Nonih, johan alkaa likka näyttää siltä kuin olisi istunut koivussa kolme viikkoa putkeen, allergiset oireet iskivät päälle oikein kunnolla. Asiaahan toki auttoi se että pyöriskelin pihassa puiden ja kukkaraisten keskellä… Kestäisin kaiken muun, paitsi tämän silmien vuotamisen, se on todella ahdistavaa. Näytän krapulakeijulta vaikka en ole viinilasiin koskenutkaan! Tosin ehkä olisi syytä, kun miettii miten itku silmässä ja tunnekuohujen vallassa olen siivonnut vaatekaappiani muotikirppistä varten, viini voisi tehdä minusta välinpitämättömämmän mekkojeni suhteen? Tai sitten ei, voi olla että alkaisin laulamaan karaokea ja tanssittamaan mekkoparkojani aamuun asti. Luopumisen tuska on kohdallani aina suuri, mutta onneksi järki ottaa pääsääntöisesti vallan pahimmastakin hamsterista. Jos jotain kenkiä ei ole käyttänyt kolmeen vuoteen, etiäpäin sano N(ell)iina vaatehuoneessa.
Nämä kengät eivät kuitenkaan lähde sunnuntaina eteenpäin, vannon niille ikuista rakkautta.
Sininen briteistä tuotu mekkonikin jää vielä minun käyttööni, joskin tämän kaunokainen oli hetken aikaa jäähyllä, aiheutettuaan minulle noloja tilanteita keskellä Kalliota. Kevythelmainen kellomekko nimittäin päätti nousta kahden metrin välein pystysuoraan ylöspäin tuulenpuuskien mukana, mikä oli toki kauheen ihanaa. Not. Luojan kiitos minulla oli alla alushame, olisin kuollut häpeään muuten. Joskin se alushame oli todella alushamemainen, mutta silti parempi kuin ei alushametta. En tajua miten te kellohelmanaiset pärjäätte Helsingissä, siellä tuntuu tuulevan aina ihan kamalasti ja helmat sitten tosiaankin pullistelevat :D
Tämä kesän tuleminen on aivan ihmeellistä, olen niin fiiliksissä kaikista korkkareistani että ansaitsen kohta jonkun true sekopään maineen puputtaessani jatkuvasti silmät kirkkaina kuinka korkkarit sitä korkkarit tätä :D ai niin, se juna meni jo. Mutta ne pienet ilot, niiden avulla voitetaan turvonneet silmät angsti!
