Seitsemän sillan saaristotie ja epäonnen päivä

Kelit hellivät meitä muuten koko reissun ajan, mutta juuri sinä päivänä kun ajelimme Rauma-Pori-Vaasa-Kokkola väliä, satoi aivan kaatamalla. Ihan erityisen paljon satoi ja sumu kietoi maiseman vaippaansa silloin kun ajoimme Seitsemän sillan saaristotietä eli seututie 749:ää (Uusikaarlepyystä) Pietarsaaren kautta Kokkolaan. Tämän tien on kerrottu olevan yksi kauneimpia rannikkoreittejä Suomessa, se kulkee saaristossa ja nimensä mukaisesti pitää sisällään paljon siltoja. Voisin kuvitella että aurinkoisella tuo vajaa 70 kilometrin pätkä on kerrassaan upea, mutta valitettavasti me emme sitä pahemmin nähneet. Sadettakin pahempi maisemanpilaaja oli sumu, sillä se esti näkyvyyden merelle ihan kokonaan. Tästä syystä ei ole kuviakaan tarjolla.

Seuraaville reissaajille kuitenkin vinkiksi että jos sää suosii, kannattaa ajaa tämä seuraava pätkä seututie 749:ää pitkin eikä posottaa 8-tietä.

g13west15

Meillä näkymät olivat tällaiset:

g1west15

Postauksen päävinkin jälkeen palataan muutama kilometri taaksepäin, Porin Reposaareen. Meillä oli tosiaan tarkoitus viettää päivä katsellen upeita maisemia matkallamme, ja kierrellä rannikkokaupunkeja fiiliksen mukaan. Ensimmäinen etappi oli Porin Reposaari. Meri-Porissa sijaitseva hauska pieni kylä on täynnä idyllisiä värikkäitä puutaloja, joten sinne kannattaa tehdä kierros jos aihe kiinnostaa.

Puutalojen ihastelun lisäksi meillä oli tarkoitus mennä syömään Reposaaren omaan gastropubiin, The Merry Monkiin (Satamapuisto 1, Reposaari). Vanhaan rantamakasiiniin avattu brittityylinen pubi oli kuitenkin aamupäivällä kiinni (ei ollut onnea meillä matkassa tuona päivänä :D). Iloisen Munkin fish&chips olisi houkutellut kovastikin, mutta jää nyt sitten toiseen kertaan. Ra-kas-tan pubiruokaa ja Saku vielä enemmän.

g10west15

Nälkäiset matkalaiset jatkoivat matkaa, seuraavana kohteena Raippaluodon sillan kupeessa sijaitseva Berny’s. Yli kilometrin pituinen Raippaluodon silta oli se suurin syy ajella tuota kautta, mutta jäätiin samalla lounaalle. Bernysin ikkunasta sai samalla ihastella sekä Suomen pisintä siltaa että myrskyä.

g3west15

g11west15

g2west15

Suosittelen ajelemaan tätä kautta jos mahdollista, on tuo silta aika huikea ilmestys. Kauniina päivänä olisimme ehdottomasti kävelleet katsomaan maisemia sillalta, mutta nyt ei ollut ihan otollisin hetki sille toiminnalle.

Seuraava kahvitauko vietettiin vanhaan myllyyn rakennetussa kahvilassa, Kahvimyllyssä. Se osui silmään sillä pihassa oli nätti vanha kupla, joka oli kahvilan oma mainosauto käsittääkseni, ainakin teippauksista päätellen. Me suosimme tienvarsilla näitä ei-ketjupaikkoja aina kun mahdollista, etteivät ne katoa pian kokonaan keltaisen jätin vallatessa joka paikan. Just sinä, ABC.

En löydä mistään osoitetta tälle kyseiselle paikalle, mutta jossain 8-tien varressa Porin ja Kokkolan välillä se oli… tunnistaako joku?

g9west15

g5west15

Say hello to my synttärilahja, juuri ne mintunvihreät puputennarit ;) nyt ei enää harmita että en hankkinut niitä Vagabondin Cortona-tennareita tuossa värissä silloin muutama vuosi sitten.

g4west15

Kahvilan yläkerrassa oli kiva pieni sisustus- ja lahjatavarakauppa, joten vielä vähän extraa tarjolla pysähtyville. Sivuterassin vieressä puolestaan kuohusi koski, joten terassikahvit kannattaa nauttia siellä jos ei sada.

g8west15

g6west15

g7west15

g12west15

Tämä oli nyt vähän tällainen kokoelmapostaus kaikesta mahdollisesta, mutta pointtina se että ajelkaa tuota seitsemän sillan reittiä jos mahdollista, kiitos hei.

