Arvatkaa mitä

Ei sillä että yhtään väsyttäisi yöllisten lukuhetkien jäljiltä (eipä), mutta seuraavaksi lähtee Tyttö joka leikki tulella. Mutta olen aika hyvin kouluttanut itseni kestämään pienimuotoista univajetta tässä viime kuukausien aikana että eipä tunnu enää missään. En ehkä muista minkä niminen aparaatti se on joka puskee sisuksistaan mustaa kuumaa juomaa aamuisin, mutta osaan kuitenkin vielä käyttää sitä joten eihän tässä vielä väsymyksestä oikeastaan voi puhuakaan ;D

q9marras14

Joku kommentoi joskus että minulla on aina kynnet niin viimeisen päälle huoliteltu ja lakat ojennuksessa… yllä olevan kuvan tilanne on lähempänä totuutta. Rouge Noir kesti hyvänä muutaman tunnin ja sitten olikin jo etusormien lakkauksista puolet kadonneet.

q8marras14

Kalevala Korun kamppiskuvien jälkeen jätin Vanamoni hetkeksi sormeen ja se uhkaa jäädä siihen. Sormusharakka alkaa hivuttamaan lisää renkuloita sormiin. Not cool irroitella näitä monta kertaa päivässä, mutta ai että kuinka rakastan sormuksia. Mitä isompia, sen parempi. Haluaisin pitkästä aikaa peukalosormuksen, pitää ehkä mennä penkomaan vanhoja korukätköjä sillä muistaakseni yläasteen aikainen suuri hopeinen luokkasormus on juuri sen kokoinen että se menee peukaloon.

Onko luokkasormusperinne enää nykyään hengissä? Muistan kuinka pitkään ja hartaasti meidänkin luokan sormusta silloin valittiin, ja kuinka moni joutui pettymään kun se oma suosikki ei voittanutkaan äänestystä nyyhkis.

Seuraavaan juttuun

Ruuturouva

Ai että tuo Stieg Larssonin Miehet jotka vihaavat naisia -kirja on mahtava! MIKSI en ole iskenyt tähän näppejäni aikaisemmin, kysyn vaan. Ei tosiaan pitäisi olla niin muotikirjavastainen, sillä yleensä kirjoista kohkataan ihan syystä. Paitsi Gone Girliä en ymmärrä vieläkään, sen lukeminen on edelleen vaiheessa ja etenee yhtä nopeasti kuin täi tervassa.

Rakastan yli kaiken kostonhimoisia henkilöhahmoja kun genrenä on dekkarit, ja Larssonin kirjassa heitä on peräti kaksin kappalein. Lisbeth Salander on juuri sopivan erikoinen, sillä hilkulla että antisosiaalinen sankaritar on vielä jollain tasolla uskottava. Yritän koko ajan pyyhkiä pois mielestäni kannessa olevan näyttelijä Noomi Rapacen kasvoja, sillä haluan muodostaa mielikuvan Salanderin ulkonäöstä itse. Tästä syystä elokuvaa ei koskaan saa katsoa ennen kuin on lukenut kirjan, sillä muuten mielikuvitukselle ei jää tilaa maalata kirjan maisemia ja henkilöitä.

Kirjapohdinnasta vaatteisiin vaikka tällä erää voisinkin hehkuttaa Larssonia vielä muutaman kappaleen verran ja kirja on vasta puolivälissä! Lindexin ruutuhame ja Indiskan neulepaita (saatu) toimivat kyläluudan perusvaatteina kun piipahdin pappalassa. Jonkun pitää kohta kairata tämä laukku irti kädestäni, että malttaisin vaihtaa sen välillä johonkin toiseenkin.

k4marras14

k5marras14

j8marras14

On ollut mahtavaa imeytyä pitkästä aikaa kirjan pauloihin, ei tarvitse kahta kertaa miettiä mitä tekee kun Anni menee yöunille. Sohva selkään ja kirja käteen.

 

Stieg.

Minulla on ollut viime kuukausina pieni tauko lukemisesta. Olen yrittänyt lukea pariakin kirjaa ja muutamassa kepeässä romskussa jopa onnistunut, mutta normaalitahdissa en ole pysynyt. Kun heräilee öisin keskimäärin vartin välein jokaiseen vauvan liikahdukseen ja ynähdykseen, ei keskittymiskyky ole valveilla ollessa ihan sellainen että ymmärtäisi kaiken lukemansa. On tämäkin, ajalla ennen vauvaa nukuin kuin tukki missä vaan metelissä, mutta nyt olen virittäytynyt johonkin kummalliseen unen ja valveen rajatilaan jossa pieninkin rasahdus säpsähdyttää hereille. Likkahan toki nukkuu ihan tyytyväisenä läpi yön, että tasan ei käy unenlahjat meillä :D

Kirppiksellä osui käteen Stieg Larssonin Millennium-trilogia euron kappale, joten nyt oli pakko tarttua. Olen kieltäytynyt katsomasta sarjan pohjalta tehtyjä leffoja, koska kirja pitää aina lukea ensin, mutta en ole halunnut tarttua kirjoihinkaan. En tiedä miksi olen vältellyt Larssonin teoksia, sillä niissä on kaikki ne ainekset jotka minua kiinnostavat. Ruotsalainen dekkari kun harvemmin menee pahasti pieleen. Saatoin haksahtaa kliseiseen ”muotikirja, en lue” -vastarannan kiiskeilyyn. Mutta parempi jälkijunassa kun ei ollenkaan.

c1marras14

Että ei muuta kuin kimppuun vaan. Jos tämä on niin koukuttava kuin sanotaan, älkää ihmetelkö jos minusta ei kuulu mitään.

