Totuus bloggaajista

Irene kirjoitti blogiinsa yltiöpositiivisen postauksen muista bloggareista vastalauseena netin keskustelupalstojen yltiönegatiivisuudelle. Moni varmasti mielessään tuhahtaa että kyllä bloggaajan pitää kestää negatiivinenkin arvostelu, mutta näin ajatteleva ei varmasti ihan loppuun asti ymmärrä miltä tuntuu kun negatiivista sanottavaa löydetään ihan joka asiasta, pahimmillaan vuositolkulla. Kritisoitavaa löytyy pilkkuvirheistä, hiusväristä, kasvojen muodosta, ruuasta mitä syöt, perheestäsi, lapsistasi, koulutuksestasi, meikkaustavasta ja oikeastaan ihan mistä tahansa. Lukija näkee usein vain sen yhden tylyn kommentin ja miettii miksi bloggari nyt noin paljon suuttui, mutta ei ymmärrä kokonaisuutta. Jos kaikkea sinussa arvosteltaisiin negatiivisesti vuosien ajan pahimmillaan päivittäin, miltä se tuntuisi? Haluaisitko sinä muuttaa hiustyylisi ja kaiken itsessäsi anonyymien nettikirjoittajien mielipiteiden mukaiseksi? Jos joku ventovieras ihminen lähettäisi sinulle joka päivä tästä eteenpäin yhden negatiivisen, suoraan sinulle täsmäiskuna osoitetun, vaikkapa tekstarin, miltä se tuntuisi pitkässä juoksussa?

Minä olen sitä mieltä että negatiivisuudella ei koskaan saa aikaan mitään hyvää, ainoastaan pahaa mieltä ja katkeruutta. Tästä syystä keskityn itse mielummin positiiviseen ajattelutapaan, enkä koe tarpeelliseksi jakaa negatiivisuutta ympärilleni. Ystävällisyydellä ja hyvillä käytöstavoilla pääsee paljon pidemmälle. Jos tämä on jonkun mielestä ällöttävää jeesustelua, suosittelen kokeilemaan. Kehu ystäviäsi, halaa perhettäsi, kiitä kassan tätiä silmiin katsomalla ja hymyilemällä, ja kerro työkavereillesi kuinka kiva porukka teillä on. On itsestäänselvyys että kaikilla on huonoja päiviä ja elämä ei mene aina putkeen, that`s life, mutta tuskin on tarpeellista lisätä kenenkään ahdistusta huomauttamalla että kylläpä sulla on sulla ruma tukka. Huonot fiilikset ja päivän purnaukset voi käydä läpi ystävien kanssa, ilman että loukkaa tarkoituksella ketään sivullista. Sen bloggarin ruman tukankin voi haukkua ystävälleen jos se aiheuttaa yltiöpäistä ahdistusta, mutta sopii miettiä onko ihan oikeasti tarvetta sanoa se bloggarille itselleen.

bb1

Koska olen kirjoittanut blogia jo niin kauan, olen luonnollisesti tavannut aikamoisen määrän suomalaisia bloggaajia. Ajattelin nostaa tähän postaukseen esimerkeiksi muutaman tyypin, joista osan olen tuntenut vuosia ja osan vasta hetken. Jos luettelisin kaikki tuntemani, postauksesta tulisi pitkä kuin nälkävuosi, mutta kuvissa vilahtaa paljon muitakin ihania.

Magicpoks Maj. Naapuritontin Majn tapasin vasta muutama kuukausi sitten, kun osuimme ihan vahingossa junalakon aikaan samaan Helsingin bussiin. Maj tuli nyppäämään minua hihasta ja kysyi olenko Nelliina. En olisi koskaan ikinä uskonut että Maj on sellainen hysteerisen hauska papupata, jonka puhe ei lakannut ikinä ja poskeni olivat kipeänä nauramisesta tuon parin tunnin bussimatkan jäljiltä. Olin jotenkin ajatellut blogin perusteella että Maj on perinteinen ”vakava&hillitty”, enkä oikein tiedä edes mistä tämä ennakkoluuloni oikein johtui :D En usko että on ketään joka ei tulisi Majn kanssa toimeen, hän vain on sellainen valoisa ja hauska persoona. Strictly Stylen Hannasta minulla oli vastaava ennakkoluulo, kunnes selvisi että nainen on itse ystävällisyys ja iloisuus! Eli siis minun päässäni kaunotaräidit ovat ilmeisesti asetettu lokeroon ”vakava ja hillitty”, kunnes toisin todistetaan. Logiikka hoi?

