Punanuttu navetalla

Viime viikonloppuna teimme pikku visiitin Metsäkylän navetalle. Se kiinnosti minua sisustusmielessä, mutta yllärinä tiluksilta löytyi paljon muutakin. Luulin meneväni rautakauppaan, mutta päädyin ihastelemaan alpakoita, rapsimaan Nöpön kaksoisolentoa ja syömään herkkupannarin. Ei huono juttu ollenkaan.

z1marras14

Olin melko punaisissa taas kerran liikenteessä. Sanokaa mun sanoneen että minusta tulee vielä Toijalan oma se mummo joka pukeutuu päästä varpaisiin punaisiin eli punamummo.

x20marras14

x19marras14

x18marras14

Tässä se navetan harmaa murunen nimeltä Lyyli on! Lyyli kuulemma tietää täsmälleen milloin asiakkaita alkaa valua navetalle sisään, joten joka sunnuntai ovien avauduttua se hiippailee myymälään takan eteen odottelemaan rapsuttajia :D tämä on tosi juttu, kissa oli ihan uskomattoman hellyydenkipeä kehrääjä, en olisi malttanut lähteä sen vierestä mihinkään.

x15marras14

x16marras14

Pihalta löytyi myös alpakoita ja pieni pörröinen poni. Harmi että Anni ei vielä ymmärrä eläinystävien päälle joten saatiin Sakun kanssa ihastella niitä keskenämme. Kohta meillä on hyvä tekosyy kiertää kaikki Suomen maatilamatkailut sun muut kun tyttö kasvaa.

Alpakat ovat niin hauskan persoonallisen näköisiä ja niiden naamat poikkeavat toisistaan melko paljon. On ainakin helppo tunnistaa nämä kaverit :D Navetalla on myynnissä on myös oman tilan alpakkalankaa, pistin merkille vaikken neulomisen päälle mitään ymmärräkään.

x13marras14

Reissun lopuksi piipahdimme vielä tiluksilla Kahvila Leivintuvassa pannukakulla, olipa aika hurmaava paikka sekin. Kahvila on tien toisella puolella, eli ei ihan Navetan ja rautakaupan vieressä mutta näkyy kuitenkin rautakaupan parkkikselta.

x4marras14

x17marras14

x10marras14

x12marras14

x9marras14

x11marras14

x8marras14

x7marras14

x1marras14

x6marras14

x5marras14

Tätä ei usein pääse sanomaan, mutta jos poikkeatte kahvila Leivintuvassa, käykää vilkaisemassa ulkohuussi. Se on niin hieno!

x2marras14

x3marras14

Se on joulukuu sitten huomisesta eteenpäin. Palataan linjoille kenkien kera :)

Seuraavaan juttuun

Vierailulla Visavuoressa

Meiltä on vartin matka Visavuoreen, enkä voi käsittää miksi emme ole aikaisemmin tehneet kierrosta kuvanveistäjä Emil Wikströmin (1864-1942) kotikonnuilla. Äitini on suositellut museovierailua minulle jo iät ajat, mutta nyt vasta sain aikaiseksi.

Visavuori on aivan uskomattoman hieno paikka sekä maiseman että arkkitehtuurin puolesta. Wikströmin ateljee on taideteos itsessään, rakennuksesta tulee mieleen enemmän satumaailma kuin tönö Valkeakoskella.

h24loka14

i18loka14

h23loka14

Wikströmin kerrotaan rakastaneen puutarhanhoitoa ja sen kyllä huomasi, sillä piha oli täynnä toinen toistaan kauniimpia istutuskokonaisuuksia, kiviportaita ja löytyipä ateljeesta pieni talvipuutarhakin.

h14loka14

h13loka14

h12loka14

h8loka14

Jugend-tyylisessä ateljeessa on esillä Wikströmin veistosnäyttely, mutta sieltä löytyy ihmeteltävää aina tähtitornista lähtien. Ensimmäisenä silmiin pistää Helsingin rautatieasemalta tuttu lyhty. Opaste kertoo että tämä kyseinen lyhty on originaali, eli se palasi niin sanotusti kotiin kun aseman lyhdyt uusittiin viime vuonna.

h11loka14

h10loka14

h7loka14

h9loka14

h19loka14

h17loka14

Museovieraan asussa muutaman vuotta vanha mutta erittäin ajankohtainen KappAhlin viitta (saatu) ja Minna Parikan pinkit kiiltonahkakengät.

h18loka14

Kari-paviljongissa pääsee tutustumaan Wikströmin tyttärenpojan, kuvittaja ja pilapiirtäjä Kari Suomalaisen töihin. Ei taida löytyä yhtäkään ennen 80-lukua syntynyttä suomalaista kenelle Karin poliittiset sarjikset Hesarissa eivät olisi tuttuja. Paviljongin näyttelyyn on kerätty eri vuosikymmenien parhaimmistoa, ja heti kun näin ensimmäiset kuvat Kekkosesta, sain vahvan flashbackin lapsuuteen. Lapsena sarjis kuin sarjis oli mielenkiintoinen, vaikka viiltävät poliittiset sivallukset menivätkin ohi. Tää on kivaa -näyttely on esillä vuoden loppuun asti.

