7 päivää housuissa, pvä 7.

Viimeinen päivä, ja sitten sain taas takaisin rakkaat helmani ja pukeutuminen nopeutui huomattavasti. Säästin haasteen viimeiseen päivään yhdet ihan erityiset housut, vaikka en ole ihan varma voiko näitä laskea haasteen mukaisiksi housuiksi kun näyttävät melkein enemmän hameelta. Mutta housut ne kuitenkin ovat. Maison Martin Margielan ja H&M:n yhteistyömalliston hauskin vaatekappale on tässä, jättihousut kääräistynä hameeksi. Housuhameeksi? Kuvat ovat ylivalotettuja että housujen malli oikeasti näkyy.

t2maalis15

Jättihousut ovat ihanan pöhköt, ja siksi juuri pidän niistä. Tosin punttien laahatessa melkein koko ajan jostain kohtaa maassa, voisin mainita että nämä eivät ole ne näppärimmät mahdolliset. Onneksi on pesukone.

t1maalis15

Näistä oli myynnissä vaaleansininen farkkuversiokin, ne olivat ehkä vähän liikaa minulle, mutta olisi kiva nähdä miten joku tyylitaituri saa ne toimimaan täydellisesti. Ei ole tullut vielä kertaakaan katukuvassa vastaan ikävä kyllä.

Helppo DIY-vinkki, etsi käsiisi 10 kokoa liian liian suuret miestenhousut, hyppää housuihin, kietaise ne vyötäröltä sopivaksi ja ompele kiinnityshakanen/nappi oikeaan paikkaan. Valmista :D

t3maalis15

Viikon ajatuksia yhteenvetona:

– Housujen kanssa jouduin oikeasti miettimään pukeutumistani, en tykännyt. Se oli outoa ja vei liikaa aikaa, mutta tietyllä tavalla se oli myös piristävää. Voisin harkita tätä pukeutumisen ajattelua esimerkiksi kerran viikossa, jolloin siitä ei koidu turhan paljon vaivaa.

– Housujen kanssa jouduin sen harvinaisen tilanteen eteen että minulla ei ole mitään päälle pantavaa. En tykännyt. Olen niin tottunut siihen että vedän vaatteet ylle nopeasti sen kummemmin niitä ajattelematta, koska vaatevarastoni on niin minua. Olen rakentanut toimivaa itseni näköistä garderobia vuosikausia juuri siksi että välttäisin pukeutumiskriisit.

– Sain todella paljon kommentteja vaatteistani läheisiltäni, lähinnä ihmettelyä siitä että miten sulla on housut! Mieheni naureskeli melkein joka aamu miten oudolta näytän. Ja miten järkyt ne pappahousut hänen mielestään olivat hah! Käänteisesti voi miettiä että vannoutunut farkkufani käyttäisi viikon hameita, miten lähipiiri reagoisi. I dare you farkkumimmit ;) minä voin lainata tarvittavat hameet.

– Kun kävin kaupassa eräänä päivänä mustissa porkkanahousuissa ja beigessä trenssissä, tunsin oloni viralliseksi virkanaiseksi. Se oli kummallinen olotila, koska virallisuus on yleensä se viimeinen mitä ajattelen omista vaatteistani.

– Löysin pari tosi kivaa yhdistelmää, joita haluan käyttää myös jatkossa. Erityisesti pallohousut ja sininen Mangon tunika oli niin jees, että voisin pukea ne vaikka heti huomenna. Löysin myös uudelleen Zaran chinot, otan ne käyttöön tänä kesänä ihan takuulla.

– Lopuksi voisin vielä todeta että tämä oli ihan hauska kokeilu. Pukeutumisessa sitä urautuu omiin juttuihinsa liian helposti, joskus on syytä vähän sekoittaa pakkaa. Jos siis ylipäänsä pukeutuminen kiinnostaa. Siinäkään ei ole mitään vikaa että käyttää sinisiä farkkuja ja valkoista teepparia vaikka hautaan asti jos niissä itse viihtyy.

