Raskausajan pukeutuminen

Nyt kun 9 kuukautta vähän spesiaalimpaa pukeutumisaikaa on takana, voisin tehdä pikku katsauksen menneisiin kuukausiin. Ihan näitä viimeisiä viikkoja lukuunottamatta pukeutuminen oli mekkotytölle yllättävän helppoa, joskaan omaa vaatekaappia ei voinut hyödyntää kuin osittain. Ongelmana oli lähinnä se, että lempparivaatteeni ovat vyötäröltä istuvaksi leikattuja ja sehän ei oikein toimi kasvavan vatsan kanssa. Varsinaisten äitysvaatteiden osalta selvisin kuitenkin vähällä, ostin leggarit, T-paidan, topin ja yhdet mustat suorat housut, joista ne housut osoittautuivat turhiksi koska käytin niitä hurjat 3 kertaa. Leggarit on nyt kulutettu loppuun, teeppari ja housut muuttaneet raskaana olevan ystäväni luokse ja toppia voi käyttää ilman vatsaakin, joten käsiin ei jäänyt yhtään turhaa vaatetta.

Ensimmäinen kolmannes.

Aika marraskuusta tammikuuhun tuntuu olevan minulle täysin mustan savun peitossa, en muista tuolta ajalta juuri mitään muuta kuin 24/7 vellovan pahan olon, vilunväreet ja oksentelun. Siihen kun vielä lisäsi päälle talven lohduttoman pimeyden… eipä tule ikävä.

Parhaiten ensimmäistä kolmannesta kuvaa seuraava otos, niin pukeutumisen kuin olon suhteen. Kiinnostus kotoa poistumiseen oli nolla. Ja koska en halunnut tuossa vaiheessa vielä kertoa raskaudesta perhettä lukuunottamatta kenellekään, en voinut edes selittää miksi olen niin ameebamainen, totinen ja kelmeä. Kavereilta on tullut palautetta jälkikäteen että käytökseni oli ollut todella omituista, sillä yleensä olen tilanteissa läsnä, mutta tuona aikana vaikutin sulkeutuneelta ja jopa tylyltä. Pahoittelut, yritin vain pysyä hengissä :D

t1marras13

Yllä näkyvä kuva on se mitä itselläni tulee ensimmäisestä kolmanneksesta mieleen. Hämmennys oli kuitenkin melkoinen, kun palasin blogihistoriassa taaksepäin ja totesin että olen näköjään pystynyt edes jotenkin esittämään elävää ja näyttämään suunnilleen itseltäni, sillä siitä löytyy asukuvatodisteet. Tässä sen hyvin näkee että blogin välityksellä on melko helppoa olla ihan mitä vaan, vaikka todellisuus olisi jotain ihan muuta. Paitsi että osa teistä lukijoistakin oli silloin jo huomannut että olen vähän omituinen, kaikkia ei voi huijata.

Mutta tässä muutama asukuva alkuraskaudesta. Muhkeiden helmojen ja jättivillapaitojen alle oli helppo piilottaa pömppömaha. Joillain naisilla vatsa kasvaa vasta raskauden puolen välin tienoilla jos silloinkaan, mutta minä en ikävä kyllä ollut noita naisia. Vatsani oli iso heti alusta lähtien ja isommaksi vain kasvoi. Lisäksi se kasvoi suoraan eteenpäin, eikä levinnyt sivuille lainkaan joten kaikki massa tuli tosiaankin suoraan etureppuun.

j3marras13

p2marras13

Jouluna olin jo niin raskaana, että kummitätini huomasi asian heti. Kuvakulmat valitsemalla näytin kuitenkin aika tavikselta.

n2jouluk13

k3jouluk13

j3jouluk13

c5tammik14

q2tammik14

Toinen kolmannes

Tässä vaiheessa vatsaa oli ihan turha enää yrittää piilotella, eikä onneksi tarvinnutkaan koska olin jo ”kaapista ulkona”. Hameet sai heittää pitkälti nurkkaan, enää muutama joustovyötäröinen versio ja Jolierin kietaisumalli mahtui ylleni.

k26helmi14

t1helmi14

Hameiden tilalle tulivat väljät tunikat ja tottakai mekot.

p62helmi14

a9helmi14

u3maalis14

n2maalis14

g4maalis14-horz

e72maalis14

f2maalis14

t2huhti14

l2huhti14

Viimeinen kolmannes

Musta hemmetin trikoomekko. Siinäpä se viimeisen kolmanneksen pukeutuminen pitkälti olikin. Joskus yritin jotain muutakin, joten satunnaisia valonpilkahduksia on havaittavissa. Tässä vaiheessa olo oli kuitenkin jo niin muumimamma, että tuli pitkälti luovutettua, eli näin:

z11touko14

No okei, siinä oli puutarhavatteet eli se ainoa pitkähelmainen paita joka riitti vatsan alle ja ne ainoat verskat joissa oli väljempi vyötärö. Sitten trikooputkeen.

z9touko14

o5touko14

n2touko14

h2touko14

z33kesä14

y8kesä14

c11kesä14

i1kesä14

h5kesä14

f4kesä14

b3kesä14

c6heinä14

f2heinä14

k5heinä14

Se on hämmentävää kuinka moneen musta pitkä trikooputki taipuu. Olen mennyt tuolla H&M:n halpismekolla niin juhlat kuin kauppareissutkin, asustaen sitä vain aina hieman erilailla. Hyvä vaate, joskin nyt olen niin kyllästynyt siihen että katsellaan ensi kesänä uudelleen.

