Route 66: shopping and stuff! Part 3 – Flagstaff

Nyt irroittaudutaan hetkeksi antiikkiliikkeiden pölyistä ja otetaan suunta uusien vaatteiden keskelle. Ja safkaa! Nyt on tarjolla ehkä reissun parasta ruokaa. Loman aikana tuli käytyä vain parissa uuden tavaran liikkeessä, mutta sainkin sitten aika paljon tuhoa aikaan piipahtaessani eräässä pienessä kauppakeskuksessa. Tai no kauppakeskus on liioittelua, muutaman täydellisen kaupan keskittymä kuvaa paikkaa paremmin. Luojan kiitos tuollaista paikkaa ei ole Suomessa, tai voisin sanoa kirjaimellisesti että tili tuli, tili meni. Mutta kerrankos sitä reissullansa, eipähän tule näitä vaatteita vastaan kotikaduilla.

Lokaationa on Flagstaff (Arizona), tuo pieni suloinen vuoristokaupunki ihan Grand Canyonin kupeessa. Maisemat ovat hieman erilaisia kuin rutikuivassa Texasissa.

d10route

Flagstaff oli yksi niitä harvoja paikkoja koko reissulla, missä oli käveltävissä oleva keskusta ja jalkakäytävät. Suurin osa jenkkien landekaupungeista on vailla mitään kävelymahdollisuuksia, ja useimmista puuttuu suomalaisittain totuttu ”keskustori” jonka ympärille liikkeet ja ravintolat ovat keskittyneet. Yleensä on vain pitkä tie, jonka molemmin puolin on liikkeitä, ja tien yli ei kulje yhtä ainutta suojatietä. Tarkoitus on siispä hypätä autoonsa ja siirtyä seuraavan liikkeeseen sen kera. Parkkipaikat ovat valtavia, joten voit olla ihan varma että saat kärrysi parkkiin ruuhka-aikanakin. Sanotaan, että USA on rakennettu autoja varten, ja niin se tuntuu olevan.

d21route

Kun saavuimme Flagstaffiin, tuntui siltä kuin olisimme saapuneet pieneen alppikylään. Ei tullut varsinaisesti yllätyksenä, että kaupungin turismi keskittyy pitkälti ulkoiluun. Ympäröivä villi luonto ja massiiviset vuoret tarjoavat vaeltajille, hiihtäjille ja maastopyöräilijöille melkoista herkkua, ja tuntui siltä että joka nurkalla oli eräjormaliikkeitä gore-tex -mainoksineen.

d18route

Olin jollain ihmeen vainulla onnistunut nappaamaan hotelliin juuri sieltä mistä pitääkin, vaikka en tiennyt kaupungista etukäteen yhtään mitään. Jostain syystä onnistuin tässä hotellien varaamisessa koko reissun ajan perstuntumalla ihan mahtavasti. Hotelli itsessään (Rodeway Inn) oli kälynen ja halpa, mutta sen vieressä oli kaikki.

 

d2route

Mutta vaikka oma hotellimme ei ollutkaan parasta A-luokkaa, päätimme ottaa ilon irti parin korttelin päässä sijaitsevasta Flagstaffin kuuluisimmasta Weatherford Hotellista aamiaisen merkeissä. Kannatti, voi herranjestas miten ihana lohibageli! Jos ette ole pihejä reppureissaajan mentaliteetilla varustettuja tarkan budjetin tyyppejä kuten me, suosittelen ottamaan huoneen tuosta historiallisesta hotellista. Vain 10 huoneen Weatherford on avattu vuonna 1900, ja sisustus on sen mukainen, eli aivan mieletön. Ja vaikka et yöpyisikään hotellivanhuksessa, kannattaa käydä siellä vähintään katselemassa ympärilleen, ja vaikka aamiaisella tai jos on iltasella liikenteessä, olusella hotellin pubissa.

