32 vuotta vanha mekko

Minulla on tapana varastoida (tunne)arvokkaita tavaroita ”varmoihin paikkoihin”, niin että ne pysyvät varmasti tallessa. Eli useimmiten niin varmassa tallessa, että en tiedä missä ne ovat. Näin myös oman 1-vuotismekon kohdalla. Eräs pallopäinen 1-vuotias on kuvattu tässä mekossa yli 32 vuotta sitten, niin että kuka oli pöllöhipsteri silloin kuka.

r1huhti14

r2huhti14

Olin niin iloinen kun mekko tupsahti eteeni muuttohommissa. Tiesin toki sen olevan tallessa, mutta kuten sanottu, se tarkoittaa kohdallani useimmiten että jokin asia on hukassa. Olen nimittäin koko raskauden ajan miettinyt että olisipa kiva kuvata oma tytär samaisessa mekossa. Jos ei 1-vuotiskuvaan, niin mekko käyttöön muuten. Epäilyksen ilmaisu lähinnä siksi, että ei voi hitsi vieköön mahtua enää 1-vuotiaalle tuo mekkonen, se on niin pieni! Joko se on kutistunut pesussa, tai sitten en vain käsitä miten pieniä taaperot oikeasti ovat :D

Seuraavaan juttuun
Seuraavaan juttuun

No huh huh!

Alkaa olla lievästi sanoen voittajan tunnelmat kun tavarat on siirretty veks Tampereelta ja sijoitettu suht paikoilleen taloon. Tottakai näky on tällä hetkellä kaikkea muuta kuin kuri&järjestys, eli duuni jatkuu, mutta pääasia että huonekalut ovat oikeassa osoitteessa. Huomenna vielä loppusiivous Amurissa, avainten luovutus ja that`s it.

Fiiliksissä:

p2huhti14

Superfiiliksiä aiheuttaa myös seuraava kapistus. Piti elää yli kolmekymppiseksi että sai vihdoin tiskikoneen mahtumaan elämäänsä. Ei koskaan enää ahtaita keittiöitä. Olen viilettänyt meidän keittiössä onneasta soikeana kokkaamassa jo ties mitä, olen täysin huumaantunut tästä kaikesta pöytätilasta! Meidän Amurin asunnossa oli kokkaukseen sopivaa pöytäpätkää n. 50cm, niin että joka kerta kun tarvitsi kaksi kulhoa rinnakkain, piti viritellä tiskialtaan päälle joku extrataso. Kiitos hei hei niille viritelmille.

p4huhti14

Nöpö on viettänyt aikaansa äidilläni muuton ajan, ettei se joudu liikaa stressaamaan härdellin keskellä, eikä livistä ulko-ovesta vahingossa. Tänään haettiin katti kotiin ja portaiden juoksemisen lomassa se on ihmetellyt silmät pyöreänä ihan jokaista nurkkaa ja tasoa. Vasta nyt, monen tunnin nuuskuttelun jälkeen, se malttoi käydä nukkumaan tuttuun tuoliinsa ja vetelee kyllä niin sikeästi unta että mahtoi olla jännä päivä. Sitä sanotaan, että kissat kiintyvät paikkoihin, mutta saas nähdä. Luulisi että tämä kaksikerroksinen suuri kiipeilyteline ikkunanäkymineen lintuja täynnä olevalle pihalle kelpaisi paremmin kuin hienosti.

p5huhti14

Seuraavaksi luvassa:

p1huhti14

Oh joy. Toivottavasti teillä on ollut kiva pääsiäinen :)

Seuraavaan juttuun

Kylkiluut muusina ja muuta mukavaa

Tadaa, raitamekkoa taas. Mitähän sitä huomenna keksisi. Jalassa Minna Parikan Caracalit ja pääsiäisenkeltainen pörröneuletakki on saatu Vero Modasta, se osuu suoraan heikkoon kohtaani mitä älyttömimpien neuleiden saralla. Jostain syystä rakastan hassuja neuletakkeja.

a78huhti14

a77huhti14

Takana on vähän villi yö (unohdetaan kaksimielisyydet sitten heti kättelyssä), sillä jouduin nousemaan pariin otteeseen steppaamaan kämppää ympäri että meno vatsassa rauhoittuisi. En tajua mitä tämä armas tuleva jälkikasvumme oikein touhuaa, mutta se potkii minulta sisuskalut muusiksi tätä menoa :D miten paljon voimaa tuollaisella reilu 30 senttisellä rääpäleellä oikein voi olla! Tähän asti potkiminen on ollut vain hieman jännän tuntuista, mutta nyt se alkaa olla jo sen verran epämukavaa, että nukkuminen ei onnistu ollenkaan. Vai onko tämä sitä treeniä tulevaa varten heh… unohda yöunet suosilla, not gonna happen.