Kirjatoukan kesä

Olen lukenut tänä kesänä jo vaikka kuinka monta kirjaa. Suurin osa on ollut kotoisin omasta kirjahyllystä, koska en ole jaksanut laahautua kirjastoon (siellä iskee todellinen valinnan vaikeus). Kirppiksiltä olen napsinut euron pokkareita aika vapaalla skaalalla ja laittanut niitä sitten heti kavereille eteenpäin. Adlibrikseltä tilasin Abigail Gibbsin vasta ilmestyneen Autumn Rosen ja lisäksi Kinsellan, joka on taattua viihdyttävää kesähömppää. Edelliset kaksi pokkaria tosin olivat tilauksen sivuseikka, päätilattava oli tuo Pearl Lowen Vintage Craft -kirja. Minulla ja Pearlilla on täsmälleen samanlainen sisustusmaku, joten kirjasta saa varmasti inspistä Pätsiniemen suhteen.

h1heinä14

Todellinen yllätyskirja oli siskolta lainattu Enni Mustosen Lapinvuokko, joka kertoo 40-luvun Lapista. Kaikki tietävät miten siinä sitten lopulta kävi, mutta jollain tavalla oli kiehtovaa lukea aiheesta tavallisen ihmisen (olkoonkin fiktiivinen) näkökulmasta eikä vain historiankirjoista. Yleensä välttelen suomalaisia sotakirjoja ihan viimeiseen asti, siinä missä suorastaan ahmin kaiken mikä liippaa edes läheltä kylmän sodan aikaa euroopassa. En tiedä miksi näin on. Vähän vastaavaa kuin dekkariosasto, en oikein pysty lukemaan suomeen sijoittuvia dekkareita, vaikka dekkarit ylipäänsä uppoavat kuin veitsi voihin. Jorma niminen murhaaja? Ei.

Ommelten välinen aika

Kun pelastin espanjalaisen María Dueñasin Ommelten välinen aika -kirjan Olivian toimituksen kirjahyllystä, en tiennyt opuksesta mitään. Tartuin siihen koska se oli luokkaa tiiliskivi (varsin mieluinen ominaisuus kirjassa, ei lopu heti kesken) ja koska espanjalainen kirjallisuus on minulle täysin tuntematonta. Vaikka olenkin aika kaavoihini kangistunut lukemisen suhteen, joskus iskee seikkailufiilis päälle. Historiaa (faktaa) ja fiktiota sotkevat kirjat ovat yleensä varsin mielenkiintoisia, ja tässä tapauksessa etenkin oli mahtavaa saada paljon lisää tietoa Francon ajan Espanjasta. Olen keskittynyt historiallisissa romaaneissa enimmäkseen kylmän sodan, natsi-Saksan ja brittien koko historian eri vaiheisiin, ja siksikin Ommelten välinen aika oli kiinnostavaa luettavaa, sillä en ole aikaisemmin lukenut yleisisivistäviä historiankirjoja syvällisemmin natsien toimista Espanjassa. Vähän eri näkökulma taasen.

c70maalis14

Tarinan ydin on sinällään kepeähkö; rakkaus, roistot ja omillaan selviytyminen, mutta ympäristö ja tapahtuma-aika luo ihan omanlaisensa tunnelman. On täysin eri asia selviytyä omillaan nykyaikana, kuin paeta sisällissotaa Marokkoon. Etenkin jos on nuori ja varsin sinisilmäinen nainen.

Kirjan päähenkilö Sira oli minulle melkein puoleen kirjaan asti varsin kaukainen hahmo. Johtuen ehkä siitä, että pidin nuorta naista (anteeksi vain) aika pölvästinä. En pysty samaistumaan niihin naisiin, joilta puuttuu kaikki maalaisjärki omassa toiminnassaan, mutta toisaalta eipä minun tarvitsekaan. On ihan raikasta lukea myös sellaista kirjaa, missä päähenkilö tekee täysin eri valinnat kuin mitä itse luontaisesti tekisi.

Sira on henkilönä varsin perinteinen (kliseinen) lukuromaanin sankaritar, lähtöisin vaatimattomista oloista mutta päätyy lopulta pyörittämään omaa muotisalonkiaan seurapiirien ytimeen, keskelle huimaa vakoilutarinaa ja arkaluontoista politikointia. Ihastuttavaa Siran tarinassa on erityisesti se, että aluksi häntä pitää varsin typeränä, mutta ilmapäisyys karisee sivujen myötä siihen pisteeseen, että jopa minä aloin vihdoin pitää hänestä.

Koska olen sitä mieltä, että teistä jokaisen pitäisi tämä kirja lukea, en uskalla tehdä  juonipaljastuksia juuri enempää. Historiafriikeille kirja tarjoaa varmasti paljon mielenkiintoista luettavaa, siinä missä taas mielummin nuoren naisen elämänkoulusta lukevalle 1900-luvun alkupuoli puolestaan luo vain kiinnostavat raamit. Suosittelen lämmöllä.

Ps. Tällä hetkellä yöpöydällä on Dan Brownin Inferno, jota olen ehtinyt jo vähän aloitella.