Minä inhoan vaaleanliilaa. Inhoan! Se saa ihoni näyttämään vihreältä ja sairaalta, enkä yllättäen tästä syystä käytä liilaa missään. Kunnes. Vuosi sitten sain hailakanliilan kynsilakan Avonilta, ja irvistellen sudin sitä kynsiini että no kokeillaan nyt. Järkytyksekseni ihastuin väriin kynsissä ihan mielettömän paljon, ja aloin välittömästi parittamaan sitä oranssien vaatteideni kanssa. Perfect match. Ja siitä se sitten lähti, kirjaimellisesti pikkusormesta. (Minulla on tälläkin hetkellä liilaa kynsissä.)
Syksyllä sain päähäni että kyllä, nyt aika on vihdoin kypsä jollekin muulle liilalle asialle elämässäni, ja tan-tan-taa, Minna Parikan liilat Raquelit tulivat roimaan alennukseen. Omaa kokoakin oli ihme kyllä jäljellä, joten klikklik ja kevättä odottamaan. Ja nyt se kevät sitten tuli. Työasussa mukana Katri Niskasen Shine Top ja pallohamonen on kirppislöytö. Tässä on käsillä yksi lempijuttujani pukeutumisen suhteen, yhdistää kahden euron kirppisjuttuja kalliimpaan designiin.
Että takinkääntäjä iski taas. Oikeasti, minulla on hihassa enää yksi pukeutumiseen liittyvä no-no mitä en todellakaan suostu käyttämään ikinä, ja tarkoitan sitä. Pyöräilyhousut, muuten kuin urheillessa. Se on kevyesti kaikkein typerin muotihörhöily ikinä. Sanoo hän, joka on käyttänyt joskus kiksukarvapunttisia farkkuja :,D en usko että pystytte vetämään paremmaksi?
