Onnea on: liian isot vaatteet

Juma minkä löydön tein pakatessani muuttoa varten varaston hyllyjä Ikea-pusseihin! Raidallinen kunnolla joustava trikoomekko on aivan täydellisen sopiva minulle juuri nyt, siinä missä se aikaisemmin oli reilusti liian suuri. Ostin liian ison trikoomekon pari vuotta sitten reissulta, hämärä muistikuva että ehkä Lontoosta (tai Edinburghista?), koska se oli loppualeissa 3 puntaa eli käytännössä lähes ilmainen. Ajattelin silloin että kavennan mekon tuosta noin vaan sopivaksi, mutta olin fiksuna tyttönä laittanut mekon reissun jälkeen kangashyllylleni kaikenlaisten tilkkujen sekaan, ja ihan puhtaasti unohtanut sinne. Huono muisti vai liikaa mekkoja…

i72huhti14

Vitsi, tällaisia löytöjä voisi tehdä varastosta ihan mielellään lisääkin. Harmi vaan että se on nyt pakattu, eikä lisälöytömahdollisuutta enää ole. Lörppänä trikoomekko saa vähän ryhtiä, kun sen pukee jakun kanssa. Olen niin kliseinen että pahemmaksi ei voi enää muuttua, mutta raidan kanssa nyt vaan on yhdistettävä punaiset kengät. Tässä tapauksessa Swedish Hasbeensin Clumsyt.

i73huhti14

i71huht14

Päivän (tai no koko kuukauden) safkat. Minulla on ollut kauheita ongelmia syödä mitään vihreää tässä viime kuukausien aikana, mikä on kyllä melkoinen vitsi koska normaalisti syön salaattia ja kasviksia joka ikinen päivä. Tällä hetkellä tekee mieli vain ja ainostaan veristä pihviä, eikä juuri mitään muuta. Sitäkään tosin en voi syödä, joten on keksittävä jotain vippaskonsteja millä saisin salaatin uppoamaan. Viikkojen kehittelyn jälkeen olen päätynyt tähän seuraavaan mössöön, joka tuntuu olevan ainoa mikä menee alas niin että ei tarvitse pakottaa itseään syömään:

i70huhti14

Pastaa, salaattia, tomaattia, kurkkua, fetaa, paljon purjosipulia, tonnikalaa ja jumalaton määrä pakasteherneitä + Apetina fetasnackin öljyt. Ei mitään enempää eikä mitään vähempää, muuten ei toimi. Sakulla menee varmaan hermot kun jääkaapissa on joka päivä jättimäinen ämpäri ko. salaattia ja kotiruuanlaitto on melkein sillä kuitattu :D Päivisin töissä toki yritän syödä lounaalla kaikkea muuta mahdollista, ettei nyt ihan aamusta iltaan pastasalaattia.

Näiden raskausajan ruokakokemusten perusteella sanoisin, että olisi aivan kauheaa olla nirso ihminen. Uskomattoman paljon vaikeutuu koko elämä, kun ei vain pysty syömään a) mitä haluaa ja b) mitä pitäisi, että ruokavalio olisi joka suhteessa terveellinen. En malta odottaa että pääsen eroon tästä ruokarumbasta ja saan, ja ennen kaikkea pystyn taas syömään normaalisti, ilman että oksennus on kurkussa jokaisesta pikku vihannespalasta.

Seuraavaan juttuun
Seuraavaan juttuun

Sapuskaa perjantain kunniaksi

Meidän taloudessa on meneillään suolaisten piirakoiden kausi, ja koska reseptiä kyseltiin, ajattelin että miksipä ei, tällä samalla pohjalla on helppo tehdä suolaista iltapalalle.

Tällä kertaa lohipiirakkaa.

