Pulla valmiina

Tänään saatiin viimeisessä ultrassa tieto että vauva on 2,9kg ja valmis saapumaan maailmaan. Että nyt sitten vain odotellaan :) En voi kieltää etteikö alkanut varpaita kipristelemään pelkkä ajatuskin, sillä tähän asti on ajatellut syntymähetken olevan epämääräisesti jossain hamassa tulevaisuudessa. Voihan se olla että neitokainen antaa odottaa itseään, mutta ihan yhtälailla lähtö sairaalaan voi olla huomenna. Tunneskaala vaihtelee tällä hetkellä jännityksestä valtavaan onnellisuuteen, ja paniikista malttamattomaan odotukseen. Enkä osaa taaskaan pukea ajatuksiani sanoiksi, vaikka halutessani olen ihan hyvä kirjoittaja. Raskaudesta kirjoittaminen on yllättävän vaikeaa. Ehkä siksikin että olen todella arka kirjoittamaan tunnepitoisia tekstejä ylipäänsä, ja tässä on kuulkaa sitä tunnetta takana ämpärikaupalla.

Viikonloppuna otettiin muistoksi hautomosta pari kuvaa, ettei pian jää ottamatta kokonaan jos tuleekin aikainen lähtö. Veikkaan että vatsa ei näytä enää ihan noin kivalta laitokselta palatessa :D

v1kesä14_leima

Vauvan syliin saamisen lisäksi en malta odottaa että saan kroppani takaisin itselleni. Ja nyt ei ole kyse vauvakilojen karistamisesta (pikku juttu, 10kg saldona) vaan siitä, että ei tarvitse varoa tekemisiään. Kun on tottunut juoksemaan, nostelemaan painavia asioita, siivoamaan hiki hatussa, taklailemaan naisia treeneissä ja olemaan ylipäänsä fyysisesti voimakas, nämä menneet kuukaudet ovat olleet henkisesti raskaita. Inhoan olla ”avuton” ja pyytää apua pesukoneen nostamisessa, hoidan hommat ihan itse. En tiedä mitä muilla raskaana olevilla on eniten ikävä normaalielämästään, mutta minulla se on ehdottomasti kyky hoitaa tarvittavat asiat itsenäisesti eli fyysinen hyvinvointi. Niin ja vatsallaan nukkuminen! Mitä antaisinkaan että saisin nukkua vatsallani :D Elämän pienet ilot, vapaavalintaiset nukkuma-asennot.

Mutta nyt takaisin arkeen ja odottelemaan uuden tiskikoneen asentajia. Oli melkoinen läheltä piti -tilanne vesivahingon kanssa huh! Noita lukijoiden kauhutarinoita kommenttiboxissa selatessa ei tee mieli lähteä edes postilaatikolle, jos pesukone on käynnissä. Olen luullut että vesivahinko on se pahin mitä voi sattua, mutta olin väärässä.

 

Seuraavaan juttuun

Päivän kengät ja marttaefekti

Takuuvarma marttalookki syntyy yhdistämällä muhkeaan vatsaan polvimittainen hame. Se on kyllä jännä miten paljon pukeutumisella voi vaikuttaa. Vaatteiden leikkaukset ja helmojen pituudet tekevät maailmojen eron, vaikka kroppa olisi mitä muotoa tahansa. Tajusin vasta tämän asukuvan myötä että minun on syytä välttää polvipituutta ison vatsan kanssa, jos haluan välttää mammaefektiä. Eri asia sitten jaksaako tässä vaiheessa enää kiinnostaa pätkän vertaa, mutta kunhan teen huomioita :D

x4kesä14

Päivän kengät ovat Lola Ramonan matalat mukavuussandaalit. Tässä oiva esimerkki pehmopohjaisista kesäsandaaleista joilla jaksaa taapertaa koko päivän ilman että jalat väsyvät, jotka eivät kuitenkaan näytä tylsiltä terveyssandaaleilta. Tiedän tiedän, terveyssandaalit ovat kuuminta muotia tänä kesänä, mutta hei ei. Ei käy. Joku raja. Pisteet tälle muotivillitykselle tosin siitä, että kerrankin jotain käytännöllistä, joka ei aiheuta tuomiopäivän tuskia käyttäjälleen.

x3kesä14

Nyt on sitten juhannus takana ja kesä (?) edessä. Olen tainnut aloittaa viimeiset 10 vuotta kesälomani aina juhannuksesta, jolloin olen poikkeuksetta ottanut siivet alle ja painellut reissuun. Tämä vuosi on melkoinen poikkeusvuosi siinä(kin) mielessä, että en tule reissaamaan yhtään mihinkään. Odottaa hieman erilainen seikkailu tällä kertaa.

