Kylkiluut muusina ja muuta mukavaa

Tadaa, raitamekkoa taas. Mitähän sitä huomenna keksisi. Jalassa Minna Parikan Caracalit ja pääsiäisenkeltainen pörröneuletakki on saatu Vero Modasta, se osuu suoraan heikkoon kohtaani mitä älyttömimpien neuleiden saralla. Jostain syystä rakastan hassuja neuletakkeja.

a78huhti14

a77huhti14

Takana on vähän villi yö (unohdetaan kaksimielisyydet sitten heti kättelyssä), sillä jouduin nousemaan pariin otteeseen steppaamaan kämppää ympäri että meno vatsassa rauhoittuisi. En tajua mitä tämä armas tuleva jälkikasvumme oikein touhuaa, mutta se potkii minulta sisuskalut muusiksi tätä menoa :D miten paljon voimaa tuollaisella reilu 30 senttisellä rääpäleellä oikein voi olla! Tähän asti potkiminen on ollut vain hieman jännän tuntuista, mutta nyt se alkaa olla jo sen verran epämukavaa, että nukkuminen ei onnistu ollenkaan. Vai onko tämä sitä treeniä tulevaa varten heh… unohda yöunet suosilla, not gonna happen.

Luojan kiitos tuo ympäriinsä kävely saa beben aloilleen, eli joku keino on olemassa jos alkaa tuntua siltä että kylkiluut murtuvat ihan just. Lisäksi voin hoilata Leevien Rin Tin Tiniä, koska sitä vauva on tottavie tottunut kuulemaan. Meidän auton rikkinäiseen CD-soittimeen on jumiutunut Leevien tribuuttilevy Melkein Vieraissa, ja luonnollisesti laulan automatkoilla täyteen ääneen kaikki suosikkibiisini (Raparperitaivas, Poika nimeltä Päivi, Rin Tin Tin, Teuvo, Muotitietoinen jne) aina uudelleen ja uudelleen, koska muutakaan levyä ei koneeseen voi vaihtaa. Mutta eipä siinä, mahtava kiekkohan tuo, käy järjestäen läpi kaikki perisuomalaiset traagiset ihmiskohtalot.

Ps. Huomenna luvassa raskausajan sokerirasitustesti, enpä voi sanoa odottavani innolla sen litkun juomista yöks.

Seuraavaan juttuun
Seuraavaan juttuun

C-kasetit, korvalappustereot ja banaanikännykkä

Olen nauranut itseni tärviölle tyhjentäessäni lipastoni kahta ”sekalaista ja muuta sälää” -laatikkoa, joihin olen vuosien varrella nakannut kaikkea sellaista mitä en ole raaskinut heittää roskiinkaan. Aarrelaatikoista löytyy mm. yläasteaikaisia koruja eli ankh-risti tottakai, ja tatskakoruja, jotka kauhukseni näyttävät olevan tulossa muotiin uudelleen! Why!? Edellisten lisäksi vanhoja kirjeitä, kortteja ja vaikkapa seuraavat helmet:

i2huhti14

Aikansa it puhelimen eli Nokian banaanin vaihtokuoret. Voi että se puhelin oli ihana! Siihen mahtui muistaakseni 20 tekstaria, ja aina kun halusi säilyttää ihkupoikaystävän ihkuviestin, piti tehdä päätöksiä poistaa joku muu vanha viesti. Muistan että silloin kirjoiteltiin kaikki rakkausviestit aina kalenteriin tai päiväkirjaan ylös, koska puhelimessakaan niitä ei voinut säilyttää :D ei taida olla nykyajan teineillä moisia ongelmia älypuhelimien kanssa.

