Keppana Kellari – kummallisuus keskellä ei mitään

Pahoittelen liesjärveläiset, että kutsun kyläänne keskellä ei mitään -paikaksi, mutta siltä ajomatka Keppana Kellariin tuntui kun kruisattiin yli tunti mutkaisia metsäteitä upeiden maisemien keskellä. Jos joku ei tiedä mitä tämä nopeasti ajatellen paikallisräkälältä kuulostava paikka on, voi pojat kuulkaa.

Isäni ehdotti sunnuntairetkeä hieman erikoiseen ruokapaikkaan nimeltä Keppana Kellari. Olin kuullut legendaa kyseisestä ravintolasta, mutta en todellakaan osannut odottaa sitä mitä tuleman piti. Ensin ajeltiin keskelle metsää, kunnes tie kapeni kapenemistaan ja päätyi lopulta seuraavan, suht viattomalta näyttävän, talon pihaan:

s16elok15

Välillä tulee mietittyä että mihin ihmeeseen kitsch on Suomessa piiloutunut, mutta nyt sain vastauksen. Tammelaan. Sitä mahtavan krääsän, kylttien, valojen, lippulappujen, riikinkukkojen, puutarhatonttujen, neonvalojen ja ties minkä määrää ei pysyt edes kuvittelemaan, se pitää nähdä itse.

s12elok15

s13elok15

s14elok15

s18elok15

s10elok15

s17elok15

s11elok15

Jokainen millimetri ravintolan seinistä ja katosta oli täynnä nähtävää, ei todellakaan käynyt tylsäksi sapuskan odottelu.

Keppana Kellari ei ratsasta gourmetpiperryksillä, vaan tarjoaa lautasen täydeltä mättöä. Jättikokoisia pihvejä ja hampurilaisia. Suolaa, voita ja valkosipulia ei säästellä, joten kepeää salaattia en välttämättä lähtisi tänne etsimään. Erikoisuutena (sisustuksen lisäksi) on melkoinen valikoima oluita (280) ja viskejä (470). Päivällä paikka on kuitenkin ihan tavallinen koko perheen ravintola, ja mitä ilmeisemmin aika monen motoristin ajoreitillä, päätellen siitä millä tahdilla pyöriä pihaan tuli. Luulisin, että tuonne tullaan sekä syömään, että ajellaan huvin vuoksi upeissa maalaismaisemissa. Ainakin vilskettä riitti ja vahingossa paikalle ei tosiaankaan osu, koska se todella sijaitsee keskellä ei mitään.

Saku meni totiseksi kun tajusi millainen jättiläisburgeri eteen tuli :D

s8elok15

s9elok15

Aivan huikea paikka! Minulle tuli heti mieleen Amerikka, sillä 66-reissulla tuli törmättyä useampaankin vastaavaan, mutta Suomessa ei koskaan. Meillä täällä suositaan vähän hillitympää eikä vahingossakaan revitellä, herranjestas sentään. Minä niin rakastan kaikkia mauttomuuksia, ja Keppana Kellari meni kyllä kerrasta suomalaisen kitschin huipulle. Että jos on päiväretkipaikka hakusessa niin tätä sietää harkita.

Seuraavaan juttuun

Taiteilijan koti

Viime sunnuntain punavalkoinen asu kokonaisuudessaan tulee tässä. Zaran valkoinen reikäkuvioitu hame vaatisi oikeastaan parikseen kunnon korkkarit että välttää tuon helman pituuden luoman tanttaefektin, mutta koska tiesin että luvassa on vähän maastokävelyä niin laitoin matalakantaiset Parikat. Ei tarvitse vielä tukehtua nauruun, tarkoitan maastokävelyllä vain hiekkatietä ja vähän metsäpolkua Visavuoressa ;)

z15west15

z10west15

z14west15

z24west15

Käytiin Veturimuseon lisäksi Visavuoressa kahvilla, koska sinne ei ole kuin 10 minuutin matka meiltä ja miljöö on niin huikea, että kannattaa ajella muutama kilometri kahvinsa perässä. Ja nyt myös tiedän että Visavuoren kesäkahvilasta saa parasta New York Cheesecakea mitä olen (Suomessa) koskaan syönyt joten… Voitte uskoa että tämä on juustokakkufanaatikolle melkoinen juttu, että sanon näin :D Visavuoren Valimokahvio on tällä hetkellä juustokakkulistani kärjessä.

Olen kirjoittanut paikasta ennenkin, mutta Wikströmin ateljeesta ja kotitalosta on pakko mainita vielä kerran. Menkää piipahtamaan, pelkästään ne talot ja puutarha ovat niin hienoja että hiljaiseksi vetää. Puhumattakaan sisätiloista.

z44west15

z43west15

z42west15

z40west15

z41west15

Vierailulla Veturimuseossa

Olen käynyt viimeksi Toijalan Veturimuseossa ala-asteella. Muistan vieläkin sen että me syötiin museovierailun lopuksi eväät ulkona nurmikolla ja oli kylmä. Lisäksi olen muistavinani että museossa oli tuolloin näytillä vanhanaikainen ja vähän pelottava hammaslääkärin tuoli, mutta en osaa sanoa onko tämä totta vai kuvitelmaa :D Jossain olen joka tapauksessa tuollaisen tuolin muksuna nähnyt. Nyt jäin miettimään että olikohan tämä sittenkin Koiramäen talossa, joka löytyy myös ala-asteen luokkaretkikohteista.

No mutta. Sakun viimeisenä lomapäivänä päätettiin pitää sivistyssunnuntai ja poiketa Veturimuseoon. Tämä jos mikä kuuluu paikalliseen yleissivistykseen. Museo on rakennettu vanhaan veturitalliin ihan rautatieaseman viereen (kiskot välissä) ja se luo tälle veturimuseolle ihan omanlaisensa tunnelman. Puolikaaren muotoinen vanha tiilitalli on hieno jo sellaisenaan:

z22west15

z23west15

z1west15

z12west15

z13west15

Museossa on näytillä kaksitoista veturia aina nostalgisesta ”lättähatusta” vaikuttavaan ”jumboon” ja pikkuiseen resiinaan, ja lisäksi paljon rautatie-esineistöä vuosien varrelta. On päivän selvää että komeita vetureita katselee mielellään ihan sellaisenaan, mutta minusta niiden viehätys on oikeastaan yksityiskohdissa. Nykyajan virtaviivaiset pendolinot eivät ole mitään verrattuna vanhanajan höyryvetureihin.

Steampunk intoilijalle tämä paikka on suorastaan herkullinen:

z3west15

z6west15

z4west15

z2west15

z5west15

z7west15

z18west15

z16west15_Hanomag

z17west15

z19west15

z20west15

z21west15

z8west15

z11west15

Minua museo koskettaa henkilökohtaisesti siitäkin syystä, että talomme Pätsiniemessä on akaalaisen konduktöörin rakentama. Pätsiniemen alueelle on rakennettu viime vuosisadan alkupuoliskolla paljon rautatieläisten taloja, sillä Toijala oli merkittävä risteysasema Helsingistä ja Turusta saapuville junille, ja työntekijöitä oli paljon. On hienoa tuntea sekä talonsa että kotipaikkakuntansa historiaa, ja rautatiellä on poikkeuksellisen suuri merkitys Toijalalle.

Veturimuseo on auki vain kesäkaudella (31.8. asti), klo 10-16 joka päivä. Joten tässä on vielä kuukauden päivät aikaa tehdä visiittiä jos museon aihepiiri tuntuu kiinnostavalta.