Kokkola & Neristan

Kokkolan vanhallakaupungilla on erikoinen nimi, Neristan. Se kuulostaa taianomaiselta, vähintään Narnialta, ja aluksi meinasinkin koko ajan taivuttaa sanan Neristaniassa, Neristaniaan. Nimi tulee sanoista ner i stan eli alakaupunki.

Taianomainen vanha puutalokaupunginosa kyllä onkin, värikäs mutta kuitenkin tyylikäs ja harmoninen. Me ollaan kompastuttu tällä reissulla koko ajan siihen, että olemme liikkeellä silloin kuin kukaan muu ei ole, ja usein putiikitkin ovat jo sulkeneet ovensa. Niin myös nyt. Joten kannattaa olla liikenteessä keskipäivän tienoilla, jos haluaa katsella kivoja kirppiksiä ja antiikkikauppoja muutenkin kuin nenä kiinni ikkunassa (ARGH!). Olisi pitänyt suunnitella aikataulutusta vähän paremmin, otan tästä opikseni.

Mutta jos nyt jotain hyvää niin rahat säästyy :D eikä sovi vähätellä sitä silmäniloa mitä näiltä reissuilta saa, kun pääsee ihastelemaan persoonallisia taloja, kukkaistutuksia ja puutarhoja. Neristanin rakennukset ovat pääsääntöisesti 1800-luvulta, mutta vanhempiakin löytyy. Parhaiten alue aukeaa kävellen, vaikka autollakin kaduilla saa ajaa.

h9west15

h11west15

h12west15

h8west15

h13west15

Yksi hauskin juttu mitä Neristanista löysin oli vanhanaikainen juorupeili. Peili on sellainen taitettu pieni auton sivupeilejä muistuttava kapistus joka sojottaa talon alaikkunasta kadulle päin. Se on taivutettu niin että talossa asuva näkee peilin kautta mitä kadulla tapahtuu, molempiin suuntiin. Ennen vanhaan kyylämummoillakin oli kunnon työkalut :D en tajunnut ottaa kuvaa tästä peilistä kun ilahduin sen löytämisestä niin paljon, mutta käykää etsimässä sellaisia jos Neristanissa liikutte.

h10west15

h14west15

h5west15

Meidän majapaikkana toimi Vanhankaupungin Ravintola&Majatalo. Kiitos ja kumarrus myös tästä lukijavinkistä, sillä parempaa majataloa en olisi voinut edes kuvitella.

h15west15

Majatalossa on vain kaksi huonetta, ne sijaitsevat ravintolan sisäpihalla vanhassa rappioromanttisessa tornissa. Alakerran huoneessa on suuri sauna, ja yläkerran huone taas on todella tilava, joten siitä voi sitten valita huonetta varatessa että kumpaa kaipaa. Koska kyseessä ei ole varsinainen hotelli, huoneeseen ei myöskään kuulu aamiaista. Käytännössä matkustaja saa taloon avaimet ja sen jälkeen kulkee kuten lystää.

h3west15

h4west15

h16west15

h7west15

h6west15

h1west15

Vanhankaupungin ravintola on perustettu vuonna 1831 rakennettuun lasimestarin taloon ja paikan sisustus on kauniisti toteutettu vanhaa kunnioittaen. Ravintolalle on myönnetty Chaine des Rotisseurs -kilpi vuonna 2011, joten se kertoo paikan tasokkuudesta. Me käytiin syömässä ravintolassa ja kyllä maistui. Vähän jännitti mennä touhukkaan 1-vuotiaan kanssa noin hienoon paikkaan, mutta Anni on osoittautunut erittäin hyväksi seuralaiseksi ravintolassa. Pääsääntöisesti tyttö katselee kiinnostuneena ravintolan tapahtumia ja on hyvällä tuulella.

h2west15

En ollut tiennyt että Kokkola on noin kaunis kaupunki, kannatti ehdottomasti pysähtyä. Tosin ero Neristanin ja modernimman keskustan välillä on häkellyttävä, alueiden rajalla ollessa tuntuu siltä kuin olisi aikakoneen portailla.