d14route

Aamiaisen jälkeen oli aika lähteä ihmettelemään downtownia. Tämä on se, rakkaat mekkohullut, mitä ette halua missata. Viistosti vastapäätä Weatherfordia N Leroux Streetilla sijaistee Old Town Shops niminen minikokoinen kauppakeskittymä, joka on sellainen aarreaitta ettei tosikaan. Yläkerrassa on kolme minun tyylistäni paratiisia eli kauppaa, mistä löytyy rekki toisensa perään peter pan -kauluspaitoja ja -mekkoja, hattuja, polka dot asioita ja muuta naisellista. Alakerrassa taas sijaitsee Urban Outfitters -tyylinen megaliike, joka on kustomoitu indietyyliselle mekkotytölle. Sanoisinko että HELL YES! En ehtinyt juuri ottamaan valokuvia, sillä singahdin äänen nopeudella rekkien väliin.

d3route

d5route

d4route

d13route

d6route

d12route

Aijjai. Saku joutui kairaamaan minut näistä liikkeistä irti sorkkaraudan kera, vaikka yleensä yritän shoppailujen suhteen nopeuden maailmanennätystä enkä viivy liikkeessä kuin 2 minuuttia. Täältä löysin mm. seuraavat vaatekaappini parhaudet:

Auringonkukkamekko alesta n. 15 euroa. Ja sama mekko turkoosina samalla hinnalla heti perään.

d7route

12route66

Tirppahame noin 20 euroa.

i1heinä13

Ja keltainen vekkihame noin 18 euroa.

d9route

Kukkapanta noin 15 euroa. Nyt iski todellinen oikosulku ostinko tämän pannan täältä, mutta mielestäni ostin.

c1route

Kukkapantaa edeltävä kuva on myös Flagstaffista, kun suunnistimme illemmalla paikallisen Tapas y Sangrian terassille kuuntelemaan livebädiä (esiintyi ulkona) ja juomaan lasilliset cavaa. Madrid niminen tapaspaikka on ihana, kannattaa mennä visiitille jos on jo kyllästynyt hampurilaisiin.

d1route

Madrid sijaitsee elävällä kävelykadulla, missä saattaa hyvällä säkällä olla livepumppu vetämässä iloisia ralleja viereisellä pienellä lavalla, ja ihmiset tanssivat kadulla. Meille kävi juuri näin, eli osuttiin paikalle täsmälleen oikeaan aikaan.

d11route

Koska olevan vähän karttavinksahtanut, nykersin taas yhden sellaisen. Mutta kun niiden avulla saa niin paljon paremman käsityksen paikoista ja etäisyyksistä! Sitäpaitsi kartasta on näppärä ottaa kännykkäkameralla kuva, jolloin kartta kulkee mukana kaupungilla. Tässä alla merkattuna kaikki meidän testaamat paikat, ja tuon punaisen ympyrän sisällä olevat pikkukadut kannattaa koluta läpi, sillä mitä suloisemmat pikkuputiikit ja herkkukahvilat odottavat löytäjäänsä.

flagstaffshopping

d20route

d19route

c2route

d8route

Viimeisenä, muttei kuitenkaan vähäisimpänä, lisää sapuskaa. Älkää missään maailman tapauksessa jättäkö väliin Alpine Pizzeriaa. Se näyttää kälyseltä ja pieneltä, mutta täällä pöytään kannettiin heittämällä paras pizza mitä olen ikinä syönyt, ja tumma olut tarjoiltiin lasipurkista. Saimme paikan terassilta, ja samalla oli ihana katsella kuinka aurinko laski vuorien taakse, värjäten koko maailman ensin vaaleanpunaiseksi, ja lopulta tummanvioletiksi.

Usko kun sanon, että Flagstaffin sinä haluat matkallasi kokea, anna sille aikaa. Flagstaff toimii myös loistavan tukipaikkana Grand Canyonin vierailulle, mitä ette myöskään halua jättää väliin. Jos kaipaatte lisävakuutteluja, tsekatkaa stoorini täältä KLIK!

 

Seuraavaan juttuun
Seuraavaan juttuun

Route 66: shopping! Part 2 – Texas Amarillo antiikkimaili

Kun minulta kysytään mikä paikka ameriikan ihmemaassa oli suosikkini, minulla on oikeastaan kolme vaihtoehtoa, joiden välillä en kykene tekemään päätöstä. Nämä paikat ovat (satunnaisessa järjestyksessä) uskomaton Memphis, mahtava Texas Panhandle ja huikea Flagstaff. Kaikki kolme niin erilaisia, mutta samalla niin… pysäyttäviä.