- Valmis piirakkapohja pakasteena (tai tee itse)
– n. 200g tuoretta lohta (tällä kertaa oli kylmäsavulohta)
– 200g creme fraichea
– 150g juustoraastetta (oman maun mukaan)
– kirsikkatomaatteja
– 1 sipuli
– 1 sitruuna (loraus mehua kastikkeeseen, loput siivuina tarjolle valmiin piirakan kanssa)
– 1tl Dijon-sinappia (tai mitä kaapista löytyy)
– tuoretta tilliä (oman maun mukaan)
– suolaa (paitsi jos valmiiksi suolattua lohta)
– pippuria

Sulata piirakkapohja ja painele se vuokaan. Levitä päälle lohet (paloina, ohuena fileenä tms.). Silppua sipuli ja tomaatit, nakkaa nekin vuokaan. Silppua tuoretta tilliä niin paljon kuin sielu sietää ja nekin vuokaan. Enemmän on enemmän.

o2helmi14

Kippaa creme fraiche sekoitusastiaan ja purista perään pikku loraus sitruunanmehua. Lisää teelusikallinen Dijon-sinappia, ropsaus mustapippuria ja vähän suolaa jos tarpeen (suolaa ei välttämättä tarvitse, jos käyttää valmiiksi suolattua kylmäsavulohta). Annostele soossi vuokaan tasaisesti lusikalla. HUOM! Tämän ei ole tarkoitus lillua lohen päällä paksuna kerroksena, vaan lopputulos on enemmän pizzamainen, mutta uunista tullessa piirakka on silti mehevä. Jos haluat lillusoossin minkä voi kaataa vuokaan, vatkaa creme fraichen sekaan pari kananmunaa ja jatka tarvittaessa ruokakermalla.

Sitten päälle juustoraastetta ja koko komeus uuniin, joku sellainen 200 astetta ja n. 30-40 minuuttia tehnee tehtävänsä, uunista riippuen. Seuraa piirakan reunojen ja juuston ruskettumista.

Tarjolle laittaessa päälle vielä tuoretta tilliä ja kylkeen sitruunan viipale. Jos sattuu rakastamaan tilliä yhtä paljon kuin minä niin sitä ei voi olla koskaan ainakaan liikaa.

o1helmi14

Tässäpä perusohjeeni suolaiselle. Täytteinä toimii oikeastaan kaikki mahdollinen tonnikalasta kasviksiin ja erilaisiin juustoihin (fetat, homejuustot yms.) ja soossin mausteet tietty täytteiden mukaan. Yleensä käytän piirakkaan kaapin jämäaineksia, mistä ei enää muuten saa mitään järkevää kasaan, ja pakasteessa on aina piirakkapohjapaketti valmiina näitä hetkiä varten.

Seuraavaan juttuun

Bistro LePot

Odottelin aikani luotto ravintolakriitikkoni Joonaksen arvostelua Bistro LePotista, mutta kun ei kuulunut, niin päätettiin mennä testaamaan paljon kehuttu sipulikeitto ystävän kanssa ihan itseksemme. (Poimin valehtelematta melkein kaikki Tampereen ravintolasuositukset nimenomaan Joonakselta). No mutta tällä kertaa ei sitten hiihdetty perässä, vaan oltiin kovin itsenäisiä ja rohkeita ja testattiin maalaisranskalainen vailla mitään ennakko-odotuksia. Paitsi sen sipulikeiton suhteen, siitä olin kuullut ylistyksiä suunnalta jos toiseltakin.

Entisen Sevillan tiloihin pystytetty LePot oli oikein soma ravintola sisältä. Saimme ikkunapaikan, mikä yleensä on hyvä asia, mutta tässä tapauksessa pöytä ravintolan keskeltä olisi ehkä sittenkin ollut parempi. Itsenäisyydenkatu ja rautatietunneli ei välttämättä ole se kaikkein kaunein maisema katsella.

d82helmi14

Alkusalaatti tuli pöytään kokin tervehdyksenä automaattisesti, kera jumalaisen hyvän leivän voilla ja oliivitahnalla. Very nice.