bb3

Mungolife Anna. Anna, blogimaailman oma höyryjuna. Jos Anna laittaa tuulemaan, hurrikaani jää kakkoseksi. En voi ymmärtää miten naisella riittää niin paljon ruutia toteuttaa niin montaa asiaa samaan aikaan, pakko nostaa hattua. Jos blogin perusteella vaikuttaa siltä että hänellä on sata rautaa tulessa, se pitää täsmälleen paikkansa. Olen tuntenut Annan jo vuosia ja hän on kertakaikkiaan mahtavaa seuraa. Annan kanssa rentoudun ja olen oma itseni. Viihdyn selkeästi näiden paljon puhuvien iloisten naisten seurassa, vaikka olenkin itse vähän ujonpuoleinen. Lisäksi Anna on tasan ainoa nainen, joka on vauhdikkaan bileillan jälkeen herännyt meidän lattiamajoituksesta Amurista rokkitähden näköisenä. Viuh sängystä ylös ja tadah, kuin suoraan missikisaan lähdössä. Jotkut naiset vain ovat sellaisia. Me loput kärsimme krapulasta lattiarätin näköisenä.

bb5

Stella. Stella on ensimmäisiä bloggareita kenet olen ylipäänsä tavannut, tämä oli varmaan joskus 2008. Stella on sellainen kenen kanssa jutellessa tuntuu kuin olisi tuntenut henkilön koko elämänsä, ja aikaa kuluu ihan hujauksessa tuntikaupalla. Jos me kaksi istutaan saman kahvipöydän ääreen, voin vuodattaa vaikka koko elämäni synkimmät salaisuudet niin että tiedän voivani luottaa niiden jäävän vain meidän kahden välille. Livenä Stella on varmasti yksi karismaattisimpia (ja samalla ystävällisimpiä) naisia ketä tiedän, ja välillä melkein ujoltakin vaikuttavan naisen ympärillä on jonkinlainen mystinen vetovoima joka herättää mielenkiintoa muissa ihmisissä.

bb6

Tyyliä Metsästämässä Veera. Meitä yhdistää palava rakkaus kenkiin. Meitä yhdistää myös tulessa olevat päkiät, kun kävelimme eräänä yönä ilman kenkiä muutaman kilometrin hulluna nauraen baari-illan jälkeen Bulevardia pitkin hotellille. Veera on ihan hillittömän hauska tyyppi, joka laukoo mielipiteensä suoraan ja häpeilemättä tilanteessa kuin tilanteessa. Ei ole ihan yksi taikka kaksi kertaa kun Veera on sanonut jotain jonka perusteella muilla on purskahtanut mehut nenästä, ja kommentti on aina ollut täsmälleen aiheellinen, kukaan muu vain ei ole uskaltanut avata suutaan. Minulla ei ole koskaan ollut tylsää tai hiljaista jos Veera on ollut paikalla, tässä on seuranainen isolla ässällä. Veera on bloggaajista se henkilö joka suurimmalla todennäköisyydellä saisi yllytettyä minut (itse rauhallisuuden) johonkin ihan älyttömään tempaukseen.

bb4

Tunnetila Nina. Luottobloggaajaystäväni, jonka lattialla olen punkannut useammankin kerran. Ninalla on järki päässä ja sydän kohdallaan, mutta tämän lisäksi naiselta löytyy huikea tamperelaismenneisyys nahkahousuineen kaikkineen ^^ Eli siis sama menneisyys kuin minulta. Me ollaan aikoinaan koluttu tasan samoja bileitä Mansessa ja muistetaan kaikki sen ajan baarikärpäset, lukuunottamatta toisiamme :D niin että älkää vaan antako Ninan tyyneltä vaikuttavan habituksen hämätä itseänne, pinnan alta löytyy roima annos hurttia huumoria ja silmistä ilkikurinen pilke. Nina on sellainen nainen kenen kanssa on mahtavaa ottaa iso lasi viiniä käpälään ja juoruta pikkutunneille asti pyjama päällä sohvannurkassa.

