Heinäkuun viimeinen hattivatti

Ooh mikä ihana myrsky täällä käväisi, voisi tulla kylään uudelleenkin! Myrsky oli päivän puheenaiheena myös paikallisilla puistojen miehillä kun kauppareissulla hetken aikaa kiivasta keskustelua kuuntelin. Suuri väittely koski aihetta rakastavatko hattivatit salamointia vai ei, ja sitä kuinka junttia on olla katsomatta muumeja (kun yksi onneton meni kysymään että mitä ihmettä ovat hattivatit :D).

Minun tukkani ainakin näyttää sähköistyvän (=karvaistuvan) kunnon sateen jäljiltä, vaikka muuten suorana edelleen pysyykin.

v15heinä14

v18heinä14

Random räpsyyn tallentui kimalainen ja joku muu pörriäinen saman kukan kimpussa, sopu sijaa antaa.

v16heinä14

Hirveän näppäriä nämä lyhyet ukkoskuurot puutarhan kastelussa, ei tarvitse itse mennä suihkuttelemaan. Uutta kukkaa ja vihreää pukkaa joka puolelta, nyt aletaan olla jo aika eksoottisen näköisten kasvien keskellä:

v17heinä14

Että päivän polttavana on sitten se, kuuluuko muumitietämys yleissivistykseen vai ei :D minä ainakin olen altistunut kyseiselle piirretylle sarjalle pikkusiskoni kautta niin paljon, että voisin melkein osallistua muumitietokilpailuun.

Seuraavaan juttuun
Seuraavaan juttuun

Pitsien yö

Eilen lähdettiin hellettä karkuun Viialan pappalaan, että sai edes hetken hengittää rauhassa. Jos ne Venäjän megahelteet ihan tosissaan valtaavat Suomen ensi viikolla, meidän perhe muuttaa evakkoon isän kellarikerrokseen ja kaivautuu ulos vasta syksyllä.

On kuitenkin yksi tyyppi täällä Pätsiniemessäkin jota ei tunnu lämpö haittaavan. Nöpö on sitä mieltä että löylyä lissää, ja tunkee oikoseksi aurinkoiselle ikkunalaudalle verhon taakse. En voi käsittää miten tuolla turkilla ei ole riittävän lämmin ilman aurinkoakin… toisaalta kissa voi halutessaan vetäytyä nukkumaan yläkerran viileään eteiseen, joka onkin sitten se ainoa viileä paikka koko talossa. Harmi ettei kaikki mahduta sinne.

Olen pahasti jämähtänyt nutturaan, vaikka oikeasti olen henkeen ja vereen hiukset auki -tyyppiä.

v8heinä14

Käsilaukun sijaan asusteeni on nykyään turvakaukalo. Joka muuten on sen verran painava, että habatreeni on pakko aloittaa nyt eikä kohta :D ei uskoisi että 3 kiloinen aiheuttaa tämän luokan hartiajumit. Toisaalta, en ole päässyt treenaamaan marraskuun jälkeen joten kaikki lihakset ovat ottaneet hatkat ja sen kyllä huomaa.

v7heinä14

Foreca näyttäisi tälle illalle taas kunnon vesisadetta, toivottavasti pitää paikkansa. Kesäiset ukkosmyrskyt ovat upean tunnelmallisia, etenkin jos sattuu olemaan mökillä. Mutta toimii täällä kotonakin, Instagram-todiste täällä :)

 

 

Seuraavaan juttuun

Varjoisilla kaduilla

Kiitos Pyhäjärven tuulien, aamupäivällä voi vielä halutessaan tehdä pienen kävelyn kunhan vain pysyy varjoisalla puolen katua. Tytöllä on tapana nukahtaa vaunuihin noin nanosekunnissa, joten uumoilen lenkkien siivittämää tulevaa syksyä. Onko ok haaveilla jo neuleista ja kunnon kengistä? Ruskasta, kirpeistä syysaamuista, myssyistä, kypsistä omenista… on oikeastaan aika siistiä että tämän helletuskan jälkeen seuraa lemppari vuodenaikani, se tuntuu extrakivalta kun on ensin vähän kärsinyt.

u3heinä14

Vanha kunnon Satamakatu, melkein iski nostalgiafiilikset. Kyllä Tampere nyt vaan on kaupunkien Rolls-Royce :D

u1heinä14

Olen kipittänyt täällä aamupalalle aina heti seiskan maissa, ei jestas mikä nälkä! Ja 20 palaa sushia illallisella ei tuntunut missään, siinä missä normaali annokseni on 10 palaa ja ähky. Mutta tuli ainakin rikottua oikein huolella 9 kuukauden sushiton aika, kerrasta kunnolla kun sille tielle lähdettiin <3

Keltaisesta Ginan laukusta tuli mieleen että missä ihmeessä on keltainen Korsin laukkuni, ei ole muuton jäljiltä näkynyt! Vaikka olen järjestellyt tavarani kaappeihin muka loogisesti, en ole vielä tottunut uuteen järjestykseen ja kaikki on koko ajan hukassa. Muuton hyviä ja huonoja puolia, kaikki on järjestyksessä mutta mitään ei löydä.

