Mekkojoulukalenteri pvä 13

Takavuosien mekkojen sijaan valitsin tälle päivälle ihan uuden mekon, nämä kuvat ovat eiliseltä. Yönsininen H&M:n kaftaanimainen pitkä mekko on mielestäni täydellisen 70-luku meets Tuhannen ja yhden yön tarinat, mutta mieheni mukaan se on Pieni talo preerialla. Saku kysyi yläkerrasta alakertaan purjehtiessani, että mihis jätit lampaasi. Thanks man :D

e1joulu15

e2joulu15

e3joulu15

Meillä oli eilen vanhan työporukan pikkujouluiltamat täällä meillä, siksi astetta juhlavampi pukeutuminen. Meitä osui yli 10 vuotta sitten kourallinen nuoria naisia samaan työpaikkaan, ja se oli ystävyyttä heti alusta lähtien. Me olimme kaikki samassa elämäntilanteessa, joten sielunsiskoutta oli helppo tuntea. Tämän blogin lukijoille saattaa olla tuttu esimerkiksi ystäväni Neulontahirmu-Maija, hänkin on osa tätä porukkaa. Joskus käy mieletön tuuri, ja elämään tulee kerralla monta uutta ystävää.

Seuraavaan juttuun

Purukumia ja Beatlesia

En tiedä mitä pitäisi ajatella, jos kirpputorilla tulee vastaan vanhoja 1900-luvun alkupuolen valokuvia. Se on tietyllä tavalla surullista, että jonkun ihmisen ja suvun muistot ovat levällään maailmalla. Ehkä suvussa ei ole enää ketään, joka valokuvia vaalisi. Selaan aina tällaiset kansiot läpi, ihan vain mielenkiinnosta. Usein kuvissa on tiukkailmeisiä mummoja liinat päässä, yleensä ulkosalla pyykkisaavien äärellä. Lapset istuvat silkkinauhat hiuksissa ja jurottavat, ovat ehkä joutuneet keskeyttämään leikkinsä valokuvan vuoksi. Ymmärrän nyt äidiksi tultuani, että lasta on ihan turha yrittää maanitella istumaan nätisti valokuvaa varten. Se on tuuripeliä, että ehtii napata lapsesta ei-tärähtäneen 1-vuotiskuvan. Luojan kiitos on ammattitaitoisia valokuvaajia, joilta tilata virallinen kuvaus.

Selasin taas kerran yhtä tällaista valokuvanippua paikallisella kirppiksellä. Käsieni läpi meni perhepotretteja 1920-luvulta, tiukkailmeisiä mummoja liinat päässä, pellavahiuksisia lapsia seisomassa rinnakkain polvihousuissaan ja muutama hää- ja sotilaskuva. Näiden kuvien joukossa oli sellainen kuva jonka hetken mielijohteesta ostin.

r62marras15

r63marras15

Nopeasti katsoen kuva näytti samanlaiselta valokuvalta joiden kanssa se kirppispöydässä oli, kuin ketä tahansa nuoria miehiä rivissä. Kunnes vilkaisin vähän tarkemmin. The Beatles! Kyseessä ei ollutkaan oikea valokuva vaan vanha keräilykortti, joita oli saanut Jenkki-purukumin mukana. The Beatles on toki ihan mahtava bändi, kuuntelen liverpoolilaisia erittäin mielelläni, mutta se ei siltikään selitä miksi ostin tämän kortin. Siinä oli vain jotain oikeanlaista tunnelmaa. Muistan lapsuudesta  sangen elävästi kun purkkapakettien mukana tuli jos minkälaisia kortteja, ja niiden keräily ja vaihtaminen kavereiden kanssa oli jännittävää. Saanko vihdoin tällä kertaa sen halutuimman kortin! Jos onnistui saamaan käsiinsä kaksi superharvinaista korttia, oli mahdollisuus vaihtaa toinen useampaan korttiin. Korttien vaihtaminen ei tosiaankaan ollut kortti kortista, vaan harvinaisuustekijä piti aina ottaa huomioon. Lapset oppivat kaupankäynnin jo pienestä pitäen :D

Ehkä tämä kortti on ollut reilu 50 vuotta sitten jonkun innokkaan keräilijän helmi. Kaikkien aikojen myydyin Jenkki-kuvapurkka oli juuri tämä Beatles-sarja vuodelta 1964, osasi vanha lehtijuttu kertoa.

Muistuuko kenellekään mieleen mitä korttisarjoja 80- ja 90-luvulla kerättiin? Minulla lyö ihan tyhjää, Pojilla oli lätkäkortit, mutta mitkä sarjat oli tyttöjen suosiossa?