bb2

White Trash Disease Nata. Vaikka likka liippasi Helsinkiin, pidän Nataa edelleen boheemin Pyynikkilifen kulminoitumana. Sorry, tamperelaisleimaa ei karisteta niin vaan. Nata on blogimaailman pyörremyrsky numero kaksi. Tsiisus sitä energiaa, naurun määrää ja suhaamista, mitä tämä ilopilleri saa aikaan osuessaan samaan tilaan kanssasi! Voin kuvitella kuinka joku erittäin arka persoona saa paniikin pyörremyrskyn iskiessä, sillä Nata on tilanteissa läsnä joka solullaan :D Kun tapasin ex-pyynikkiläisen ensimmäisen kerran, olin tunnin verran silmät pyöreänä että voiko tuo olla oikeasti noin vauhdikas suhari, ja kuiskasin Sakulle ihastuneena että mikä mahtava tyyppi! Nata on parasta seuraa oikeastaan tilanteessa kuin tilanteessa, saa minut nauramaan ja hyvälle tuulelle ihan poikkeuksetta, vaikka olisi millainen mörköpäivä tahansa. Maailma tarvitsee näitä energiapakkauksia, jotka saavat aikaan ja uskaltavat.

***

Nyt haastan teidät tekemään vastaavan listauksen. Jos bloggaat, tee se blogikavereistasi. Jos et bloggaa, tee se ystävistäsi ja lähetä heille päivän piristyksenä pieni kuvailu miksi juuri he ovat mahtavia tyyppejä. Takaan, että positiivisuus on parempaa kuin negatiivisuus.

Seuraavaan juttuun
Seuraavaan juttuun

Remppahommissa 24/7

No melkein ainakin, siltä se on viime aikoina tuntunut. Eilen lähdettiin aamu seiskalta kohti Toijalaa ja palattiin vasta illalla. Mutta vaikka päivät ovat pitkiä, itselleen tekeminen on aivan mahtavaa ja talo tulee tutuksi ihan eri tavalla. Aluksi minusta tuntui joka kerta talolle mennessä että menen kylään jonkun toisen kotiin, koska paikalla ei ollut vielä mitään omia kalusteita tai muutakaan meistä kertovia juttuja. Mutta nyt kun seinät ja lattiat on päällystetty omalla verellä, hiellä ja kyynelillä (kirjaimellisesti heh), talo alkaa tulla tutuksi. Alun varovainen kuherrusvaihe on vaihtunut syvempään ihastukseen ^^

Nämä aamukahvit aurinkoisessa pihassa eivät ainakaan vähennä ihastusta. Aika lyömätön olotila istua ulkona kahvikuppi kädessä, tsiljoonien lintujen sirkuttaessa ympärillä. Muuten oli täysin hiljaista, ei mitään häiritseviä autojen hurinoita tai ihmisääniä.

t4maalis14

Vaikka hiljaisuus maalla on ihanaa, rakastan myös heräävän kaupungin tunnelmaa ja äänimaailmaa. Jostain syystä isojen kaupunkien aamuhetket ovat mielettömiä. Tarkoittaen sitä hetkeä kun ruuhka ei ole vielä alkanut ja kadut ovat tyhjiä, kalpea aurinko on vielä matalalla ja kaduilla kolistelee kauppojen rekat ja roska-autot. Tampereen kesäaamut kuuden jälkeen ovat juuri tällaisia.

Aamukahvien jälkeen käytiinkin sitten heti hommiin, koska aikataulu on kuitenkin suht tiukka. Mutta nyt on tapetit veke seinistä ja lattioiden hiominen alkoi. Toijalan rautakauppias meinasi saada sydärin kun kuuli että hiotaan lattiat ilman koneita, mutta ne eivät vaadi kuin karhennuksen joten koneita ei tarvita.  Call me crazy, mutta minä haluan että lattiaan jää pienet epätasaisuudet ja elämän jäljet maalin alle. Sellainen hiomakoneella viimeisen päälle lanattu särmätasainen lattia, ei kiitos.

t3maalis14

t1maalis14

Luuttu-Muija. Lempparein kirppishuivini ikinä, miten kukaan on voinut luopua tuollaisesta aarteesta <3

t2maalis14

Tänään nukuttiin hieman pidempään, mutta kohta taas kissa kainaloon ja talolle. Nöpöndeeri pääsee jälleen remuamaan portaisiin :D Se oli niin symppis kun kävi hakemassa minua alakerrasta koko ajan mukaan yläkertaan. Tuli vaativana maukumaan olkkarin ovelle ja lähti steppaamaan portaita kohti, ja jos en ymmärtänyt vinkkiä (tyhmä orja), se tuli uudelleen naukumaan. Koska olihan se yläkerta nyt ihan liian jännä yksin tutkittavaksi.