 

Seuraavaan juttuun

Hailuoto ja valkoiset hiekkarannat

Tämä matkapostaussarja etenee tähän väliin hieman epäloogisessa järjestyksessä, mutta noita Rauma-Oulu välin kuvia ja paikkoja on niin älytön määrä että niiden sorttaamisessa menee hetki. Joten otetaan tähän välipalaksi Hailuoto, vajaa tuhannen asukkaan saari Perämerellä. Suomen kolmanneksi suurimpaan saareen ei pääse tietä pitkin, vaan sekä asukkaiden että turistien pitää käyttää lauttaa joka liikennöi mantereen ja saaren väliä aamusta iltaan. Talvella meren jäätyessä saareen pääsee myös jäätietä pitkin. Autottomille matkaajille tiedoksi että Oulusta Hailuotoon pääsee myös Oulun seutuliikenteen bussin nro 59 mukana.

Meillä oli kaksi syytä käydä Hailuodossa, käydä kylässä Sakun ystävien luona ja lisäksi katsastaa turistina hiekkadyynit.

Lautta kulkee Oulunsalon Riutunkarista ja siinä ei sen ihmeempää kuin ajaa jonoon Hailuoto-kyltin alle. Asukkailla on etuajo-oikeus lautalle ilman muuta. Kyyti on maksuton, senkus ajaa lauttaan ja lautalta pois. 25 minuuttia kestävä kyyti oli niin tasainen että ihan kuin ei olisi merellä ollenkaan!

f20west15

f19west15

f18west15

f17west15

Hailuoto on noin 30 kilometriä pitkä, tai ainakin matka lauttalaiturilta Marjaniemen rantaan on sen verran. Käytännössä saaren läpi kulkee yksi päätie ja sen varrelta löytyy kirkot, kaupat, terveyskeskukset, kahvilat, ravintolat ja muut palvelut. Tien toisessa päässä on lauttalaituri ja toisessa päässä rantaparatiisi Marjaniemi.

Matkalta löytyi myös mm. emufarmi, mikä oli melko yllättävä veto :D Tässä on Väiski.

f16west15

f15west15

Marjaniemen majakka on rakennettu vuonna 1871, ja se on juuri sellainen kuin sisämaan asukin mielestä majakan kuuluu olla. Punavalkoinen putkilo. Sen ympärillä on majakkahenkilökunnan asuinrakennuksia 1800-luvun lopusta, jotka ovat lähes alkuperäisessä kunnossa ulkopuolelta. Vanha luotsiasema puolestaan on muutettu hotelliksi.

Majakka on auki heinäkuussa joka päivä klo 12-14, joten jos haluaa tutustua majakkaan sisältä käsin, ajoita menosi sen mukaan.

f13west15

f1west15

f2west15

f12west15

f3west15

Majakalta merenrantaan pääsee kulkemaan laudoista tehtyä väylää pitkin (voiko näitä kutsua pitkospuiksi?) ja siinä samalla saa ihastella suomalaisittain harvinaista maisemaa. Hailuoto, kuten Kylmäpihlajakin, on kohonnut merestä ja kohoaa edelleen 9mm vuodessa. Aiemmin Hailuoto koostui useammasta saaresta, mutta kohoamisen myötä saaret yhdistyivät. Muistan lukeneeni että Perämerestä tulee jossain vaiheessa maankohoamisen seurauksena järvi, kun jokin kohta merenkurkussa nousee tarpeeksi ja eristää pohjoisen puolen. Ei tapahdu tietenkään tässä ihan lähivuosina :D

f10west15

f11west15

Vaikka nyt kolkutellaan jo heinäkuun ovia, merenrannassa oli kylmä. Olisi pitänyt ottaa kunnon takki matkaan eikä tuollaista ohutta huitulaa. Onneksi sentään tajusin ottaa kaulahuivin.

f9west15

f8west15

Jos minut olisi viety sokkona näihin maisemiin, en olisi tasan ikinä veikannut että olen Suomessa. Aivan uskomattoman hienoa valkoista hiekkaa silmänkantamattomiin ja kaunis loiva ranta. Voin kuvitella että tämä on paratiisista seuraava helteiden saapuessa.

f7west15

f6west15

f22west15

f5west15

f21west15

f4west15

Tummien pilvien kerääntyessä karistimme hiekat tennareista ja läksimme kylästelemään, ja alkuillasta lautalla takaisin mantereelle. Hailuoto on todella hyvä kohde suomilomalla, vaikka olla yötäkin. Etenkin jos sattuu lämmin ja aurinkoinen päivä, niin kuka sitä etelänlomaa enää kaipaakaan.

