Vieraana vauvakutsuilla

Rakas ystäväni Mona saa ihan pian esikoisensa, joten oli aika yllättää neitokainen vauvakutsuilla. En tiedä onko vauvakutsut oikein mahdollinen suomennos sanoista baby shower, mutta sinne päin. Vauvasuihku. En ole koskaan ennen ollut vauvakutsuilla, joten tämä oli ihan uutta minulle. Juhlien oli tarkoitus olla täydellinen yllätys, joten sunnuntaiaamuna hiippailimme salaa tulevan äidin kotiin, kun hän oli viemässä miestään töihin. Meillä oli noin puoli tuntia aikaa koristella paikka ja laittaa tarjottavat pöytään. Ja toivoa että Mona tulee suoraan kotiin, eikä jää esimerkiksi sunnuntaiselle kirppiskierrokselle tai muuta vastaavaa.

q11maalis15

Kutsujen teemana on 50-luvun kotiäiti, eli meidän kaikkien osallistujien piti pukeutua ja stailata itsemme mahdollisimman överisti teeman mukaan. Minä valitsin Olivia Rouge -malliston keltaisen kellohelmamekon, ne Falken vaaleansiniset sukkahousut joille en keksi mitään järkevää käyttöä koska olo on niissä aivan liian hattarainen, ja Parikan Rubyt. (Kiitos paljon teille jotka palautitte dementikon päähän kenkien nimen).

q16maalis15

Hiukset kääräisin ihan vaan rullilla kiharalle ja otsatukkakiehkura pinnillä kiinni, lähinnä koska tähän rajoittuu meikäläisen kampaustaidot oman tukan suhteen.

q14maalis15

Haluan tuollaiset silmälasit mitkä Mirjamilla on, nuo kissamaiset pokat ovat ihan mielettömät!

q18maalis15

Oli tosi kiva että kaikki vieraat (meitä oli noin kymmenkunta) olivat tosissaan pukeutuneet teemaan. Oli essuja, kellohelmoja ja sieviä neuletakkeja vaikka muille jakaa.

q12maalis15

q10maalis15

Itse kakkumestari:

q17maalis15

q13maalis15

Se sovinnaisuus päättyikin sitten helmoihin, sillä ohjelma ja tarjoilu oli jotain ihan muuta. Meinasin oikeasti tukehtua kahviini kun näin Mirvan leipoman istukkakakun, se oli niin kauhea. Ja ihana samaan aikaan, tosi hyvää kakkua nimittäin :D Jos tilauksessa oli karsein mahdollinen baby shower -kakku, niin sanoisin että napakymppi.

Monan ilme kertoo kaiken.

q18_1maalis15

Yllätys meni siihen asti putkeen kunnes Mona ajoi pihaan ja autoa parkkeeratessaan vilkaisi keittiönsä ikkunaan, näki ikkunassa pompom-koristeen ja alkoi miettiä että mikä piru tuolla oikein on. Toisaalta ehkä ennakkovihje oli hyvä asia, en tiedä kuinka paljon viimeisillä viikoilla olevaa sietää järkyttää :D Monaa lainatakseni, ”onneksi puin nämä rönttävaatteet enkä meikannut, niin en viitsinyt lähteä kirppiksille”.

Kakku, kerran vielä. Ilman kameran vintagefiltteriä että sen koko upeus näkyy. Niin hieno, niin ällö.

q15maalis15

Maistuis varmaan sullekin ;)

 

Seuraavaan juttuun

Punanuttu navetalla

Viime viikonloppuna teimme pikku visiitin Metsäkylän navetalle. Se kiinnosti minua sisustusmielessä, mutta yllärinä tiluksilta löytyi paljon muutakin. Luulin meneväni rautakauppaan, mutta päädyin ihastelemaan alpakoita, rapsimaan Nöpön kaksoisolentoa ja syömään herkkupannarin. Ei huono juttu ollenkaan.

z1marras14

Olin melko punaisissa taas kerran liikenteessä. Sanokaa mun sanoneen että minusta tulee vielä Toijalan oma se mummo joka pukeutuu päästä varpaisiin punaisiin eli punamummo.

x20marras14

x19marras14

x18marras14

Tässä se navetan harmaa murunen nimeltä Lyyli on! Lyyli kuulemma tietää täsmälleen milloin asiakkaita alkaa valua navetalle sisään, joten joka sunnuntai ovien avauduttua se hiippailee myymälään takan eteen odottelemaan rapsuttajia :D tämä on tosi juttu, kissa oli ihan uskomattoman hellyydenkipeä kehrääjä, en olisi malttanut lähteä sen vierestä mihinkään.

x15marras14

x16marras14

Pihalta löytyi myös alpakoita ja pieni pörröinen poni. Harmi että Anni ei vielä ymmärrä eläinystävien päälle joten saatiin Sakun kanssa ihastella niitä keskenämme. Kohta meillä on hyvä tekosyy kiertää kaikki Suomen maatilamatkailut sun muut kun tyttö kasvaa.