Seuraavaan juttuun

Nyrkkeilysäkin elämää

Enpä olisi uskonut että viime viikkoisten ensimmäisten tuntuvien potkujen jälkeen meidän neitokainen aloittaisi näin täysipainoisen treenaamisen seuraavaksi Eva Wahlströmiksi. Kauhia mylläys päällä koko ajan! Se varmaan on sitten niin, että tästä meno ei juuri loppua kohden rauhoitu, kun bebe saa koko ajan lisää voimaa. Että kävelevä nyrkkeilysäkki täällä moro :D

Tässä samalla voin myös heittää hetkelliset hyvästit rakkaalle Sonia Rykielin mekolleni, koska mitä ilmeisemmin nyt viimeistä viedään että se vielä mahtuu ylleni.

f77maalis14

f78maalis14

f79maalis14

En yleensä ”hötkyile” juuri mistään asiasta, vaan osaan olla rennosti, mutta tämä käsittämättön elämöinti vatsassa ja lauantaina oman talon avaimien saaminen sekoittaa nuppia pahemman kerran. Käyn ihan kauheilla kierroksilla koko ajan, naureskelen itsekseni ja jännitän lauantaitakin ihan uskomattoman paljon. Eihän siinä nyt himpura vieköön ole mitään niin ihmeellistä, että saa talon avaimet, mutta silti vaan säädän, pyörin ja hyörin tämän asian kanssa 24/7. Tekisi mieli ravistaa itseäni että nyt rauhoitut nainen! Että jos postauksissa ei tunnu olevan mitään järkeä kuluvan viikon aikana, se johtuu pitkälti siitä että päässäni ei juuri järki liikahtele tällä hetkellä.

Ps. onko joku repinyt asunnossaan vanhoja tapetteja irti seinästä? Veikkaan että on, joten kiitollisena otan vastaan kaikki vinkit tämän asian suhteen, ajattelin kuluttaa talvilomani kyseisen homman parissa. Päätettiin muuten säilyttää se tummanpunainen huone, ja tehdä siitä ihan överi ”kuninkaanhuone” kultakehyksisine rokokoopeileineen kaikkineen. Oikeasti tosi kiva juttu että en päässyt huoneen kimppuun heti kättelyssä, koska uskon siitä tulevan ihan mahtavan näillä suunnitelmilla.

Seuraavaan juttuun

Uljas pitkä vai uljas lyhyt?

Jokainen jonka päälaki hipoo 180 senttiä, varmasti allekirjoittaa että valmisvaatteissa voi olla pieniä mitoitusongelmia. En tiedä mikä on tämän hetken ”peruspituus”, minkä mukaan ketjukauppojen vaatteet pääsääntöisesti valmistetaan, mutta epäilen sen olevan ainakin 10cm lyhyempi nainen kuin minä. Pitkät housut voin pääsääntöisesti unohtaa kokonaan pillimalleja lukuunottamatta, mutta se ei niin kirvele koska mekot ovat ihanampia muutenkin. Ihan ongelmattomia eivät tosin ole nekään, vaikka yleensä selviän sillä että ostan pari kokoa liian suuren mekon ja kavennan sen itselleni sopivaksi (että yläosa istuu). Näihin kompromisseihin on jo niin tottunut, että en osaa enää edes valittaa aiheesta kuinka minulle ei koskaan löydy mitään kerrasta istuvaa.

Ihaninta on kuitenkin tilata mekko Monalta, joka lisää sen 5cm heti kättelyssä minun mekkoihini lisää pituutta vaatteen yläosaan, että vyötärö istuu just eikä melkein kohdalleen. Yllättäen Olivia Rouge -mekot ovat vaatehuoneeni käytetyimpiä vaatteita, ne ovat kerrasta sopivia.

Ulkomailla tämä on jo pikkuhiljaa ymmärretty, ja monessa liikkeessä on alettu tarjota enemmän vaihtoehtoja meille, jotka emme istu ”perusnaisen” muottiin. Ihan vastaavat ongelmat kun ovat varmasti keskivertoa lyhyemmillä, kuin meillä pitkilläkin. Brittien ketjukaupoista esimerkiksi Dorothy Perkinsillä (Tall / Petite) ja TopShopilla on ihan omat osastot sekä lyhyille (Petite), että pitkille (Tall) naisille. Molemmat kuuluvat vakituisiin kauppoihini aina kun visiteeraan siellä suunnalla maailmaa. Tämä seuraava kirppikseltä bongattu mekkoni on juuri tuota TopShopin Tall -mallistoa ja sen kyllä huomaa. On melkein hämmentävää, että leikkaus rinnan alta osuu kohdilleen, ilman pienintäkään kinnausta olkapäistä woah! Pisteet myös siitä, että helma on riittävän pitkä. En toki kaihda minihameita muutenkaan, mutta perusmitoituksella tehdyt minarit ovat näiden koipien kanssa enimmäkseen toppeja :D

