Aihe: Huumori
Seuraavaan juttuun
Seuraavaan juttuun
Must have!
En juuri harrasta pakko saada -listoja, koska mitään ei sinällään ole pakko saada. Mutta mutta… tämä Kiplingin hammastahnanvärinen reppu pörrögorillalla varustettuna alkaa olla jopa minulle aika lailla must have -luokaa. Voiko noin söpöä ollakaan!
Tui tui vihreä pörrögorilla <3
Taidan maalata kesään mennessä mummofillarini tuollaisella kirkkaalla mintunvihreällä, nyt tuli aika akuutti tarve tarttua maalipurkkiin. Mikä täydellinen väri.
Postaus tiivistetysti: uuuu mikä ihana reppu —> hmmm taidanpa maalata fillarini! Täysin loogista.
Seuraavaan juttuun
Ysäri / millennium / tyylikästä / not
Katsoin hetki sitten Netflixistä leffan, joka sijoittui johonkin millenniumin vaihteen paikkeille. Tyyli oli ysärin ja 2000-luvun alun sekoitusta, ja alusta loppuun asti huutonauroin leffan stailaukselle. Eniten siksi, että lähes jokainen asu olisi voinut olla suoraan minun silloisesta garderobistani. Oi niitä aikoja……..! Poimin teille tähän postaukseen kaikki ihan erityiset helmet, jotka olivat silloin in.
Kukat hiuksissa. Minulla oli aina joku kukka tai perhonen kampauksessa, irroittelin päivänkakkaroita silkkikukka-asetelmista ja tuunailin omia väkerryksiä. Muistan erityisesti nuo päivänkakkarat, joita kiinnittelin pinneillä sinne tänne. Näköjään myös Drew Barrymore oli kakkarafani.
Aurinkolasit keltaisilla linsseillä. Erityisesti baarissa ja tamppausbileissä. Minä taisin käyttää pleksejä enimmäkseen otsalla ns. hiuspannan korvikkeena (tosi kuumaa uuh!) ja ystäväni asetti ne nenälleen. Terkut Heidille.
Värikkäät minikokoiset nahkatakit. Olo hengittämättömässä tiukassa keinonahkatakissa oli aika jännä, mutta mitä sitä ei kärsisi tyylin vuoksi. Tämän kruunaa oikeastaan se, että oma takkini oli ah niin kovin hempeä vaaleanliila, joka korosti ”tosi upeesti” peroksidiblondia tukkaani. Myös sellaiset tekonahkarotsit olivat pop, missä oli mukana esimerkiksi valkoiset kaistaleet hihoissa. Jos jollekin vanhalle tyylilleni nauran eniten vedet silmissä, se on tämä. Tasapisteisiin pääsee ehkä korkeintaan kiksukarvafarkut. On kuulkaa parempi kun ette edes tiedä miltä nuo edelliset näyttävät, tai joudutte toteamaan että maailmassa on virhe.
Christina Aguilera -raidat. Been there, done that. Sekä punaiset että mustat. Toki edelleen sen puhtaan valkoiseksi blondatun hiuksen seassa. Näiden kahden seuraavan kuvan hiukset ja vaatteet olisivat voineet olla suoraan meikän vaatekaapista :D
Tiskirätin kokoiset biletopit, jotka solmittiin pelkillä naruilla selkään. Ja tämä siis ihan yleisenä trendinä. Jos nykyään naisilla on toppeja mekkoina, niin tuolloin käytettiin pikkuruisia koko selän paljastavia yläosia ja niiden parina housuja. Koska olin jo silloin sitä mieltä että parempi överit kuin vajarit, housut ja toppi saattoivat olla myös jotain kiiltävää PVC:tä. True story.
Tämän tyylin esikuvina toimivat erityisesti Shakira, Britney Spears, Anastacia ja edelleen se Aguilera.
Kuva. Kuva. Kuva. Kuva. Kuva. Kuva. Kuva. Kuva. Kuva. Kuva. Kuva. Kuva. Kuva. Kuva.
Mohlokengät. Ei ihan spaissaripohjia, sillä möhkälemäiset mohlokengät olivat vähän muotoillumpia. Tasapohjaiset spaissarikengät olivat tuolloin suosiossa ala-asteelaisilla, mutta baarikansalla oli ihan omat möhköt jotka olivat koron kohdalta korkeammat kuin päkiästä ja korossa oli usein jotain kohokuviointia. Miehillä (!!) Buffalot, naisilla TP:t eli Ten Pointsit.
Uskallan melkein väittää, että ei ole mitään, mitä en olisi ulkonäön suhteen kokeillut, räppihousuista goottihameisiin. Olen aina ollut sitä mieltä, rohkeasti vaan hullujakin ideoita toteuttamaan, ei se ole niin vakavaa. Ei todellakaan, kun miettii meikän pukeutumishistoriaa hahhah… ai luoja.
No sitten musiikki. Antaa biisien puhua puolestaan.
Mites muut 80-luvun alun lapset, heräsikö muistoja ;)
Seuraavaan juttuun
On taas se aika vuodesta…
…että postilaatikosta tupsahtaa kevätkuvastot! Blogiani pidempään lukeneet varmasti muistavat tämän pikku harrastukseni ympyröidä kevätkuvastoista kaikki unelmavaatteet, vailla mitään budjettirajoituksia. Tämä on jäänne teiniajoilta, kun asuin vielä Viialassa missä ei ollut yhtäkään vaatekauppaa. Silloin taviksilla ei ollut myöskään nettiä (vanha, minäkö), että olisi voinut edes jossain ihmetellä uusimpia muotisuuntauksia (katumuotitarjonta Viialassa oli raitaverkkarit ja pilotti). Vaateintoilijan oli pakko repiä huvinsa muotilehdistä ja kuvastoista. Ja vaikka kuvastot sinällään ovat menettäneet nykyaikana merkityksensä, jatkan silti ympyröintiharrastustani koska se on yksinkertaisesti hauskaa.
