Talvitakin asustaminen

Valkoinen talvitakki on kerrassaan kätevä pohja asustamiselle. Siitä erottuu kaikki värit huutomerkin lailla, aivan eri tavalla kuin mustasta takista. Tämä tulee välillä tarpeeseen, kun alkaa olla ääriään myöten kyllästynyt kulkemaan värittömänä möykkynä värittömässä maisemassa.

l7joulu15

n8joulu15

l6joulu15

l5joulu15

Valkoinen takki ei vaadi seurakseen kuin kirkkaanpunaiset nahkahansikkaat ja kengät samaa väriä, niin johan kirkastuu sekä lookki että mieli. Punainen ja valkoinen on jopa melko dramaattinen väripari, kunhan osaa väistellä kuraisia autonovia ;)

Se taas mikä ei kirkasta mieltä, on lempinilkkureiden vetoketjun hajoaminen. Minna Parikan kengät ovat olleet lähes poikkeuksetta hintansa arvoisia, minulla ei ole ollut muistaakseni mitään laatuongelmia niiden kanssa. Näiden korkkarin muotoisten vetimien kanssa olen tosin aina ollut vähän epäilevällä kannalla, ne ovat tuntuneet normaalia heikommilta mutta ovat kuitenkin kestäneet. Kunnes nyt jäi pieni korkkarivedin käpälään, kun puin kenkiä jalkaan ystävän eteisessä. Onneksi itse vetskari ei mennyt hajalle että sen sai joten kuten ährättyä kiinni. Tämä tietää reissua suutariin, toivon että tuon hilun saa taiottua takaisin paikoilleen vaikka sen pidike hajosikin ihan kunnolla.

l1joulu15

l2joulu15

Onko muilla ollut ongelmia tämän kyseisen vetimen kanssa? Onko se saatu korjattua?

Seuraavaan juttuun

Meille muutti lammas

Joulu on tältä vuodelta juhlittu ja paluu arjen pariin tapahtuu heti huomenna kun aamujuna vie takaisin töihin. Olisin ihan mielelläni voinut vielä jatkaa pari päivää tätä ihanaa olemista, kun ei ole tarvinnut tehdä muuta kuin olla, leikkiä Annin kanssa ja lukea pari kirjaa. En tosin halua nähdä Vihreitä kuulia vuoteen, puistattaa ajatellakin. Niiden suhteen en tunne sanaa kohtuus, mutta ehkä sillä varmistan että ei tule napsittua kuin ensi vuoden jouluna seuraavan kerran :D

l13joulu15

l14joulu15

Jouluun kuuluu olennaisesti myös kissan hätistely lahjanarujen kimpusta, tässä arvon neiti esimerkiksi venyttelee ja ihan sattumalta tassut tavoittavat siinä sivussa naruja. Siis ihan vahingossa vaan, ei tarkoituksella. Ei ollut ihan yksi taikka kaksi kertaa kun lahjapaketti lähti kuusen alta kuin telkkä pöntöstä, kun kissa singahti narun kanssa kälppimään.

l12joulu15

Meidän olohuone alkaa muutenkin muistuttaa eläintarhaa, eikä pelkästään kissan vuoksi. Anni sai joululahjaksi pörröisen keinulampaan, joka on muuten tosi nätti ihan sisustuksellisestikin ja sen lisäksi vielä hyppivän pupun. Tuo pupu pitää tosin sen sortin vinkuääntä (vinku-vinku-vinku) hyppyjensä lomassa, että harkitsen vakavasti sen vaientamista. Pysyvää sellaista. Muahahaha. Okei vitsi, mutta jokainen äiti tai isä varmasti tuntee sen tuskan, kun äänekäs lelu pauhaa aamusta iltaan :D Vinkupupustahan saamme tosin syyttää ihan itseämme, kun Annille sen joululahjaksi ostimme. Mutta se ei ollut lelukaupassa yhtään niin äänekäs kuin kotona eh…

l11joulu15

Tämä on takuulla ensimmäinen joulu naismuistiin, kun pystyi lähtemään pappalaan kylästelemään avokkaat jalassa. En muistaakseni ole koskaan ennen ollut 25.12. liikenteessä avokkailla. No, ei tarvinnut odottaa kevääseen asti Irregular Choicen rusettikenkien ulkoilutusta.

l10joulu15

l9joulu15

Toivottavasti teillä oli mukava ja rento joulu, ja ne kenellä on vielä välipäivätkin lomaa, jatkakaa elämästä nauttimista. Minua alkaa jo vähän jännittää 1.1.2016 tapahtuva blogimuutto, mutta sitä ennen vielä pari päivää töitä ja uuden vuoden tinat.

Seuraavaan juttuun