Luojan kiitos tuo ympäriinsä kävely saa beben aloilleen, eli joku keino on olemassa jos alkaa tuntua siltä että kylkiluut murtuvat ihan just. Lisäksi voin hoilata Leevien Rin Tin Tiniä, koska sitä vauva on tottavie tottunut kuulemaan. Meidän auton rikkinäiseen CD-soittimeen on jumiutunut Leevien tribuuttilevy Melkein Vieraissa, ja luonnollisesti laulan automatkoilla täyteen ääneen kaikki suosikkibiisini (Raparperitaivas, Poika nimeltä Päivi, Rin Tin Tin, Teuvo, Muotitietoinen jne) aina uudelleen ja uudelleen, koska muutakaan levyä ei koneeseen voi vaihtaa. Mutta eipä siinä, mahtava kiekkohan tuo, käy järjestäen läpi kaikki perisuomalaiset traagiset ihmiskohtalot.

Ps. Huomenna luvassa raskausajan sokerirasitustesti, enpä voi sanoa odottavani innolla sen litkun juomista yöks.

Seuraavaan juttuun

C-kasetit, korvalappustereot ja banaanikännykkä

Olen nauranut itseni tärviölle tyhjentäessäni lipastoni kahta ”sekalaista ja muuta sälää” -laatikkoa, joihin olen vuosien varrella nakannut kaikkea sellaista mitä en ole raaskinut heittää roskiinkaan. Aarrelaatikoista löytyy mm. yläasteaikaisia koruja eli ankh-risti tottakai, ja tatskakoruja, jotka kauhukseni näyttävät olevan tulossa muotiin uudelleen! Why!? Edellisten lisäksi vanhoja kirjeitä, kortteja ja vaikkapa seuraavat helmet:

i2huhti14

Aikansa it puhelimen eli Nokian banaanin vaihtokuoret. Voi että se puhelin oli ihana! Siihen mahtui muistaakseni 20 tekstaria, ja aina kun halusi säilyttää ihkupoikaystävän ihkuviestin, piti tehdä päätöksiä poistaa joku muu vanha viesti. Muistan että silloin kirjoiteltiin kaikki rakkausviestit aina kalenteriin tai päiväkirjaan ylös, koska puhelimessakaan niitä ei voinut säilyttää :D ei taida olla nykyajan teineillä moisia ongelmia älypuhelimien kanssa.

Kasa vanhoja C-kasetteja. Offspring oli niin kova sana silloin aikoinaan että kyllä raikasi Selfesteemit Riitiälänmäellä, kun rippilahjaksi saatujen stereoiden nupit oli kaakossa. Ala-asteesta puolestaan muistuttaa Ressu Redford, jota käytiin Valkeakoskella katsomassa livenäkin äiteen ja kavereiden kanssa, tukka nätisti kiharrettuna. Richard Marxin kasetin olen saanut muistaakseni kavereilta tai silloiselta poikaystävältä lahjaksi, ja edelleen kaikkien nyyhkylaulujen äiti Right Here Waiting aiheuttaa pienen hymynkareen radiosta soidessaan. Epäilyttävä tissikasetti on ostettu Viialan huoltsikalta siitä syystä, että siinä oli aikansa hittibiisi Kaoman Lambada. Se mikä kruunaa tämän huikean kasettivalikoiman, on niiden kuuntelemisen mahdollistavat korvalappustereot.

Torstain kunniaksi, Lambada olkaa hyvät.

Tuota noin. Olen kuvitellut että nykyajan musiikkivideot ovat roiseja, mutta hei osattiin sitä 80-luvullakin näköjään :D En edes muistanut että video oli tuollainen! Herää väkisin kysymys että onko suomen humppalavoilla vedetty lambadaa pakarat vilkkuen, koska tuo kyseinen tanssi oli niin valtava hitti siihen aikaan. On jokseenkin vaikeaa kuvitella jäyhiä suomalaisia tekemässä tanssilattialla mitään tuohon videoon viittaavaakaan…

