Unelmien askeleet – Salvatore Ferragamo

Kun viimeksi kävimme Näsilinnassa kahvilla, oli tarkoitus poiketa samalla Museo Milavidassa. Fiksu olisi ehkä etukäteen katsonut että museo on kiinni maanantaisin ja tiistaisin, joten ei auttanut kuin tehdä uusi reissu. Museossa on tällä hetkellä kaksi näyttelyä, Nottbeckit – Tampereen kosmopoliitit ja Unelmien askeleet – Salvatore Ferragamo 1898–1960. Kumpikin edellä mainituista oli minua kovastikin kiinnostava joten tämä jos mikä oli hyvä hetki vierailla Milavidan toisessa kerroksessa. Unelmien askeleet on esillä 10.1.2016 asti, jos joku aiheesta innostunut ei sitä ole vielä nähnyt.

z90_1west15

z96west15

Unelmien askeleet -näyttelyssä on esillä 35 paria Salvatore Ferragamon suunnittelemia kenkiä, aina 18 karaatin kultakorkokengistä kalannahkaisiin kenkiin. Ferragamo sai jalan oven väliin 1900-luvun alussa elokuvateollisuuden kautta, ja hänen kuuluisimpiin asiakkaisiinsa kuuluivat esimerkiksi Marilyn Monroe, Sophia Loren, Greta Garbo ja Marlene Dietrich. Lisäksi Ferragamolla teettivät kenkiä useat seurapiirinaiset, prinsessat ja kuningattaret. Marilyn Monroeta varten patentoitiin ihan oma piikkikorko, joka oli 11 cm korkea ja valmistettu puoliksi puusta, puoliksi teräksestä. Ferragamo on tuotemerkkinä edelleen vahvasti läsnä elokuvateollisuudessa ja tekee yhteistyötä pukusuunnittelijoiden kanssa.

z94west15

z92west15

z93west15

z90west15

z91west15

Kenkänäyttelyn viimeisessä huoneessa on mahdollisuus katsoa lyhytelokuva Salvatore Ferragamon elämästä. Oli jotenkin liikuttavaa nähdä elokuvahuoneen penkillä äiti ja tytär seuraamassa kenkäneron vaiheita. Mekin sitten joskus Annin kanssa.

z89west15

Toinen puoli yläkerrasta onkin sitten pala Tampereen historiaa. Milavidan alkuperäisten omistajien, pietarilaisen Nottbeckien perheen vaiheisiin pureutuva näyttely on rakennettu useampaan huoneeseen. Esillä on kalusteita, sukuvaakuna, näköisnukkeja ja vaatteita, sekä tietysti paljon tietoa Nottbeckien vaiheista. Myös kirjeitä ja laskuja pääsee lukemaan kirjoituspöytien äärellä.

Minulle Peter von Nottbeckin perheen ja Milavidan surullinen tarina oli tuttu jo entuudestaan, mutta näyttelyssä mentiin ajassa vielä paljon taaksepäin 1800-luvun alkupuolelle, kun Wilhelm von Nottbeck lähetettiin vain 20-vuotiaana puuvillatehtaan johtajaksi Tampereelle.

z82west15

z95west15

z87west15

z86west15

Jäi erityisesti mieleen maininta kuinka Nottbeckit eivät juuri seurustelleet paikallisten kanssa, sillä tamperelaiset olivat liian… rahvaanomaisia juntteja :D

z88west15

z80west15

z83west15

z84west15

z85west15

Suosittelen lämpimästi tekemään museovierailun Näsilinnaan, näiden kahden näyttelyn kanssa saa kulumaan mukavasti muutaman tunnin.

Seuraavaan juttuun

Hei älä koskaan ikinä muutu

Lauantaina sain taas hyvä muistutuksen siitä, miksi musiikki on parasta nautittuna livenä. Kun pääsee pitkästä aikaa lempparibändinsä (tai yhden niistä monista) livekeikalle ja soittolistalla on vielä useampi lempparibiisi… myönnetään että olin lapsellisen innoissani. Mikään ei voita sitä huolettomuuden tunnetta kun voi hoilata ammuvainaan nuotilla biisien mukana. Eturivissä, tottakai.

z70west15

z68west15

Innostukseni Egotrippiin lähti nimenomaan erittäin asiallisesta livevedosta noin 15 vuotta sitten ja se oli ihastusta ensi biisistä. Ennen tuota keikkaa tiesin oikeastaan vain Unihiekkaa-kipaleen, mutta keikan jälkeen tuli kiire levykauppaan. Letkeät renkutukset ovat ehdottomasti parasta kesäfiilistelyä mitä tiedän, mikä on vähän outoa koska pääsääntöisesti kuuntelen täysin erilaista musiikkia. Poikkeus toimii aina.

