Burgereita ja flamingoja

Viime viikolla poiketessani Helsingissä palaveeraamassa, sain samalla koko päivän ihan vain itselleni sillä Sakulla oli vapaapäivä (oli kotona Annin kanssa). Olen tainnut viimeksi viettää sellaista aikaa vuosi sitten, ennen Annin syntymää. Yksin-aikaa siis, että ei ole pakko tehdä koko päivänä yhtään mitään, eikä nähdä ketään. Viikonloput vietetään tottakai koko perheen voimin. Oli todella piristävää kävellä eli eksyä Helsingin kaduille aurinkoisena kesäpäivänä. Se eksyminenkään ei haitannut sillä ei ollut kiire mihinkään. Yritin löytää Eiranrannasta Viiskulmaan eikä se mennyt ihan putkeen, sillä suuntavaistoni on nolla. Itseasiassa se on huonompi kuin nolla, se on lähellä katastrofia joka kerta jos minun pitää löytää jonnekin itsekseni. Olen joka päivä kiitollinen navigaattorista.

Eiranrantaan minut kuitenkin johdatettiin lounaalle, siis ennen tätä eksymisepisodia. Lounaspaikaksi oli valittu Birgitta, joka oli minulle täysin uusi tuttavuus. Se oli niin täydellinen aurinkoisen päivän ravintolavalinta kuin olla voi, niin maiseman kuin safkan puolesta. Sopii erityisesti kauniiden päivien lounaspaikaksi, sillä melkein kaikki pöydät ovat ulkona terassilla.

z23touko15

z25touko15

z22touko15

z24touko15

z21touko15

Birgitasta minun oli tarkoitus siirtyä sujuvasti Viiskulmaan ja etsiä Mustahöyhen, mutta se veikin odotettua kauemmin. Lisäksi kävelin vielä putiikin näyteikkunan ohi ihan sujuvasti, kunnes heräsin että hetkinen, sen piti olla jo. Höyhen muutti krunikasta Viiskulmaan, ja minulla oli akuutti tarve hiushörhelölle joten sinne siis. Jos tämä asustekauppa ei ole tuttu, niin suosittelen tutustumaan. Huikeimmat asusteet ja kreiseimmät hatut. Paljon Kirsi Nisosen tuotteita, ja niiden perässä sinne meninkin.

z16touko15

z19touko15

z20touko15

z18touko15

z14touko15

z15touko15

z17touko15

Otan kuvan uudesta pinkistä hiushörselöstäni sitten kun tukkani on sen näköinen että sitä kehtaa vilauttaa kuvissa hörselön kanssa, palataan siispä tähän.

Olin päättänyt jo etukäteen että yksin-päivän kunniaksi törsään Ivana Helsingin myymälässä johonkin täydelliseen mekkoon. Sekä Muumit- että Provinssi87 -mallistot vetivät puoleensa seireenien lailla, mutta päätöksen tekemistä helpotti kovasti että juuri se punavalkoinen muumimekko mitä olin kuolannut catwalk-kuvissa ei ollut päässyt tuotantoon. En voi käsittää miksei, se oli ihan täydellinen. Hulmuhelmainen Henna oli se toinen vaihtoehtoni, vaikka sovitinkin kaikki mahdolliset mekot kun kerrankin voin :D Ja pari takkia ja hametta. Kun asuu täällä landella, ei kovin usein pääse sovittelemaan lempikauppoihinsa. Kaikki irti Helsinki-päivästä. En kuitenkaan mennyt lähellekään Minna Parikan liikettä, itsehillintä piti. Olin päättänyt myös tämän jo etukäteen, ei kenkiä. Pitää jättää jotain seuraavalle hurvittelupäivälle joka koittaa sitten ehkä ensi kesänä haha.

d4kesä15

d3kesä15

d1kesä15

Miten Paola Suhonen onnistuu joka vuosi luomaan jotain sellaista mihin retkahdan ihan täysin, en ymmärrä. Taitava leidi.

 

Seuraavaan juttuun

Sydänkorkoillen

Se on joka keväinen ihmetys miten nopeasti sitä tulee niin lämmin että takkiakaan ei välttämättä tarvita. Meidän piha etenkin on sellainen tuulensuojaisa ”monttu”, missä lämpötila nousee ja kunnolla. Äitienpäivänä oli juuri tällainen kevätkeli, että jätin takin kotiin (vahingossa) kokonaan, mutta en tietty heilunut ulkona kovin kauaa vaan siirryin mummolaan sisätiloihin juhlistamaan omaa äitiäni.

j11touko15

j7touko15

j9touko15

j8touko15

j6_1touko15

Kirsikkamekkoni on ostettu joskus vuosia sitten Tampereen Nitrobabesta, se on edelleen kovin kiva. Tästä ei juuri klassisemmaksi kellohelmamekko voi enää muuttua.

Sydänkärkiset korkkarit taasen ovat Minna Parikan Heartbeat pump -mallia. Mielettömät korkkarit mutta näissä on kaksi ongelmaa. Roller derbyssä vaurioitunut nilkkani ei meinaa kyetä taipumaan tuohon korkoon kuin hetken aikaa kerrallaan. Toinen juttu on sitten se, että olen miettinyt että josko teettäisi näihin suutarilla nilkkaremmit, koska mikään taikatemppu (kantatyynyt, päkiäpehmuste) ei liimaa tätä kenkää tiukasti jalkaani vaikka koko on mielestäni sopiva (ei liian iso). Joidenkin kenkien kanssa on tämä sama ongelma että reippaammassa kävelyssä kanta lonksuu vaikka mikä olisi. Mutta viitsiikö kajota Parikoihin noin törkeästi :D vai myydä eteenpäin sellaisille kantapäille jotka pysyvät kengässä luonnostaan. En taida pystyä päästämään näistä irti. Näin korkeiksi kengiksi näillä on älyttömän hyvä kävellä, jos siis unohdetaan kaksi edellistä ongelmaa.

Laa laa kenkälandia kuittaa, hauskaa viikkoa!

Provinssimekko

Kun näin Ivana Helsingin Provinssi -87 -malliston, oli täysin selvää että hankin jonkun niistä upeista mekoista. Ongelma oli pitkälti valinnan vaikeus ja jahkasin kahden mekon välillä päivästä toiseen. Sitten sähköpostiin tuli season sale -mainos ja kappas vaan, siellähän se toinen suosikkini eli Hillevi oli reippaassa alessa. Se oli selvästi tarkoitettu minulle ;)

hh3huhti15

hh2_2huhti15

ll1huhti15

Ai että, tässä mekossa on kaikki mitä käyttömekolta ylipäänsä haluan. Puolipitkät hihat, venepääntie ja helma hieman polven yläpuolelle. Lisäksi tuo tulppaanikuosi on upea, värikkäät kukat tummansinisellä pohjalla toimii täydellisesti.