q63helmi14
q62helmi14

Vähän tosin naurattaa että esimerkiksi nuo Dorothy Perkinsin pitkien malliston vaatteet ovat tarkoitettu 5,10″ ja pidemmille, ja minä olen suunnilleen juuri sen n. 178cm pitkä joka osuu tuohon alimpaan mahdolliseen pituusluokkaan pitkien puolella. Kohta varmaan käy niin, että minut tipautetaan siitäkin ulos enkä ole enää muka edes pitkä. On nimittäin aika usein käynyt noiden pitkävaatteiden kanssa myös niin, että mekko on mitoitettu selvästi minua pidemmälle eikä sekään istu. Kunnon väliinputoaja :D No, onneksi on ompelukone.

Suomesta taitaa löytyä jo aika monelta ketjuliikkeeltä plusmallistot pehmeämmille naisille, mutta missä viipyy pitkien ja lyhyiden osastot?

Seuraavaan juttuun

Ärsytyskynnys ylittyi

Jätän yleensä vaahtoamisen blogissa väliin, mutta eilen kukkahattutädillä meni kuppi nurin. Kävimme illalla Sakun kanssa Työväen Teatterissa katsomassa The Addams Family -musikaalin. Aihe oli ihana, onhan kyseessä yksi lempielokuviani kautta aikojen, ja musikaaleja rakastan täydestä sydämestäni muutenkin. Käyn mieluiten teatterissa katsomassa nimenomaan musikaaleja, mutta oivaltavat komediatkin toimivat toki. Sakuakaan ei tarvinnut houkutella sokerilla mukaan, vaan mies on ihan intona mistä tahansa mihin liittyy livemusiikkia ja upeaa laulua.

the_addams_family_1140x340px_2_0

Paikalla oli paljon nuorta katsojakuntaa, olettaisin että lukion ”luokkaretkiläisiä” ja mietin ensin että onpas kiva, itse rakastin teatterissa käymistä lapsena ja tuossa iässä. Istumapaikkamme osuivat viistosti näiden kirkassilmäisten nuorten taakse, ja mikäs siinä. Paitsi. Melkein samantien kun musikaali alkoi, eteeni nousi hehkulamppujen lailla hohtavia jättiruutuisia kännyköitä, kun pikku piltit päättivät sitten alkaa pelaamaan kännykkäpelejä, lukemaan iltalehteä ja Facebookkia. Siis. Mitä. Ihmettä. En tiedä kumpi sieppasi enemmän, ne silmiä häikäisevät näytöt vai tuollaisen käytöksen käsittämätön juntteus.

Tämäkö on se lopullinen kukkahattutätiytymisen naula arkussa, kun paheksuu kaikella tarmolla nykyajan nuorisoa hahhah :D Mutta on se nyt jumaliste ettei osata edes alkeellisimpia käytöstapoja (kunnioitus näyttelijöitä ja yleisöä kohtaan) ja malteta pitää käpäliä irti niistä puhelimista TEATTERISSA! Siihen vielä päälle poikaporukan jatkuva meuhkaus kahta riviä alempana, ja vanne kiristi päätä jo aika pahasti.

Yhtä pahasti kuin nilkkaani, johon onnistuin potkaisemaan niin mojovan osuman kenkäni korolla että koko jalka on sinisenä. Jep kyllä, minä itse onnistuin tässä. Otin kenkää pois jalasta avittamalla kantaa toisella jalalla ja pikku lipsahdus, monotus ja tuska. Miksi. Au. Eilinen ei ollut minun päiväni missään mielessä.

Ps. The Addams Family oli varsin kelpo musikaali, joskin en tiedä miten pitäisi suhtautua siihen että Wednesday oli siinä kasvanut aikuiseksi. Synkeä kidutushimoinen lapsihahmo on elokuvassa niin parhautta, että jollain tavalla sitä tuli musikaalissa ikävä. Jollen olisi nyt niin ärsyyntyneessä tilassa niiden käytöstaparajoitteisten teinien vuoksi, saattaisin kehua musikaalia vielä lisää.

Pps. te joilla on ollut ongelmana Bloglovinissa minun blogini feediin mukaan puskeneet muiden Olivian blogien päivitykset, vaihtakaa seurattavanne tähän: https://www.bloglovin.com/blog/3743913/nelliinan-vaatehuone

Näkyy olevan 2 eri Vaatehuonetta listalla, joista toinen päivityy oikein ja toinen väärin.

Seuraavaan juttuun