Vintagemekosta on moneksi

Olen joutunut ostamaan raskauden vuoksi vain neljä vaatekappaletta, jotka ovat olleet täysin pakollisia. Mammaleggarit (voi morjens että tuo sanakin saa jo irvistämään), mustat perushousut missä on tuo sama venyke vatsan kohdalla kuin leggareissa, yhden tarpeeksi pitkän vartalonmyötäisen T-paidan (ajattelin pärjätä tällä yhdellä) ja rintsikat. Eli varsin vähällä tulee toimeen, jos sattuu olemaan mekkotyttö. Olen ollut melkein yllättynyt kuinka moneen vaatevarastoni taipuu, joten pisteet sille.

Tammikuussa eräällä Helsingin reissulla jouduin kuluttamaan aikaa kaupungilla tunnin verran ennen junan lähtöä, ja vaikka tuo shoppaus ei tällä hetkellä pahemmin napostele, päädyin kuitenkin poikkeamaan Weekdayn loppualeihin. Se kannatti, sillä eteeni sattui Weekdayn vintageosastolla 4 eurolla (!) aivan ihana pallokuvioinen mekko, joka oli minulle kaksi kokoa liian suuri. Ai miksi innostua liian isosta vaatteesta? Koska se on aikalailla täydellinen äitiysmekko. Silloin tammikuussa mekko roikkui ylläni, mutta nytpä ei enää roikukaan, sillä erinäiset kasvavat ulokkeet ovat täyttäneet mekon. Ja ompelutaitoisena luonnollisesti fiksaan mekon raskausajan jälkeen omiin normaalimittoihini sopivaksi. Helppoa kuin heinänteko :)

i3maalis14

i2maalis14

i1maalis14

Siinä missä mammaleggarit ja -housut voi laittaa suoraan kiertoon kesän jälkeen (sikäli kun niistä on mitään enää jäljellä siinä vaiheessa), tämän neljän euron mekon tulevaisuus vaatehuoneessani on taattu. Jos kesää kohti mennessä alkaa näyttää siltä, että vaatevaihtoehdot hupenevat nolliin, menen suoraan UFFille etsimään vastaavia vanhoja retromekkoja jotka voi kavennuksin ja muotolaskoksin jalostaa jatkokäyttöönkin. Tämä ihan vaan vinkkinä muillekin odottaville, vintagemekoissa on potentiaalia.

Seuraavaan juttuun
Seuraavaan juttuun

Syvää ihastusta

Kyllä, tämä on minun juttuni. Onpahan äärimmäisen ilahduttavaa löytää uusi kiva elementti omaan, jo melko vakiintuneeseen, tyyliini. Tästä on kiittäminen Vero Modan myyjätär Elisaa, joka ehdotti minulle ensimmäisenä napapaitaa, joka ensi järkytyksen jälkeen tuntuikin heti omalta. Olisi varmaan syytä käydä useammin vieraan ihmisen ”stailattavana”, vaikka kuinka viihtyisi omissa vaatteissaan. Eikä tule kalliiksi tämä innostukseni, koska sitä voi ottaa vaikkapa sakset kauniiseen käteensä ja muotoilla jonkun vanhan T-paidan uuteen uskoon. Tässä osana asua kirppisbongaukseni Poola Katarynan teeppari, jota eilen ehdin jo blogissa vilauttaa.

f3maalis14

f2maalis14

f1maalis14

Paidan väljä mitoitus takaa sen, että vaikka olisin millainen pallero kesällä, se mahtuu aivan varmasti. Taputtelen täällä itseäni selkään täydellisestä kirppislöydöstä.

Alan pikku hiljaa uskoa että ehkä se vanha mintunvihreä suuri antiikkisenkki osuu sittenkin tielleni tänä vuonna (halvalla luonnollisesti), koska eihän nyt näin hyvää kirppisputkea sovi katkaista. Ja koska oikeasti tarvitsemme talon olohuoneeseen senkin… joskus olisi vaan helpompaa olla sellainen sisustaja, että kelpuuttaisi huonekalukauppojen uudet kalusteet. Silloin voisi vain mennä ja ostaa, eikä käyttää vuositolkulla elämästään täydellisen vanhan (ja edullisen) aarteen metsästykseen. Mutta toisaalta löytämisen ilo on itselleni parasta huumetta, olkoonkin että ruokapöydän antiikkituoleja on vasta 4 kappaletta, joista toisen parin löysin viime vuonna, ja toisen parin 4-5 vuotta sitten. Elän toivossa että viimeiseen kahteen täydelliseen tuoliin ei kulu 4-5 vuotta. Mutta tavallaanhan tämä hulluus on harrastus, johon käytettyä aikaa ei voi pitää tuhlauksena. Harrastan aarteenmetsästystä, how cool is that :D