Yhteenvetona voisi sanoa että vaatekaappini taipuu tarvittaessa melkoisesti. Raskausaika tuli edellä mainitusta syystä todella halvaksi, koska ei tarvinnut ostaa kuin pari hassua mammavaatetta. Erityisen edullista ajanjaksosta teki myös se, että ei varsinaisesti tehnyt mieli ostaa mitään muutakaan vaaterintamalla, kun ei voinut tietää millainen kroppa lopussa seisoo. Muuttuuko vartaloni radikaalisti, kasvaako kengänkoko. Molempiin vastauksena näyttäisi olevan että eipä juuri taida muuttua, kengät mahtuvat ja melkein kaikki vaatteetkin jo. Tarkoittaen sitä että armas vaatekaappini toimii jatkossakin sellaisenaan. Aika jees homma sinänsä, koska pidän koroistani ja mekoistani aika paljon :D

Seuraava jännäyksen paikka onkin sitten hiukset. Pysyykö tukkani suorana vai alkaako se kihartua takaisin… pidetään peukkuja että pysyisi suorana, koska olen aika ihastunut tähän helppouteen että tukka näyttää siistiltä pelkän hiusharjan avittamana.

Seuraavaan juttuun
Seuraavaan juttuun

Korallinkepeä kesäpäivä

Vaikka sosiaalinen elämäni rajoittuu tällä hetkellä vain neuvolakäynteihin, se vaatii kuitenkin sitä että pukee ylleen edes jotain. Lisäksi pitää pukea ylleen jotain sellaista, joka toimii vauvan kannalta optimaalisesti, olenhan kokoaikainen ruokavarasto. Tuli todettua että tuplatoppi on aika hyvä setti, niin että alla on venyvä trikoinen versio ja päällä tuollainen huitula. Ei tarvitse neuvolan odotushuoneessa potentiaaliseen ruokahetkeen edes harsoa kun huitula toimii yhtälailla. Ihan vaan vinkiksi jos joku sattuu painimaan saman imetyksen asettaman pukeutumisrajoitteen kanssa :) Ennen vanhaan sitä vain veti vaatteet ylleen ja lähti ulos, nykyään pitää oikeasti miettiä jopa sitä käytännöllisyyttä, mille yleensä pyörittelen silmiäni (jos vaate on ihana, käytännöllisyydestä voidaan tinkiä).

s2heinä14

Syy miksi me ollaan ravattu neuvolassa jatkuvasti on naperon painon seuraaminen. Nyt tosin tuli todettua että no hätä enää siinä asiassa, tyyppi on pullaposkeillut itsensä jo yli syntymäpainonsa ja sen kyllä huomaa, kaitakasvoinen ilme on vaihtunut huomattavasti pehmoisempiin piirteisiin. Aka tulee äitiinsä poskiasioissa :D

s1heinä14

Voi tätä riemua kun shortsit mahtuvat taas jalkaan, heippa venyvät trikoohameet!

s8heinä14

Päivän asusteina vanha Cailap/Kirsi Nisonen jättirusettipanta ja Lumene Natural Coden koralli kynsilakka (saatu blogin kautta). Koralli on siitä kiva väri että se sopii tällaiselle kalkkilaivan kapteenillekin, joskin näyttää tietty ruskettuneella iholla tuplasti paremmalta. Mutta sopii joka tapauksessa. Tässä syy miksi uskallan huoletta käyttää Vagabondin gladiaattorisandaaleita, ei ole pelkoa että vahingossakaan ruskettuisin ja saisin aikaan jännittävät raidat jalkoihin. Joku hyöty tästä valkoisuudestakin :D

Seuraavaan juttuun

Paljon onnea minä!

Eilisiä synttäreitäni varten oli varattu kaikkea mahdollista lemppariruokaani mitä en ole voinut raskausaikana syödä, ja miten sitten kävi… olin niin kuolemaväsynyt illalla että jäi syömättä ja menin nukkumaan :D korjaus, olisin mennyt nukkumaan jos arvon jälkikasvuni ei olisi päättänyt että nukkumaan mennäänkin vasta kahdelta yöllä koska nälkä ja muuta työllistävää pikku puuhaa. NYT sitten nukkua tuhistetaan ihan onnellisena taas jo parin tunnin unipätkiä, perus :D yöunet, ihan yliarvostettua. No, jos uusi yritys tänään sitten, josko viimein saisin sen kauan kaipaamani homejuuston eteeni grrr…

Vaikka sapuska jäikin saamatta, pari aika kivaa synttärilahjaa just for me. Ensinnäkin:

r2heinä14

r1heinä14

r3heinä14

r4heinä14

Mmmmnammm! Kirkkaanpinkit Minna Parikan Lin -kengät, ihan vain minua varten. Sitten kun joskus tarvitsee muitakin kenkiä kuin vain varvasläpsyjä, nämä ovat ensimmäisenä jonossa.