Kasa vanhoja C-kasetteja. Offspring oli niin kova sana silloin aikoinaan että kyllä raikasi Selfesteemit Riitiälänmäellä, kun rippilahjaksi saatujen stereoiden nupit oli kaakossa. Ala-asteesta puolestaan muistuttaa Ressu Redford, jota käytiin Valkeakoskella katsomassa livenäkin äiteen ja kavereiden kanssa, tukka nätisti kiharrettuna. Richard Marxin kasetin olen saanut muistaakseni kavereilta tai silloiselta poikaystävältä lahjaksi, ja edelleen kaikkien nyyhkylaulujen äiti Right Here Waiting aiheuttaa pienen hymynkareen radiosta soidessaan. Epäilyttävä tissikasetti on ostettu Viialan huoltsikalta siitä syystä, että siinä oli aikansa hittibiisi Kaoman Lambada. Se mikä kruunaa tämän huikean kasettivalikoiman, on niiden kuuntelemisen mahdollistavat korvalappustereot.

Torstain kunniaksi, Lambada olkaa hyvät.

Tuota noin. Olen kuvitellut että nykyajan musiikkivideot ovat roiseja, mutta hei osattiin sitä 80-luvullakin näköjään :D En edes muistanut että video oli tuollainen! Herää väkisin kysymys että onko suomen humppalavoilla vedetty lambadaa pakarat vilkkuen, koska tuo kyseinen tanssi oli niin valtava hitti siihen aikaan. On jokseenkin vaikeaa kuvitella jäyhiä suomalaisia tekemässä tanssilattialla mitään tuohon videoon viittaavaakaan…

Seuraavaan juttuun

Totuus bloggaajista

Irene kirjoitti blogiinsa yltiöpositiivisen postauksen muista bloggareista vastalauseena netin keskustelupalstojen yltiönegatiivisuudelle. Moni varmasti mielessään tuhahtaa että kyllä bloggaajan pitää kestää negatiivinenkin arvostelu, mutta näin ajatteleva ei varmasti ihan loppuun asti ymmärrä miltä tuntuu kun negatiivista sanottavaa löydetään ihan joka asiasta, pahimmillaan vuositolkulla. Kritisoitavaa löytyy pilkkuvirheistä, hiusväristä, kasvojen muodosta, ruuasta mitä syöt, perheestäsi, lapsistasi, koulutuksestasi, meikkaustavasta ja oikeastaan ihan mistä tahansa. Lukija näkee usein vain sen yhden tylyn kommentin ja miettii miksi bloggari nyt noin paljon suuttui, mutta ei ymmärrä kokonaisuutta. Jos kaikkea sinussa arvosteltaisiin negatiivisesti vuosien ajan pahimmillaan päivittäin, miltä se tuntuisi? Haluaisitko sinä muuttaa hiustyylisi ja kaiken itsessäsi anonyymien nettikirjoittajien mielipiteiden mukaiseksi? Jos joku ventovieras ihminen lähettäisi sinulle joka päivä tästä eteenpäin yhden negatiivisen, suoraan sinulle täsmäiskuna osoitetun, vaikkapa tekstarin, miltä se tuntuisi pitkässä juoksussa?

Minä olen sitä mieltä että negatiivisuudella ei koskaan saa aikaan mitään hyvää, ainoastaan pahaa mieltä ja katkeruutta. Tästä syystä keskityn itse mielummin positiiviseen ajattelutapaan, enkä koe tarpeelliseksi jakaa negatiivisuutta ympärilleni. Ystävällisyydellä ja hyvillä käytöstavoilla pääsee paljon pidemmälle. Jos tämä on jonkun mielestä ällöttävää jeesustelua, suosittelen kokeilemaan. Kehu ystäviäsi, halaa perhettäsi, kiitä kassan tätiä silmiin katsomalla ja hymyilemällä, ja kerro työkavereillesi kuinka kiva porukka teillä on. On itsestäänselvyys että kaikilla on huonoja päiviä ja elämä ei mene aina putkeen, that`s life, mutta tuskin on tarpeellista lisätä kenenkään ahdistusta huomauttamalla että kylläpä sulla on sulla ruma tukka. Huonot fiilikset ja päivän purnaukset voi käydä läpi ystävien kanssa, ilman että loukkaa tarkoituksella ketään sivullista. Sen bloggarin ruman tukankin voi haukkua ystävälleen jos se aiheuttaa yltiöpäistä ahdistusta, mutta sopii miettiä onko ihan oikeasti tarvetta sanoa se bloggarille itselleen.

