Meille muutti lammas

Joulu on tältä vuodelta juhlittu ja paluu arjen pariin tapahtuu heti huomenna kun aamujuna vie takaisin töihin. Olisin ihan mielelläni voinut vielä jatkaa pari päivää tätä ihanaa olemista, kun ei ole tarvinnut tehdä muuta kuin olla, leikkiä Annin kanssa ja lukea pari kirjaa. En tosin halua nähdä Vihreitä kuulia vuoteen, puistattaa ajatellakin. Niiden suhteen en tunne sanaa kohtuus, mutta ehkä sillä varmistan että ei tule napsittua kuin ensi vuoden jouluna seuraavan kerran :D

l13joulu15

l14joulu15

Jouluun kuuluu olennaisesti myös kissan hätistely lahjanarujen kimpusta, tässä arvon neiti esimerkiksi venyttelee ja ihan sattumalta tassut tavoittavat siinä sivussa naruja. Siis ihan vahingossa vaan, ei tarkoituksella. Ei ollut ihan yksi taikka kaksi kertaa kun lahjapaketti lähti kuusen alta kuin telkkä pöntöstä, kun kissa singahti narun kanssa kälppimään.

l12joulu15

Meidän olohuone alkaa muutenkin muistuttaa eläintarhaa, eikä pelkästään kissan vuoksi. Anni sai joululahjaksi pörröisen keinulampaan, joka on muuten tosi nätti ihan sisustuksellisestikin ja sen lisäksi vielä hyppivän pupun. Tuo pupu pitää tosin sen sortin vinkuääntä (vinku-vinku-vinku) hyppyjensä lomassa, että harkitsen vakavasti sen vaientamista. Pysyvää sellaista. Muahahaha. Okei vitsi, mutta jokainen äiti tai isä varmasti tuntee sen tuskan, kun äänekäs lelu pauhaa aamusta iltaan :D Vinkupupustahan saamme tosin syyttää ihan itseämme, kun Annille sen joululahjaksi ostimme. Mutta se ei ollut lelukaupassa yhtään niin äänekäs kuin kotona eh…

l11joulu15

Tämä on takuulla ensimmäinen joulu naismuistiin, kun pystyi lähtemään pappalaan kylästelemään avokkaat jalassa. En muistaakseni ole koskaan ennen ollut 25.12. liikenteessä avokkailla. No, ei tarvinnut odottaa kevääseen asti Irregular Choicen rusettikenkien ulkoilutusta.

l10joulu15

l9joulu15

Toivottavasti teillä oli mukava ja rento joulu, ja ne kenellä on vielä välipäivätkin lomaa, jatkakaa elämästä nauttimista. Minua alkaa jo vähän jännittää 1.1.2016 tapahtuva blogimuutto, mutta sitä ennen vielä pari päivää töitä ja uuden vuoden tinat.

Seuraavaan juttuun

Meidän koti

Eilen oli aika jännittynyt olo. Yksi pitkäaikaisimpia haaveita oli käymässä toteen, vanha puutalo suurella puutarhatontilla on vihdoin meidän. En voisi kuvitellakaan asuvani modernissa uudessa talossa, sillä vain vanhoissa persoonallisissa natisevissa taloissa on sellainen tunnelma joka saa sydämeni sykähtämään. Meidän suloinen vaalea hirsitalomme on nähnyt elämää jo vuodesta 1941 ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Talovanhus kaipaa pientä pintaremppaa tottakai, mutta se kuuluu asiaan. Osa tapeteista on kulahtanut, alakerran lattiat pitää maalata ja vuoden päästä kesällä projektina on talon maalaus ulkopuolelta. Samalla odotan kaikkea tätä sormet syyhyten, en varsinaisesti osaa remontoida mutta ei vaadittane insinöörin tutkintoa että voi repiä tapettia seinästä ja tehdä muita avustavia tehtäviä.

