Keppana Kellari – kummallisuus keskellä ei mitään

Pahoittelen liesjärveläiset, että kutsun kyläänne keskellä ei mitään -paikaksi, mutta siltä ajomatka Keppana Kellariin tuntui kun kruisattiin yli tunti mutkaisia metsäteitä upeiden maisemien keskellä. Jos joku ei tiedä mitä tämä nopeasti ajatellen paikallisräkälältä kuulostava paikka on, voi pojat kuulkaa.

Isäni ehdotti sunnuntairetkeä hieman erikoiseen ruokapaikkaan nimeltä Keppana Kellari. Olin kuullut legendaa kyseisestä ravintolasta, mutta en todellakaan osannut odottaa sitä mitä tuleman piti. Ensin ajeltiin keskelle metsää, kunnes tie kapeni kapenemistaan ja päätyi lopulta seuraavan, suht viattomalta näyttävän, talon pihaan:

s16elok15

Välillä tulee mietittyä että mihin ihmeeseen kitsch on Suomessa piiloutunut, mutta nyt sain vastauksen. Tammelaan. Sitä mahtavan krääsän, kylttien, valojen, lippulappujen, riikinkukkojen, puutarhatonttujen, neonvalojen ja ties minkä määrää ei pysyt edes kuvittelemaan, se pitää nähdä itse.

s12elok15

s13elok15

s14elok15

s18elok15

s10elok15

s17elok15

s11elok15

Jokainen millimetri ravintolan seinistä ja katosta oli täynnä nähtävää, ei todellakaan käynyt tylsäksi sapuskan odottelu.

Keppana Kellari ei ratsasta gourmetpiperryksillä, vaan tarjoaa lautasen täydeltä mättöä. Jättikokoisia pihvejä ja hampurilaisia. Suolaa, voita ja valkosipulia ei säästellä, joten kepeää salaattia en välttämättä lähtisi tänne etsimään. Erikoisuutena (sisustuksen lisäksi) on melkoinen valikoima oluita (280) ja viskejä (470). Päivällä paikka on kuitenkin ihan tavallinen koko perheen ravintola, ja mitä ilmeisemmin aika monen motoristin ajoreitillä, päätellen siitä millä tahdilla pyöriä pihaan tuli. Luulisin, että tuonne tullaan sekä syömään, että ajellaan huvin vuoksi upeissa maalaismaisemissa. Ainakin vilskettä riitti ja vahingossa paikalle ei tosiaankaan osu, koska se todella sijaitsee keskellä ei mitään.

Saku meni totiseksi kun tajusi millainen jättiläisburgeri eteen tuli :D

s8elok15

s9elok15

Aivan huikea paikka! Minulle tuli heti mieleen Amerikka, sillä 66-reissulla tuli törmättyä useampaankin vastaavaan, mutta Suomessa ei koskaan. Meillä täällä suositaan vähän hillitympää eikä vahingossakaan revitellä, herranjestas sentään. Minä niin rakastan kaikkia mauttomuuksia, ja Keppana Kellari meni kyllä kerrasta suomalaisen kitschin huipulle. Että jos on päiväretkipaikka hakusessa niin tätä sietää harkita.

Seuraavaan juttuun

Yksisarvisen kakkaa

Eilen vietettiin Ravintolapäivää ympäri Suomen ja me lähdettiin ihan sen kunniaksi Tampereelle syömään. Lounas nautittiin työkaverini filippiiniläisraflassa Sepänkadulla ja jälkiruokasumpeille käveltiin Tampere Roller Derbyn pop-up kahvilaan Satakunnankadulle. Omaa seuraa pitää aina tukea, etenkin jos listalla on yksisarvisen kakkaa ja sateenkaarikeksejä. Oli muuten tosi hyviä keksejä, ja näkömuistini kertoo että olen nähnyt noiden reseptin jossain lehdessä mutta se ei riitä niin pitkälle, että muistaisin missä. Olen lehtien ja kirjojen suurkuluttaja, mutta luen niitä niin paljon että unohdan aina lähteet. ”Luin tästä jostain…” on yksi eniten käytetyimpiä lauseitani.

m12elok15

Meillä on Anni saanut jalat alleen niin tehokkaasti että hirvittää! Jos minä uskaltaisin harjoitella esimerkiksi rullaluistelua yhtä pelottomasti kuin Anni juoksupyrähdyksiä, saattaisin joskus kehittyäkin :D

m11elok15

m5elok15

Päivä oli kaunis kuin morsian, ja arvioin lämpötilan tottakai täysin pieleen. Olin käynyt ulkona tuntia ennen lähtöä jäätymässä vadelmapuskissa (varjossa) ja totesin että pitkähihainen on pop. Ihan erityiseksi kirsikaksi kakussa osoittautui vielä myssy jonka laitoin päähäni viime tingassa koska otsatukkani ei ollut yhteistyökykyinen. Ja jos kato tuulee nääs. No, ei tuullut. Saunabelt koko kropassa :D Onneksi myssy oli sentään puuvillaa ja reikiä täynnä.