Seuraavaan juttuun

Totuus bloggaajista

Irene kirjoitti blogiinsa yltiöpositiivisen postauksen muista bloggareista vastalauseena netin keskustelupalstojen yltiönegatiivisuudelle. Moni varmasti mielessään tuhahtaa että kyllä bloggaajan pitää kestää negatiivinenkin arvostelu, mutta näin ajatteleva ei varmasti ihan loppuun asti ymmärrä miltä tuntuu kun negatiivista sanottavaa löydetään ihan joka asiasta, pahimmillaan vuositolkulla. Kritisoitavaa löytyy pilkkuvirheistä, hiusväristä, kasvojen muodosta, ruuasta mitä syöt, perheestäsi, lapsistasi, koulutuksestasi, meikkaustavasta ja oikeastaan ihan mistä tahansa. Lukija näkee usein vain sen yhden tylyn kommentin ja miettii miksi bloggari nyt noin paljon suuttui, mutta ei ymmärrä kokonaisuutta. Jos kaikkea sinussa arvosteltaisiin negatiivisesti vuosien ajan pahimmillaan päivittäin, miltä se tuntuisi? Haluaisitko sinä muuttaa hiustyylisi ja kaiken itsessäsi anonyymien nettikirjoittajien mielipiteiden mukaiseksi? Jos joku ventovieras ihminen lähettäisi sinulle joka päivä tästä eteenpäin yhden negatiivisen, suoraan sinulle täsmäiskuna osoitetun, vaikkapa tekstarin, miltä se tuntuisi pitkässä juoksussa?

Minä olen sitä mieltä että negatiivisuudella ei koskaan saa aikaan mitään hyvää, ainoastaan pahaa mieltä ja katkeruutta. Tästä syystä keskityn itse mielummin positiiviseen ajattelutapaan, enkä koe tarpeelliseksi jakaa negatiivisuutta ympärilleni. Ystävällisyydellä ja hyvillä käytöstavoilla pääsee paljon pidemmälle. Jos tämä on jonkun mielestä ällöttävää jeesustelua, suosittelen kokeilemaan. Kehu ystäviäsi, halaa perhettäsi, kiitä kassan tätiä silmiin katsomalla ja hymyilemällä, ja kerro työkavereillesi kuinka kiva porukka teillä on. On itsestäänselvyys että kaikilla on huonoja päiviä ja elämä ei mene aina putkeen, that`s life, mutta tuskin on tarpeellista lisätä kenenkään ahdistusta huomauttamalla että kylläpä sulla on sulla ruma tukka. Huonot fiilikset ja päivän purnaukset voi käydä läpi ystävien kanssa, ilman että loukkaa tarkoituksella ketään sivullista. Sen bloggarin ruman tukankin voi haukkua ystävälleen jos se aiheuttaa yltiöpäistä ahdistusta, mutta sopii miettiä onko ihan oikeasti tarvetta sanoa se bloggarille itselleen.

bb1

Koska olen kirjoittanut blogia jo niin kauan, olen luonnollisesti tavannut aikamoisen määrän suomalaisia bloggaajia. Ajattelin nostaa tähän postaukseen esimerkeiksi muutaman tyypin, joista osan olen tuntenut vuosia ja osan vasta hetken. Jos luettelisin kaikki tuntemani, postauksesta tulisi pitkä kuin nälkävuosi, mutta kuvissa vilahtaa paljon muitakin ihania.

Magicpoks Maj. Naapuritontin Majn tapasin vasta muutama kuukausi sitten, kun osuimme ihan vahingossa junalakon aikaan samaan Helsingin bussiin. Maj tuli nyppäämään minua hihasta ja kysyi olenko Nelliina. En olisi koskaan ikinä uskonut että Maj on sellainen hysteerisen hauska papupata, jonka puhe ei lakannut ikinä ja poskeni olivat kipeänä nauramisesta tuon parin tunnin bussimatkan jäljiltä. Olin jotenkin ajatellut blogin perusteella että Maj on perinteinen ”vakava&hillitty”, enkä oikein tiedä edes mistä tämä ennakkoluuloni oikein johtui :D En usko että on ketään joka ei tulisi Majn kanssa toimeen, hän vain on sellainen valoisa ja hauska persoona. Strictly Stylen Hannasta minulla oli vastaava ennakkoluulo, kunnes selvisi että nainen on itse ystävällisyys ja iloisuus! Eli siis minun päässäni kaunotaräidit ovat ilmeisesti asetettu lokeroon ”vakava ja hillitty”, kunnes toisin todistetaan. Logiikka hoi?

bb3

Mungolife Anna. Anna, blogimaailman oma höyryjuna. Jos Anna laittaa tuulemaan, hurrikaani jää kakkoseksi. En voi ymmärtää miten naisella riittää niin paljon ruutia toteuttaa niin montaa asiaa samaan aikaan, pakko nostaa hattua. Jos blogin perusteella vaikuttaa siltä että hänellä on sata rautaa tulessa, se pitää täsmälleen paikkansa. Olen tuntenut Annan jo vuosia ja hän on kertakaikkiaan mahtavaa seuraa. Annan kanssa rentoudun ja olen oma itseni. Viihdyn selkeästi näiden paljon puhuvien iloisten naisten seurassa, vaikka olenkin itse vähän ujonpuoleinen. Lisäksi Anna on tasan ainoa nainen, joka on vauhdikkaan bileillan jälkeen herännyt meidän lattiamajoituksesta Amurista rokkitähden näköisenä. Viuh sängystä ylös ja tadah, kuin suoraan missikisaan lähdössä. Jotkut naiset vain ovat sellaisia. Me loput kärsimme krapulasta lattiarätin näköisenä.