Näpsin eilen kännykällä muutaman kuvan, ihan vain että pääsette mukanani edes vähän fiilikseen, samalla kun halailin talon jokaista nurkkaa <3

h8maalis14
Mintunvihreä rappu yläkertaan on yksi kauneimmista näkemistäni, siihen tulee ikkunoista valoa tulvimalla ja voisin oikeastaan muuttaa asumaan tuohon rappuun, mitä sitä huoneella tekee.

h6maalis14

h4maalis14

Vaikka on tämä minun sininen kammarinikin aika ihanainen pönttöuuneineen. Tästä tulossa minun oma salonkini, joten nyt vihdoin voin alkaa etsiä oikeanlaista kampauspöytää! Löydän sen todennäköisesti joskus 10 vuoden päästä, mutta ei haittaa.

h5maalis14

Keittiöstä löytyy vanha kunnon puuhella, ja vieläpä harvinaisen kaunis sellainen. Tekisi melkein mieli heivata tuo nykyaikainen hella vierestä mäelle, mutta ehkä en ihan niin slow lifea kaipaa kuitenkaan, paitsi romanttisissa haaveissani.

Taustalla pilkottaa hieman myös sitä punaista huonetta, josta tajusin vasta eilen että kyseessä onkin maali eikä tapetti. Ilmeisesti maalaus on tehty aikoinaan tapetin päälle, koska tapettirajat näkyvät vielä alta ja tästä syystä harhauduin kuvittelemaan että kyseessä on punainen tapetti. Keittiön keltaiset seinät saavat kyytiä ja hätäseen, keltainen on sellainen väri että en viehäty siitä kuin vaatteissa ja huonekaluissa. Poikkeuksiakin on, mutta kokokeltainen tapetti ei ole yksi niistä.

h7maalis14

Kerroin aikaisemmin kuinka talossa asunut mummo kysäisi haluanko hänen itse omalle lapselleen tekemiä vanhoja lastenvaatteita, vai viekö hän ne kierrätyskeskukseen. Ei tarvinnut paljon miettiä haluanko vai en, kun näin nämä seuraavat, aivan mielettömän nättejä! Siellä ne eilen odottivat viikattuna siististi muuten tyhjässä talossa.

h2maalis14

h10maalis14

En vaan voi uskoa että vauva on noin hitsin pieni edes syntyessään, tuntui ihan käsittämättömältä kun hypisteli pikkuruisia potkupukuja. Alan olla niillä kohdilla tässä raskaudessa että alkaapi hieman jännittämään tuleva kesä. Miten ikinä osaan pitää huolta niin pienestä ihmisestä tarpeeksi hyvin. Mutta eiköhän vastuuntuntoiset aikuiset tästäkin urakasta hengissä selviä.

h9maalis14

Olenkohan muistanut kertoa että meillä on myös pihasauna? No mutta siinä se nyt on, pieni punainen tupa ja sauna, joka on ympäri vuoden lämmintä tilaa. Meille tuo pihasauna oli jättimäinen kirsikka kakussa, kumpikin sitä toivoi ja tässä talossa se oli. Tässä talossa oli kaikkea.

Eilen sain myös tarkan selonteon siitä, mitä kaikkea pihasta löytyy. Pakko myöntää että nyt alkaa hieman hirvittämään kuinka moni seuraavista on enää hengissä syksyllä :,D Pihassa on: tsiljoona omenapuuta (ilokseni myös valkeita kuulaita, lemppariomenani), luumupuita, punaista vadelmaa, valkoista vadelmaa (what?), boysenmarjaköynnöksiä, viinirypäleitä (WHAT?), karviaisia, puna- ja mustaherukoita, jumalaton määrä erilaisia ruusuja joka puolella, erilaisia kukkivia köynnöksiä jotka kietoutuvat pihapation päälle, muhkeita angervoja ja monta kukkapenkillistä sekalaisia kukkia ja pihakasveja. Lisäksi iso sipulipenkki ja kasvimaa, johon voi viljellä mitä haluaa. Että silleen, pitänee ostaa jokin puutarhanhoitoa idi.. vasta-alkajille kirja. Viinirypäleitä tulee kuulemma yleensä niin runsaasti, että talon isäntä on tehnyt niistä aina kotiviiniä. Siitä Sakulle sitten pikku harrastus. Tästä keväästä tulee ihan äärimmäisen mielenkiintoinen, kun näkee mitä kaikkea sieltä pihasta oikein puskee. Pihan melko monipuoliset istutukset ja useat ruusupenkit selittyivät sillä, että taloa asutti kuulemma aikaisemmin ammattipuutarhuri. Apua?

Tällä hetkellä pääni on ihan tyhjä, istun täällä Tampereen kerrostaloasunnossa enkä oikein osaa uskoa että kohta asun tuossa ihanassa talossa miljoonien ruusujen keskellä. Huh.