Kiitos kommentaattoreille :)

Seuraavaan juttuun

Alkoholimainonta blogeissa

Kun Valvira julkaisi tämän vuoden alusta voimaan tulleet uudet alkoholimainonnan säännöt, moni tulkitsi ne niin että blogeissa ja sosiaalisessa mediassa ylipäätään ei saa enää mainostaa tai edes mainita mietoja alkoholijuomia. Paljon muutoksia uudistus toikin, esimerkiksi alkoholibrändien piti poistaa omilta sivuiltaan kaikki kuluttajien kirjoittamat kehuvat kommentit (entäs haukut?), eli Teppo Tavallisen ylistävä kommentti olutfirman omalla Facebook-sivulla ei enää ollut sopivaa. Siideritölkit rekkojen kyljistä oli maalattava piiloon. Ja moni varmasti muistaa myös viskigaten, joka aiheutti loppuvuodesta melkoisen mylläkän somessa.

Nyt kuitenkin ohjeistusta on tarkennettu ammattibloggaajien osalta. Sponsoroitu mietojen alkoholijuomien blogimainonta on sallittua, mutta bloggaajan pitää poistaa kyseisestä postauksesta kommentointimahdollisuus kokonaan. Eli lukija ei saa kertoa mielipidettään vaikkapa viinistä x tai siideristä y. Vain bloggaaja saa kertoa mielipiteensä ja sillä selvä. Postausta ei saa jakaa sosiaalisessa mediassa niin että saatetekstissä mainitaan alkoholi, eikä keskustelua saa sallia somesivulla mihin linkin jakaa. ”Hei lukekaa tästä postaus, en kerro aihetta ettekä te saa sitä kommentoida”.

Säännöt koskevat kuitenkin vain alkoholimainontaa, ja alkoholimainonnasta puhutaan vasta silloin kun ammattibloggaaja saa kirjoituksestaan rahallisen palkkion. Bloggaaja saa kirjoittaa alkoholista oma-aloitteisesti ja silloin ilmeisesti saavat lukijatkin avata sanaisen arkkunsa (?). Bloggaaja saa myös ottaa vastaan satunnaisia näytteitä mainostajilta, eikä näistä näytteistä kirjoittamista pidetä alkoholimainontana sillä sen katsotaan olevan vapaata kansalaiskirjoittamista, kunhan mainostaja ei vaikuta postauksen sisältöön. Tätä kirjoittamista alkoholilain mainontasäännökset eivät koske.

Säännöissä ei sen tarkemmin mainita kuinka usein on satunnainen, vaan tapaukset ratkaistaan yksitellen jos on syytä epäillä että vapaa kansalaiskirjoittaminen on sittenkin mainostamista. Jos päädytään siihen että bloggaajan postaus rikkoo sääntöjä, Valvira tai aluehallintovirasto ohjeistaa korjaamaan tai poistamaan mainoksen määräaikaan mennessä.

”Se, missä menee kielletyn ja sallitun toiminnan raja, perustuu aina tapauskohtaiseen kokonaisarvioon.”

En ihan ymmärrä tätä uudistusta. Bloggaaja saa edelleen mainostaa mietoja alkoholijuomia ihan kuin ennenkin, mutta keskustelu ja lukijoiden kommentit aiheesta on kielletty. Lukijalle jää ainoastaan oikeus lukea mainos (tai jättää lukematta tietenkin), mutta ei keskustelumahdollisuutta. Keskustelun poissulkeminen tuskin vähentää alkoholimainonnan mahdollisia haittoja, sillä tällöin lukijoiden kriittisetkin kommentit jäävät pois ja jäljellä on vain mainos. Joka on melko varmasti positiivinen, jos kerran bloggaaja on kamppikseen suostunut ja asiakas on siitä maksanut.

Näiden muutosten tarkoituksena on ollut vähentää lasten ja nuorten altistumista alkoholimainonnalle. Hyvä ajatus sinänsä, mutta keskustelun kieltäminen tuntuu lähinnä omituiselta ja toimii mielestäni melkein päinvastoin kuin toivotaan. Alaikäinen lukija voi edelleen lukea blogista sen positiviisen alkoholimainoksen, mutta ei yhtäkään kriittistä kommenttia.

zu1tammi15

Kuvassa on itsetehtyä raparperimehua.

Heräsikö ajatuksia, oliko sosiaalista mediaa koskevassa uudistuksessä järkeä vai ei? Valviran ohjeisiin alkoholimainonnasta voit tutustua tarkemmin täällä.

