Muista heijastin!

Haluaisin muistuttaa tässä vaiheessa syksyä heijastimen käytöstä. Tuli asia mieleen kun palasin illansuussa autolla kotiin, ja osalla tiepätkistä täällä ei ole kävelyteitä ollenkaan eli jalankulkijat liikkuvat kapeiden ja pimeiden autoteiden reunoilla. Ei ollut sydäri kaukana kun näin mustiin pukeutuneen juoksijan vasta metriä ennen kuin olin jo kohdalla, hän maastoutui täysin näkymättömiin sysimustaan tienreunaan. Jos tällä kyseisellä tienpätkällä tulisi auto vastaan, molempien pitäisi siirtyä ihan tien reunaan ja tällöin kävelijä ilman heijastinta alkaa olla jo ihan tosissaan vaarassa. Nyt ei onneksi ollut muuta liikennettä, mutta pelästyin silti.

e19loka14Nykyään heijastimiakin saa vaikka kuinka kivoja malleja, esimerkkinä vaikkapa yllä oleva Oma Perhe -heijastinsarja (kuva: Heijastinkauppa). Turvallista viikonloppua :)

Seuraavaan juttuun

Ville Ameriikan reissulla

Tänään illalla alkaa paljon odottamani ohjelma, Haapasalo goes America klo 20:00 Neloselta. Odotuksen arvoisen tästä matkaohjelmasta tekee lupsakan Haapasalon lisäksi reitti, sillä 8-osaisessa sarjassa huristellaan route 66:sta pitkin. Eli reitti about sama kuin meidän viime vuoden reissussa. Se mikä tästä tekee vielä mielenkiintoisemman minulle on se, että sain kuukausia sitten sähköpostia tuotantoyhtiöltä jossa tiedusteltiin olisiko minulla antaa vinkkejä mielenkiintoisista persoonista matkan varrella. Minulle ei silloin voitu vielä kertoa mikä ohjelma on kyseessä, mutta tietäisin kuulemma sitten kun aika on. No juu, nyt tiedän :D

y30syys14

Luvassa tälle illalle siispä nojatuolimatkailua, tuttujen paikkojen ja mahdollisesti tuttujen tyyppien bongailua (en tiedä käytettiinkö vinkkejäni) ja lisääntyvää matkakuumetta. Seuraavaksi reissuksi ollaan kaavailtu Skotlannin road trippia, mutta tämä vasta ensi vuoden puolella.

Hattukauden virallinen avaus

Korvani eivät kestä yhtään viimaa, siksi syksy on kohdallani melkoista hattutykitystä. Nyt tarkenee kuitenkin vielä kepeillä baskereilla ja neulemyssyillä, ja niistä otankin sitten kaiken irti. On toisaalta ihan hyvä että en osaa neuloa pätkän vertaa, koska jos osaisin, en varmaan muuta tekisikään kuin hauskoja myssyjä ja lakkeja. Tämä punainen on vuosia vanha H&M:n tupsumyssy.

y10syys14

y11syys14

y9syys14

Poikkesin eilen Annin kanssa Viialassa pappaa moikkaamassa ja tuli todettua että auto on kyllä ihme kapistus. Vaikka tyttö olisi vetänyt millaiset kitinäfestarit tahansa ulkovaatteita pukiessa, silmät menevät kiinni sillä sekunnilla kun auto käynnistyy. Annilla on tasan samat kriisit vaatteiden kanssa kuin minullakin oli lapsena (ja vähän edelleenkin) eli kapealinjaiset kaulurit ja kypärämyssyt ovat ihan peestä, ja ulkovaatteiden pukeminen on so not cool. Minähän en voi vieläkään käyttää ahdistumatta esimerkiksi poolokauluksia, ja lapsena inhosin jos paidat koskivat kainaloita :D kainaloihin ei saanut pakkautua kangaskerroksia tai seisoin kuin meritähti kädet leväällään naama kurtussa. Odotan suurella mielenkiinnolla mitä tämä meidän pieni tahtonainen tuumaa siinä vaiheessa kun pystyy sanalliseen protestiin pukeutumisasioissa. On vähän sellainen kutina että mielipiteitä saattaisi olla tuloillaan.