Keikkapaikkana oli naapurikylän eli Valkeakosken paperitehtaiden kupeessa pidettävät kaupunkifestarit, nimeltään Työväen Musiikkitapahtuma. Tämä oli jo 44. festarivuosi ja kävijöitä kerrottiin olleen 40 000, joten mikään ihan pieni tapahtuma ei enää nykyään ole. Tänä(kin) vuonna esiintyjiä oli laidasta laitaan, open stage -meiningistä Suomen tähtitaivaan kestosuosikkeihin. Me katsastettiin ystäväni kanssa Egotripin lisäksi Viikate ja Aurora, sekä kuunneltiin ilmaisalueella hetken aikaa turkulaista Sammalta.

z71west15

Olen maailman tylsin festaripukeutuja, pääasia on vaatteiden rentous ja helppous. Eli T-paita, shortsit, Sakulta lainattu reppu ja perusnilkkurit. Paljon koruja. Repussa illaksi neule ja parkatakki.

z77west15

z76west15

z74west15

Nyt otan asiakseni aloittaa taas seuraamaan esimerkiksi Tampereen keikkatarjontaa, eihän meiltä hurauta kaupunkiin kuin puoli tuntia suuntaansa. Liian helposti sitä vaan jumiutuu kotiin levyjensä kanssa.

Ps. Egotripin kaksi parasta biisiä: Gloria ja Tällaisena iltana. En osannut valita kumpi on parempi.

Vierailulla Veturimuseossa

Olen käynyt viimeksi Toijalan Veturimuseossa ala-asteella. Muistan vieläkin sen että me syötiin museovierailun lopuksi eväät ulkona nurmikolla ja oli kylmä. Lisäksi olen muistavinani että museossa oli tuolloin näytillä vanhanaikainen ja vähän pelottava hammaslääkärin tuoli, mutta en osaa sanoa onko tämä totta vai kuvitelmaa :D Jossain olen joka tapauksessa tuollaisen tuolin muksuna nähnyt. Nyt jäin miettimään että olikohan tämä sittenkin Koiramäen talossa, joka löytyy myös ala-asteen luokkaretkikohteista.

No mutta. Sakun viimeisenä lomapäivänä päätettiin pitää sivistyssunnuntai ja poiketa Veturimuseoon. Tämä jos mikä kuuluu paikalliseen yleissivistykseen. Museo on rakennettu vanhaan veturitalliin ihan rautatieaseman viereen (kiskot välissä) ja se luo tälle veturimuseolle ihan omanlaisensa tunnelman. Puolikaaren muotoinen vanha tiilitalli on hieno jo sellaisenaan:

z22west15

z23west15

z1west15

z12west15

z13west15

Museossa on näytillä kaksitoista veturia aina nostalgisesta ”lättähatusta” vaikuttavaan ”jumboon” ja pikkuiseen resiinaan, ja lisäksi paljon rautatie-esineistöä vuosien varrelta. On päivän selvää että komeita vetureita katselee mielellään ihan sellaisenaan, mutta minusta niiden viehätys on oikeastaan yksityiskohdissa. Nykyajan virtaviivaiset pendolinot eivät ole mitään verrattuna vanhanajan höyryvetureihin.

Steampunk intoilijalle tämä paikka on suorastaan herkullinen:

z3west15

z6west15

z4west15

z2west15

z5west15

z7west15

z18west15

z16west15_Hanomag

z17west15

z19west15

z20west15

z21west15

z8west15

z11west15

Minua museo koskettaa henkilökohtaisesti siitäkin syystä, että talomme Pätsiniemessä on akaalaisen konduktöörin rakentama. Pätsiniemen alueelle on rakennettu viime vuosisadan alkupuoliskolla paljon rautatieläisten taloja, sillä Toijala oli merkittävä risteysasema Helsingistä ja Turusta saapuville junille, ja työntekijöitä oli paljon. On hienoa tuntea sekä talonsa että kotipaikkakuntansa historiaa, ja rautatiellä on poikkeuksellisen suuri merkitys Toijalalle.

Veturimuseo on auki vain kesäkaudella (31.8. asti), klo 10-16 joka päivä. Joten tässä on vielä kuukauden päivät aikaa tehdä visiittiä jos museon aihepiiri tuntuu kiinnostavalta.