Vanhempainvapaan loppu

Käytiin viime viikolla Annin kanssa Tampereella vähän humputtelemassa ja siinä samalla työkavereiden kanssa lounaalla. En voi uskoa miten nopeasti tämä aika on kulunut, syksyllä pitäisi jo palata töihin eikä siihen ole kuin muutama hassu kuukausi enää. Minulla loppuu vanhempainvapaa alle kuukauden päästä, mutta jään hoitovapaalle kesän yli ja sen jälkeen tehdään miehen kanssa vaihto, eli Saku jää Annin kanssa vuorostaan kotiin. On hienoa että kotiin voi jäädä kumpi vanhempi tahansa, että isätkin saavat kokea arkea lapsen kanssa. Saku on tästä niin innoissaan että laskee jo melkein päiviä isyys- ja hoitovapaansa alkuun :D

x3maalis15

Punainen villakangasmekkoni on vuosia vanha, mutta edelleen yhtä ihana. Ja lämmin. Sattui aika helkkarin kylmä päivä tuolloin, vaikka ulkona paistoikin aurinko joten ihan hyvä vaatevalinta. Harmittaa ihan uskomattoman paljon että en silloin ostanut tätä samaista mekkoa myös mustana, koska se olisi ollut ns. jokapaikanmekkona ihan lyömätön. Parhaat käyttövaatteet pitäisi AINA uskaltaa ostaa muutamassakin värissä.

x2maalis15

Pää tyhjeni nyt ihan kokonaan kun aloin miettimään tuota syksyistä töihin menoa, joten eipä tässä muuta tällä kertaa.

Seuraavaan juttuun

Huono valinta

Kulunut viikko on ollut vähän raskas, en ole saanut aikaiseksi juuri mitään mitä oli tarkoitus ja päivät ovat sulautuneet toisiinsa ilman että olen ollut kartalla edes viikonpäivistä. Yhtenä syynä Annin rokotukset, joiden pistämisestä tyttö ei ollut millänsäkään (minä olin se joka meinasi pyörtyä piikkien lähestyessä) mutta jälkipeli ei ollutkaan niin vaivatonta. Tytölle nousi kuume ja pistoskohdat ovat tietysti kipeät, joten muutama päivä kului kipeän vauvan kanssa. Tämä on rokotusten kohdalla ihan normaalia, mutta se on silti ihan kamalaa kun omaa lasta selvästi sattuu. Tämä taas aiheuttaa sen että nukun entistä huonommin, koska alitajuisesti valvon koko ajan vauvan oloa. Väsymys on kyllä sellainen juttu että yhtään ihmettele että sitä käytetään kidutusmenetelmänä.

Väsymyksestä johtuen puen näköjään päällenikin ihan mitä sattuu, ei ihan nappivalinta tuo pitkä hame laatikkomallisen takin kanssa. Mutta sama se, kunhan on lämmin. Tosielämää Toijalasta:

i4joulu14

i1joulu14

i2joulu14

Ettei tästä nyt ihan tule valivalitekstiä niin ai että mikä auringonpaiste ja valo ulkona! Lumi ja aurinko piristää niin paljon ettei sanotuksi saa, valoterapiaa parhaimmillaan :) ja onneksi Annin rokotuskivut alkavat olla jo ohi, niin uskaltaa taas hengittää. Ensi viikkoon lähdetään uudella tsempillä, nyt aion tehdä sen piparkakkutalon vaikka mikä olisi.

 

Painajaisunia

En ole nähnyt unia pitkään pitkään aikaan. Hassua muuten, en ole tullut ajatelleeksi että ennen Annin syntymää näin unia melkein joka yö niin että pystyin muistamaan niistä suurimman osan aamulla, mutta nyt on monta kuukautta ihan tyhjää sillä rintamalla. Viime yö oli kuitenkin poikkeus. Ehkä saavutin vihdoin niin sikeän unen että oli ylipäänsä mahdollista nähdä painajaisia :D

Kuvituksena erään päivän kotiasu. Skootterikuvioinen retro T-paita ja lintuhame molemmat jenkkireissun tuliaisia.

u26marras14

Unessa siirsin melkein koko vaate- ja kenkävarastoni vaatelainaamon halliin. Tässä oli ideana se, että tavalliset ihmiset toivat vaatteensa lainaamon tiloihin (kaikilla käyttäjillä oma vaatehuonetila rekkeineen ja kenkähyllyineen), ja kerran viikossa sieltä sai käydä hakemassa satsin lainaan. Eli lainata muiden vaatteita ja antaa omansa lainattaviksi. Hirveän näppärää oli kyllä kun sai shopata ”muotikirppiksellä” ilman että rahaa kului, ja viikon päästä palautti vaatteet takaisin omistajilleen.

Se painajaisosuus tässä unessa oli se, että kuljetusfirma hukkasi kaikki kenkäni! En uskonut että olisin niin kiintynyt materiaan, mutta unessa en saanut enää henkeä kun kuulin että kenkäni olivat kadonneet jälkiä (haahaa) jättämättä. Ikävä kyllä heräsin tässä vaiheessa kun ikävät uutiset oli kerrottu, eikä mysteeri koskaan selvinnyt :D

Unen jälkeen mietin että jos näin oikeasti kävisi, niin mitäs sitten. Mitä monoja tulisi eniten ikävä? Ehkä tätä on aika pohtia joulukuussa 24 päivän ajan, sillä kenkäjoulukalenteri tekee tänä vuonna paluun. Päätin sen tässä juuri nyt. Blogini alkuperäinen idea oli höpöttää kengistä muiden kenkähullujen kanssa joten sitä soppaa on nyt luvassa ja paljon.

Ps. olin unessa kuin lapsi karkkikaupassa kun pyörtyilin muiden vaatelainaamon 39-40 koon kenkähullujen kenkäkokoelmien edessä ja mietin että saan pian käyttööni kaikki ne upeat kenkäparit huh! And world peace.