Älä ole ihmisten tiellä -neuroosi

Minun oli haettava viime viikolla Stockalta nimiäisiä varten pari juttua ja ajoitin menoni siten että Saku pääsi samassa kyydissä töistä kotiin. Kesken ostosreissun iski armoton nälkä, joten poikkesimme Stockan yläkerrassa pikaisesti syömässä ennen kotiinlähtöä.Tuli siinä mieleen ravintolapöydän ääressä istuessa että ihan joka raflaan ei lastenvaunujen kanssa jaksaisi suhauttaa, ei ainakaan jos haluaa säästää omia hermojaan. Nytkin puolityhjässä kahvilassa sai jo asetella itseään ettei ole muiden asiakkaiden tiellä ja kulkuväylillä. Ennen sitä vain käveli ravintolaan sisään ja sillä selvä :D Nyt miettii automaattisesti kulkureittiä, vaunujen parkkeeraamista, lapsen mahdollista ruokkimista ja ties mitä. Minulla on lisäksi vähän liiallisuuksiin menevä kohteliaisuuspakkomielle, eli en halua olla muille ihmisille häiriöksi millään tavalla. Tarkoittaen juuri tätä vaunujen väistelyä tai esimerkiksi kaupassa ostoksien tyhjentämistä ostoshihnalta niin rivakasti ettei seuraavat joudu odottelemaan. En tiedä kuinka paljon ihmiset vaivaavat päätään näillä asioilla, mutta minulla menee välillä aivan yli. Saan suunnilleen paniikin jos en saa pakattua ajoissa kamojani kaupassa. Kyllä, nauran itselleni tämän asian vuoksi monta kertaa viikossa.

t3syys14

Kippis sille, burgeri oli tosi hyvää.

t2syys14

Neiti junasukka ja kirahvikaveri.

t4syys14

”Ota nyt äkkiä se asukuva ettei kukaan nää” -neuroosi.

t1syys14

Älä ole ihmisten tiellä -neuroosi, kuka muu tunnustaa olevansa samassa junassa, vai jäänkö yksin tälle pysäkille? Välillä nimittäin tulee mieleen että ei ole kaikki muumit laaksossa jos uhraa ajatuksiaan sille kuinka nopeasti selviytyy pois kaupan kassalta ettei seuraavat joudu odottelemaan heh…

Iittalan uudet tuulet

-Yhteistyössä Iittala-

j2kesä14

Iittala merkitsee minulle kaunista arkea ja juhlaa. Tämä kuitenkin ainoastaan kattausten muodossa, sillä sisustuspuoli on ollut minulle tähän asti tuntemattomampi. Kerään hypnoottisen hienoja Taika- ja Satumetsä-astiastoja suurella rakkaudella, ja herkkä Essence on ainoa vaihtoehto viinilasiosastolla. Muistan sangen elävästi kun Taika lanseerattiin, totesin ensi näkemältä että tässä on vihdoin minun astiastoni ja sitä se on ollut. Grillimakkarakin näyttää gourmet-sapuskalta kun alla on upea lautanen.

Kun Iittalalta kysyttiin haluaisinko tehdä sisustusyhteistyön heidän kanssaan, vastasin kyllä ihan heti. Tehtäväni oli stailata Iittalan syksyn uutuuksia omaan sisustustyyliini sopivaksi. Muutama valinta oli ihan ilmeinen (palataan tähän ihan pian) ja muutaman esineen suhteen taas astuin selvästi pois mukavuusalueeltani. Jaoin postauksen neljään eri osa-alueeseen, niistä ensimmäisenä keittiö eli kodin sydän.

