Tähän viikonloppuun mahtui paljon säätöä, tohinaa ja musiikkia. Oli aika maailmanlopun fiilikset lauantaina kun Poju aka micra jäi Hämeenlinnan väylälle tienreunaan, en olisi halunnut millään jättää mussukkaani sinne yksinään. Ja aika säälittävän näköisenä se jäikin kököttämään penkereelle, kun kaasutimme taksissa kohti Reetan hoodeja. Nyt muru on lähtenyt jo viimeiselle matkalleen, kohti romuttamoa. Buu.

Pakko kirjoittaa iloisemmista asioista. Muistatteko tämän legendaarisen valokuvan viime vuodelta Reetan Jaska-kissasta?

Tänä vuonna Jaskan leikki-ilmeet olivat vähintään yhtä helmiä :D Tai voihan se olla, että katti halusi oikeasti murhata Sakun käden.

Lopuksi vielä tyytyväinen buddhailme. Ehkä paras kaikista. Ken väittää, että kissat eivät ole ilmeikkäitä, on väärässä.

No se Flow. Viime vuodesta jotain oppineena (jäätävät jonot ruokapaikkoihin) kävimme syömässä jo ennen alueelle menoa, Alppilan Weeruskassa. Taivaallista lohirucolapizzaa!

Sen jälkeen masut täynnä alueelle ja heti portilla törmättiin täysin vahingossa muutamaan tuttuun naamaan. En tiennyt etukäteen, että tsiljoona blogityttöäkin oli vaeltanut Suvilahteen, mutta mikäs sen kivempaa. Saku sai kunnon akkalauman ympärilleen :D

Festariasuna toimi Lontoosta raahattu hapsuneule ja Zaran nahkahame. Ikävä kyllä en ollut etukäteen tajunnut kokeilla hameen nykyistä sopivuutta, ja se pirulainenhan yritti tippua päältä jatkuvasti aiheuttaen aika paljon ongelmia illan mittaan :D terkut itselleni, TESTAA vaatteet etukäteen, pysyvätkö ne päällä, niin elämä helpottuu huomattavasti.

Jetihalaus.

Illan pimetessä oli aika siirtyä asfaltticampingin tunnelmista päälavalle, oli Kanye time! Ihan pientä kritiikkiä voisin tosin herralle antaa, että joku raja niiden loppuluritusten pituuksiin! Jos yleisö alkaa haukotella, ollaan menty jossain metsään.

Bonuksena vielä loppuun Veera ”tämä kuva todellakin blogiin” Tyyliä metsästämässä :D