Seuraavaan juttuun

Seitsemän sillan saaristotie ja epäonnen päivä

Kelit hellivät meitä muuten koko reissun ajan, mutta juuri sinä päivänä kun ajelimme Rauma-Pori-Vaasa-Kokkola väliä, satoi aivan kaatamalla. Ihan erityisen paljon satoi ja sumu kietoi maiseman vaippaansa silloin kun ajoimme Seitsemän sillan saaristotietä eli seututie 749:ää (Uusikaarlepyystä) Pietarsaaren kautta Kokkolaan. Tämän tien on kerrottu olevan yksi kauneimpia rannikkoreittejä Suomessa, se kulkee saaristossa ja nimensä mukaisesti pitää sisällään paljon siltoja. Voisin kuvitella että aurinkoisella tuo vajaa 70 kilometrin pätkä on kerrassaan upea, mutta valitettavasti me emme sitä pahemmin nähneet. Sadettakin pahempi maisemanpilaaja oli sumu, sillä se esti näkyvyyden merelle ihan kokonaan. Tästä syystä ei ole kuviakaan tarjolla.

Seuraaville reissaajille kuitenkin vinkiksi että jos sää suosii, kannattaa ajaa tämä seuraava pätkä seututie 749:ää pitkin eikä posottaa 8-tietä.

g13west15

Meillä näkymät olivat tällaiset:

g1west15

Postauksen päävinkin jälkeen palataan muutama kilometri taaksepäin, Porin Reposaareen. Meillä oli tosiaan tarkoitus viettää päivä katsellen upeita maisemia matkallamme, ja kierrellä rannikkokaupunkeja fiiliksen mukaan. Ensimmäinen etappi oli Porin Reposaari. Meri-Porissa sijaitseva hauska pieni kylä on täynnä idyllisiä värikkäitä puutaloja, joten sinne kannattaa tehdä kierros jos aihe kiinnostaa.

Puutalojen ihastelun lisäksi meillä oli tarkoitus mennä syömään Reposaaren omaan gastropubiin, The Merry Monkiin (Satamapuisto 1, Reposaari). Vanhaan rantamakasiiniin avattu brittityylinen pubi oli kuitenkin aamupäivällä kiinni (ei ollut onnea meillä matkassa tuona päivänä :D). Iloisen Munkin fish&chips olisi houkutellut kovastikin, mutta jää nyt sitten toiseen kertaan. Ra-kas-tan pubiruokaa ja Saku vielä enemmän.

g10west15

Nälkäiset matkalaiset jatkoivat matkaa, seuraavana kohteena Raippaluodon sillan kupeessa sijaitseva Berny’s. Yli kilometrin pituinen Raippaluodon silta oli se suurin syy ajella tuota kautta, mutta jäätiin samalla lounaalle. Bernysin ikkunasta sai samalla ihastella sekä Suomen pisintä siltaa että myrskyä.

g3west15

g11west15

g2west15

Suosittelen ajelemaan tätä kautta jos mahdollista, on tuo silta aika huikea ilmestys. Kauniina päivänä olisimme ehdottomasti kävelleet katsomaan maisemia sillalta, mutta nyt ei ollut ihan otollisin hetki sille toiminnalle.

Seuraava kahvitauko vietettiin vanhaan myllyyn rakennetussa kahvilassa, Kahvimyllyssä. Se osui silmään sillä pihassa oli nätti vanha kupla, joka oli kahvilan oma mainosauto käsittääkseni, ainakin teippauksista päätellen. Me suosimme tienvarsilla näitä ei-ketjupaikkoja aina kun mahdollista, etteivät ne katoa pian kokonaan keltaisen jätin vallatessa joka paikan. Just sinä, ABC.

En löydä mistään osoitetta tälle kyseiselle paikalle, mutta jossain 8-tien varressa Porin ja Kokkolan välillä se oli… tunnistaako joku?

g9west15

g5west15

Say hello to my synttärilahja, juuri ne mintunvihreät puputennarit ;) nyt ei enää harmita että en hankkinut niitä Vagabondin Cortona-tennareita tuossa värissä silloin muutama vuosi sitten.

g4west15

Kahvilan yläkerrassa oli kiva pieni sisustus- ja lahjatavarakauppa, joten vielä vähän extraa tarjolla pysähtyville. Sivuterassin vieressä puolestaan kuohusi koski, joten terassikahvit kannattaa nauttia siellä jos ei sada.

g8west15

g6west15

g7west15

g12west15

Tämä oli nyt vähän tällainen kokoelmapostaus kaikesta mahdollisesta, mutta pointtina se että ajelkaa tuota seitsemän sillan reittiä jos mahdollista, kiitos hei.

