Liilaa, minulla?

Minä inhoan vaaleanliilaa. Inhoan! Se saa ihoni näyttämään vihreältä ja sairaalta, enkä yllättäen tästä syystä käytä liilaa missään. Kunnes. Vuosi sitten sain hailakanliilan kynsilakan Avonilta, ja irvistellen sudin sitä kynsiini että no kokeillaan nyt. Järkytyksekseni ihastuin väriin kynsissä ihan mielettömän paljon, ja aloin välittömästi parittamaan sitä oranssien vaatteideni kanssa. Perfect match. Ja siitä se sitten lähti, kirjaimellisesti pikkusormesta. (Minulla on tälläkin hetkellä liilaa kynsissä.)

Syksyllä sain päähäni että kyllä, nyt aika on vihdoin kypsä jollekin muulle liilalle asialle elämässäni, ja tan-tan-taa, Minna Parikan liilat Raquelit tulivat roimaan alennukseen. Omaa kokoakin oli ihme kyllä jäljellä, joten klikklik ja kevättä odottamaan. Ja nyt se kevät sitten tuli. Työasussa mukana Katri Niskasen Shine Top ja pallohamonen on kirppislöytö. Tässä on käsillä yksi lempijuttujani pukeutumisen suhteen, yhdistää kahden euron kirppisjuttuja kalliimpaan designiin.

v2huhti131

v1huhti13

Että takinkääntäjä iski taas. Oikeasti, minulla on hihassa enää yksi pukeutumiseen liittyvä no-no mitä en todellakaan suostu käyttämään ikinä, ja tarkoitan sitä. Pyöräilyhousut, muuten kuin urheillessa. Se on kevyesti kaikkein typerin muotihörhöily ikinä. Sanoo hän, joka on käyttänyt joskus kiksukarvapunttisia farkkuja :,D en usko että pystytte vetämään paremmaksi?

Seuraavaan juttuun
Seuraavaan juttuun

Puolivuosittainen herkutteluhetki ja opiskelijan kalapuikkoleipä

Arvaatteko mikä? Kyllä, Aaverahka! Söin eilen niin järkyttävän kasan Aaverahkaa, että oikeasti makasin selälläni ähkyssä loppuillan. Luoja että rakastan tuota keltaista överimakeaa rahkavaahtoa. Toinen Stockan hullareilta tehtävä pakko-ostos on keltainen perunasalaatti, ja tässä on oma lempparitapani syödä se:

Leivän päällä <3 vielä parempaa olisi Saarioisten vaalea eineskarjalanpiirakka, kammottava tapa mikä on opittu ystävältä ajalta kun olimme kämppiksiä. Ja sen pitää nimenomaan olla se lötkö eines, ei mikään uunirapea tuore karjalanpiirakka. Opiskeluajan superherkkuja.

Meillä oli Heidin kanssa muutama bravuri näissä ruokajutuissa, edellisen lötköpiirakan lisäksi mm. kalapuikkoleipä, missä voileipägrilliin laitettiin 2 paahtoleipää joiden välissä järkyttävästi juustoa ja 2 kalapuikkoa :D Ei ollut yksinkertaisesti varaa käydä hampurilaisravintoloissa, joten piti kehittää omat mässyt. Juustohan luonnollisesti oli liian kallista ostaa, mutta kämppis sattui olemaan kaupassa töissä ja raahasi kotiin eräpäivät ylittäneitä oltermanneja. Voi niitä aikoja…

Jännä juttu että voin syödä melkein mitä vaan eräpäivän ylittänyttä, mutta jogurttia en missään nimessä. Lapsena jätin jogurtin syömättä jo jos oli alle pari päivää aikaa parasta ennen -päiväykseen. Vieläkin kyttään kaupassa hysteerisesti jogurttien kansia… Tämä ihan hullua, en edes tiedä mistä kyseinen kammo johtuu!

Yritin olla edes vähän muotibloggari ja kävin kääntymässä Hullujen päivien kosmetiikka- ja vaatepuolella, mutta muutaman roller derby blockausharjoituksen jälkeen totesin että FOOOOOD ja ruokapuolelle. Eli hullareiden ostossaldona se mitä oletinkin, Aaverahkaa ja keltaista perunasalaattia.

Seuraavaan juttuun

Täydellisen tyttöillan resepti

Sellaisen tyttöillan, kun ainoa henkilö paikalla olen minä itse. Saan heittäytyä sohvalle vilttiin kääriytyneenä ja nauttia yksinolosta, ja tietoisuudesta että huomenna on ihan oikea vapaapäivä. Minun ei tarvitse tehdä yhtään mitään muuta, kuin käydä sushilounaalla (hirrrrvee velvollisuus kyllä :D).

Omaan tyttöiltaan kuuluu:

1. Macaronit 2. Moscatel ja 3. Gossip Girl.

 

 

 

Täydellistä. Bonsoir!

Seuraavaan juttuun

Kaupungin paras kasvisruoka?

Vaikka olenkin hampurilaisfanaatikko, kykenen joskus valitsemaan listalta muutakin. Erityisesti jos olen Panimoravintola Plevnassa. Plevnan mamsellin punajuuripaistokset ovat niin järkyttävän hyviä, että resepti olisi totta vie wanted. Suosittelen maistamaan, jos diggaa vegeruuasta. Tietääkö kukaan maukkaiden punajuuripihvien reseptiä? Saa laittaa  minulle.

Koska olen kulkenut viime aikoina enimmäkseen spugen näköisenä (kuten siskoni minulle tässä hetki sitten avuliaasti huomautti), ajattelin kokeilla naisellisuuttakin välillä. Vähän mekkomaista takkia ylle ja Parikkaa jalkaan, ja johan on taas niin naisellista että :)

Seuraavaan juttuun

Hullujen päivien hyvä puoli

Jos haluaa säilyttää mielenrauhansa, ei kannata mennä Hulluille Päiville. Paitsi jos siellä on jotain, mikä vetää vastustamattomasti puoleensa…. sekä minua että Nöpöä. Aaverahka.

Stockan Aaverahka on jotain niin tajunnanräjäyttävän hyvää (ja makeaa), että sitä sietää syödä tosiaankin vain kaksi kertaa vuodessa. Vähän niin kuin Vihreitä kuulia syödään vain jouluna ja makeaöverien takia niitä ei tee mieli kuin vasta seuraavana jouluna.

Seuraavaan juttuun