Tällä kertaa sukelletaan Texasiin. Texas state line on oma henkilökohtainen happy placeni, eli se paikka, mihin matkustan mielikuvissani kun pitää rauhoittua ja tulla hyvälle mielelle. Kun pysähdyimme Texasin osavaltion rajalle, aurinko paistoi turkoosilta taivaalta, tulikuuma Texasille ominainen tuuli pyöritti hiuksia ja silmänkantamattomiin jatkuvan tasaisen peltomaiseman halki pyöri tumbleweed-takkuja. Voin vieläkin tuntea lentohiekan kutittelun nenänpäässäni, kun mietin tuota hetkeä.

c14route

Panhandlen suurimmasta kaupungista, Amarillosta, löytyy vintageshoppailijan paratiisi. Bongasin paikasta sivumaininnan jostain lehdestä, ja onneksi bongasin, koska muuten olisi jäänyt koko reissun paras paikka löytöjen tekemiseen kokematta. Kuudennelle avenuelle on kerääntynyt suunnilleen mailin verran molemmille puolin katua antiikkiliikkeitä, vintageputiikkeja ja aiheeseen sopivia kahviloita, joten lempinimi antiikkimaili lienee ihan aiheellinen.

c7route

c6route

Omasta suosikkiliikkeessäni nimeltä Alley Katz riitti ihmeteltävää parissa kerroksessa ja kymmenissä huoneissa. Vintageliikkeille kautta jenkkilän oli hyvin ominaista näyttää kadulta katsoessa pieniltä, mutta sisältä löytyykin huoneita toisen perään täynnä mitä käsittämättömintä krääsää. Kannattaa visiteerata, vaikka ei olisikaan innostunut vanhasta tavarasta ja secondhand löydöistä, sillä ihmeteltävää riittää.

c8route

c11route

c13route

Amarillon antiikkikaupoista löytyy ihan mitä vaan mallinukkien irtokäsistä arvokoruihin asti. Erityisen ihania olivat vanhat cowboy-bootsit ja 50-luvun prom dressit, joiden parissa mylläten vietin tovin jos toisenkin.

c5route

c4route

Kun osuin tähän seuraavaan mekkotaivaaseen koko kauppahuoneiston perimmäisessä takahuoneessa, meinasin pyörtyä. Tyllitaivas!!! Itkin verta että tuo muhkein pohjemittainen mekko oli minulle liian pieni, se kun oli mitoitettu varmaan metriä lyhyemmälle naiselle kuin minä.

c10route

Vintagevaatteet aiheuttavatkin välillä vähän päänvaivaa juuri mitoituksen puolesta. Ensinnäkin minun pituuteni karsii pois suurimman osan mekoista ja lisäksi useissa 50-luvun unelmissa on erittäin kapeat vyötäröt. Toki ihmiset keskimäärin ovat kasvaneet vuosikymmenten aikoina pituuden lisäksi myös leveyttä, mutta moni juhlamekko on tehty käytettäväksi nimenomaan korsetin kera, jolloin mitoitus on ihan erilainen kuin mihin perustallaaja on tottunut. Mekkoja ei voi käyttää ilman korsettia, jollei satu olemaan melkoinen tosielämän Barbie vyötärö-lantio-rinnanympärysmitoiltaan.

c9route

Ostin Alley Katzista yhden yllä näkyvistä tyllimekoista, mutta en voi paljastaa sitä vielä koska se ansaitsee arvoisensa valokuvan, eikä meidän betonihelvettiparveke ole sellainen :D Mekon lisäksi ostin alla olevan 50-luvun käsintehdyn Neiman-Marcus -paljettibaskerin (vide se on ihana!) ja jaksan riemuita siitä varmasti ikuisesti.

d3loka13

c12route

d16route

d15route

Joten jos ikinä eksytte Amarilloon, antakaa antiikkimailille aikaa ja menkää tutustumaan mitä ihmeellisimpiin tavaroihin historian varrelta. Ja onnea matkaan, toivottavasti löydätte timantteja joukosta.