h22loka14

Kari-Paviljongin alakerrassa esillä eri taiteilijoiden töitä ja hauskana lisänä Wikströmin ja hänen ystävänsä Axel Gallénin ullakkohuone Pariisissa (1885), joka oli niin pieni että on vaikea kuvitella kahden miehen asuneen siellä yhden talven. ”Oli niin ahdasta että toisen piirtäessä toisen oli oltava pitkänään sängyllä”. Uskon :D

h21loka14

h20loka14

h15loka14

Kesäkaudella Visavuoressa toimii kahvila, mutta nyt se oli ikävä kyllä jo kiinni. Toisaalta nyt sesongin jo päätyttyä ja vielä keskellä viikkoa arkipäivänä oli itseasiassa melkein paras aika vierailulle, sillä saimme pyöriä museossa ja Visavuoren alueella ihan omalla porukalla, ei yhtäkään turistia meidän lisäksemme paikalla. Eikä voi valittaa kauniista ruska-ajastakaan, jos puutarha on kesällä kaunis niin syksyllä se vasta upea onkin.

Suosittelen lämmöllä piipahdusta Visavuoressa, aukioloajat ja muut infot löydät täältä.

Takki jonka tekemiseen kuluu 7 viikkoa

Olipa kerran synkkä ja myrskyinen iltapäivä, kun pakkasin itseni autoon ja ajelin Hämeenlinnan taakse kylästelemään Anna-Marian luokse. Ansku oli kutsunut paikalle myös kaimansa Anna-Marian ja (t)ekoturkkeja valmistavan Helin, jolla oli mukanaan rekillinen pörröisiä töitään.

Heli tekee aivan uskomattoman hienoja takkeja ja asusteita jo viikinkien aikoina tunnetulla perinteisellä ryijytekniikalla, materiaalina lämmin 100% villalanka. Suomessa tällä erää vasta vuoden asunut paluumuuttaja Heli on ehtinyt voittaa takillaan jo Golden A’Design Awardin (2014), joka on kuin suunnittelijoiden Oscar-palkinto. Eikä suotta, minun piti pari kertaa hieraista silmiäni näiden vaatteiden edessä, aivan käsittämättömän näyttävää jälkeä.

z28syys14 fash_test6z29syys14 fash_tes6z30syys14 coat_test6Nyysin yllä olevat kuvat Helin sivuilta, koska oma pokkarini ei ihan laittanut parastaan hämyisässä valossa.

z27syys14

z24syys14

Päästiin tietty kokeilemaan pörrövaatteita ja väitän että meistä jokainen oli kuin lapsi karkkikaupassa. Anna-Maria näytti upealta perhoskeepissä ja mustassa haalarissa:

z26syys14

Minä sovitin mustaa pörröistä takkia jossa olo oli kuin olisi käärinyt itsensä nallekarhuun, sen verran muhkea ja painava vaate oli. Epäilemättä takki päällä ei tarvitse juuri huolehtia Suomen talvesta, kyllä tarkenee. Iskin silmäni välittömästi myös alla näkyvään kääntöhattuun ja ostin sen pois samantien vaikka kyseessä ei myyntitilaisuus ollutkaan. Nyt ratkesi arkakorvaisen talvihattuongelmat kerrasta eikä varmasti tule samanlaista vastaan.

z32syys14Päästiin leidien kanssa kokeilemaan ryijyn tekemistäkin ja sehän oli periaatteessa helppoa kuin heinänteko. Heli kertoi että on julkaissut aikoinaan Suuressa Käsityölehdessä ohjeet takkiin, mutta ei ole kuulemma nähnyt kenelläkään ohjeiden mukaan tehtyä takkia. Villi veikkaus että syynä on se, että kokeneellakin tekijällä kuluu takin tekemiseen noin 7 viikkoa, että ei ihan pikku projekti. En silti voi olla miettimättä että pitäisikö alkaa nypertämään talven pimeinä iltoina ryijyä, eihän sillä sikäli väliä vaikka tekemiseen kuluisi 10 talvea.

z31syys14

Lämmin Audrey-talvihattuni on fiilikseltään vintage juuri sopivalla tavalla, että se käy villakangastakkeihini kuin nenä päähän. Korvaläpät ovat niin tiiviit, että ei vahingossakaan mene tuuli läpi. Lakin voi kääntää myös musta puoli ylöspäin, jolloin korvaläpät sidotaan karvalakkityyliin ylöspäin. Pitää jossain vaiheessa ottaa kuvat niinkin.

y3syys14