Saapa nähdä koska pikkunöösin kanssa tulee lähdettyä ensimmäisen kerran matkalle, kai se riippuu vähän lapsen luonteestakin missä vaiheessa on mielekästä matkustaa. Ja matkakohteesta, meidän tapauksessa rantaloma Kanarialla ei välttämättä ole se juttu, vaan esimerkiksi rento road trip Skotlannissa. Moni on maininnut että ennen kävelyikää matkailu on helppoa kuin heinänteko, mutta jostain syystä itse vierastan ajatusta sylivauvasta ulkomailla. Mites teillä lapsellisilla lukijoillani on sujunut reissaus, missä iässä ja millaisilla matkoilla taapero on kulkenut luontevasti mukana?

Vainoharhaisuus vs mielenrauha eli viimeisen kolmanneksen virallinen raskauspostaus

Olen maininnut aikaisemminkin että näin raskaana ollessa on joutunut tutustumaan ihan uudenlaiseen minään. Hieman hysteeriseen, tunteelliseen ja ylireagoivaan minään. Normaalisti en ole mitään edellä mainituista (paitsi autonratissa otan henkilökohtaisena loukkauksena kaikki tielleni osuvat liikennenysvärit, mutta se on oma pikku nuppivikani). Olen kunnostautunut myös kehittämään lievää paniikkia vähän joka asiasta, ja samaan aikaan ymmärrän kuitenkin että ajatukseni ovat täysin vailla järkeä ja logiikkaa. Se muuten vasta kummallinen fiilis on, kun tajuaa ajattelevansa ihan höpöjä, mutta ei siltikään voi ajatuksilleen mitään. Uskallan väittää että olen keskivertoa kylmäjärkisempi (en siis väitä olevani fiksumpi kuin muut, vaan menen asioihin järki edellä, en tunteet) ja siksi tämä raskausaika on ollut melkoista vuoristorataa. Koska mitä ilmeisemmin minustakin löytyy se järjen vastainen tunteellisuus, vaikka onkin normaalisti hyvin tehokkaasti piilotettuna taustalle. Yleensä olen 101 prosenttisen ratkaisukeskeinen, mutta nyt on kyllä ratkaisukeskeisyys lentänyt ikkunasta ulos.

Paitsi eilen, kun keittiössä vastaan lensi aivan helv… iso yöperhonen ja ennen kuin edes tajusin, olin läimäyttänyt paran hengiltä sanomalehdellä ja aloin täristä paniikissa ja puistatuksissa vasta sen jälkeen. Minä järjenvastaisesti kammoan yöperhosia, ne ovat harvinaisen inhoja hrrrrh! Hämähäkit ja muut vekkulit vien lehdellä ulos kaikessa rauhassa.

Hämähäkkejä täällä tuntuu riittävän. Toissa aamuna join sohvalla kaikessa rauhassa aamukaffia, kun sohvatyynyä pitkin kipitti hämis morjestamaan.

i1kesä14

Takaisin raskauteen. Tuntuu että viime syksystä lähtien on saanut elää koko ajan pienen taustalla jäytävän pelon kanssa. Saanko keskenmenon, onko lapsi terve, uskallanko imuroida etten saa aikaan hurjia supistuksia, miksi verenpaineeni romahti, mitä se ja tämä ja tuo tarkoittaa. Viimeisimpänä raskausmyrkytysepäilyt, jotka onneksi tänä aamuna neuvolassa saatiin toistaiseksi siirtää taka-alalle. En uskalla edes ajatella millaista tämä hormonien jatkuvassa pommituksessa oleminen on luontaisesti tunteelliselle tyypille.

Pelkotilojen ohella hymyilen koko ajan kuin hangon keksi vauvan järkkäämistä discobileistä. Pikku tyyppi on nyt kääntynyt jo vissiin pysyvästi nuppi alaspäin (ollut jo parisen viikkoa samoissa asemissa) ja tunkee takapuoltaan ylävatsastani läpi siinä missä kutittelee varpaillaan oikeaa kylkeä. On jotenkin ihan käsittämätöntä että muutamia hassuja viikkoja enää ja sitten on aika morjestaa tylleröä kohdun ulkopuolella. Eipä riitä sanat kuvailemaan tätä tunnetta, joten edes yritä.

i2kesä14

Tilanteen jännittävyyttä lisää osaltaan myös se, että me tiputtiin kokonaan pois synnytysvalmennuksesta. Toijalaan muuttaessa edellinen kurssi oli melkein ohi, ja seuraava alkaa vasta elokuussa. Tarkoittaa sitten omatoimista nettiopiskelua, mutta jotenkin olisin toivonut vauvanhoidon alkeet ensikertalaiselle -tuntia.

Saan myös valita synnytyssairaalani Hämeenlinnan ja TAYSin väliltä ihan vapaasti. Päätöksiä päätöksiä.