Osoite navigaattoria varten:
Alley Katz Antique
2807 SW 6th Ave.
Amarillo, TX 79102

Jos ottaa suunnistuksen maamerkiksi esimerkiksi tuon Alley Katzin, on siitä helppo jatkaa katua eteenpäin kaikkiin muihin kivoihin vintageputiikkeihin joita, kuten sanoin, on vieri vieressä molemmin puolin tietä. Muista poiketa myös sivukaduille. Tässä vielä kartta havainnollistamiseen:

d17route

c16route

Sitten hypätäänkin takaisin tienpäälle, seuraavana shoppauspysäkkinä Flagstaff, tuo mekkotytön paratiisi :)

Seuraavaan juttuun

Route 66: Afton & Laurel Kane automuseo

Miten olen voinut unohtaa kirjoittaa Aftonista ja vanhojen autojen paratiisista! Kun kuvia selatessani alkoi näkyä autonnokkaa jos toistakin, lamppu syttyi päässäni, Afton, Oklahoma! Tämä vanha 1930-luvun D-X asema on pakollinen pysähdyspaikka jokaiselle, joka arvostaa menneiden vuosikymmenten muotoilua. Silloin autot olivat vielä something else, nykyään ne ovat ainoastaan tylsiä.

b10route

Aftonin asemalla häärää nainen nimeltä Laurel Kane yhdessä miehensä kanssa, mutta autot kuulemma ovat Laurelin. Respect ;) Laurelin asema toimii epävirallisena Route 66 visitor centerina, mutta se mikä paikasta tekee must-seen on juuri automuseo. Parin hallin täydeltä toinen toistaan jumalaisempia klassikko Packardeja, ai että!

b1route66 laurel kane

b9route

b8route

b7route

En osaa kirjoittaa näistä autokaunottarista muuta kuin että aaaaaaah! Olin niin fiiliksissä pyöriessäni kahdessa näyttelyhallissa toinen toistaan upeampien kiiltävien pirssien keskellä.

b6route

b3route

b4route

b5route66

b2route

Museo on ilmainen, mutta tietty kannattaa tukea toimintaa ostamalla jotain lahjatavarakaupasta. Ei ollut vaikeaa, kaikkea maailman mahtavinta 66-aiheista settiä tarjolla, eikä mitään peruskrääsää vaan huolella mietittyjä muisto- ja käyttöesineitä. Ja muistakaa ilman muuta jutella myös Laurelin ja hänen miehensä kanssa, he, kuten kaikki vastaavien paikkojen isännät, haluavat varmasti vaihtaa pari sanaa kanssanne.

Osoite navigaattoria varten:
Afton D-X Station, Laurel Kanen automuseo
12 SE First St
Afton, OK 74331

Huom! Asema voi olla vähän hankala huomata, koska se ei erityisesti pistä silmään ympäristöstä. Me ajoimme ensin paikan ohi (jää idästä länteen ajettaessa vasemmalle puolen tietä), ja jäin miettimään että jotain täällä Aftonissa piti olla hmm… kunnes välähti ja hihkuin että stop stop, U-käännös! Kannatti kääntyä takaisin.

Ps. kun tässä lamppuja sytyttelen niin samalla tuli mieleen että Laurel kertoi kirjoittavansa omaa blogia ja kuvaavansa sinne aseman elämää… että ketäs sieltä sitten löytyikään kirjoittamassa vieraskirjaa :D KLIK!

Seuraavaan juttuun

Route 66: Shopping and stuff! Part 1. Pontiac

Esipuheena, kiitos teille jotka vinkkasitte että tähän päänsärkyyn saattaa auttaa kahvi, koska Saku bongasi kommenttinne ja keitti illalla pannullisen. Siinä vaiheessa olin jo valmiina testaamaan esimerkiksi parvekkeelta hyppäämistä, joten mitä yksi iltakahvi siinä enää tuntui. Normaalisti en juo kahvia enää klo 16 jälkeen. Ja miten kävi, 2 ihanaa, melkein päänsärytöntä tuntia, ai että! Rakastan teitä :D Joten nyt ajattelin tarjota teille vähän muuta viihdykettä kuin meitsiä harmaissa haalareissa, nimittäin Route 66 -postaussarjan viimeiset kirjoittamatta jääneet jutut ja erityisesti shoppausmahdollisuudet reitin varrella. Mutta varmasti ymmärrätte että minua ei kiinnosta niinkään kiiltävät jättimäiset ostarit, joten nämä viimeiset postaukset ovat sukellus minun näkökulmastani reitin upeisiin shoppausmahdollisuuksiin eli ihaniin pölyisiin antiikkikauppoihin ja muihin mekkotytön paratiiseihin.

