Syksyisten mekkojen aika

Olivia Rouge on taas suristellut mekkojansa tummemmilla kuoseilla ja sievillä yksityiskohdilla ja nettiputiikkiin on juuri ladattu uuden malliston helmat, joten tässä lauantain ratoksi naisellisia syksyisiä mekkoja:

g2marras14

Minulla on tuo punainen kietaisumekko harmaana, ja se on kyllä todella ihana. Tuossa vuosia vanhassa mekossani on lyhyet puhvihihat, mutta muuten malli on sama. Tämä on yksi suosikkiasujani oikeastaan koko blogihistorian varrelta, viihdyn siinä niin hyvin:

g19marras14

Siskokulta esittelee leopardikuosista mekkoa ja Miss Mel O’Draman kellohelmoissa lepattelee perhoset. En sano tähän mielipidettäni kuinka saisin sydärin joka kerta kun katsoisin mekkoni kangasta, jos siinä olisi yöperhosia huaaah :D

g1marras14

g4marras14

Malliston suosikkini on Sandran yllä tässä seuravaana, turkoosiharmaa peurakangas on todella kaunis.

g3marras14

Ps. Olivia Rouge on mukana myös tämän viikonlopun Save The Date -häämessuilla Kaapelitehtaalla, menkää moikkaamaan jos olette menossa häämessuilemaan.

Seuraavaan juttuun

Moomin by Ivana Helsinki

Aiemmin tällä viikolla esiteltiin Ivana Helsingin Muumit-mallisto, Moomin by Ivana Helsinki. Kuvittelin ensin lehdistötiedotetta avatessani että kyseessä on varmaan jotain petivaatteita tai astioita, mutta olin pahasti väärässä, nyt puhuttiinkin vaatteista. Ja jumaleissön millaisista vaatteista! Pitsiä, väriä, helmoja, hienot printtileggarit… uuh mama. Eikun uuh Muumi.

z20syys14

z19syys14

z16syys14

z17syys14

z18syys14

Tämän punaisen mekon kohdalla totesin että kauppareissu tuli: KLIK (linkki vie MTV3:n sivuille). Tosin tämä 40 vaatteen ja asusteen mallisto tulee kokonaisuudessaan myyntiin vasta ensi keväänä, joten ei auta kuin odottaa.

Miltäs näyttää Tove Janssonin peikot aikuisten vaatteissa?

Nimiäiset, päivä yksi

Jos joku ihmettelee miksi puhun päivä ykkösestä, niin jaoimme suosilla juhlat kahdelle päivälle että vieraat mahtuvat ylipäänsä taloon sisälle ja kaikille on istumapaikka. Nyt on kahdet kekkerit takana ja huhhuh en leivo enää ikinä. Jos joskus alan sekoilemaan ja mietin että eihän se nyt ole isokaan homma leipoa yksin neljää täytekakkua, tehdä niihin sokerimassakoristeista lähtien kaikki itse, leipoa melkein sata donitsia ja kuorruttaa niitä eri värisillä valkosuklaamassoilla, tehdä useita kymmeniä muffinseja ja kuorruttaa ne, niin sanokaa minulle että unohda.

Vietin perjantain aamuvarhaisesta yömyöhään tukka jauhoissa keittiössä, heilutin toisella jalalla sitteriä ja järsin kynsiäni uunin edessä että lässähtääkö kakut ja ehdinkö ajoissa valmiiksi. Onneksi sain päivällä lastenhoitoapua, ja luojan kiitos Anni nukkuu aamuisin pitkään (07:00 on ihan hyvä aika leipoa), että pystyin jatkamaan lauantai- ja sunnuntaiaamuina kuorrutehommissa koska tokihan niiden pitää olla tuoreita molempina päivinä. Kuvittelin etukäteen että pikku juttuhan tämä, pari hassua kakkua :D just. Hommaan kuluu sata vuotta kun on vain yksi uuni ja tekee tietty aina sen yhden taikinasatsin kerrallaan. Nyt riitti leipominen hetkeksi aikaa kiitos vaan, en halua nähdä enää yhtäkään tomusokerilaatikkoa.

Mutta jos unohdetaan edellinen vuodatus, niin muuten nimiäiset menivät leppoisasti ja rennosti. Anni juhli mummonsa ostamassa suloisessa raitamekossa, ja minä lauantaina Olivia Rougen sydänmekossa.

s3syys14

s4syys14

s2syys14

Ylpeä isä ja virkamiesposeeraus.

q1syys14

Tarjoilupöydästä tein oikein överihempeän, luonnollisesti. Aina kun on mahdollista vetää överiksi, teen sen ihan varmasti. Vaaleanpunaista, turkoosia ja pinkkiä, mitä söpösempää sen parempi. Olen ihan rakastunut tuohon kreemiin millä kakun voi näppärästi kuorruttaa, sen myötä sai heittää hyvästit valuville kermavaahdoille. Napakka kreemi jähmettyy jääkaapissa siihen malliin että kakku pitää muotonsa.

s9syys14

s8syys14

s7syys14

Noiden ihanien donitsien ohje täällä KLIK!

s5syys14

s6syys14

v8syys14

v9syys14

Kaikki valokuvat ovat tietysti vieraista ja itse tyttösestä, joten kuvasaldoa blogiin ei ole tämän enempää. Olen tosi huono abstraktien fiiliskuvien ottaja, sillä pääsääntöisesti tajuan kameran olemassa olon vasta sitten kun juhlat ovat jo ohi ja saan paniikin että kaikki valokuvaan nytheti, kukaan ei poistu ovesta sitä aikaisemmin! Fiksu räpsisi rauhassa pitkin päivää kaikenlaisia otoksia, mutta ehei, pieni valokuvapaniikki on vakio.