Seuraavaan juttuun

Raskausajan pukeutuminen

Nyt kun 9 kuukautta vähän spesiaalimpaa pukeutumisaikaa on takana, voisin tehdä pikku katsauksen menneisiin kuukausiin. Ihan näitä viimeisiä viikkoja lukuunottamatta pukeutuminen oli mekkotytölle yllättävän helppoa, joskaan omaa vaatekaappia ei voinut hyödyntää kuin osittain. Ongelmana oli lähinnä se, että lempparivaatteeni ovat vyötäröltä istuvaksi leikattuja ja sehän ei oikein toimi kasvavan vatsan kanssa. Varsinaisten äitysvaatteiden osalta selvisin kuitenkin vähällä, ostin leggarit, T-paidan, topin ja yhdet mustat suorat housut, joista ne housut osoittautuivat turhiksi koska käytin niitä hurjat 3 kertaa. Leggarit on nyt kulutettu loppuun, teeppari ja housut muuttaneet raskaana olevan ystäväni luokse ja toppia voi käyttää ilman vatsaakin, joten käsiin ei jäänyt yhtään turhaa vaatetta.

Ensimmäinen kolmannes.

Aika marraskuusta tammikuuhun tuntuu olevan minulle täysin mustan savun peitossa, en muista tuolta ajalta juuri mitään muuta kuin 24/7 vellovan pahan olon, vilunväreet ja oksentelun. Siihen kun vielä lisäsi päälle talven lohduttoman pimeyden… eipä tule ikävä.

Parhaiten ensimmäistä kolmannesta kuvaa seuraava otos, niin pukeutumisen kuin olon suhteen. Kiinnostus kotoa poistumiseen oli nolla. Ja koska en halunnut tuossa vaiheessa vielä kertoa raskaudesta perhettä lukuunottamatta kenellekään, en voinut edes selittää miksi olen niin ameebamainen, totinen ja kelmeä. Kavereilta on tullut palautetta jälkikäteen että käytökseni oli ollut todella omituista, sillä yleensä olen tilanteissa läsnä, mutta tuona aikana vaikutin sulkeutuneelta ja jopa tylyltä. Pahoittelut, yritin vain pysyä hengissä :D

t1marras13

Yllä näkyvä kuva on se mitä itselläni tulee ensimmäisestä kolmanneksesta mieleen. Hämmennys oli kuitenkin melkoinen, kun palasin blogihistoriassa taaksepäin ja totesin että olen näköjään pystynyt edes jotenkin esittämään elävää ja näyttämään suunnilleen itseltäni, sillä siitä löytyy asukuvatodisteet. Tässä sen hyvin näkee että blogin välityksellä on melko helppoa olla ihan mitä vaan, vaikka todellisuus olisi jotain ihan muuta. Paitsi että osa teistä lukijoistakin oli silloin jo huomannut että olen vähän omituinen, kaikkia ei voi huijata.

Mutta tässä muutama asukuva alkuraskaudesta. Muhkeiden helmojen ja jättivillapaitojen alle oli helppo piilottaa pömppömaha. Joillain naisilla vatsa kasvaa vasta raskauden puolen välin tienoilla jos silloinkaan, mutta minä en ikävä kyllä ollut noita naisia. Vatsani oli iso heti alusta lähtien ja isommaksi vain kasvoi. Lisäksi se kasvoi suoraan eteenpäin, eikä levinnyt sivuille lainkaan joten kaikki massa tuli tosiaankin suoraan etureppuun.

j3marras13

p2marras13

Jouluna olin jo niin raskaana, että kummitätini huomasi asian heti. Kuvakulmat valitsemalla näytin kuitenkin aika tavikselta.

n2jouluk13

k3jouluk13

j3jouluk13

c5tammik14

q2tammik14

Toinen kolmannes

Tässä vaiheessa vatsaa oli ihan turha enää yrittää piilotella, eikä onneksi tarvinnutkaan koska olin jo ”kaapista ulkona”. Hameet sai heittää pitkälti nurkkaan, enää muutama joustovyötäröinen versio ja Jolierin kietaisumalli mahtui ylleni.

k26helmi14

t1helmi14

Hameiden tilalle tulivat väljät tunikat ja tottakai mekot.