Kodin sydän

Pätsiniemeä lukevat ovat varmasti tietoisia talomme värikkäästä ja rennon retrosta fiiliksestä, joten vaikea keksiä mikä sopisi paremmin meille kuin kauniin keltainen Cecilie Manzin suunnittelema Aitio-laatikko. Aitio oli ensimmäinen mihin iskin silmäni kun selailin Iittalan sisustusvalikoimaa ja valitsin tuotteita kuvauslainaan. Helppo varmaan ymmärtää miksi…

i13elok14

U-p-e-a. Aitio on kovasti olevinaan pelkistetty ja skandinaavinen, mutta kun se sulautuu yhteen minun retrokeittiöni kanssa, se asettuu paikoilleen kuin olisi aina ollut siellä. Kaikki mikä kannetaan sisälle meidän ovesta, muuntautuu kuin ihmeen tavalla hörsöiseen huvikumpuun sopivaksi, niin se vain on. Pahoittelut suunnittelija Manzille, joka kuvaa töitään yksinkertaisiksi ja riisutuiksi :D

i12elok14

Keltaiset Matti Klenellin Nappula-kynttilänjalat eivät vaadi seurakseen kynttilöitä, se näyttävät kivalta myös sellaisenaan. Kirkkaankeltainen on sisustuksessa vertaansa vailla, sillä piristää minkä tahansa huoneen, eikä se vaadi kuin pari kynttilänjalkaa.

i14elok14

i15elok14

i11elok14

Lisäväriä ja ripustustilaa saa halutessaan Aitio-koukkusetillä. Niihin voi näppärästi ujuttaa talon avaimet tai mitä vaan ripustettavaksi kelpaavaa. Värikäs koukkusetti näytti niin somalta hyllyn reunassa, että melkein jättäisin ne jo pelkästään koristeeksikin, oli ripustettavaa tai ei.

i10elok14

i9elok14

Tervetuloa meille

Eteinen on usein vieraille se ensimmäinen kosketus taloon. Jollei sitten kiipeä sisään keittiön ikkunasta. Haahaa. No mutta vakavasti puhuen, eteinen toivottaa tervetulleeksi kylään, tervetuloa meille. Siksi minä haluan eteisen olevan täsmälleen meidän näköisemme, ei mikään tylsä varastotila. Olen laittanut aulaan kauneimman vanhan antiikkilipastoni, se ilahduttaa kulkijaa heti oven avauksella. Lipaston päällä voi olla mitä tahansa peltipurkeista kynttilöihin, vaihtelen tavaroita fiilisten mukaan. Tällä kertaa asetin pöydälle messinkiset Nappula-kynttilänjalat ja Oiva Toikan suunnitteleman jättimäisen Kuukuna-lampun. Suupuhallettua Kuukunaa on valmistettu ensimmäisen kerran jo vuonna 1986, mutta nyt se on tehnyt paluun entistä suurempana versiona.

i3elok14

Kuukuna-lamppu jos mikä ei ole yhtään perinteistä minua, ja siksi juuri valitsin sen kuvauksia varten. Pitää olla hieman haastetta ja uteliaisuutta, ettei aina päädy turvallisiin ratkaisuihin.

Ensifiiliksenä asettaisin Kuukunan moderniin kotiin. Sellaiseen graafiseen ja tyylikkääseen, jossa kaikki on viimeisen päälle hiottua yksityiskohtia myöten. Toisaalta lamppu taas on muodoltaan niin hauska, että se sopisi vaikka lastenhuoneeseen. Tämä siis jos leikitään että en pelkäisi lampun hengen puolesta, sikäli kun tyttäreni tulee minuun ja toimii särkyvien esineiden kohdalla yhtä luontevasti kuin norsu lasikaupassa. Ette usko kuinka kauhuissani käsittelin lamppua, olin ihan varma että kaadun vähintään portaissa sen kanssa. Onneksi Kuukuna on paksua ja erittäin painavaa lasia, joten ihan helposti sitä ei saa töytäistyä pöydältä.

