Lahjoita joulumieltä lapsille

Hope ry ja Stockmann järjestävät tällä viikolla pe-la 20.-21.11. yhteisen joulutempauksen vähävaraisten lapsiperheiden hyväksi. Uskoisin, että aika monella lapsiperheellä on mahdollisuus osallistua, sillä ideana on lahjoittaa hyväkuntoinen käytetty lelu hyväntekeväisyyteen. Meillä olisi useampikin vähälle käytölle jäänyt vauva-ajan lelu vailla uutta kotia.

Tampereella leluja vastaanotetaan 1. kerroksen laukkuosastolla.

Jos ei ole ylimääräisiä leluja nurkissa pyörimässä, voi ottaa osaa myös toivelahjan muodossa. Hope perheiden lapset ja nuoret ovat tehneet toiveensa etukäteen, listat on toimitettu tavarataloihin ja kuka tahansa voi ostaa tavaratalosta lapsen toivoman lahjan -20% alennuksella. Stockmann hoitaa lahjan paketoinnin ja Hope & Matkahuolto paketin toimituksen jouluaattoon mennessä. Pakettikorttiin voi halutessaan jättää henkilökohtaisen tervehdyksen lapselle tai nuorelle.

Itse ajattelin viedä Annin erittäin priimakuntoisen lelukaaren kiertoon. Olin aikeissa myydä sen huutonetissä, mutta onneksi huomasin ajoissa tämän tapahtuman. Lelukaaresta voi olla vauvaperheelle paljon iloa, meille ainakin oli. Aion myös ostaa  täsmätoivelahjan siinä samalla kun vien lelukaaren. Olen tänä vuonna kohdistanut kaikki hyväntekeväisyystoimenpiteeni lapsille. En osaa perustella tätä kuin tunteella ja sillä, että asia on ajankohtainen omassa ja usean ystäväni elämässä. Valitsen joka vuodelle aina yhden hyväntekeväisyyskohteen, tänä vuonna lapset.

En tiedä millainen kynnys vähävaraiseksi luokiteltavilla perheillä on ottaa yhteyttä Hope ry:hyn, mutta toivottavasti esimerkiksi tämän postauksen seurauksena kynnys madaltuu. Hopen idea on mielestäni tosi hieno, perheet saavat kertoa omat tarpeensa ja lahjoitukset kohdistetaan niihin tarpeisiin. Voin hyvin kuvitella, että nykyajan hintatasolla ja ympäristön luomilla paineilla ei ole ihan helppoa tarjota lapsilleen kaikkea sitä mitä koulukaverit saavat. Ei kaikkea toki tarvitse saadakaan, mutta jotain edes. Minusta taas on kiva auttaa, kun kerran voin.

767x253-1510-hope-yhteistyo_matkahuolto

Ps. Hope Tampereen Facebook-sivuilta manselaiset voivat käydä lukemassa paikallista ilmoittelua joulukeräyksistä, huonekalupörssistä ja niin edelleen. Muilla kaupungeillakin näkyy olevan omia ryhmiä perustettuina pääryhmän lisäksi, etsikää omanne jos toiminta kiinnostaa :) Huomaattehan, että uusia paketoimattomia lelulahjoja voi viedä myös suoraan Hopen toimipisteisiin, konstit on monet.

Seuraavaan juttuun

Valokuvien kehittämisen vaikeus

Ajalla ennen digikameroita kuvien kehittäminen oli pakollista, jos halusi nähdä lomareissunsa valokuvat. Eniten riemua aiheuttivat hauskat hutilaukaukset ja valotusvirheet, joissa koko maailma oli värjäytynyt kirkkaanpunaiseksi. Näitä kuvia vaalin melkein enemmän kuin virallisia onnistuneita valokuvia. Silloin filmirulla vietiin kehitykseen heti kun 24 kuvaa oli täynnä ja kuvat aseteltiin albumiin. Nyt, digikameroiden aikana, kehitän kuvia näköjään kerran kymmeneen vuoteen.

Meidän tyttö on jo yli 1-vuotias, enkä ollut vieläkään saanut aikaiseksi viedä valokuvausliikkeeseen vauvakuvia, nimiäiskuvia ja ensimmäisen joulun räpsyjä. Olin kuitenkin koko ajan kerännyt koneelleni kehitettäväksi-kansiota, joten ei tarvinnut muuta kuin imaista kansio tikulle ja menoksi. Tunnin päästä kävin noutamassa 170 valokuvaa, ihan oikeaa käsinkosketeltavaa paperikuvaa. Miten pieni vaiva, mutta suuri ilo. Samalla katosi se jatkuva pelko, että mitä jos nuo kuvat jostain syystä katoaisivat bittiavaruuteen ikuisiksi ajoiksi, vaikka olinkin ottanut varmuuskopioita kansiosta moneen otteeseen.

l1marras15

l2marras15

Järjestelin kuvat heti albumeihin, että homma ei jäisi puolitiehen. Nyt albumeissa on valokuvat raskausajasta ja Annin vauvakuvista 1-vuotiaaksi, ja olen jo pelkästään eilen selannut noita albumeita idioottihymy kasvoillani monta kertaa. Miten sitä aina unohtaa miten ihania oikeat valokuvat ovat! Meillä on tapana hauskuuttaa siskon ja bestiksen kanssa toisiamme lähettämällä kännykkäkuvia kauheimmista teini-ajan valokuvista, mitä nolompia sen parempi :D ilman paperivalokuvia nuokin klassikot olisivat hautautuneet vanhojen läppäreiden uumeeniin, koneiden hajotessa. Nettialbumitkaan eivät ole yhtään sama asia, olen vanhanaikainen.

Tämän ajatusten virran pointtina on: paperivalokuvat, iloa loppuelämäksi. Eilisen sysimustan uutispäivän jälkeen nämä elämän pienet ilot tuntuvat korvaamattomilta.