Sitten pitäisi vielä pakata laukku valmiiksi synnäriä varten, jos tuleekin äkkilähtö aikaisemmin kuin olettaa. Nämä ovat tällaisia uusia asioita mistä kuulee huhua raskauden aikana, ennen raskautta olisin vain kuvitellut että sitä mennään synnyttämään sairaalaan ja sillä selvä. Mies tuo sitten perässä turvakaukalon ja vaatekerran vauvalle. Mutta ilmeisesti tarvitaan eväitä, viihdykettä, tohveleita ja ties mitä :D

Tästä tuli nyt puolivahingossa viimeisen kolmanneksen virallinen raskauspostaus vaikka tarkoitukseni varmaan oli vilauttaa punaisia puukenkiä. Olen vain niin helpottunut että juuri tällä hetkellä ei tarvitsekaan vetää paniikkia myrkytyksestä. Että sellaista. Hauskaa kesäpäivää teille :)

Idioluutio

Asustepuolella mikään ei vedä vertoja kukille ja ruusukkeille hiuksissa. Olen käyttänyt kaikenlaisia kukkaraisia pehkon koristeena jo vuosikausia, ja edelleen ne vain toimivat. Tänä keväänä kauppojen asusteosastot ovat täynnä erilaisia kukkapantoja ja -seppeleitä, joten valinnanvaraa ainakin riittää. Tosin niin riittää valinnanvaraa minulla kotonakin, on päässyt vähän kertymään vuosien varrella. Tänään päähän valikoitui kepeä päivänkakkaranauha.

za1touko14

za4touko14

Nyt ovat pihan omenapuut alkaneet jo osittain puhjeta kukkaan, on kyllä suhteellisen kaunis näky.

za2touko14

za3touko14

En tiedä katsooko teistä kukaan erästä tosiTV helmeä nimeltä Viidakon tähtöset, mutta se pyörii tuossa taustalla parhaillaan. Olen monttu auki seurannut tuon BB-Johannan luovuttamista ja avuttomaksi heittäytymistä joka helvatan asiasta, miten edes kehtaa! Jos olisi joukkuekisa kyseessä missä kaikkien suoritukset merkitsevät, menisin pakon edessä vaikka uimaan yöperhosiin. En tiedä miksi tämä asia sieppaa nyt niin pahasti, kyseessä on kuitenkin Viidakon tähtöset :D Mutta silti, ei lusmuta ja luovuteta heti kun vähän sattuu tai joutuu lähelle hämähäkkejä yhy yhy. Argh!

Sanokaa nyt että joku muukin seuraa edes toisella silmällä kyseistä sarjaa? Alan tässä hieman huolestua itsestäni, ennen ei ollut aikaa katsoa telkkua yhtään ja nyt valikoin tylsyyksissäni näitä laatusarjoja illan viihteeksi… idioluutio tervetuloa.

Oi Aurora!

Sellainen jännä huomio tässä melkein korkkarittomassa kaudessa, että nyt kun on tottunut olemaan tappina maassa (kyllä, 178 cm on ihan käppänä ;)), niin korkkarit jalassa minusta tuntuu superpitkältä. Normaalisti, kun siis käytän korkoja melkein joka päivä, sitä tottuu pitämään omana normaalipituutenaan reilusti yli 180 senttiä. Siinä missä tennareissa olo taas tuntuu siltä kuin oma pituus olisi viety pois. Mutta nyt kun on puolestaan tottunut olemaan 178cm lyhyt, niin korkkarit jalassa on kerrankin pitkä olo. Jänniä juttuja.

Täysin friikiksi homma meni viikonloppuna kun minä olin matalissa ballerinoissa ja Saku oli derbyluistimet jalassa, ja me oltiin siten saman pituisia! Kun on tottunut siihen että rakas aviomies on mallia kainalokeppi, niin eihän sitä osaa silmiin katsella ollenkaan :D

Pituushommien lisäksi se on omituista miten tuollainen vajaa 10cm lisäys korkkareiden muodossa vaikuttaa välittömästi omaan fiilikseen. Tänään tsuppasin Parikan Aurora -korkkareissa (joita on paksun platon vuoksi helppo pitää) ja pää nousi heti pystyyn, askellus muuttui laahustamisesta (tennareilla laahustan) keveäksi ja niin edelleen.

r4touko14

r3touko14

Joku muistaakseni kysyi että onko mammasukkiksia näkynyt värikkäinä kun minulla on ollut ties mitä värejä koivissa. Vastauksena kysymykseen että en ole löytänyt, mutta ilokseni osa sukkiksista on mallia Matti Nykänen eli vyötärönauha nousee kainaloihin asti ja riittää näin ollen hienosti vatsan yli.

r2touko14

r1touko14

Koen suurta iloa siitä että pitkästä aikaa paistaa aurinko, mutta suurta tuskaa puolestaan siitä että allergiaoireet palasivat ihan samantien kun sade loppui snif. Näytän taas ihan särjeltä punaisten silmieni kera… pitää varmaan alkaa käyttää mustaa rajausta silmän ympäri, ettei kirkkaanpunaiset renkaan silmien ympärillä näy.