d86helmi14

d89helmi14

Päädyttiin molemmat ottamaan pääruokien sijaan parit alkuruuat ja maalaisranskalaiset, koska haluttiin maistella vähän kaikenlaista. Tee-se-itse menumme sisälsi salaattia, sipulikeittoa, etanapannun, vihersimpukoita, ranuja ja jälkkäriksi crème brûléet.

d88helmi14

Sipulikeitto oli aivan mahtavaa, juuri sellaista sakealiemistä ja maistuvaa kuin ranskalaisessa ravintolassa odottaakin saavansa. Mutta koska kyseessä oli alkuruoka, se paljon kaipaamani överijuustokuorrutus puuttui. Luonnollisesti, kuka jaksaa syödä enää mitään sellaisen rasvapommin jälkeen. Mutta silti kaihoisasti toivoisin, että sipulikeitto löytyisi myös pääruokien joukosta, jolloin juustossa ja leivässä ei tarvitsisi säästellä.

d84helmi14

Minulla on ikävä tapa tilata ravintolassa aina jo kerran hyväksi todettua ruokaa, olen välillä jopa kurjan kaavoihini kangistunut. Rakastan vain hyvää ruokaa niin paljon, että en ehkä kestäisi pettymystä jos tilaisin vahingossa annoksen joka ei olisikaan täydellinen, vaikka listalla olisi tiettävästi myös se täydellinen. Kuitenkin, olen erittäin avoin uusille makuelämyksille, enkä nirsoile ruuasta (en ainakaan maistamatta), joten en ihan ymmärrä miksi olen niin nihkeä astumaan mukavuusalueeni ulkopuolelle. Tällä kertaa heitin siispä täysin ranttaliksi (:D) ja tilasin sen paljon kammoksumani etanapannun. Ennakkoluuloni etanoita kohtaan johtuvat vuosia vanhasta huonosta ravintolakokemuksesta, jonka vuoksi irvistän edelleen. Nyt oli kuitenkin aika päästää menneestä irti, ja siirtyä elämässä eteenpäin.

d87helmi14

Etanapannu oli varsin kelpo valinta, joskin enimmäkseenhän siinä maistuu voimakas juusto ja voi. Noin niinkuin periaatteessa etanoiden tilalla voisi olla vaikka tiskirätin palasia, ja sitä tuskin huomaisi, koska itse etana ei maistu juuri millekään. Mutta joka tapauksessa annos oli herkullinen, ja tilaisin sen ilman muuta toistekin.

Olin lukenut etukäteen Eat.fi:n arvosteluja LePotin äärimmäisen hitaasta palvelusta, mutta meillä ei ainakaan ollut mitään valittamista, päinvastoin. Hymyilevät tarjoilijat hääräsivät pöydissä ahkerasti, ja annokset tulivat pöytään nopeasti. Välillä tulee mietittyä noita netin arvostelusivustoja myös siltä kantilta, että ihmisillä taitaa olla hieman erilainen kynnys ruikuttaa. Minä en edes muista koska ravintolassa olisi tapahtunut jotain niin anteeksiantamatonta, että olisin pitänyt sitä valittamisen aiheena. Ylipäänsä suhtaudun näihin asioihin aika rennoin rantein. Jos ”mokan” tehnyt asiakaspalvelija on normaali mukava tyyppi, en anna mokan häiritä. Niin kauan kuin palveluammateissa on ihmisiä, kaikkea voi sattua ja se on vain elämää.

Yhteenvetona: namnam.

Seuraavaan juttuun

Happy times!