m3elok15

Tunika – Mango, maiharit – Jeffrey Campbell, myssy – H&M, laukku – Marc by Marc Jacobs

m1elok15

m10elok15

m2elok15

Ehdittiin poiketa viikonloppuna pikaisesti mökilläkin, mutta täytyy sanoa että se keikka ei ollut kovin rentouttava. Koko kesänä ei ole ollut yhtään hyttysiä mutta nyt sitten! Jalkani ovat niin järsityt että en kehtaa näyttää sääriäni pariin viikkoon. Nämä perkeleet varmasti olivat pantanneet koko kesän ajan olemassaoloaan ja odottaneet meikäläisen saapumista mökkitielle, ja sitten juhlat käyntiin… Hemoglobiinini laski varmasti muutaman pykälän.

Sanokaa pohjoisen asukit pliis että syyskuun alussa ei ole Lapissa enää hyttysiä, tai luovun ruskaretkiajatuksesta tällä sekunnilla.

Unelmien askeleet – Salvatore Ferragamo

Kun viimeksi kävimme Näsilinnassa kahvilla, oli tarkoitus poiketa samalla Museo Milavidassa. Fiksu olisi ehkä etukäteen katsonut että museo on kiinni maanantaisin ja tiistaisin, joten ei auttanut kuin tehdä uusi reissu. Museossa on tällä hetkellä kaksi näyttelyä, Nottbeckit – Tampereen kosmopoliitit ja Unelmien askeleet – Salvatore Ferragamo 1898–1960. Kumpikin edellä mainituista oli minua kovastikin kiinnostava joten tämä jos mikä oli hyvä hetki vierailla Milavidan toisessa kerroksessa. Unelmien askeleet on esillä 10.1.2016 asti, jos joku aiheesta innostunut ei sitä ole vielä nähnyt.

z90_1west15

z96west15

Unelmien askeleet -näyttelyssä on esillä 35 paria Salvatore Ferragamon suunnittelemia kenkiä, aina 18 karaatin kultakorkokengistä kalannahkaisiin kenkiin. Ferragamo sai jalan oven väliin 1900-luvun alussa elokuvateollisuuden kautta, ja hänen kuuluisimpiin asiakkaisiinsa kuuluivat esimerkiksi Marilyn Monroe, Sophia Loren, Greta Garbo ja Marlene Dietrich. Lisäksi Ferragamolla teettivät kenkiä useat seurapiirinaiset, prinsessat ja kuningattaret. Marilyn Monroeta varten patentoitiin ihan oma piikkikorko, joka oli 11 cm korkea ja valmistettu puoliksi puusta, puoliksi teräksestä. Ferragamo on tuotemerkkinä edelleen vahvasti läsnä elokuvateollisuudessa ja tekee yhteistyötä pukusuunnittelijoiden kanssa.

z94west15

z92west15

z93west15

z90west15

z91west15

Kenkänäyttelyn viimeisessä huoneessa on mahdollisuus katsoa lyhytelokuva Salvatore Ferragamon elämästä. Oli jotenkin liikuttavaa nähdä elokuvahuoneen penkillä äiti ja tytär seuraamassa kenkäneron vaiheita. Mekin sitten joskus Annin kanssa.

z89west15

Toinen puoli yläkerrasta onkin sitten pala Tampereen historiaa. Milavidan alkuperäisten omistajien, pietarilaisen Nottbeckien perheen vaiheisiin pureutuva näyttely on rakennettu useampaan huoneeseen. Esillä on kalusteita, sukuvaakuna, näköisnukkeja ja vaatteita, sekä tietysti paljon tietoa Nottbeckien vaiheista. Myös kirjeitä ja laskuja pääsee lukemaan kirjoituspöytien äärellä.

Minulle Peter von Nottbeckin perheen ja Milavidan surullinen tarina oli tuttu jo entuudestaan, mutta näyttelyssä mentiin ajassa vielä paljon taaksepäin 1800-luvun alkupuolelle, kun Wilhelm von Nottbeck lähetettiin vain 20-vuotiaana puuvillatehtaan johtajaksi Tampereelle.

z82west15

z95west15

z87west15

z86west15

Jäi erityisesti mieleen maininta kuinka Nottbeckit eivät juuri seurustelleet paikallisten kanssa, sillä tamperelaiset olivat liian… rahvaanomaisia juntteja :D

z88west15

z80west15

z83west15

z84west15

z85west15

Suosittelen lämpimästi tekemään museovierailun Näsilinnaan, näiden kahden näyttelyn kanssa saa kulumaan mukavasti muutaman tunnin.