Olette kyselleet kesän kirjakattaustani, joten ajattelin laittaa listaan viime aikojen romskut. Olen lähes kaikkiruokainen kirjojeni suhteen, tartun ennakkoluulottomasti melkein mihin tahansa opukseen. Suosikkigenreni on kuitenkin dekkarit, kuten joku saattaa ehkä muistaakin. Pidän erityisesti arkisista dekkareista, joiden tapahtumat voisivat olla ihan oikeasti mahdollisia, eli en kaipaa kirjoihini mitään överiactionia tai liian sliipattua päähenkilöä. Ehkä juuri tästä syystä Henning Mankell on yksi lempikirjailijoitani, hänen kirjoissaan päähenkilö on aina jotenkin todellisen oloinen, ja tapahtumat samaan aikaan sekä karmaisevia että mielenkiintoisia. Mankellin jälkeen olo on aina sellainen, että ketähän meidän naapurissa oikeasti mahtaa asua… hymyilevä mummeli, vai sarjamurhaaja :D
Mutta tässä listausta, napsikaa siitä luettavaksi mielenkiintoisimmat.
Johanne Hildebrandt – Valhallan tarinoita. Kirjasarjaan kuuluu kolme romaania, Freija, Idun ja Saaga. Olen lukenut nämä kirjat ennenkin, nyt luin uudestaan. On kirjoja jotka lukee vain kerran ja sen jälkeen onnellisesti unohtaa, ja sitten on ne kirjat, jotka on pakko lukea uudelleen. Monta kertaa. Muinaisskandinaavinen mytologia noitineen kaikkineen on yksinkertaisesti täydellistä pakoa arjesta, sanomattakin selvää että Valhalla kuuluu jälkimmäiseen luokkaan. Tämän kirjasarjan suositteli minulle aikoinaan joku teistä lukijoista, kiitos siitä.
Dekkareiden lisäksi rakastan elämänkertoja. Augusten Burroughs on yksi nerokkaimpia kirjoittajia mitä olen koskaan lukenut, hänet lievästi sanottuna erikoinen elämänsä värittyy kirjoihin mustalla huumorilla, ja mies on mielestäni vaatimattomasti kaikkien elämänkertakirjoittajien kruunaamaton kruunu. Nyt luin kolmannen kirjan, Maagista ajattelua, eikä kirjoittajan tyyli ole väljähtänyt pätkääkään. (Aikaisemmat teokset: Juoksee saksien kanssa ja Kuivilla).
Elizabeth Gilbert – Eat, Pray, Love. Kaikkien paljon hehkuttama tarina itsensä löytämisestä ja oravanpyörästä pois hyppäämisestä ei jostain syystä kolahtanut minuun. Kirja oli toki viihdyttävä, mutta siitä jäi fiilis, kuin olisi juonut haaleaa vadelmamehua. Jostain syystä kirjan päähenkilö Elizabeth ei saanut minun sympatioitani puolelleen, vaan pidin tyyppiä jopa hieman aikaansaamattomana. Siis siitä huolimatta, että nainen nykäisi itsensä irti uraputkesta ja lähti yksin maailmalle. Ihan ok lukupaketti lentokoneeseen.
Immodesty Blaize – kaksi kirjaa, Ambition ja Tease. Burleskitähtösen kirjoittamat romskut kertovat tietysti showmaailmasta, kurveista, romansseista ja juonittelusta. Nämä kirjat ovat täydellistä rantatuolilukemista silloin, kun kaipaa vähän glamouria ja timantteja arjen keskelle. Anna tiskivuoren olla, ja sukella mielummin Las Vegasin showmaailmaan, tiskata ehtii huomennakin.
Henning Mankell – Likainen enkeli. Herra Mankell kertoo kirjassaan löyhästi todelliseen henkilöön perustuvan tarinan Hanna Lundmarkista, 1900-luvun alun ruotsalaisnaisesta, joka toimi bordellin madamena Mosambikissa. Vaikka olenkin sitä mieltä, että Mankell on parhaimmillaan dekkaristina, Likainen enkeli oli kokemus. Ihmiskauppa, alkuperäisväestön sorto ja pelko ovat vahvasti edustettuina, kirja antaa totta vie pureskeltavaa pitkäksi aikaa.
Henning Mankell – Askeleen jäljessä. Tämä Wallander on yksi hiuksia nostattavimmista dekkareista, mitä olen ikinä lukenut. Siinä on kaikki pelottavasti vinossa, noin niinkuin ihmiselämän kannalta. Psykopaattisen murhaajan visiot ovat niin puistattavia, mutta kuitenkin periaatteessa täysin mahdollisia, että kirja pitää otteessaan hypnoottisesti alusta loppuun. Luojan kiitos en lukenut tätä kirjaa keskellä pimeintä syksyä. En varmasti olisi uskaltanut liikkua ulkona. Jos poliisi Kurt Wallander ei muuten kiinnosta, lue edes tämä kirja.