 

Hailuoto ja valkoiset hiekkarannat

Tämä matkapostaussarja etenee tähän väliin hieman epäloogisessa järjestyksessä, mutta noita Rauma-Oulu välin kuvia ja paikkoja on niin älytön määrä että niiden sorttaamisessa menee hetki. Joten otetaan tähän välipalaksi Hailuoto, vajaa tuhannen asukkaan saari Perämerellä. Suomen kolmanneksi suurimpaan saareen ei pääse tietä pitkin, vaan sekä asukkaiden että turistien pitää käyttää lauttaa joka liikennöi mantereen ja saaren väliä aamusta iltaan. Talvella meren jäätyessä saareen pääsee myös jäätietä pitkin. Autottomille matkaajille tiedoksi että Oulusta Hailuotoon pääsee myös Oulun seutuliikenteen bussin nro 59 mukana.

Meillä oli kaksi syytä käydä Hailuodossa, käydä kylässä Sakun ystävien luona ja lisäksi katsastaa turistina hiekkadyynit.

Lautta kulkee Oulunsalon Riutunkarista ja siinä ei sen ihmeempää kuin ajaa jonoon Hailuoto-kyltin alle. Asukkailla on etuajo-oikeus lautalle ilman muuta. Kyyti on maksuton, senkus ajaa lauttaan ja lautalta pois. 25 minuuttia kestävä kyyti oli niin tasainen että ihan kuin ei olisi merellä ollenkaan!

f20west15

f19west15

f18west15

f17west15

Hailuoto on noin 30 kilometriä pitkä, tai ainakin matka lauttalaiturilta Marjaniemen rantaan on sen verran. Käytännössä saaren läpi kulkee yksi päätie ja sen varrelta löytyy kirkot, kaupat, terveyskeskukset, kahvilat, ravintolat ja muut palvelut. Tien toisessa päässä on lauttalaituri ja toisessa päässä rantaparatiisi Marjaniemi.

Matkalta löytyi myös mm. emufarmi, mikä oli melko yllättävä veto :D Tässä on Väiski.

f16west15

f15west15

Marjaniemen majakka on rakennettu vuonna 1871, ja se on juuri sellainen kuin sisämaan asukin mielestä majakan kuuluu olla. Punavalkoinen putkilo. Sen ympärillä on majakkahenkilökunnan asuinrakennuksia 1800-luvun lopusta, jotka ovat lähes alkuperäisessä kunnossa ulkopuolelta. Vanha luotsiasema puolestaan on muutettu hotelliksi.

Majakka on auki heinäkuussa joka päivä klo 12-14, joten jos haluaa tutustua majakkaan sisältä käsin, ajoita menosi sen mukaan.

f13west15

f1west15

f2west15

f12west15

f3west15

Majakalta merenrantaan pääsee kulkemaan laudoista tehtyä väylää pitkin (voiko näitä kutsua pitkospuiksi?) ja siinä samalla saa ihastella suomalaisittain harvinaista maisemaa. Hailuoto, kuten Kylmäpihlajakin, on kohonnut merestä ja kohoaa edelleen 9mm vuodessa. Aiemmin Hailuoto koostui useammasta saaresta, mutta kohoamisen myötä saaret yhdistyivät. Muistan lukeneeni että Perämerestä tulee jossain vaiheessa maankohoamisen seurauksena järvi, kun jokin kohta merenkurkussa nousee tarpeeksi ja eristää pohjoisen puolen. Ei tapahdu tietenkään tässä ihan lähivuosina :D

f10west15

f11west15

Vaikka nyt kolkutellaan jo heinäkuun ovia, merenrannassa oli kylmä. Olisi pitänyt ottaa kunnon takki matkaan eikä tuollaista ohutta huitulaa. Onneksi sentään tajusin ottaa kaulahuivin.

f9west15

f8west15

Jos minut olisi viety sokkona näihin maisemiin, en olisi tasan ikinä veikannut että olen Suomessa. Aivan uskomattoman hienoa valkoista hiekkaa silmänkantamattomiin ja kaunis loiva ranta. Voin kuvitella että tämä on paratiisista seuraava helteiden saapuessa.

f7west15

f6west15

f22west15

f5west15

f21west15

f4west15

Tummien pilvien kerääntyessä karistimme hiekat tennareista ja läksimme kylästelemään, ja alkuillasta lautalla takaisin mantereelle. Hailuoto on todella hyvä kohde suomilomalla, vaikka olla yötäkin. Etenkin jos sattuu lämmin ja aurinkoinen päivä, niin kuka sitä etelänlomaa enää kaipaakaan.