Oho, shoppasin!

Kuten on varmaan käynyt selväksi, olen shoppaillut tänä keväänä ainoastaan tapettiliisteriä ja listoja metritavarana. Vaikka kauppojen kepeät kesämekot tottavie houkuttelevat, olen pitänyt käpälät irti ja mielen tiukkana. Nyt kuitenkin ainoat mamasukkikseni kokivat kohtalonsa ja oli pakko piipahtaa ideaparkin H&M:llä hakemassa uusi pari. Joskohan tällä tuplapaketilla selviäisi sitten loppuun asti. Siinähän sitten saattoi käydä niin, että matkalla sukkishyllylle keskikäytävällä roikkui rekissä tummapohjainen kukkamekko joka näytti tutulta. Se oli täsmälleen sama mekko (mutta kukkakuosilla) kuin millä reissasin koko viime kesän jenkkireissun! Kyseinen mekko osoittautui reissussa kultaakin kalliimmaksi mm. siksi että se ei rypisty sitten millään. Lisäksi skater dress on mallina sellainen että viihdyn siinä ehkäpä kaikkein parhaiten kaikista mahdollisista mekkomalleista.

Että kävi sitten pikku mekkohupsis. No, ehkä näin kerran puoleen vuoteen voi ostaa itselleen mekon, eikä aina vaan maalarinpesua, vasaraa ja nauloja koko rahalla.

g62huhti14

g61huhti14

g60huhti14

Minna Parikan tupsuballerinat alkavat olla suhteellisen dead parin vuoden aktiivikäytön jäljiltä, mutta käytän näitä tasan niin kauan että kenkien rääppeet jäävät perääni tielle ja kävelen lopulta sukkasilleen. Ja silloinkin liimaan vielä tuon tupsun sukkiini.

Seuraavaan juttuun
Seuraavaan juttuun

Mahtipulla + 6 kiloa

Hmm… eipä mennyt paljon pieleen veikkaukseni että minusta tulee vielä val-ta-va tämän raskauden myötä, ihan kuin äidistänikin. Viimeinen kolmannes alkoi juuri ja kiloja on nyt tullut lisää 6 eli ei mitään ihan hirveitä lukuja vaikka vatsanympärys näyttääkin siltä kuin olisin jo saavuttanut lasketun ajan. Kysyn vaan että mitä tässä parissa kuukaudessa ehtii vielä tapahtua, millainen mahtipulla oikein olen heinäkuussa :D

Olisipa ollut hienoa kun olisin pystynyt liikkumaan normaalisti raskauden aikana, mutta pakko tyytyä kohtaloon kuten neuvolatäti totesi, ja olla yksi niistä naisista joiden pitää ottaa rauhassa. Minulla on suorastaan särkevä hinku juoksulenkille, voi sitä riemua kun kesän jälkeen saan vihdoin kokeilla syksyllä leikattujen polvien kantavuutta! Enpä olisi koskaan uskonut kaipaavani liikkumista näin paljon, että melkein halkean kateudesta Sakun touhutessa tuossa vieressä iltalenkille lähtöä.

t1huhti14t2huhti14t3huhti14

Mutta ei nyt vallan masennuta, sillä takkivalikoimakin alkaa pikkuhiljaa laajentua jos lämpöiset kelit pysyvät. Lähinnä siitä syystä että suurinta osaa takeista voi pitää myös auki.

Ps. Pätsiniemessä alettiin tapettihommiin, testissä monen suosittelema tapetinpoistaja.

Seuraavaan juttuun

Vihdoinkin muuta kuin hikiset muuttovaatteet

Kun on reuhannut monta päivää pää märkänä trikoomekossa ja tennareissa, oli ihana pukea ylle jotain normaalia. Ja samalla testata joutuuko pilkkutakkini ilahduttamaan tulevaisuudessa jotain toista neitokaista. Minulla on tässä muutama viikko aikaa käydä läpi haikein mielin vaatevarastoani Muotikirppistä varten, ja näyttää siltä että esimerkiksi tämä takki saa lähtöpassit. Se on ihan täydellinen takki muuten, mutta mitoitettu minua reippaasti lyhyemmälle. Hieman liian lyhyet hihat eivät vain tunnu kivalta, se on pienestä kiinni sekin asia.

q5huhti14

q4huhti14

Pitkästä aikaa hiuskoristeita kehiin, nyt kun ne on purettu muuttolaatikosta.

q1huhti14

q2huhti14

q3huhti14

Loppuun vielä lemppareimmat kevätkengät ikinä. Neosensin megaruusukekoroilla tarkenee vähän viileämmälläkin. Lisäksi tuo pieni korko on sellainen että pystyn sillä vielä kävelemään, etten ole vallan tuomittu ballerinoihin.