p62helmi14

a9helmi14

u3maalis14

n2maalis14

g4maalis14-horz

e72maalis14

f2maalis14

t2huhti14

l2huhti14

Viimeinen kolmannes

Musta hemmetin trikoomekko. Siinäpä se viimeisen kolmanneksen pukeutuminen pitkälti olikin. Joskus yritin jotain muutakin, joten satunnaisia valonpilkahduksia on havaittavissa. Tässä vaiheessa olo oli kuitenkin jo niin muumimamma, että tuli pitkälti luovutettua, eli näin:

z11touko14

No okei, siinä oli puutarhavatteet eli se ainoa pitkähelmainen paita joka riitti vatsan alle ja ne ainoat verskat joissa oli väljempi vyötärö. Sitten trikooputkeen.

z9touko14

o5touko14

n2touko14

h2touko14

z33kesä14

y8kesä14

c11kesä14

i1kesä14

h5kesä14

f4kesä14

b3kesä14

c6heinä14

f2heinä14

k5heinä14

Se on hämmentävää kuinka moneen musta pitkä trikooputki taipuu. Olen mennyt tuolla H&M:n halpismekolla niin juhlat kuin kauppareissutkin, asustaen sitä vain aina hieman erilailla. Hyvä vaate, joskin nyt olen niin kyllästynyt siihen että katsellaan ensi kesänä uudelleen.

Yhteenvetona voisi sanoa että vaatekaappini taipuu tarvittaessa melkoisesti. Raskausaika tuli edellä mainitusta syystä todella halvaksi, koska ei tarvinnut ostaa kuin pari hassua mammavaatetta. Erityisen edullista ajanjaksosta teki myös se, että ei varsinaisesti tehnyt mieli ostaa mitään muutakaan vaaterintamalla, kun ei voinut tietää millainen kroppa lopussa seisoo. Muuttuuko vartaloni radikaalisti, kasvaako kengänkoko. Molempiin vastauksena näyttäisi olevan että eipä juuri taida muuttua, kengät mahtuvat ja melkein kaikki vaatteetkin jo. Tarkoittaen sitä että armas vaatekaappini toimii jatkossakin sellaisenaan. Aika jees homma sinänsä, koska pidän koroistani ja mekoistani aika paljon :D

Seuraava jännäyksen paikka onkin sitten hiukset. Pysyykö tukkani suorana vai alkaako se kihartua takaisin… pidetään peukkuja että pysyisi suorana, koska olen aika ihastunut tähän helppouteen että tukka näyttää siistiltä pelkän hiusharjan avittamana.

Seuraavaan juttuun

Korallinkepeä kesäpäivä

Vaikka sosiaalinen elämäni rajoittuu tällä hetkellä vain neuvolakäynteihin, se vaatii kuitenkin sitä että pukee ylleen edes jotain. Lisäksi pitää pukea ylleen jotain sellaista, joka toimii vauvan kannalta optimaalisesti, olenhan kokoaikainen ruokavarasto. Tuli todettua että tuplatoppi on aika hyvä setti, niin että alla on venyvä trikoinen versio ja päällä tuollainen huitula. Ei tarvitse neuvolan odotushuoneessa potentiaaliseen ruokahetkeen edes harsoa kun huitula toimii yhtälailla. Ihan vaan vinkiksi jos joku sattuu painimaan saman imetyksen asettaman pukeutumisrajoitteen kanssa :) Ennen vanhaan sitä vain veti vaatteet ylleen ja lähti ulos, nykyään pitää oikeasti miettiä jopa sitä käytännöllisyyttä, mille yleensä pyörittelen silmiäni (jos vaate on ihana, käytännöllisyydestä voidaan tinkiä).

s2heinä14

Syy miksi me ollaan ravattu neuvolassa jatkuvasti on naperon painon seuraaminen. Nyt tosin tuli todettua että no hätä enää siinä asiassa, tyyppi on pullaposkeillut itsensä jo yli syntymäpainonsa ja sen kyllä huomaa, kaitakasvoinen ilme on vaihtunut huomattavasti pehmoisempiin piirteisiin. Aka tulee äitiinsä poskiasioissa :D

s1heinä14

Voi tätä riemua kun shortsit mahtuvat taas jalkaan, heippa venyvät trikoohameet!

s8heinä14

Päivän asusteina vanha Cailap/Kirsi Nisonen jättirusettipanta ja Lumene Natural Coden koralli kynsilakka (saatu blogin kautta). Koralli on siitä kiva väri että se sopii tällaiselle kalkkilaivan kapteenillekin, joskin näyttää tietty ruskettuneella iholla tuplasti paremmalta. Mutta sopii joka tapauksessa. Tässä syy miksi uskallan huoletta käyttää Vagabondin gladiaattorisandaaleita, ei ole pelkoa että vahingossakaan ruskettuisin ja saisin aikaan jännittävät raidat jalkoihin. Joku hyöty tästä valkoisuudestakin :D

Seuraavaan juttuun