Ps. on millistä kiinni että en siirry ihan just tällä sekunnilla kokonaan matkabloggariksi, hiiteen vaatteet kun voi kirjoittaa jostain niin paljon mahtavammasta <3

***

Chicagosta alkavan Route 66:n ensimmäinen osavaltio on Illinois. Minusta Illinois oli yksi koko reissun kohokohtia maalaiskylineen, seinämaalauksineen ja tunnelmineen. Asiaan vaikutti tietysti sekin, että tässä vaiheessa kaikki oli meille reissaajille vielä uutta ja ihmeellistä, ja jokainen pieni metallikylttikin sai hymyilemään kuin idiootti. Ilmassa oli elämämme reissun tuntu, mitä siitä lopulta tulikin.

Upeista seinämaalauksistaan tunnettu reilun 10 000 asukkaan Pontiac on yksi ensimmäisiä paikkoja joihin 66-turisti päätyy. Pikkukaupungin ohi ei voi mitenkään ajaa huomaamatta valtavia retroja seinämaalauksia, joita kaupungin keskusta on täynnä. Jopa paloasema on saanut oman maalauksensa. Vuonna 2009 maalatut seinät ovat suurilta osin Walldogs nimisen ryhmän käsialaa, ja niihin on vangittu pala historiaa niin kauniilla tavalla, että olin melko mykkänä näiden valtavien taideteosten juurella. Voit vilkaista kaikki seinämaalaukset Pontiacin sivuilta, mutta suosittelen tietysti näkemään ne ihan itse, seisomalla seinämaalausten edessä.

a13route66

a15route66

En saa hätisteltyä sellaista muistikuvaa, että olisin napannut jostain tiedon kuinka alla näkyvän Victor-maalauksen tekijä olisi sekoittanut maaliin oman, taivaallisille metsästysmaille siirtyneen, koiransa tuhkat. Voi olla että muistan väärin, mutta luulen että tarina oli tämä.

a16route

Pontiacin keskustasta löytyy seinämaalausten lisäksi must nähtävyyksiin luokiteltava Route 66 Association of Illinois Hall of Fame & Museum. Ilmainen museo pitää sisällään valtavan määrän muistoja ja valokuvia Amerikan valtatien kulta-ajoilta, kuuluisan 66-taiteilijan Bob Waldmiren hippibussin ja mikä parasta, monen monta huonetta myytävänä olevia vintagevaatteita, ja -tavaroita. Tämä museon ja antiikkikaupan sekoitus on juuri sitä, mitä reissaaja ensimmäiseen päiväänsä haluaa, uskokaa kun sanon.

a1route

Koska matkalaukun tila oli erittäin rajallinen, joudun tyytymään kaikkien näiden vanhojen kauniiden tavaroiden ihasteluun. Harmi, koska museorakennuksen lukuisat huoneet pitivät sisällään niin uskomattoman määrän juuri minun tyylistäni antiikkia, että olisin voinut jäädä melkein asumaan sinne.

Mutuna sanoisin, että vintagevaatteet ovat hintatasoltaan noin 1/3 Suomen hinnoista ja kunnoltaan huomattavasti parempia. Vintagekorut taas ovat täysin ilmaisia, en voi vieläkään uskoa niitä 3 sormusta 5 dollarilla -hintalappua. Meinasin pyörtyä. Heidän mielestään kukaan ei voi haluta vanhanaikaisia kruusattuja sormuksia, vaan ilman muuta kliinisiä kirkkaita nykyaikaisia timantteja. Selitin useammankin kerran myyjille että etsin nimenomaan ajan patinoimia vanhoja kruusattuja sormuskaunottaria, hittoon uudet kiiltävät timantit, ja he vai pyörittelivät päätään ja totesivat että hullu nainen, oletko ihan varma että et halua nähdä näitä nykyaikaisempia :D

a12route

a6route66

a7route

Tällä hetkellä potkin itseäni takamukselle, että EN ostanut tätä pitsikaulusta. Reissussa ei koskaan pitäisi jäädä pohtimaan, etenkään antiikkikaupoissa, että jos myöhemmin löytyisi jotain vielä hienompia kauluksia. Ei löydy.