Seuraavaan juttuun

Taju kankaalla pitkästä aikaa

Johan oli keikka, ei kaikkein miellyttävin kokemus tuo sokerirasitustesti. Testiä edelsi 12 tunnin paasto (ei ruokaa eikä juomaa) ja syömättömyys on asia mitä kroppani ei kestä. Etenkään kun ensimmäinen asia mitä saa kaataa kurkusta alas on 75g sokeria sisältävä supermakea litku joka humahtaa nuppiin niin että soi :D ei mennyt kuin 20 minuuttia tuon litkun juomisesta kun jouduin laskeutumaan tyylikkäästi selälleni labran odotushuoneen lattialle ja sitten vintti pimeni. Seuraavat pari tuntia kuluikin makuuasennossa labran sivuhuoneessa, jossa hoitaja kävi ottamassa tarvittavat verikokeet tasatunnein että testi saadaan loppuun.

En edes muista koska olisin viimeksi pyörtynyt, tämä oli suora paluu teini-ikään kun ei tarvinnut kuin nousta hieman liian nopeasti ylös ja alas tultiinkin vielä vähän vauhdikkaammin. Tästä syystä myös tasan tiedän koska on syytä laskeutua maantasalle ettei esimerkiksi pyörry seisaaltaan. Olen aina miettinyt miltä syömishäiriöisestä mahtaa tuntua, miten voi sietää tuollaista tajunnan rajamailla olemista. Itselleni iskee pakokauhu välittömästi jos alkaa hiemankin heikottaa ja sitten on jo kiire syömään.

Mutta nyt se on ohi ja huomenna kuulee tulokset, toivotaan että vältetään raskausdiabetes.

o1huhti14

Tässä sitten vielä viimeinen asukuva kunnon betonibunkkerityyliin, seuraavaksi palataan linjoille toisesta kaupungista. Mikä ihana tunne että kaikki alkaa olla pikkuhiljaa pakattuna ja valmiina muuttoautoa varten.

Seuraavaan juttuun

Kylkiluut muusina ja muuta mukavaa

Tadaa, raitamekkoa taas. Mitähän sitä huomenna keksisi. Jalassa Minna Parikan Caracalit ja pääsiäisenkeltainen pörröneuletakki on saatu Vero Modasta, se osuu suoraan heikkoon kohtaani mitä älyttömimpien neuleiden saralla. Jostain syystä rakastan hassuja neuletakkeja.

a78huhti14

a77huhti14

Takana on vähän villi yö (unohdetaan kaksimielisyydet sitten heti kättelyssä), sillä jouduin nousemaan pariin otteeseen steppaamaan kämppää ympäri että meno vatsassa rauhoittuisi. En tajua mitä tämä armas tuleva jälkikasvumme oikein touhuaa, mutta se potkii minulta sisuskalut muusiksi tätä menoa :D miten paljon voimaa tuollaisella reilu 30 senttisellä rääpäleellä oikein voi olla! Tähän asti potkiminen on ollut vain hieman jännän tuntuista, mutta nyt se alkaa olla jo sen verran epämukavaa, että nukkuminen ei onnistu ollenkaan. Vai onko tämä sitä treeniä tulevaa varten heh… unohda yöunet suosilla, not gonna happen.

Luojan kiitos tuo ympäriinsä kävely saa beben aloilleen, eli joku keino on olemassa jos alkaa tuntua siltä että kylkiluut murtuvat ihan just. Lisäksi voin hoilata Leevien Rin Tin Tiniä, koska sitä vauva on tottavie tottunut kuulemaan. Meidän auton rikkinäiseen CD-soittimeen on jumiutunut Leevien tribuuttilevy Melkein Vieraissa, ja luonnollisesti laulan automatkoilla täyteen ääneen kaikki suosikkibiisini (Raparperitaivas, Poika nimeltä Päivi, Rin Tin Tin, Teuvo, Muotitietoinen jne) aina uudelleen ja uudelleen, koska muutakaan levyä ei koneeseen voi vaihtaa. Mutta eipä siinä, mahtava kiekkohan tuo, käy järjestäen läpi kaikki perisuomalaiset traagiset ihmiskohtalot.

Ps. Huomenna luvassa raskausajan sokerirasitustesti, enpä voi sanoa odottavani innolla sen litkun juomista yöks.

Seuraavaan juttuun