Sophie Kinsella – I`ve got your number. Perus Kinsellaa, eli viihdyttävää ja helppoa luettavaa. Tyttöromaanien kuningatar ei petä tälläkään romskullaan, romanssia, huumoria ja kepeyttä on vaikea vastustaa.
Jane Green – Kirjaflirttiä. Lentokoneluettavaa, eli jatkaa tyttöromaanien sarjaa. Kirjassa pureudutaan päähenkilö Cathyn ystäväpiiriin, potentiaaliseen romanssiin ja kirjakaupan perustamiseen. Perusviihdettä, mutta ei juuri tarjoa mitään uutta.
Jennifer Weiner – Tietyt tytöt. Luin Weinerin edellisen kirjan Hyvä sängyssä joskus aikapäiviä sitten, ja Tietyt tytöt on jatkoa XL-kokoisen Cannien tarinalle. Kirjaan on sotkettu tylsäksi keski-ikäiseksi muuttuneen Cannien teini-ikäinen tytär, joka saa selville että ”äiti on kirjoittanut nolon seksikirjan joskus nuorena”. Jos totta puhutaan, niin Hyvä sängyssä -kirja oli raikas ja hauska, Tietyt tytöt ei. Tietyt tytöt oli blaah. (Eikö ollut mahtava arvio :D oikeasti, tästä kirjasta ei jäänyt mitään muuta mieleen kuin blaah).
Tuomas Lius – Härkäjuoksu. No sitten välillä kotimaista. Liuksen dekkarisekoilu on uskomattoman hauska, meillä on selvästi herran kanssa yhtä huono huumorintaju. En ole pitkään aikaan hekotellut niin paljon kuin tämän kirjan kanssa. Takakannen perusteella luulin tarttuvani vakavamieliseen dekkariin, mutta sainkin tiukan toimintakirjan höystettynä 90-luvun Die Hard -sanailulla. Loistavaa, tätä lisää! Marko Pippurinen on ykkönen.
Rudolf Höss – Auschwitzin komendantti. Kaverilta lainattu muistelmakirja Auschwitzista on pysäyttävä. Hössin kylmänviileä kerronta juutalaisten joukkoteloitusleiriltä on niin hirveä, että sitä on vaikea uskoa todeksi. Sitä se kuitenkin on. En suosittele herkille.
John Irving – Ystäväni Owen Meany. Haluaisin rakastaa tätä kirjaa erikoisesta Owen Meanysta, mutta jostain syystä lukeminen on ollut tuskallisen hidasta. Kirja kertoo kahden nuoren pojan ystävyydestä, joista toinen kuvittelee olevansa Jumalan välikappale, ja toinen on täysin tavallinen. Joskin hänellä on erikoislaatuinen ystävä, joka aiheuttaa (vahingossa) hänen äitinsä kuoleman. Irvingin kirja on omituinen, kiehtova ja samalla jollain tavalla rasittavaa luettavaa. Tätä on vaikea selittää, mutta vuorotellen rakastin ja vihasin kerrontatapaa. Lukeaa itse.
J.R. Ward – Lover Reborn. Black Dagger Brotherhood -vampyyrikirjasarjan uusin romsku. BDB-kirjat ovat parempaa aivot narikkaan viihdettä kuin chick lit, takaan sen. Toimintaa, vampyyreja, sydäntäraastavaa romanssia, kannesta puuttuu enää Fabio :D
J.R. Ward – Covet. The Fallen Angels -sarjan ensimmäinen teos, pitkälti sama meno kuin BDB-kirjoissa, mutta pääosassa enkelit ja 7 kuolemansyntiä. Joko tätä superhömppää rakastaa, tai sitten halveksuu sydämensä pohjasta.
Tällä hetkellä luen: Kathryn Stockett – Piiat. 1960-luvun Mississippi, jossa mustat ovat piikoja, valkoiset herroja. Rotuerottelu, yhteiskunta ja ilmassa oleva muutoksen tuntu. Mutta kuten sanottu, tämä vielä kesken.
—
Listasta puuttuu muutamia kirjoja, mutta en saa enää kiinni nimistä, koska olen jättänyt ne ulkomaanreissuilla hotellien kirjatoreille (luen paljon englanniksi). On ihanaa, että joissain hotelleissa vieraat voivat tehdä kirjavaihtareita, eli ottaa romskun hyllystä mukaansa ja jättää jo luetun kirjan seuraavalle lukijalle :)