 

Kylässä Raumalla

En uskalla vääntää tähän alkuun edes huumorilla mitään murrehommia, vaikka raumalaiset puhuvat niin mahtavasti että melkein tekisi mieli. Ystävällistä sakkia ja ystävällisen kuuloinen murrekin vielä :D Minä sain myös välittömästi kuulla kuulostavani tamperelaiselta, nääs nääs.

Yhteen lauseeseen tiivistettynä, Rauma oli aika huikea. En olisi koskaan uskonut että niin upeaa vanhaa kaupunkia Suomesta edes löytyy, ylitti kaikki odotukset ja kirkkaasti. Eipä ihme että suuri ja kaunis puutaloalue on valittu UNESCO:n maailmanperintöluetteloon. Sattui vielä varsin komia keli, joten ei valittamista siinäkään.

d2west15

d24west15

d23west15

d19west15

d20west15

d12west15

Kummallista oli ainoastaan se, että missään ei näkynyt ketään. Tai no toki jossain pari hassua ihmistä (yleensä turistia kameroiden kanssa), mutta muuten oli melkoisen autiota. Kysäisin huvikseni paikalliselta että miksi näin ja hän kertoi että vanha kaupunki on yleensä aika tyhjä viiden jälkeen sillä ihmisillä on se käsitys että kaupat sulkevat varhain ovensa. Onneksi kaupat kuitenkaan eivät olleet vielä kiinni, sillä teistä monen vinkkaama Busstop-liike (Kauppakatu 19) oli todella hyvä suositus. Saku löysi sieltä vaikka mitä, ja Annikin sai söpöt pupupöksyt. Busstopissa on valikoimaa sekä naisille, miehille että lapsille, ja aika moni merkki on suomalainen (Ivana Helsinki, Terhi Pölkki, Papu, Minna Parikka, Makia, Uhana Design) mutta myös ulkomaisia saman linjan brändejä näkyi.

d17west15

d16west15

d15west15

d14west15

d13west15

Toinen tosi kiva putiikki oli Ruokapuoti Lumo (Kuninkaankatu 26). Lumo oli sekoitus luomuruokakauppaa (myös tuoretiski), luontaistuotekauppaa, erikoisoluthyllyä ja sekaan mahtui lisäksi lahjatavaraa ja sisustusjuttuja. Juuri sellainen kauppa missä viivyn ikuisuuden tutkimassa jokaista hyllyn kulmaa ja hypistelen läpi ihan kaiken.

d11west15

d27west15

Ruokapaikaksi valitsimme miljoonat suositukset saaneen Osteria da Filippon (Kauppakatu 20). ”Maailman parasta pizzaa ja italialaista jätskiä” -hehkutuksia oli vaikea ohittaakaan :D

d18west15

Sievä pieni ravintola oli viihtyisä, sellainen hieman boheemi ja rento. Taustamusiikkina soi mehevä jazz, ja erityisesti tämä musiikki sai aikaan sellaisen olotilan kuin ei olisi nykyhetkessä lainkaan. Ja se ohuen ohut rapea pizzapohja, ai ai!

d26west15

d8west15

d7west15

Helkkari, tuli nälkä tätä kirjoittaessa!

d1west15

d21west15

Älä koskaan tee sitä virhettä että lähtisit vanhaan kaupunkiin korkkareilla, tai muuten on luvassa pitkä ja kivinen tie. Sekä kirjaimellisesti että kuvainnollisesti. Minulla oli vähän hankaluuksia jo tasapohjaisilla sandaaleillakin.

Annin uusi pehmokaveri, Niinuskan kierrätyskamoista kursittu öttiäinen. Auta armias mikä huuto alkoi kun myyjätär irroitti hintalappua öttiäisestä ja Anni luuli että joutuu irroittamaan kätensä kaverista :D tytöllä on tällä hetkellä meneillään se vaihe, että se mikä hänen kädessään on, hänen kädessään pysyy tai muuten tulee vähintään maailmanloppu.

d9west15

d4west15

d3west15

d6west15

d5west15

d10west15

Nyt harmittaa että emme tajunneet ottaa kahta yötä vanhassa kaupungissa, päivä ei riittänyt alkuunkaan! Mutta toisaalta onpahan hyvä syy tehdä joskus toinen keikka, ei huono vaihtoehto sekään. Jos aikaa on vain vähän, suosittelen lämmöllä päämäärätöntä kuljeskelua kaduilla, piipahduksia pikku putiikkeihin ja kahviloihin. Jokainen talo on itsessään uniikki nähtävyys ja aina kun luulee että on löytänyt hienoimman, seuraavan kulman takaa löytyy entistä kauniimpi puutalo. Onnellisia ovat ne, jotka täällä asuvat ja saavat ihastella vanhaa kaupunkia joka päivä.