Henkan kuvasto lupaa kevääseen ilokseni mintunvihreää…
…ja kauhukseni leopardikuosia päästä varpaisiin. Juttuhan on niin, että minä olen leopardikuosinarkkari. Mutta välttääkseni näyttämästä Peggy Bundylta, pitäydyn ihan pikkupikkuleojutuissa vaan. Tarvitsen tulevana keväänä kaiken tahdonvoimani että EN haksahda tähän päästä varpaisiin kissanaisena -muotiin, koska jos annan pikkusormen… minusta ei suinkaan tule punaista mummoa vaan leopardimummo. Ymmärrätte varmaan, että joudutte tässä kevään aikana vakuuttamaan minulle useaan otteeseen kuinka jäätävältä näyttää nainen joka on pukeutunut leokuosiin nilkoista kaulaan saakka… Help!
Eräs lukija kuittasi minulle hetki sitten pilke silmäkulmassa kuinka tyylini on muuten kiva, ainoastaan leokuosirakkauteni tekee minusta semisti epäilyttävän. Olen täysin samaa mieltä :D
Ps. tunnustan, minulla on kotikäytössä leokuosinen mekko, jolla aion muodikkuuden varjolla livahtaa tänä keväänä myös ulos. Ha!
Seuraavaan juttuun
MatkijaNiinan faktapostaus
Luvassa häpeilemätöntä blogimatkintaa. Koska Habitus on yksi kestosuosikkiblogejani, ja koska ”Apulaisseriffi” on salakissarakkauteni (sori Nöpö, multa riittää virtuaalirakkautta muillekin kissoille). Pitäähän Nöpöstin nyt saada vastaava valokeila kun kerran Kaverikin. Ja koska olen crazy cat lady ja kuvittelen että kaikkia ilman muuta kinostaa eräs harmaa puuhkan korvike.
Nimi: Nöpö
Lempinimet: Nöbsteri, Nöpösti, Prkleen katti, Karvahanuri, Puuhka ja Nyt pois mun treenivaatteista!!
Väritys: harmaa
Ikä: kohta 9v.
Luonne: omapäinen omalaatuinen osallistuja. Kissa on siellä missä ihminenkin, älä edes luule pääseväsi vessaan yksin tai nukkuvasi ilman hurrr-rrrr-purrrr-rrr ääntä pääsi vieressä. Juttelee paljon ja koko ajan. Mikään kissa ei pidä niin paljon ääntä kuin Nöbsteri. Viilinarkkari. Kissa, jonka naamasta näkee mitä mieltä se on.
Lempiruoka: RC:n diabetes -nappulat, ainoa mille ei ole allerginen.
Horoskooppi: käytöksestä päätellen leijona…
Motto: Kinosti. (Toimii tilanteissa kuten: pois sieltä vaatehuoneesta! Nenä pois mun jogurtista! Älä änge sinne vaatekaappiin nyt! Hus siitä kankaan päältä! Ja niin edelleen.)
Paras asia maailmassa: avautuvan tonnikalapurkin ääni.
Pentuaika: kun olin tehnyt päätöksen että nyt kissa hankitaan, etsin Apulasta maatiaskatteja ja soitin randomilla laitilalaiseen paikkaan. Pentueesta oli jäljellä yksi katti mitä kukaan ei ollut huolinut, joten siitä tuli sitten minun kissani. Nöpöstillä oli rähmivät silmät ja se oli muutenkin kovin heiveröinen, eli hoivaviettini heräsi oikein kunnolla sen reppanan kanssa. Kissan ensimmäiset kuukaudet vietettiin pitkälti eläinlääkärin vastaanotolla epäillen milloin sydänvikaa, milloin virustartuntoja, ja _kaikki_ rahani menivät kissaan. Helpommallakin varmaan olisin lemmikin hankinnassa päässyt, mutta hetkeäkään en kadu, money well spent.
Aikuisuus: arvon kuningattaren tapoihin ei kuulu leikkiminen itsekseen, narun päässä pitää olla ihminen. Poikkeuksena kissatuubi. Katti osallistuu aina ja ihan kaikkeen, se ei viihdy yksin yhtään. Mutta ainoastaan ihmisseura kelpaa, muita eläimiä se vihaa sydänjuuriaan myöten.
Fyysinen erikoispiirre: Nöpö on kömpelöin kissa mitä olen ikinä tavannut, se on mm. venäyttänyt selkänsä sairaalakuntoon hypätessään METRIN korkeudesta alas (byebye kiipeilyteline…). Vietin tuolloin viikon kotona kantaen kissaa ruokakupin, sängyn ja hiekkalaatikon väliä, koska se ei pystynyt itse liikkumaan. True story. Ja se lyö nenänsä vähintään kerran päivässä lasiin, kun ottaa vahingossa harha-askeleita ikkunalaudalla. Tästä syystä kissa ei kiipeile asunnossa juuri mihinkään, se viihtyy maantasalla. Ainoa poikkeus on ikkunalauta, mihin pääsee kiipeämään nojatuolin kautta porrastaen.
Luonteen erikoisuuksia: mikä kissa murisee eteisessä postinkantajalle? Nöpö. Kuka rapsuttaa itse itseään. Nöpö. Sillä on tapana kihnuttaa naamaansa sekopäisesti kehräten lehdenkulmaan, lamppuun, tuolinjalkaan…
Muuta: kissatuubi.
Seuraavaan juttuun