Synttärisankarin ilme eiliseltä:

r5heinä14

Tämä virne ihan siitä ilosta, että käytiin 3km kävelyllä ostamassa jätskit kyliltä. Ihan oikeasti kuinka maailman paras tunne että pystyin itse kävelemään 3 kilometriä! Luonnollisesti se sattui ihan tuskassa sekä kylkeen että romuselkääni, ja mummot rollaattoreilla vetelivät ohituskaistaa, mutta tästä se joka tapauksessa lähtee. Liikkumiskyvyn palauttaminen. En voisi olla enempää fiiliksissä että monen kuukauden rampa-aika on päättymäisillään ja pääsen vihdoin kuntouttamaan polvia marraskuisen (!) leikkauksen jäljiltä ja rakentamaan selän tukilihakset uudelleen, että tämä tuskainen välilevynpullistuman aiheuttama särky vihdoin loppuu. Uudet lihakset, paras synttärilahja ikinä :D

Seuraavaan juttuun

Liian räväkän värinen mekko

Silloin vuosia sitten kun katselin tätä mekkoa ostoaikeissa, emmin moneen kertaan tulisiko sille käyttöä muka liian räväkän kuosinsa vuoksi. Mikähän ihmeen arkajalkakausi minulla silloin oli meneillään, koska nyt mekko näyttää ainoastaan kivalta, eikä yhtään liian värikkäältä. Mutta kannatti luottaa perstuntumaan ja tehdä ostos, koska tätä on vuosien varrella kulutettu ja paljon.

Tämä asu siis tämän päivän neuvolareissulta. Käytiin painokontrollissa tsekkaamassa onko vauvan paino lähtenyt turvallisesti nousuun kotioloissa ja onhan se, aika reippaastikin :)

q4heinä14

Se on kuulkaas huomenna sitten minun synttärini. Tuntuu niin toisarvoiselta mutta koska Saku nyt hössöttää tuossa niin olkoon, vietetään sitten. Se on jännä miten erilainen suhtautuminen meillä on merkkipäiviin, minulle ne ovat ihan yhdentekeviä näin aikuisiällä, kun taas lappilainen on sitä mieltä että synttärit ja jopa nimpparit juhlitaan hautaan asti :D  Käytän toki syntymäpäivän hyvänä syynä hemmotella itseäni jollain ihanalla kenkäparilla, sehän on selvä, mutta ei siihen kakkua kaivata.

Mites teillä, synttärit aikuisena, kinosti vai ei?

 

Seuraavaan juttuun

Mansikoita ja ompeluhommia

Vuorokausirytmini on niin sekaisin että jos kirjoittelen jotain omituisuuksia, tiedätte mistä johtuu. Saan kyllä unta vaikka kuinka paljon koska vauva nukkuu tyytyväisenä ruoka-aikojen välillä, mutta tämä koskee päiviä. Yöllä meillä hengaillaan iloisena tarhapöllöä muistuttavan meikäläisen sylissä eikä nukuta sitten millään, kun on vaan niin siistiä kukkua yöeläimenä :D Eli hetken kestää ennen kuin saan oman rytmini (hetkellisesti) käännettyä tajuamaan että yö on päivä ja päivä on yö.

Olen päässyt tässä heti ompelukoneen kimppuunkin, kun kaveri on niin minikokoinen että 50-56cm vaatteet ovat nekin ihan valtavia säkkejä. Tein yhdet pikkuiset pehmotrikoohousut jämäpalakankaasta joka sattui olemaan varastossa, ja nämä nyt sitten pysyvät jalassa.

p5heinä14

Työkavereiden onnittelukimpussa oli auringonkukkia, ystäviltä tuli vaaleanpunaista. Ihanaa kun joka huoneessa on tuoreita kukkia.

p6heinä14

p4heinä14

Päivän hameeni mätsää auringonkukkiin. Tämä vekkihame on viime kesän reissulta Flagstaffista ostettu, huomasin sen heti kun kävelin kauppaan sisälle. Leijonankeltainen vetää minua vaatteissa puoleensa kuin magneetti.

p1heinä14

Kävin keräämässä mansikkamaalta vähän pirtelötarpeita, ja niitähän riittää. Räksät ja minä käydään nopeuskilpailua kuka saa eniten satoa, olivat pirulaiset jo tottuneet foliosuikaleisiin. Mutta riittäähän näitä molemmillekin näköjään.

p3heinä14

Päivän ilme puolestaan menee Nöpön pistetilille:

p2heinä14

Tilanteena vaipanvaihto ja pieni protestirääkäisy :D lemmikit, tuovat taatusti iloa päivääsi.

Seuraavaan juttuun