bb1

Koska olen kirjoittanut blogia jo niin kauan, olen luonnollisesti tavannut aikamoisen määrän suomalaisia bloggaajia. Ajattelin nostaa tähän postaukseen esimerkeiksi muutaman tyypin, joista osan olen tuntenut vuosia ja osan vasta hetken. Jos luettelisin kaikki tuntemani, postauksesta tulisi pitkä kuin nälkävuosi, mutta kuvissa vilahtaa paljon muitakin ihania.

Magicpoks Maj. Naapuritontin Majn tapasin vasta muutama kuukausi sitten, kun osuimme ihan vahingossa junalakon aikaan samaan Helsingin bussiin. Maj tuli nyppäämään minua hihasta ja kysyi olenko Nelliina. En olisi koskaan ikinä uskonut että Maj on sellainen hysteerisen hauska papupata, jonka puhe ei lakannut ikinä ja poskeni olivat kipeänä nauramisesta tuon parin tunnin bussimatkan jäljiltä. Olin jotenkin ajatellut blogin perusteella että Maj on perinteinen ”vakava&hillitty”, enkä oikein tiedä edes mistä tämä ennakkoluuloni oikein johtui :D En usko että on ketään joka ei tulisi Majn kanssa toimeen, hän vain on sellainen valoisa ja hauska persoona. Strictly Stylen Hannasta minulla oli vastaava ennakkoluulo, kunnes selvisi että nainen on itse ystävällisyys ja iloisuus! Eli siis minun päässäni kaunotaräidit ovat ilmeisesti asetettu lokeroon ”vakava ja hillitty”, kunnes toisin todistetaan. Logiikka hoi?

bb3

Mungolife Anna. Anna, blogimaailman oma höyryjuna. Jos Anna laittaa tuulemaan, hurrikaani jää kakkoseksi. En voi ymmärtää miten naisella riittää niin paljon ruutia toteuttaa niin montaa asiaa samaan aikaan, pakko nostaa hattua. Jos blogin perusteella vaikuttaa siltä että hänellä on sata rautaa tulessa, se pitää täsmälleen paikkansa. Olen tuntenut Annan jo vuosia ja hän on kertakaikkiaan mahtavaa seuraa. Annan kanssa rentoudun ja olen oma itseni. Viihdyn selkeästi näiden paljon puhuvien iloisten naisten seurassa, vaikka olenkin itse vähän ujonpuoleinen. Lisäksi Anna on tasan ainoa nainen, joka on vauhdikkaan bileillan jälkeen herännyt meidän lattiamajoituksesta Amurista rokkitähden näköisenä. Viuh sängystä ylös ja tadah, kuin suoraan missikisaan lähdössä. Jotkut naiset vain ovat sellaisia. Me loput kärsimme krapulasta lattiarätin näköisenä.

bb5

Stella. Stella on ensimmäisiä bloggareita kenet olen ylipäänsä tavannut, tämä oli varmaan joskus 2008. Stella on sellainen kenen kanssa jutellessa tuntuu kuin olisi tuntenut henkilön koko elämänsä, ja aikaa kuluu ihan hujauksessa tuntikaupalla. Jos me kaksi istutaan saman kahvipöydän ääreen, voin vuodattaa vaikka koko elämäni synkimmät salaisuudet niin että tiedän voivani luottaa niiden jäävän vain meidän kahden välille. Livenä Stella on varmasti yksi karismaattisimpia (ja samalla ystävällisimpiä) naisia ketä tiedän, ja välillä melkein ujoltakin vaikuttavan naisen ympärillä on jonkinlainen mystinen vetovoima joka herättää mielenkiintoa muissa ihmisissä.

