Rappioromantiikasta ruokaan ja viikonlopun muihin elämyksiin. Voi pojat meillä oli tekemistä, pää on ihan pyörällä vieläkin! Kiitokset Visit Estonialle järjestelyistä. Voitte varmaan kuvitella miten tälläinen aikataulunatsi (en ole ikinä myöhässä) kriiseili että ehditäänkö me varmasti ja ja ja… muut tytöt pyörittelivät päätään notta chillax tampereen likka nyt sitten ihan oikeasti :D Tästä syystä matkustan aina ilman aikatauluja, etten ala ressaamaan niiden pitävyydestä.

Ensimmäisenä iltana meillä oli illallinen aivan ihanassa ravintolassa nimeltä Neikid, paikallisen muotibloggari ja stylisti Britta Talvigin kanssa. Britta kertoi virolaisesta blogikulttuurista että heillä ei ole tapana kommentoida blogeja juuri ollenkaan, ja se on kuulemma kurjaa. Hänen mielestään suomalainen blogikulttuuri kuulosti paljon antoisammalta, että bloggarit saavat palautetta ja lukijoiden kanssa on muutenkin kommunikaatio kunnossa.

Ryhmä Rämä. Ai miten niin meikä on taas metrin pidempi kuin kaikki muut ja luonnollisesti minä pisimpänä olen ainoa joka sipsutteli koroissa :D

Illallisen jälkeen muut neidot suuntasivat hotellille kylpyyn, ja minä lähdin baariin. No ei vaan, menin niin viivana nukkuun ettei tosikaan, olisin varmaan hukkunut jos olisin kokeillut kylpyammetta, olin niin väsynyt. Ja aamulla oli luvassa aikainen herätys, sillä ohjelmassa oli joogaa. Paikallisessa Ashtanga Yoga Schoolissa oli Lino Mielen joogaretriitti, mihin me pääsimme pariksi tunniksi mukaan.

Aamu meni hikoillessa Linon ohjeiden mukaan astangan parissa, ja salissa oli samaan aikaan meneillään monen eritasoisen joogin harjoituksia. Oma huomio herpaantui jatkuvasti, kun edessä harjoitusta tekevä mies vääntyi niin käsittämättömiin asanoihin, että tunsin oloni suunnilleen yhtä taipuisaksi kuin rautakanki.

Joogan jälkeen oli luvassa hemmottelua Tallinnan keskustan tyylikkäässä kauneussalongissa, Babor Spassa. Minulle tehtiin gold treatment for body eli vartalohoito, ja enpä ole vähään aikaan rentoutunut niin totaalisesti. Hoitajani oli aivan ihana vanhempi täti, kenen rauhoittava olemus saisi kenet tahansa rennoksi. Toisinsanoen, nukuin puolet ajasta ihan tyytyväisenä.

Vartalokääreen ja kuorinnan jäljiltä olin ihan veltto (ja kullanhohtoinen) mato, mutta sapuska mielessä suunnattiin jo seuraavaan paikkaan. Kohvik Moon sijaitsi ihan Kalamajan reunamilla, eli siellä mistä aloitimme edellisen postauksen kävelykierroksen.

Moonissa suosittelen ihan erityisesti maistamaan blinejä, voi vitsi että oli hyvää! Eikä vuohenjuustosalattikaan jäänyt kakkoseksi. Kun ei osaa päättää yhtä pääruokaa, ota kaksi alkuruokaa.

Moonin vierestä löytyy Eesti Disaini Maja, missä on myynnissä paikallisten suunnittelijoiden tuotteita ja kesäaikaan aukeaa myös terassi, josta voi ihmetellä merimaisemaa.

Design Housesta siirryttiin Kalamajan kierrokselle, kuten edellisessä postauksessa jo innoissani kertoilin, ja painotan vielä edelleen että menkää ja kokekaa Kalamajan alue, Boheemin ginger juoma, juustokakku ja Telliskivi Loomelinnakin pikku putiikit.

Virossa tuntui olevan kovaa huutoa tuunatut second hand vaatteet ja myös kalusteet, monessa kahvilassa oli suloisen kirjava eriparisisustus ja maininta että mikään ei ole ostettu uutena. Me loves! Jäi vähän kaihertamaan yllä olevan kuvan tuunattu musta liivi, missä isot vetskakoristeet olkapäillä…

Kalamajan kierroksen jälkeen siirryimme hotellille vaihtamaan hippamekot ylle, ja sitten Viru hotelliin Legends of Times -kabaree esitykseen. Johan oli show, lavalla nähtiin jopa itse Kekkonen :D

Ihan mahtava reissu kertakaikkiaan, joka sytytti matkakuumeen Tallinnaa kohtaan ihan uudella tavalla. Aion pakata mahdollisimman pian kameran kassiin, napata Sakua käpälästä ja hypätä lauttaan. Tosin ajankohta saa olla vähän lämpöisempi, merituuli on tähän aikaan vuodesta aika hyytävä tälläiselle sisämaan asukille.