a8route

a9route

a10route

a18route

 

a19route

a5route

a4route

Hall of Fame & Museum kannattaa käydä läpi natisevasta  lautalattiasta kattoon asti ja antaa sille kunnolla aikaa, sillä joka kerroksessa on ihan omanlaisensa tunnelma. Melkein piilossa olevasta rappukäytävästä löytyi sota-ajan valokuvanäyttely, missä tauluista löytyi kuva sotilaasta toisen maailmansodan ajalta, ja nyt (olettaisin että jos mies oli selvinnyt rintamalta takaisin).

a17route66

a11route

Olisin voinut katsella ikuisesti näitä 40-luvun kaunottaria.

a2route

a3route

a14route

Pontiac on sympaattinen pikkukaupunki, joka on aivan varmasti pysähdyksen arvoinen. Ihmiset ovat erittäin ystävällisiä ja jaksan vieläkin hämmästellä, että raskaita kauppakassejaan kantava perheenäiti huikkasi tien toiselta puolelta että haluammeko hänen ottavan meistä yhteiskuvan. Vaikka jenkkien ystävällisyyttä arvostellaan välillä pinnalliseksi, tämä reissu osoitti meille että turisteja kohtaan osoitettu huomaavaisuus ja small talk oli lähes korvaamatonta. Ilman paikallisten neuvoja meiltä olisi jäänyt reissun parhaimmat paikat kokematta.

Osoite navigaattoria varten:
Hall of fame & Museum
110 W Howard St Pontiac Il
Pontiac, IL 61764

Seuraavaan juttuun

En vihjaa mitään mutta…

Viime kesän Route 66 -reissu oli niin uskomattoman mahtava, että ihan vaan (niinpä niin) fiilistelyn nimissä tilasin syksyn pimeiden iltojen iloksi erään ihan tietyn kirjan…

k2loka13

Pacific Coast Highway kulkee Yhdysvaltojen länsirannikkoa mukaillen sellaisten paikkojen läpi tai läheltä kuin Seattle, San Francisco, Avenue of the Giants, Sacramento ja Yosemiten kansallispuisto. Ja mahtuupa matkalle pikkukaupungit nimeltä Forks ja Port Angeleskin, jotka saattavat olla osalle varsin tuttuja nimiä ^^

Pacific Coast Highwayn sanotaan olevan yksi maailman hienompia maisemareittejä, enkä epäile hehkuttajia yhtään. Jenkkilän läpi ajaneena varpaitani kipristelee edelleen, kun mietin  kuinka huikeita maisemia jo pelkästään sisämaahan mahtui aina Grand Canyonin ja Flagstaffin jylhistä vuoristomaisemista Memphisin vihreyteen ja Texasin instagramin väriseen tunnelmaan. Luin vasta äsken läpi koko 66-matkapäiväkirjamme, pidin sen jälkeen pienen hiljaisen hetken, ja taputin itseäni selkään. Miten mahtavaa että ymmärsimme tehdä kyseisen matkan, elämämme reissun. Samaan aikaan heräsi pieni orastava mitä jos… -tunne.

k1loka13

Pitäisikö sijoittaa veronpalautukset lentolippuhin? Onko hullua lähteä uudelle road tripille? Miksi en pysty enää kuvittelemaan meitä viikon perinteisillä lomilla oikeastaan yhtään missään? Onko sisäinen karavaanari päästetty nyt lopullisesti irti :D

Ja jos totta puhutaan, en ole varmaan ikinä ollut niin liekeissä blogin kirjoittamisen suhteen kuin kesällä reissulta. Matkabloggarius oli ihanaa <3 joten ehkä uusiksi ensi kesänä, sama maa, eri mestat? Katsotaan…

Seuraavaan juttuun