bb6

Tyyliä Metsästämässä Veera. Meitä yhdistää palava rakkaus kenkiin. Meitä yhdistää myös tulessa olevat päkiät, kun kävelimme eräänä yönä ilman kenkiä muutaman kilometrin hulluna nauraen baari-illan jälkeen Bulevardia pitkin hotellille. Veera on ihan hillittömän hauska tyyppi, joka laukoo mielipiteensä suoraan ja häpeilemättä tilanteessa kuin tilanteessa. Ei ole ihan yksi taikka kaksi kertaa kun Veera on sanonut jotain jonka perusteella muilla on purskahtanut mehut nenästä, ja kommentti on aina ollut täsmälleen aiheellinen, kukaan muu vain ei ole uskaltanut avata suutaan. Minulla ei ole koskaan ollut tylsää tai hiljaista jos Veera on ollut paikalla, tässä on seuranainen isolla ässällä. Veera on bloggaajista se henkilö joka suurimmalla todennäköisyydellä saisi yllytettyä minut (itse rauhallisuuden) johonkin ihan älyttömään tempaukseen.

bb4

Tunnetila Nina. Luottobloggaajaystäväni, jonka lattialla olen punkannut useammankin kerran. Ninalla on järki päässä ja sydän kohdallaan, mutta tämän lisäksi naiselta löytyy huikea tamperelaismenneisyys nahkahousuineen kaikkineen ^^ Eli siis sama menneisyys kuin minulta. Me ollaan aikoinaan koluttu tasan samoja bileitä Mansessa ja muistetaan kaikki sen ajan baarikärpäset, lukuunottamatta toisiamme :D niin että älkää vaan antako Ninan tyyneltä vaikuttavan habituksen hämätä itseänne, pinnan alta löytyy roima annos hurttia huumoria ja silmistä ilkikurinen pilke. Nina on sellainen nainen kenen kanssa on mahtavaa ottaa iso lasi viiniä käpälään ja juoruta pikkutunneille asti pyjama päällä sohvannurkassa.

bb2

White Trash Disease Nata. Vaikka likka liippasi Helsinkiin, pidän Nataa edelleen boheemin Pyynikkilifen kulminoitumana. Sorry, tamperelaisleimaa ei karisteta niin vaan. Nata on blogimaailman pyörremyrsky numero kaksi. Tsiisus sitä energiaa, naurun määrää ja suhaamista, mitä tämä ilopilleri saa aikaan osuessaan samaan tilaan kanssasi! Voin kuvitella kuinka joku erittäin arka persoona saa paniikin pyörremyrskyn iskiessä, sillä Nata on tilanteissa läsnä joka solullaan :D Kun tapasin ex-pyynikkiläisen ensimmäisen kerran, olin tunnin verran silmät pyöreänä että voiko tuo olla oikeasti noin vauhdikas suhari, ja kuiskasin Sakulle ihastuneena että mikä mahtava tyyppi! Nata on parasta seuraa oikeastaan tilanteessa kuin tilanteessa, saa minut nauramaan ja hyvälle tuulelle ihan poikkeuksetta, vaikka olisi millainen mörköpäivä tahansa. Maailma tarvitsee näitä energiapakkauksia, jotka saavat aikaan ja uskaltavat.

***

Nyt haastan teidät tekemään vastaavan listauksen. Jos bloggaat, tee se blogikavereistasi. Jos et bloggaa, tee se ystävistäsi ja lähetä heille päivän piristyksenä pieni kuvailu miksi juuri he ovat mahtavia tyyppejä. Takaan, että positiivisuus on parempaa kuin negatiivisuus.

Seuraavaan juttuun

Trenssileikkejä ja pohdintoja alkoholista

Trenssi, ei terassi. Kuitenkin luette terassi ;) Terasseista ja alkoholista puheenollen, on ollut melkein hämmentävää miten vähän on tehnyt mieli alkoholia tässä viimeisen puolen vuoden aikana. Olisin kuvitellut että illallisella hyvässä ravintolassa olisi tullut ikävä viiniä, mutta ei. Toki sellaisia hetkellisiä tämän ruuan kanssa olisi ihana saada lasi kunnon punkkua -ajatuksia on kiitänyt ohitse, mutta siinäpä se. Ravintolassa olen nuuhkaissut ystävän punaviinilasia (kyllä :D) ja joukkueen pukkarissa poksauttanut pelin jälkeen kuoharipullon kiertoon, mutta siinä ne lähimmät raskausajan kosketukset alkomahooliin sitten ovatkin.