Alpakat ovat niin hauskan persoonallisen näköisiä ja niiden naamat poikkeavat toisistaan melko paljon. On ainakin helppo tunnistaa nämä kaverit :D Navetalla on myynnissä on myös oman tilan alpakkalankaa, pistin merkille vaikken neulomisen päälle mitään ymmärräkään.

x13marras14

Reissun lopuksi piipahdimme vielä tiluksilla Kahvila Leivintuvassa pannukakulla, olipa aika hurmaava paikka sekin. Kahvila on tien toisella puolella, eli ei ihan Navetan ja rautakaupan vieressä mutta näkyy kuitenkin rautakaupan parkkikselta.

x4marras14

x17marras14

x10marras14

x12marras14

x9marras14

x11marras14

x8marras14

x7marras14

x1marras14

x6marras14

x5marras14

Tätä ei usein pääse sanomaan, mutta jos poikkeatte kahvila Leivintuvassa, käykää vilkaisemassa ulkohuussi. Se on niin hieno!

x2marras14

x3marras14

Se on joulukuu sitten huomisesta eteenpäin. Palataan linjoille kenkien kera :)

Vierailulla Visavuoressa

Meiltä on vartin matka Visavuoreen, enkä voi käsittää miksi emme ole aikaisemmin tehneet kierrosta kuvanveistäjä Emil Wikströmin (1864-1942) kotikonnuilla. Äitini on suositellut museovierailua minulle jo iät ajat, mutta nyt vasta sain aikaiseksi.

Visavuori on aivan uskomattoman hieno paikka sekä maiseman että arkkitehtuurin puolesta. Wikströmin ateljee on taideteos itsessään, rakennuksesta tulee mieleen enemmän satumaailma kuin tönö Valkeakoskella.

h24loka14

i18loka14

h23loka14

Wikströmin kerrotaan rakastaneen puutarhanhoitoa ja sen kyllä huomasi, sillä piha oli täynnä toinen toistaan kauniimpia istutuskokonaisuuksia, kiviportaita ja löytyipä ateljeesta pieni talvipuutarhakin.

h14loka14

h13loka14

h12loka14

h8loka14

Jugend-tyylisessä ateljeessa on esillä Wikströmin veistosnäyttely, mutta sieltä löytyy ihmeteltävää aina tähtitornista lähtien. Ensimmäisenä silmiin pistää Helsingin rautatieasemalta tuttu lyhty. Opaste kertoo että tämä kyseinen lyhty on originaali, eli se palasi niin sanotusti kotiin kun aseman lyhdyt uusittiin viime vuonna.

h11loka14

h10loka14

h7loka14

h9loka14

h19loka14

h17loka14

Museovieraan asussa muutaman vuotta vanha mutta erittäin ajankohtainen KappAhlin viitta (saatu) ja Minna Parikan pinkit kiiltonahkakengät.

h18loka14

Kari-paviljongissa pääsee tutustumaan Wikströmin tyttärenpojan, kuvittaja ja pilapiirtäjä Kari Suomalaisen töihin. Ei taida löytyä yhtäkään ennen 80-lukua syntynyttä suomalaista kenelle Karin poliittiset sarjikset Hesarissa eivät olisi tuttuja. Paviljongin näyttelyyn on kerätty eri vuosikymmenien parhaimmistoa, ja heti kun näin ensimmäiset kuvat Kekkosesta, sain vahvan flashbackin lapsuuteen. Lapsena sarjis kuin sarjis oli mielenkiintoinen, vaikka viiltävät poliittiset sivallukset menivätkin ohi. Tää on kivaa -näyttely on esillä vuoden loppuun asti.

h22loka14

Kari-Paviljongin alakerrassa esillä eri taiteilijoiden töitä ja hauskana lisänä Wikströmin ja hänen ystävänsä Axel Gallénin ullakkohuone Pariisissa (1885), joka oli niin pieni että on vaikea kuvitella kahden miehen asuneen siellä yhden talven. ”Oli niin ahdasta että toisen piirtäessä toisen oli oltava pitkänään sängyllä”. Uskon :D

h21loka14

h20loka14

h15loka14

Kesäkaudella Visavuoressa toimii kahvila, mutta nyt se oli ikävä kyllä jo kiinni. Toisaalta nyt sesongin jo päätyttyä ja vielä keskellä viikkoa arkipäivänä oli itseasiassa melkein paras aika vierailulle, sillä saimme pyöriä museossa ja Visavuoren alueella ihan omalla porukalla, ei yhtäkään turistia meidän lisäksemme paikalla. Eikä voi valittaa kauniista ruska-ajastakaan, jos puutarha on kesällä kaunis niin syksyllä se vasta upea onkin.

Suosittelen lämmöllä piipahdusta Visavuoressa, aukioloajat ja muut infot löydät täältä.