Tänään havahduin töissä sellaiseen outoon tunteeseen iltapäivällä, että minulla oli kauhea raivonälkä, eikä pätkääkään huono olo. Jouduin hetkeksi aikaa pysähtymään ja miettimään asiaa, se oli sen verran vieras tunne. Kun olin vihdoin prosessoinut että homman nimi on oikeasti nälkä, mutta ei paha olo, laitoin heti viestiä Sakulle että me muuten mennään ulos syömään ihan heti töiden jälkeen! Näin tapahtui, ja arvatkaa mitä:

v5tammik14

Hampurilaisnarkkarille burgeria.

v6tammik14

American Dinerin lemppari vegeburgeri ei ole koskaan maistunut niin hyvältä! Olisin voinut pussata tarjoilijatarta, olin niin iloinen. Nyt ei ole huono olo samasta syystä kuin tähän asti, vaan siksi että olen ähky. Mikä ihana ihana ähkyolotila! Tästä eteenpäin minut voi tavata parin viikon ajan Tampereen lemppariravintoloistani, enkä syö perunamuusia enää ikinä. Voin tässä samalla lopettaa itsesäälissä rypemisen (mutku ruoka!) ja siirtyä taas elämään kiinni. Jos siis tämä hyväolo vaan kestää, eikä ole joku julma parin päivän tauko kyseessä… pessimisti ei pety :D

Ps. jos joku ei muka ole vielä maistanut Dinerin vegeburgeria ja ottanut kylkeen vielä chilimajoneesia ranuille, suosittelen tekemään niin ensitilassa. Diner on oivaltanut että pihvin ei ole pakko olla a)falafelia tai b)lihalle maistuvaa soijaa, vaan se on ihan oikea rapeakuorinen, sisältä pehmoinen herkullinen kasvispihvi.

Seuraavaan juttuun

Bloggarille soppaa?

Koska täällä ihan varmasti on joukossa intohimoisia kotikokkeja ja ehkä jopa ranskalaisen ruokakulttuurin tuntijoita, tässäpä teille kysymys.

Ensimmäisellä Pariisin matkallani satuin saamaan eteeni aivan jumalaisen hyvää sipulikeittoa. En ole sen jälkeen saanut lautaselleni mitään sinnepäinkään, vaikka olen optimistina tilannut sipulikeittoa miljoona kertaa niin Suomessa kuin ulkomailla. Jäin pohtimaan, että josko sitä oikeasti hyvää keittoa voisi valmistaa itse… ja sattuisiko joku teistä taitamaan täydellistä reseptiä?

f1tammik14Herkkukeitto oli seuraavanlainen. Se tarjoiltiin tulikuumassa ruukussa, joten oletan että se oli ehkä käynyt gratinoitumassa uunissa. Keiton päällä oli massiivinen kerros jotain todella paksua ja voimakkaan makuista juustoa (aaaaah), juuston alla oli kerros suuria leipäkuutiota, ja itse keitto oli paksuhkoa, melko tummanruskeaa ja sipuli oli superpehmeää. Liemi oli melkein makeahko ennemminkuin kuin suolainen, keiton suolaisuus tuli leivästä ja juustosta.

Olen tuon täydellisen annoksen jälkeen joutunut pettymään niin monesti, että olen lopettanut sipulikeiton tilaamisen kokonaan. Hirveintä huttua on kirkaslieminen keitto, missä sipuli on vielä vähän jämäkkää, ja maku on melkein kirpeän etikkainen. Luonnollisesti näissä keitoissa ei ole juustoa lähimaillakaan, ehkä vain joku kälynen krutonki sattumana.

Miten tuollaisen herkkukeiton saisi aikaan? Mitä se juusto siinä pinnalla voisi mahdollisesti olla? Me wants!

Ps. jos ruoka ylipäänsä on sydäntä lähellä, käy joutessasi vastaamassa Bonnierin elintarviketutkimukseen, joka koskee tietty sapuskaa. Tutkimuksen saa auki tästä KLIK! Vastaajien kesken (jos jättää yhteystietonsa) arvotaan mm. Vanajanlinnan lahjakortti, Ravintola Spis:n lahjakortteja ja Nuxen tuotepaketteja. Bloggaajan huomautus: Nuxe = sydän. Vastausaikaa 19.1. asti.

Pps. mutta ennenkaikkea täydellinen sipulikeitto, miten?

Seuraavaan juttuun