Lyhyiden päiväreissujen puitteissa Tallinnassa piipahtavien jalat vievät yleensä vanhaankaupunkiin ja keskustan ostareille. Mutta jos hieman erilainen Tallinna kiinnostaa, suosittelen lämpimästi poikkeamaan totutusta. Siinä missä vanhakaupunki on täynnä keskiaikaisia kivitaloja, kapeita mukulakivikatuja ja turisteja, kivimuurien ulkopuolelta löytyy jotain ihan muuta.

Kävelymatkan päässä Kalamajan alueella on viehättäviä romanttisen ränsistyneitä puutaloja, graffiteja, hylätyn näköisiä kummituslinnoja ja edullisia (puoli-ilmaisia!) kahviloita. Ulkoreittien lisäksi voi piipahtaa Telliskivi Loomelinnak -alueella, joka on vähän kuin luovien alojen keskittymä täynnä design-putiikkeja, kahviloita, luomuruokapaikkoja ja ateljeita. Ja kun kahvihammasta alkaa kolottamaan, suosittelen erityisesti Boheem -kahvilan juustokakkua.

Lapsiperheelle (ja aikuisillekin ilman muuta) mielenkiintoinen paikka olisi Lentosatama (Lennusadam). Valtavan hallin sisältä löytyy merimuseo ja mm. täysikokoinen sukellusvene, jonka sisään pääsee ihmettelemään. Vierailulle kannattanee varata useampi tunti, koska näkemistä ja tekemistä riittää.

Tässä vielä hahmottamisen avuksi kartta:

Minua kiehtoo matkustajana loputtomasti kaikki sellainen, mitä turistien usein halutaan välttävän. Ruma on aina kauniimpaa ja mielenkiintoisempaa kuin viimeisen päälle kiillotettu. Ruoste ja elämän jäljet avautuvat Tallinnan vanhankaupungin ulkopuolella silmien eteen loputtomina kauniina pikkukatuina, hylättyinä taloina ja täyteen maalattuina seininä. Olin melkein nolona kuinka pahasti olin aliarvioinut Tallinnan matkakohteena.

Sitten tennarit jalkaan ja menoksi, annetaan kuvien kertoa tarinaa.

Tallinna on UE-retkiläisen unelmakohde, sikäli kun löytyy rohkeutta mennä kurkistelemaan autioilta näyttävien talojen rikotuista ikkunoista. Koskaan ei nimittäin voi tietää onko talo sittenkin asuttu.

Patarein rapistuva vankila-alue on Kalamajan reunalla meren rannassa, ja vaikka alue on nykyään kulttuurikäytössä, vanha käyttötarkoitus on edelleen nähtävissä.

Ihania ”kummitustaloja” oli joka puolella!

Tämän talon ikkunasta kurkkasi pikkupoika punaisessa paidassa, melkein pelästyin! Oikeastaan vain uudet valkoiset ikkunanpokat kertoivat siitä että talo on asuttu. Oppaamme kertoi että näitä vanhoja hurmaavia puutaloja rempataan nykyään melko sekalaisin käytännöin, jotkut haluavat säilyttää vanhaa ja toiset taas lätkivät surutta kipsilevyä vanhojen rakenteiden peitteeksi.

Kalamajan alueella asuu paljon taiteilijoita, muusikoita ja näyttelijöitä, joten kesäisin paikka on täynnä katusoittajia, puutarhakahviloita ja boheemia elämää. Paikka on ilmeisesti kovassa nosteessa, mutta asuntojen neliöhinnat ovat siitä huolimatta tällä hetkellä vielä 1000-1500 euron luokkaa, eli hienostoalueisiin verrattuna edullisia.

Suosittelen lämpimästi pakkaamaan mukaan hyvät kävelykengät ja ottamaan suunnan Kalamajaan. Pelkästään puutalojen välissä kuljeskelu saa hymyn huulille, puhumattakaan ällistyttävän edullisesta hintatasosta kahviloissa ja ruokapaikoissa heti kun astuu vanhankaupungin ulkopuolelle. Itselleni jäi sellainen fiilis että haluan heti takaisin niin että pääsen kuvaamaan ja tutkimaan paikkoja ajan kanssa, muutama tunti ei riittänyt mihinkään.