Parin viikon takaisella Tallinnan reissulla katselin ihmeissäni kauneushoitolan pukkarissa, kun meikkinero Saara suti poskiinsa huulipunaa. Siihen vaan reilut viivat molempiin poskiin, levitys sormilla ja tadah, perfect hehku kasvoja kehystämään. Kysymys kuuluu, että miten ihmeessä tälläistä ei ole tullut itse ajatelleeksi, etenkin kun käytän tosi mielelläni poskipunastickia, joka on vähän kuin paksu huulipuna. Mitä vähemmän tuotteita meikkipussissa, sen helpompi elämä. Ja nyt kun olen hurahtanut pinkkeihin puniin, ne vasta näyttävätkin raikkaalta poskissa!

Se on yleensä niin, että nämä yksinkertaisimmat vinkit ovat niitä kaikkein parhaimpia. Kiitos Saaralle tästä!

Sadan vuoden täydellisen lumikuningatarkynsilakan etsinnät ovat päätöksessä. Aivan käsittämättömän upea sävy löytyi halpislakka KoneHelsingiltä, alelaarista Vapaa Valinnasta. Hienojakoinen kynsilakka hohtaa viileän platinan ja hopean väreissä, ja valossa kääntelemällä loistaa kaikissa sateenkaaren väreissä.

Tummensin kuvaa aavistuksen, että tuo hileisyys näkyi paremmin, lakka on hieman vaaleampi luonnossa.

Pullon perusteella en vielä osannut arvata että kyseessä on näin kaunis sävy, totuus paljastui vasta kynnelle levittäessä.

Käväisin vapiksessa hakemassa täydennystä siivouskaappiin (miksi kaikki aina loppuvat tasan samaan aikaan, pölyrätit, putsausaineet, mäntysuopa, kaikki!) ja samalla huomasin suosikkini KoneHelsingin kynsilakat tarjouksessa 3kpl 5euroa. Kiitos ja koriin siivousrättien seuraksi.

Kuparinvärinen kynsilakka!!!! !!!!

Ja silti lakkasin sinisellä ensin, koska sininen sopi paremmin derbytrikoisiini. Eikun… se sointuu kauniisti mustelmiini, tietenkin.

Jostain mystisestä syystä nämä halpislakat pysyvät kynsissä 1000 kertaa paremmin kuin Chanelit ja kumppanit. Mistä se johtuu?! Ehkä näissä on jotain ydinjätettä mukana reseptissä, mene ja tiedä.

Kun herää siihen että mies mutisee jotain sakeasta lumisateesta, tekee mieli kaivautua entistä syvemmälle peiton alle. Onneksi kuitenkin edes tuo toinen puoliskoni on (välillä jopa ärsyttävän) reipas, ja pinkaisee aina ensimmäisenä keittämään kahvia, koska kahvintuoksu on se juttu jonka avulla minäkin kykenen raahautumaan sängystä. En tajua mistä tämä aamu-unisuus oikein johtuu, vielä pari vuotta sitten nousin tikkana kuudelta ylös ja paheksuin torkuttajia. Nyt kuulun itse tähän torkuttajien pahimpaan ykkösluokkaan!

Aamukahvi ja kirkas kynsilakkaus, siinä ne aseet maanantaihin.

Lumenen vihreä lakka saatu blogin kautta, kirkkaanpinkki lakka KoneHelsinki (Vapaa Valinnasta löydetty). Jaksan vieläkin äimistellä tätä KoneHelsinki asiaa :D

Ärtsy väriyhdistelmä tekee välillä gutaa, se on vähintään yhtä brutaali kuin tämän aamuinen herätykseni.

Kuulutteko te aamuisin torkuttajiin vai Risto Reippaisiin? Miten tästä torkuttamisesta pääsee eroon?! Ja kukaan ei sitten näsäviisastele että lopettamalla, en kestä maanantaiaamuisin huumoria.