Seuraavaan juttuun

Kirppislöytö vol 2

Joku kirppiskeiju on nyt selvästi puolellani, koska olen tänä vuonna tehnyt jo kaksi aika mahtavaa löytöä. Ensinnäkin se Parikan Maxine, ja nyt Poola Katarynan näppituntumalta käyttämätön pupuprinttinen teeppari (8e). Kermanvalkoinen T-paita on juuri sitä tämän kevään kuuminta cropattua mallia, eli suomeksi ihan vaan napapaita. Se on mitoitukseltaan väljä, eli käy mahtavasti esimerkiksi mustan kapean putkimekon päälle.

Oho, nyt pitää kerrankin myöntää että olen innostunut muotivillityksestä, yleensä trendihommat valuvat ohitseni kuin vesi hanhen selästä aka ei kiinnosta. Mutta mikäs siinä, jos villitys soveltuu omaan tyyliin.

e2maalis14

e1malis14

On aina yhtä ilahduttavaa tehdä kirppikseltä laadukkaita löytöjä, bongata helmi kaiken sen ylihinnoitellun akryylilumpun joukosta. Nykyään aina vain harvinaisempaa, mutta silti ihan mahdollista. Mehustelen erityisesti parin euron silkkipaitoja ja muita laatumateriaaleja, jotka tuntuvat keskittyvän hyväntekeväisyyskirppiksille, suosittelen lämmöllä käymään näissä paikoissa kauluspaidat läpi.

Seuraavaan juttuun

Vuoden second hand löytö

Jos tämä ei ole vuoden paras toisen käden löytö, niin en uskalla edes ajatella mitä on tulossa. Pidän tietysti sormet ristissä puoli-ilmaisen turkoosin antiikkisenkin varalta, mutta villi veikkaus että sellaista ei eteen osu.

q1helmi14

Minna Parikan kiiltonahkainen Maxine 60e. Hyppisin riemusta jos pystyisin, nyt tuuletan vain käsilläni :D

Seuraavaan juttuun

Kyläreissujen kengät

Kuljen tällä hetkellä melkein pelkästään Soreleissa, kun pakkasmittari huitelee yli 10 asteen lukemissa. Pienenä poikkeuksena kuitenkin satunnaiset kyläreissut, jolloin ei tarvitse kävellä ulkona kilometrikaupalla, silloin voi piristää itseään muillakin kengillä. Melkein nauratti kirjoittaa em. tekstiä, mutta en voi sille mitään että arkipäivieni piristyspillereinä toimii nimenomaan kauniit kengät ja hyvä ruoka. Ja armas mieheni, joka on puhunut nyt viikon verran vain ja ainoastaan roller derbyä, pojat kun sattuivat voittamaan Malmön turnauksessa kaikki pelit. Ei sillä ettenkö itse jaksaisi jauhaa derbystä tästä ikuisuuteen, mutta Sakusta ei saa mitään järkivastauksia tällä hetkellä irti. ”Mitä tehdään ruuaksi?” ”Olisit nähnyt miten mahtavan hitin jysäytin vastapuolen jammerille, äijä lensi kolme metriä radan ulkopuolelle!!!”. ”Selvä, hernekeittoa.”

y1tammik14

y2tammik14

Swedish Hasbeensien Clumsy-nilkkurit, 1 euron kirppishame ja H&M:n vanha paita. Pakko rakastaa näitä euron vintagelöytöjä, joita edelleen tulee silloin tällöin vastaan ylihinnoiteltujen kirppistuotteiden joukosta. Tuntuu välillä että ihmisten hintakäsitys on täysin vääristynyt, hyvänä esimerkkinä viime kevään Muotikirppis. Hinnoittelin vaatteeni ja kenkäni 0,50e – 10e välille ja varmaan 80% myytävistä oli n. 1-6e. Ostajat kysyivät moneen kertaan että miksi nämä ovat näin halpoja, ja olin ihan hämmentynyt että tottakai ovat, tämä on kirppis? En tietenkään myisi täydellisessä kunnossa olevia Minna Parikoita tai muita arvokkaita merkkituotteita kympillä, mutta ketjukauppojen mekot ja takit kyllä. Keväällähän on taas tulossa Tampereelle Muotikirppis, jonne aion lyllertää myyjäksi, joten pitäkää mielessä :)

Seuraavaan juttuun