bb5

Stella. Stella on ensimmäisiä bloggareita kenet olen ylipäänsä tavannut, tämä oli varmaan joskus 2008. Stella on sellainen kenen kanssa jutellessa tuntuu kuin olisi tuntenut henkilön koko elämänsä, ja aikaa kuluu ihan hujauksessa tuntikaupalla. Jos me kaksi istutaan saman kahvipöydän ääreen, voin vuodattaa vaikka koko elämäni synkimmät salaisuudet niin että tiedän voivani luottaa niiden jäävän vain meidän kahden välille. Livenä Stella on varmasti yksi karismaattisimpia (ja samalla ystävällisimpiä) naisia ketä tiedän, ja välillä melkein ujoltakin vaikuttavan naisen ympärillä on jonkinlainen mystinen vetovoima joka herättää mielenkiintoa muissa ihmisissä.

bb6

Tyyliä Metsästämässä Veera. Meitä yhdistää palava rakkaus kenkiin. Meitä yhdistää myös tulessa olevat päkiät, kun kävelimme eräänä yönä ilman kenkiä muutaman kilometrin hulluna nauraen baari-illan jälkeen Bulevardia pitkin hotellille. Veera on ihan hillittömän hauska tyyppi, joka laukoo mielipiteensä suoraan ja häpeilemättä tilanteessa kuin tilanteessa. Ei ole ihan yksi taikka kaksi kertaa kun Veera on sanonut jotain jonka perusteella muilla on purskahtanut mehut nenästä, ja kommentti on aina ollut täsmälleen aiheellinen, kukaan muu vain ei ole uskaltanut avata suutaan. Minulla ei ole koskaan ollut tylsää tai hiljaista jos Veera on ollut paikalla, tässä on seuranainen isolla ässällä. Veera on bloggaajista se henkilö joka suurimmalla todennäköisyydellä saisi yllytettyä minut (itse rauhallisuuden) johonkin ihan älyttömään tempaukseen.

bb4

Tunnetila Nina. Luottobloggaajaystäväni, jonka lattialla olen punkannut useammankin kerran. Ninalla on järki päässä ja sydän kohdallaan, mutta tämän lisäksi naiselta löytyy huikea tamperelaismenneisyys nahkahousuineen kaikkineen ^^ Eli siis sama menneisyys kuin minulta. Me ollaan aikoinaan koluttu tasan samoja bileitä Mansessa ja muistetaan kaikki sen ajan baarikärpäset, lukuunottamatta toisiamme :D niin että älkää vaan antako Ninan tyyneltä vaikuttavan habituksen hämätä itseänne, pinnan alta löytyy roima annos hurttia huumoria ja silmistä ilkikurinen pilke. Nina on sellainen nainen kenen kanssa on mahtavaa ottaa iso lasi viiniä käpälään ja juoruta pikkutunneille asti pyjama päällä sohvannurkassa.

bb2

White Trash Disease Nata. Vaikka likka liippasi Helsinkiin, pidän Nataa edelleen boheemin Pyynikkilifen kulminoitumana. Sorry, tamperelaisleimaa ei karisteta niin vaan. Nata on blogimaailman pyörremyrsky numero kaksi. Tsiisus sitä energiaa, naurun määrää ja suhaamista, mitä tämä ilopilleri saa aikaan osuessaan samaan tilaan kanssasi! Voin kuvitella kuinka joku erittäin arka persoona saa paniikin pyörremyrskyn iskiessä, sillä Nata on tilanteissa läsnä joka solullaan :D Kun tapasin ex-pyynikkiläisen ensimmäisen kerran, olin tunnin verran silmät pyöreänä että voiko tuo olla oikeasti noin vauhdikas suhari, ja kuiskasin Sakulle ihastuneena että mikä mahtava tyyppi! Nata on parasta seuraa oikeastaan tilanteessa kuin tilanteessa, saa minut nauramaan ja hyvälle tuulelle ihan poikkeuksetta, vaikka olisi millainen mörköpäivä tahansa. Maailma tarvitsee näitä energiapakkauksia, jotka saavat aikaan ja uskaltavat.

***

Nyt haastan teidät tekemään vastaavan listauksen. Jos bloggaat, tee se blogikavereistasi. Jos et bloggaa, tee se ystävistäsi ja lähetä heille päivän piristyksenä pieni kuvailu miksi juuri he ovat mahtavia tyyppejä. Takaan, että positiivisuus on parempaa kuin negatiivisuus.

Seuraavaan juttuun