Kuinka kenkä valmistetaan

Näin iltamyöhäisen päivityksenä vinkkaan Hämeenlinnan Taiteiden yöstä, jota vietetään itseasiassa parhaillaan (tulin sieltä juuri) mutta myös huomenna lauantaina pääsee Wetterhoffin talon yläkerrassa, Cobblerinan työhuoneella ihmettelemään kuinka kenkiä valmistetaan. Vielä ehtiiTaiteiden yöhönkin jos laittaa hösseliksi :D

Me käytiin Anskun kanssa katsastamassa tarjontaa ja kannatti, Hämeenlinna aukesi minulle ihan uudella tavalla. Kaupunki ei ole minulle tuttu juuri lainkaan, mutta nyt jäi sellainen fiilis että pitää mennä pian uudelleen ja ajan kanssa. Kirjoittelen aiheesta lisää myöhemmin, mutta nyt ensin jalkinehommia.

Cobblerinan Sannalla on käsittelyssä minun tulevat herrainkenkäni! Jee!

u11elok15

u12elok15

Mustavalkoiset klassikkokengät ovat sopivan äijämäiset tasapainottamaan naisellisuuteen taipuvaista tyyliäni. Tässä otetaan vielä vähän mittoja jalasta:

u3elok15

Kenkien valmistus on todella mielenkiintoista, olisi huippua päästä joskus itse kokeilemaan. Tampereen suunnalla oli joku firma x joka järkkäsi näitä kursseja (tee itsellesi maiharit?), pitää varmaan ottaa selvää.

Eniveis, Cobblerinan ja Jenni Saksan työhuoneella on vielä huomennakin avoimet ovet klo 10-15, voi käydä kyselemässä kaikesta mikä kenkien tekemisessä askarruttaa. Ja samalla tila toimii pop up putiikkina, myynnissä on koruja, laukkuja ja kenkiä.

u8elok15

u9elok15

u7elok15

Jenni valmistaa upeita koruja laserleikatusta huovasta, tässä käsillä paras kaveri olkaimettomalle pikkumustalle:

u6elok15

u4elok15

u5elok15

Pikaisesti vielä vilautan tuota asuani, jossa pääroolissa H&M:n tummansininen viittamainen takki:

u2

u1elok15

Vanha kaunis Wetterhoffin talo on muutenkin käymisen arvoinen, siellä oli vaikka mitä! Pieniä putiikkeja ja käsityöläisten työhuoneita, Sibelius Center, kirjansitomo ja kiva kahvila. Rakennus itsessäänkin on upea, siellä kannattaa käydä jo siitäkin syystä.

 

Seuraavaan juttuun

Vihreä, vihreämpi, takkini

Tässä olisi pari todistekuvaa siitä rennosta vihreästä villakangastakista, jonka kirppikseltä taannoin löysin. Maksoi vitosen, joten uskalsin sijoittaa sen verran väriin mikä tuntuu vielä vähän pelottavalta. Olen sitä mieltä että kirkkaanvihreä on rohkean pukeutujan väri, ja minä olen vasta puolivälissä niillä tikapuilla.

s2elok15

Takki on hieman lepakkomallinen ja jättisuuri, joten vaatii parikseen vähän kapeampaa housua etten ala ihan tosissaan näyttämään muumien möröltä. Takissa ei ole vyötä, mutta takana on tuollainen väljä kiinteä remmi joka saa helman laskeutumaan paremmin.

Jos takki olisi hieman kapeampi, se toisi mieleen 60-luvun.

s1elok15

s4elok15

s3elok15

Katselin tässä postausta kirjoittaessani samalla ensimmäistä jaksoa Suomen täydellisistä venäläisnaisista ja alkoi ehkä aavistuksen naurattaa tämä telttatakkini. Siis kun vertasin lookkiani niiden leidien kurveja nuoleviin vaatekertoihin, kontrasti oli aikamoinen :D Sarja varmasti ruokkii myös tarkoituksella sitä stereotypiaa että venäläinen nainen on aina ihan viimeisen päälle tällätty, että saadaan kuhinaa aikaiseksi.

Melkein yksinkertainen asu

Selkeät klassiset värit ovat välillä poikaa, etenkin sininen punainen ja valkoinen. Tummansiniset pillifarkut ja valkoinen T-paita ovat aika klassikkokamaa, mutta minun tyyliini sopien siihen piti ehdottomasti laittaa mukaan punaiset korkkarit ja punainen laukku. Sitten olo oli kotoisa ja turvallinen.

p15elok15

p14elok15

p13elok15

Miz Moozin remmikorkkareilla jaksaa kävellä vaikka koko päivän. Hyvä lesti, tukeva korko, siinä avaimet tuskattomiin askeliin. Joskus muinoin kärsin vaikka millaisia tuskia jos kengät olivat tarpeeksi hienot, mutta nykyään ala olla jo todella tarkka kävelytuntumasta. Jotain epämukavuuksia siedän vieläkin upeiden korkkareiden vuoksi, mutta pääsääntöisesti haluan pitää varpaani ja päkiäni ehjinä. Varpaat saavat murskautua vain luistimien ja roller derbyn vuoksi. Tällä hetkellä tuntuu nimittäin siltä kuin joku olisi väännellyt varpaani poikki, kun totuttelen uudelleen rulliksiini. Korkkarituskat ovat pientä tämän rinnalla :D