Trikoohups

Black Milk on yksi pirulainen, en voi avata niitä sivuja ollenkaan jollen halua suorilta eroon rahoistani. Uusin lisäys trikoorintamalla on tässä, Hamlet Black. Nämä ovat niin hillityt, että ovat jo melkein tylsät kun vertaa BM:n muihin printtitrikoisiin. Mutta kaapissani oli paikka auki hillityille leggareille.

a7maalis15

a10maalis15

Pitkät nahkahapsukorvikset sain yllätyslahjana Erikalta, kun hän lähetti Sakun kenkätilauksen. Nämä ovat aivan ihanat, mutta joutuvat odottamaan aktiivisempia käyttöpäiviä siihen että Anni hieman kasvaa tai että olen yksin liikenteessä. Tällä kertaa olin yksin liikenteessä joten korvikset korviin jee!

a6maalis15

a9maalis15

Taidan hiihdellä printtitrikoissa vielä mummonakin, nämä ovat niin mukavia arjen käyttövaatteita hameiden ohella. Ostaa tarpeeksi kireinä, niin toimivat tukisukkina kun ikää on mittarissa 70 :D

Ps. Pätsiniemen puolella kevään kauneimmat mintunvihreät, ja mahdollisuus voittaa omaan kotiin jotain kivaa.

Seuraavaan juttuun

Rahalla saa

Jens Lapiduksen Rahalla saa -kirja on ollut varsin pätevä lukupaketti. En ole ihan vielä vakuuttunut kirjailijan cool man -tyylisestä tavasta kirjoittaa, mutta ei se toisaalta liian häiritsevääkään ollut. Häiritsevää oli ennemminkin erään kirjan päähenkilön pakkomielle kuulua Tukholman piireihin, niin että oli valmis aloittamaan huumediilerin uran rahoittaakseen luksusvaatteet ja vaivalla luodut rikkaan pojan kulissit.

Yksi kirjan päähenkilöistä, JW, on ihan tavallinen köyhä parikymppinen jonka elämäntehtävä on päästä piireihin ja luoda oikeat kontaktit. JW pitää tarkasti huolta että yllä on tyylikkäät merkkivaatteet ja kaveripiiri bailaa prinsessa Madden seurueen kanssa samoilla mestoilla ja kaiken tämän rahoittaakseen mies pyörittää kokaiinibisnestä. Kokkelia uppoaakin rikkaisiin&kuuluisiin melko tavalla. Sliipatun nuoren miehen heilumista Tukholman vanhan rahan piireissä on viihdyttävää seurata, mutta lukijana minua ahdistaa koko ajan päähenkilön puolesta. JW:n on pitänyt rakentaa itsensä kokonaan uudelleen aina yläluokan aksentin opettelusta lähtien.

Kun huumebisnes on kyseessä, kirjassa on tietysti mukana myös pahikset. Tässä tapauksessa jugoslaavimafia. Gangsterit tosin ovat tässä kirjassa melkein se sympaattisin osasto, sillä kirjailija on kuvannut myös näiden körmyniskaisten kostajien arkielämää niin että lukijalle avautuu ihan uudenlainen (ala)maailma. Oikeastaan tämä tekee Lapiduksen kirjasta tietyllä tapaa mielenkiintoisemman, pahisjengi taistelee ihan samanlaisten arkisten ongelmien kanssa kuin kuka tahansa muukin. Yleensä dekkareissa pahis on vain pahis ja sillä selvä.

a1maalis14

Pakko vielä tarttua tuohon englannin käyttöön suomennetussa kirjassa. Blogeissa ja puhekielessä väliheittojen kuten cool man, be there or be square, waddaaaaap ja sen sellaiset höpinät kuuluvat tavallaan asiaan, sillä kieli on yhtä elävä kuin sen käyttäjä. Ärsyttävää tai ei, kukaan meistä ei puhu kirjakieltä. Kuitenkin, kirjoissa toivoisin pidettävän kiinni siitä kirjakielestä, henkilöhahmojen persoonallisuuden voi tuoda esiin ilmankin näitä heittoja. Etenkin kun näitä höpinöitä harrastettiin Lapiduksen kirjassa enemmänkin. Taisin päätyä siihen että tämä oli sittenkin ärsyttävä piirre. ENIVEIS, ei kuitenkaan häirinnyt niin pahasti ettenkö haluaisi lukea seuraavaa osaa.

Ps. kirjassa oli sivulauseessa mainittu kuinka jonkun entinen tyttöystävä oli Hannah Graaf, ja se sytytti yhtäkkiä lampun päässäni. Graafin siskot! Kuka muistaa :D

100 vuotta vanha

Ystäväni Maijan tytär sai edellisenä sunnuntaina nimen, ja poikettiin nimiäisten jatkoilla viemässä tervehdys pienokaiselle. Löysin aivan ihanan lasten kuppi&lautanen -setin Tampereen Design Boulevardilta joka oli niin Maijan näköinen kuin olla voi, kuten melkein kaikki muukin kyseisessä kaupassa. Se on jännä miten kaupoista voi ihan suoraan määritellä kenen näköisiä ne ovat.

Kun nyt alettiin puhua siitä että joku asia on tietyn ihmisen näköinen, niin tämä Tampellan vanha sydänkangas todella on se elämäni kangas. Sunnuntain kahvihetki oli hyvä syy pukea ylle Monan tekemä sydänmekko.  Minulla on tätä kangasta jemmattuna varastossa Annia varten muutamassa eri värissä, sitten kun tyttö lähtee kävelemään niin ei muuta kuin mekkotehdas käyntiin.

a23maalis15

a22maalis15

Ikuistin ystäväni suvussa kulkeneen vanhan kastemekon, se oli niin herkkis. Mekon helmaan on kirjottu kauniisti sitä käyttäneiden lasten nimet jo vuosikymmenien ajan.

a20maalis15

a19maalis15

a18maalis15

Meidän suvussa puolestaan on kulkenut tämä asussani näkynyt isomummoni laukku, joka on jo noin 100 vuotta vanha. Käytän laukkua harvoin mutta rakkaudella, sillä toivon sen kestävän vielä seuraavatkin 100 vuotta. Laukun nahka on onneksi niin paksua että ihan helpolla ajan hammas siihen ei pure.

a14maalis15