välissä, ja molemmista kaupungeista kulkee Circumvesuviana -niminen paikallisjuna (ehkä enemmän metrotyyppinen) parilla eurolla Pompei Scavi -asemalle. Asemalta on kivenheitto suoraan raunioiden lippuluukulle, joten ei kannata turhaan maksaa kalliimmista turistibusseista.

Napolin päärautatieasemalla on hyvät opasteet kerrosta alaspäin Circumvesuvianan laitureille, ja lippuluukulta voi ostaa liput. Hintaesimerkkeinä sen verran, että Napoli-Sorrento maksaa 4 euroa, Napoli – Pompei Scavi vähemmän. Sorrentosta Pompei Scaviin oli 2 euroa. Jos olet Roomassa, ota ensin juna Napoliin (10-45 euroa, riippuu kuinka hitaalla junalla olet valmis matkustamaan, matkustusaika vaihtelee hinnan mukaan n.1-3h välillä) ja vaihda siellä Circumvesuvianaan ja lippu Pompei Scaville.

Liput saa ostettua portilta 11 euron hintaan (aikuinen) ja sitten sisälle. HUOM! Ostakaa kartta ovelta tai tulostakaa se etukäteen netistä, että tiedätte missä menette. Ilman karttaa sisällä voi vain arvailla mitä missäkin on tai mihin tarkoitukseen rakennuksia on käytetty, raunioissa on todella huonosti avattu kohteita nimeä enempää.

pompei scavi

 

pompei pompeiji

Turisteja on paljon, mutta paikka on suuri joten sekaan mahtuu vaikka ovella jono näyttäisikin melkoiselta.

pompei pompeiji rauniot

 

Pompeijin alueella on vessoja, mutta ravintolat keskittyvät alueen ulkopuolelle eli käy syömässä ennen tai jälkeen.

 

pompei pompeiji

 

Ps. naiset, kesäaikaan ottakaa mukaan päivänvarjo, te tulette olemaan todella kiitollisia siitä. Itse ostin oman varjoni 5 eurolla roomalaiselta krääsäkauppiaalta ja se oli parhaiten sijoitetut 5 euroa ikinä tässä kuumuudessa. Ja se on nättikin vielä ;D Miehet, ottakaa hattu. Ja vesipullot.

Pps. miehet ja naiset, jalkaan kunnon tennarit, 2000 vuotta vanhat katukivet ovat aika vaikeakulkuisia.Korkkarit ovat jo lähes itsemurha.

Aurinkoa ja velttoilua

Nyt vihdoin sain rauhoituttua sen verran, että olin oikeasti äksänä altaalla sen 5 tuntia. Luin kirjaa, katselin pilviä ja yritin tyhjentää mieltä. Yritin myös päästä eroon siitä ajatuksesta, että altaalla makaamalla missaan varmasti jotain elämää suurempaa. Ajatus, joka on levottoman tyypin ikuinen riesa. Olen täysin vakuuttunut, että aina kun olen hetkenkin paikoillani, elämä tapahtuu jossain toisaalla :D

Bikineillä on terävät hampaat:

nelliina tatuointi

 

Kirjoittelen Sorrentosta yhteenvedon johonkin väliin, kuinka tänne pääsee ja mitä maksaa jne, joten malttakaa kysymyksiänne siihen asti :) ollaan omatoimimatkalla liikenteessä, eli olen järkännyt kaiken itse.

Loman arkisempi puoli

Lomareissu ole pelkkää postikorttimaisemaa ja uima-altaalla löhöilyä. Toki niitäkin, mutta välillä muutakin. Kohdalle voi esimerkiksi osua infernaalinen myrsky, jolloin kukaan täyspäinen ei laita sormeakaan ulkoilmaan salamoiden iskiessä ja ukkosen jylistessä pään yllä sellaisilla desibeleillä, että korvissa soi.  Mitä silloin tehdään? Silloin lakkaillaan kynsiä ja blogataan :D

Kikon ihana violetti hilelakka oli täydellinen ostos syksyä varten <3 anteeksi, puhun taas syksystä, lupaan lopettaa ja postata seuraavaksi aurinkoisia kesäkuvia!

Bloggari at work. Minulla on kulkenut koko kesän laukussa mukana Samsungin 9-sarjan superohut (liikkuvan naisen paras ystävä!) läppäri, jonka sain medialainaan. Mikä helmi koneeksi! Ei paina juuri mitään ja on niin ohut, että kynnys ottaa kone mukaan reissuille on käytännössä nolla. Tätä beibeä on kiittäminen myös Edinburghin reaaliaikaisista jutuista ja tarinoista :)

Yllä olevassa kuvassa sade oli vasta alkamassa tihkuttamaan ja naputtelin Roomajuttuja parvekkeella katoksen alla kaikessa rauhassa, mutta kymmenisen minuuttia myöhemmin taivas repesi todenteolla ja pakenin hippulat vinkuen sisälle. Huoneemme parveke on kohti vuoren seinämää, en tiedä saako tästä pokkarikuvasta yhtään syvyysvaikutelmaa irti, mutta on aika komian näköistä kun pystysuora seinämä valuu vettä ja kasvillisuus pyörii tuulessa siihen malliin, että olisi melkoinen itsemurha ylipäänsä olla parvekkeella! Sieltä voi tulla alas vaikka vuohia…

 

On myrskyt vähän eri luokkaa täällä kuin kotona, harvoin todistaa tuollaista kaatosadetta! Mutta upealta näytti, ei käy kieltäminen.

Ps. vähän toisenlaista lomatodellisuutta myös Liikunnanvihaajan puolelta ->

Sorrento = postikorttimaisemat

Ei voi väittää huonoksi valinnaksi Sorrentoa, melkoinen paikka. Riittää nähtävää myös isälle ja Kirsille, ketkä eivät viihdy altaanreunalla. Valitsin paikan sen(kin) perusteella, että on varmasti maisemaa ja hienoja katuja käveltävänä, ja lisäksi meille nuoremmille uima-allas. Napakymppi.

sorrento ranta

 

Vaikka Sorrento onkin yhtä upeaa rantakalliota, täältä kuitenkin löytyy pienet pätkät myös oikeaa hiekkarantaa. Ei olla vielä itse testattu, mutta sellainenkin mahdollisuus on. Näkyi olevan sekä maksullisia alueita että maksuttomia (=rantatuolittomia), ja lisäksi myös isoja laitureita, mihin voi pyyhkeensä levittää.

 

Sitä uhoaa viettävänsä aikansa uima-altaalla, mutta kun omaa peruslevottomat jalat, niin eihän tälläisessä kaupungissa vaan voi olla sinkoilematta. Huoh. Se siitä lepolomasta, on nimittäin nämä nuoremmatkin suhanneet ihan kiitettävästi suloisilla kapeilla kujilla ihastelemassa paikallista menoa. Saldo altaalla eilen: 30 minuuttia. Mutta jos tänään sitten. Olen kertakaikkiaan toivoton rauhoittumaan hetkeksikään, pätee sekä lomalla että arkena.