Huono valinta

Kulunut viikko on ollut vähän raskas, en ole saanut aikaiseksi juuri mitään mitä oli tarkoitus ja päivät ovat sulautuneet toisiinsa ilman että olen ollut kartalla edes viikonpäivistä. Yhtenä syynä Annin rokotukset, joiden pistämisestä tyttö ei ollut millänsäkään (minä olin se joka meinasi pyörtyä piikkien lähestyessä) mutta jälkipeli ei ollutkaan niin vaivatonta. Tytölle nousi kuume ja pistoskohdat ovat tietysti kipeät, joten muutama päivä kului kipeän vauvan kanssa. Tämä on rokotusten kohdalla ihan normaalia, mutta se on silti ihan kamalaa kun omaa lasta selvästi sattuu. Tämä taas aiheuttaa sen että nukun entistä huonommin, koska alitajuisesti valvon koko ajan vauvan oloa. Väsymys on kyllä sellainen juttu että yhtään ihmettele että sitä käytetään kidutusmenetelmänä.

Väsymyksestä johtuen puen näköjään päällenikin ihan mitä sattuu, ei ihan nappivalinta tuo pitkä hame laatikkomallisen takin kanssa. Mutta sama se, kunhan on lämmin. Tosielämää Toijalasta:

i4joulu14

i1joulu14

i2joulu14

Ettei tästä nyt ihan tule valivalitekstiä niin ai että mikä auringonpaiste ja valo ulkona! Lumi ja aurinko piristää niin paljon ettei sanotuksi saa, valoterapiaa parhaimmillaan :) ja onneksi Annin rokotuskivut alkavat olla jo ohi, niin uskaltaa taas hengittää. Ensi viikkoon lähdetään uudella tsempillä, nyt aion tehdä sen piparkakkutalon vaikka mikä olisi.

 

Seuraavaan juttuun

Painajaisunia

En ole nähnyt unia pitkään pitkään aikaan. Hassua muuten, en ole tullut ajatelleeksi että ennen Annin syntymää näin unia melkein joka yö niin että pystyin muistamaan niistä suurimman osan aamulla, mutta nyt on monta kuukautta ihan tyhjää sillä rintamalla. Viime yö oli kuitenkin poikkeus. Ehkä saavutin vihdoin niin sikeän unen että oli ylipäänsä mahdollista nähdä painajaisia :D

Kuvituksena erään päivän kotiasu. Skootterikuvioinen retro T-paita ja lintuhame molemmat jenkkireissun tuliaisia.

u26marras14

Unessa siirsin melkein koko vaate- ja kenkävarastoni vaatelainaamon halliin. Tässä oli ideana se, että tavalliset ihmiset toivat vaatteensa lainaamon tiloihin (kaikilla käyttäjillä oma vaatehuonetila rekkeineen ja kenkähyllyineen), ja kerran viikossa sieltä sai käydä hakemassa satsin lainaan. Eli lainata muiden vaatteita ja antaa omansa lainattaviksi. Hirveän näppärää oli kyllä kun sai shopata ”muotikirppiksellä” ilman että rahaa kului, ja viikon päästä palautti vaatteet takaisin omistajilleen.

Se painajaisosuus tässä unessa oli se, että kuljetusfirma hukkasi kaikki kenkäni! En uskonut että olisin niin kiintynyt materiaan, mutta unessa en saanut enää henkeä kun kuulin että kenkäni olivat kadonneet jälkiä (haahaa) jättämättä. Ikävä kyllä heräsin tässä vaiheessa kun ikävät uutiset oli kerrottu, eikä mysteeri koskaan selvinnyt :D

Unen jälkeen mietin että jos näin oikeasti kävisi, niin mitäs sitten. Mitä monoja tulisi eniten ikävä? Ehkä tätä on aika pohtia joulukuussa 24 päivän ajan, sillä kenkäjoulukalenteri tekee tänä vuonna paluun. Päätin sen tässä juuri nyt. Blogini alkuperäinen idea oli höpöttää kengistä muiden kenkähullujen kanssa joten sitä soppaa on nyt luvassa ja paljon.

Ps. olin unessa kuin lapsi karkkikaupassa kun pyörtyilin muiden vaatelainaamon 39-40 koon kenkähullujen kenkäkokoelmien edessä ja mietin että saan pian käyttööni kaikki ne upeat kenkäparit huh! And world peace.

Vanhat Barbiet ja lastenkirjat

Isältäni löytyi pari laatikkoa 30 vuoden takaisia suosikkiasioitani ja voin kertoa että tässä on vietetty tovi jos toinenkin penkomassa tippa linssissä rakkaita muistoja. Näistä laatikoista löytyivät Barbie-nukkeni ja lastenkirjani, eli kalleimmat aarteeni vuonna kaheksanviis. En tiedä millaisilla leluilla nykyajan lapset leikkivät (varmasti selviää tulevina vuosina sekin), mutta 80-luvulla Barbie oli My Little Ponyn ohella se kaikkein suosituin lelu, ainakin meillä päin. Tätä nostalgian määrää taas kuulkaa.

Suosikkinukkeni Laura Persikka-Barbien mekossa:

c4loka14

Ken-nuket olivat ihan liian setiä, Paul oli paljon hotimpi. Nyt en muista olivatko nämä Paulit Cindyn, sen Barbien kilpailijasarjan, miehiä vai mihin sarjaan kuuluivat, mutta meidän leikeissä nämä olivat poikaystäviä ja Ken taas ei ollut yhtään niin suosittu naisten keskuudessa. Coolit vaatteet, äijä on neonväritrendin aallonharjalla :D

c5loka14

Nämä lehdet olivat tavallaan mainoskatalogeja, mutta siitä huolimatta äärimmäisen tärkeitä sillä pitihän sitä nyt tietää mitä lelurintamalla tapahtuu. En olisi edes muistanut koko asiaa jollen olisi saanut näitä nyt käsiini. Löytyivät siistissä nipussa pahvipakkauksen sisältä, joten on ollut ehkä huomattavissa jo lapsena tämä taipumukseni pitää erittäin hyvää huolta tavaroistani. Kaikki te nukkien hiustenleikkaajat ja naamansuttaajat olitte minulle ihan kauhistus jo 4-vuotiaana :D

Hauska vielä tuo leima päälimmäisen lehden kannessa, siinä lukee City-Sokos. Missä vaiheessa tuo City-etuliite tippui pois?

c3loka14

Lehtien sivuilta löytyi muistoja mm. lapsuuteni yhdestä suuresta tragediasta kuinka en koskaan saanut tätä Barbien taikaneulekonetta, joka yksinkertaisesti neuloi sileää putkiloa jota sitten pystyi pätkimään tuubitopeiksi ja hameiksi. Mikä surku :D Ken muistaa tämän laitteen, on varmasti ollut muksu samaan aikaan kanssani, se oli niin iso hitti silloin.

c2loka14

Toisesta laatikosta taas löytyivät vanhat lastenkirjani, joiden olin myös kuvitellut jo kadonneen. Lumivalko ja Ruusunpuna oli ykkössuosikkini, kirjan tytöt olivat mielestäni ihan kuin minä ja siskoni :) systerilläni oli tuolloin porkkananpunainen pitkä kihara tukka ja minulla hopeanvalkoiset loivat laineet.

c9loka14

c8loka14

En tosin muistanut että kirja on noin julma, ilkeältä peikolta nirri veks tuosta noin vaan :D Grimmin sadut tosin eivät taida olla kovin pumpulisia muutenkaan, pahis heitti aina lopulta veivinsä.

c7loka14

Sen pituinen se.

Löytyikö tuttuja juttuja :)