Eteisen antiikkilipaston ja peilin seurassa se rikkoo kaavan, ja tekee kokonaisuudesta mielenkiintoisen. Muu eteinen on selvästi tiettyä tyyliä, mutta lamppu sopii silti kauniisti mukaan porukkaan. Tämä oikeastaan vahvistaa ajatusta siitä että ei auta olla sisustuksessa niin turvallisuushakuinen, vaan välillä kannattaa astua pois mukavuusalueelta.

i1elok14

i2elok14

i4elok14

Korulippaan kätköissä

Vitriini-rasiat ovat olleet Iittalan valikoimissa ennenkin (2014 uutuutena korkkipohjainen rasia), ja olen katsellut niitä jo pitkään sillä silmällä. Nyt kun minulla vihdoin on oma huone, (minne etsin parhaillaan oikeanlaista kampauspöytää) Vitriinit sopisivat hienosti sormuskokoelmani esillä pitämiseen. Koska pöytää ei vielä ole löytynyt, fiilistelin rasioilla ja Kastehelmi-kynttilälyhdyillä muuten vaan. Olen romanttinen helmihörhö ja kerään vanhoja antiikkisormuksia, ja ne toimivat varsin kauniisti myös sisustuksessa.

i18elok14

i20elok14

Kirkas Kastehelmi-sarja on itseasiassa Iittalan astiapuolella yksi suosikkejani, ja ilman muuta se viehättää myös sisustuksellisesti. Tuikkukipoissa on jotain mahtavan suomalaista.

i19elok14

i17elok14

i16elok14

Pikku piian valtakunnassa

Tyttäremme lappilainen mummo käyttää hänestä hellittelynimeä piika. Ensimmäistä kertaa piika-nimen kuullessani olin silmät pyöreänä, sillä minulle piika tarkoittaa vanhanaikaista talon palvelusväkeä, mutta murteissa sillä tarkoitetaan myös tyttöä.

Otsikon suomennoksen jälkeen itse asiaan. Ajattelin ensin Meno-kassia halkokoriksi. Meillä on olohuoneessa varaava takka, mitä käytetään lämmittämiseen kylminä kuukausina. Puut pitää kuitenkin noutaa ulkovarastosta ja sitä varten suuri jämäkkä Meno olisi varsin passeli (nykyinen sininen Ikea-pussi ei juuri silmiä hivele). Lisäksi puut voisi säilyttää takan vieressä samaisessa kassissa, niitä ei tarvitsisi erikseen purkaa.

Mutta kun nostin Meno-kassin olohuoneeseen ja lattialla oli sekalainen joukko leluja, sain idean. Suuri jämäkkä kassihan toimii harvinaisen nopeana tapana siivota lapsen lelut, ja kauniin kassin voi jättää esille sellaisenaan. Toimii. Tokihan siinä on näppärä kantaa lelut takaisin lastenhuoneeseen, mutta ei ole pakko. Viileänsävyinen harmaa kassi toimii sisustuselementtinä käytännöllisyyden lisäksi.

i5elok14

i7elok14

i6elok14

i8elok14

Arvonta:

Jos postauksen tuotteet ja tunnelmat miellyttivät, nyt olisi aika ässä paikka voittaa samaisia sisustusherkkuja omaksi. Iittala tarjoaa yhdelle onnekkaalle vapaavalintaisia sisustustuotteita 600 euron arvosta. Arvontaan voi osallistua seuraavia ohjeita noudattamalla:

Säännöt:

1. keksi nimimerkki ja jätä sähköposti sille varattuun kenttään (ei näy muille kuin minulle).

2. vastaa kommenttiboxissa kysymykseen: mikä postaukseni Iittalan sisustustuotteista on eniten tyylisesi, ja miten ja missä käyttäisit sitä omassa sisustuksessasi?

3. aikaa naputella vastaus on 5.10.2014 klo 23:59 asti.

Onnea arvontaan!