Raskauden suhteen olen totaalisella nollalinjalla alkoholin suhteen, ei pisaraakaan. Tiedän kyllä että osa naisista suhtautuu tähän vähän rennommin rantein ja se on toki täysin oma valinta, mutta itse ajattelen että 9kk on niin lyhyt aika että ilmankin voi olla. Pysyy ainakin mieli rauhallisena. Se mitä todella todella himoitsen on sushi ja raaka kala. Hyvänen aika sentään sitten kun voin, juoksen Marusekiin ja tilaan koko listan pöytään! Tuoretta raakaa kalaahan voi suositusten mukaan syödä, mutta niin kauan kun en ole itse omin silmin nähnyt kalan nousemista järvestä ja välitöntä fileointia, en koske raakaan kalaan.

 

s10maalis14

s8maalis14

Trenssi: Lanvin for H&M, kengät: New Look (vanhat Lontoon tuliaiset), huivi: Zara

Täytyy nauttia trenssikeleistä nyt kun vielä ehtii, ensi viikolle taas olin näkevinäni jotain pieniä lumihiutaleen kuvia mrrrh.

s9maalis14

En tiedä miten tarkkoja noiden neuvolan suositusten suhteen ihmiset yleensä ovat, mutta minä olen kokenut että niitä on helppo noudattaa. Se mikä aluksi nostatti suurinta kauhua oli kahvin ja suolan rajoittaminen, mutta maistuupahan aamukahvi extra-hyvältä kun se on päivän ainoa kahvi. Saatan juoda pienen kupillisen iltapäivälläkin, mutta pääsääntöisesti en juo. Suolan ylimpänä ystävänä ajatus vähäsuolaisista sapuskoista oli ehkä se kaikkein pahin nakki, mutta säästyin mauttomalta ruualta kuin ihmeen kaupalla sillä verenpaineeni vetelee koko ajan alamaissa ja näin ollen sain luvan syödä suolaa normaalisti. On välillä hieman jännä olo kun hemppa on 104 ja verenpaine matala, joten pieni huimaus on läsnä. Mutta ehkä mielummin matala verenpaine kuin korkea, pitää vaan muistaa nousta rauhallisesti eikä sinkoilla minulle tyypilliseen tapaan duracelpupuna paikasta toiseen.

 

 

Seuraavaan juttuun

Mainoksen uhri ja herkkupeeviikko

Minun on kohta ihan pakko lopettaa sähköpostin lukeminen kokonaan, sillä altistun jatkuvasti mainonnan houkutuksille. Sitä luulisi, että minun tapauksessani kyseessä ovat kengät, mutta ehei. Tai no vähän nekin, mutta tällä hetkellä kuolaan lähes jokaista syötävää asiaa mitä näen! Juuri kun pääsin jeesustelemasta että terveellinen ruokavalio blaablaa. Joopa joo, tämä viikko on ollut kaikkea muuta kuin terveellinen. No, onneksi vain yksi viikko.

g1maalis14

Ne sähköpostimainokset. Tällä viikolla on tullut tiedotteita mm. Pommacin roselimpparista (limpparinarkkarille aika paha eli pakko saada), Ben & Jerrysin jogurttijäätelö (aaa jogurttijäätelöt!!!) ja Magnumin jogurttijäätelö. Minä en yleensä ole makean perään juuri ollenkaan, en esimerkiksi edes muista koska olisin ostanut karkkia/suklaata tms koska ei vaan maistu, mutta nyt jostain syystä nuo jäätelöt saavat sukat ihan sekaisin. Alan olla melko varma että tästä jätskihommasta muodostuu vielä meikäläisen raskausajan himo, koska ei ole normaalia kuolata näppikselle lukiessaan sähköpostia :D

Help me…!

Seuraavaan juttuun