Polkupyöriä ja leffamainonnan pohdintaa

Tyllihame sopii ihan hyvin talveen, etenkin jos se on puuterinvärinen. Itseasiassa monikerroksinen muhkea hame on jopa hyvä idea talvella, koska sen monet ilmavat kerrokset pitävät koivet lämpimänä.

k8tammi15

Retro fillaripaita on ostettu jenkkireissulta ja hamonen on vanha kirppislöytö. Näyttää kuvissa omituisen laimealta vaikka helmassa on muhkeutta vaikka muille jakaa.

k7tammi15

k4tammi15

Asiasta toiseen, on tullut tässä lähiaikoina pyöritettyä telkkarissa taustalla jos jonkinlaista TV-sarjaa samalla kun olen hömpsöttänyt Annin kanssa. Tarvitsen aina jonkunlaisen taustahälyn ja nykyään kun MTV ei enää näytä musiikkivideoita, tutut sarjat toimivat hyvänä hälynä. Koska en pysty keskittymään sarjoihin kuin pintapuolisesti, olen laittanut pyörimään niitä vanhoja tuttuja sataan kertaan nähtyjä kuten Sinkkuelämää, Gossip Girl, HIMYM ja Frendit. Tällä tavalla sarjoista on löytynyt ihan uusia piirteitä ja enimmäkseen olen huvittanut itseäni etsimällä maksettuja mainoksia. TV-sarjoissa ja leffoissahan ei tarvitse ilmoittaa sponsorien tuotteista sen ihmeemmin kuin ylimalkaisesti jossain kulmassa ohjelman alussa ”sisältää tuotesijoittelua” jos sitäkään, joten katsoja ei todennäköisesti tajua katsovansa mainosta.

Olen todennut että Sinkkuelämää-sarjassa on mainostettu häpeilemättä huippubrändien lisäksi McDonaldsia. Tajusin tämän vasta nyt kun sarja pyöri jatkuvalla syötöllä yhteen putkeen. Ei voi olla sattumaa että Carrie noutaa aina mäkkäriä ja päätyy yöllä mäkkäriin, jos iskee akuutti pikaruokatarve. Gossip Girlin ja Vitamin Waterin yhteys on melkein jo nolon ilmiselvä, hyvä kun Serena ei käänny katsomaan suoraan kameraan ja kertomaan litkun upeista ominaisuuksista. Nauratti tässä hetki sitten myös 21 Tapaa Pilata Avioliitto -leffan ja Kulta Katriinan alleviivattu sponsorisuhde, eikä jäänyt epäilykselle sijaa Kauniissa ja Rohkeissakaan kun Liam kertoi Abu Dhabista ylivoimaisesti upeimpana matkakohteena. Nauratti (sen faktan lisäksi että ylipäänsä seuraan kaunareita) aika paljon se kirkassilmäinen puhe kuinka Abu Dhabissa on kirkkaimmat vedet ja parhaimmat shoppausmahdollisuudet ja ties mitä.

Miettikää miltä näyttäisi jos TV-sarjojen ja leffojen mainonnan säännöt olisivat yhtä tiukat kuin blogimainonnan. Blogissa on mainittava sponsorituotteet joka kerta kun niistä mainitsee, joka tukee osaltaan sitä säädöstä että mainonta on pystyttävä tunnistamaan mainokseksi yhdellä vilkaisulla. (Tosin nykyään kun bloggarien vähänkään kalliimmat sponssituotteet katsotaan verotettavaksi ansiotuloksi, on vähän omituista puhua saaduista ilmaisista sponsorituotteista kun maksaa niistä valtion kassaan rahaa (kapselikahvikone, tuo blogimaailman autoetu :D).

Jos elokuvissa pitäisi alleviivata samaan malliin sponsorisuhteet, ruudulla voisi esimerkiksi leijua puhekuplissa elokuvan aikana ”mainos” aina sellaisten tuotteiden kohdilla jotka on sijoitettu kuvaan mainosmielessä, tai jos hahmo puhuu mainostuotteesta. Oikeastaan olisi aika mielenkiintoista nähdä jokin ison budjetin jenkkipätkä purettuna paloihin että mikä kaikki leffassa on mainosta. Esimerkiksi Sinkkuelämää -elokuvat 1&2, joissa ei takuulla mainoksia säästellä. Silloin kun itse luin koulunpenkillä markkinoinnin perusteita, tuotesijoittelu mainittiin melkein vain sivulauseessa. Nykyään taitaa olla vähän eri tilanne, sillä some-markkinointi lienee yksi suurimpia kokonaisuuksia.