Raitoja sano Gaultier

Minulla ja Jean Paul Gaultierilla on jotain yhteistä, nimittäin läpi elämän kestävä ihastus raitoihin. Tulevana keskiviikkona 8. lokakuuta tulee myyntiin Gaultierin Lindexille suunnittelema mallisto, jonka myynnistä 10% menee Syöpäsäätiölle Roosa Nauha -rahastoon. Gaultierin ja Lindexin yhteistyömallistosta löytyy veikeitä vaatteita ja asusteita naisille ja lapsille. Mielestäni mallistossa on paljon vaikutteita vuosituhannen vaihteesta, tai ainakin heti kun näin hopeanväriset rotsit, vetoketjuhameet ja solkivyöt, matkustin välittömästi millenniumin tienoille. Näiden lisäksi mukana on Gaultierille tyypillistä raitaa (tietenkin) ja tatskakuosia.

Ilokseni sain PR-toimistolta männä viikolla muutaman kuvauksissa käytetyn JPG-malliston mallikappaleen; lyhyen siniraitaisen takin ja mustan suuren lääkärinlaukun. Tämä laukku tulee olemaan vakava uhka Marc Jacobsin arkilaukulleni, sinne mahtuu koko maailma. Vanhat lääkärinlaukut ovat ylipäänsä ihania, mutta en ole kertaakaan törmännyt kirppiksellä sellaiseen. Työkaverillani on ehta vanha ajan patinoima lääkärinlaukku, ja olen siitä kirvelevän kade :D

a18loka14

a15loka14

a17loka14

a16loka14

Kaikki yhdistävät Gaultierin yleensä ensimmäisenä Madonnaan ja tötterötissikorsettiin, mutta minulla ensimmäinen mielikuva Gaultierista tulee aina ja ikuisesti olemaan kaikki ikäiseni miehet vuoden 2000 huiskeilla. Vannon, että siihen aikaan 99 prosentilla miehistä oli käytössä Gaultierin Le Male -tuoksu (vihertävä raidallinen miehen torso). En liioittele yhtään. Sillä jäljelle jäävällä yhdellä prosentilla oli puolestaan joku Bossin tuoksu.

Seuraavaan juttuun

Takki jonka tekemiseen kuluu 7 viikkoa

Olipa kerran synkkä ja myrskyinen iltapäivä, kun pakkasin itseni autoon ja ajelin Hämeenlinnan taakse kylästelemään Anna-Marian luokse. Ansku oli kutsunut paikalle myös kaimansa Anna-Marian ja (t)ekoturkkeja valmistavan Helin, jolla oli mukanaan rekillinen pörröisiä töitään.

Heli tekee aivan uskomattoman hienoja takkeja ja asusteita jo viikinkien aikoina tunnetulla perinteisellä ryijytekniikalla, materiaalina lämmin 100% villalanka. Suomessa tällä erää vasta vuoden asunut paluumuuttaja Heli on ehtinyt voittaa takillaan jo Golden A’Design Awardin (2014), joka on kuin suunnittelijoiden Oscar-palkinto. Eikä suotta, minun piti pari kertaa hieraista silmiäni näiden vaatteiden edessä, aivan käsittämättömän näyttävää jälkeä.

z28syys14 fash_test6z29syys14 fash_tes6z30syys14 coat_test6Nyysin yllä olevat kuvat Helin sivuilta, koska oma pokkarini ei ihan laittanut parastaan hämyisässä valossa.

z27syys14

z24syys14

Päästiin tietty kokeilemaan pörrövaatteita ja väitän että meistä jokainen oli kuin lapsi karkkikaupassa. Anna-Maria näytti upealta perhoskeepissä ja mustassa haalarissa:

z26syys14

Minä sovitin mustaa pörröistä takkia jossa olo oli kuin olisi käärinyt itsensä nallekarhuun, sen verran muhkea ja painava vaate oli. Epäilemättä takki päällä ei tarvitse juuri huolehtia Suomen talvesta, kyllä tarkenee. Iskin silmäni välittömästi myös alla näkyvään kääntöhattuun ja ostin sen pois samantien vaikka kyseessä ei myyntitilaisuus ollutkaan. Nyt ratkesi arkakorvaisen talvihattuongelmat kerrasta eikä varmasti tule samanlaista vastaan.

z32syys14Päästiin leidien kanssa kokeilemaan ryijyn tekemistäkin ja sehän oli periaatteessa helppoa kuin heinänteko. Heli kertoi että on julkaissut aikoinaan Suuressa Käsityölehdessä ohjeet takkiin, mutta ei ole kuulemma nähnyt kenelläkään ohjeiden mukaan tehtyä takkia. Villi veikkaus että syynä on se, että kokeneellakin tekijällä kuluu takin tekemiseen noin 7 viikkoa, että ei ihan pikku projekti. En silti voi olla miettimättä että pitäisikö alkaa nypertämään talven pimeinä iltoina ryijyä, eihän sillä sikäli väliä vaikka tekemiseen kuluisi 10 talvea.

z31syys14

Lämmin Audrey-talvihattuni on fiilikseltään vintage juuri sopivalla tavalla, että se käy villakangastakkeihini kuin nenä päähän. Korvaläpät ovat niin tiiviit, että ei vahingossakaan mene tuuli läpi. Lakin voi kääntää myös musta puoli ylöspäin, jolloin korvaläpät sidotaan karvalakkityyliin ylöspäin. Pitää jossain vaiheessa ottaa kuvat niinkin.

y3syys14

 

Pilkkuja pilkuilla ja poutapilviä

Tällä viikolla joudun olemaan poikkeuksellisen paljon liikenteessä, kun järkkäillään tyttösen nimiäisjuhlia viikonlopulle ja pitää ostaa tarjoilut, leivontakamat ja koristeet. Luonnollisesti käytän jokaisen tilaisuuden hyväkseni pukeutumismielessä :D tällä kertaa nappasin ylleni H&M:n sifonkihameen, Sandin pussy bow -paidan ja Minna Parikan Maxinen. Tuo Sandin paita on 100% silkkiä ja löysin sen aikoinaan kirppikseltä kahdella (vai hetkinen, neljällä?) eurolla. No joka tapauksessa ihan pikkuhiluilla. Kutsuisin tätä melkoiseksi löydöksi.

l5syys14

l1syys14

l2syys14

l3syys14

Maxine on maailman paras laukku ostoksilla, sillä sinne mahtuu ihan älytön määrä tavaraa eikä tarvitse kerätä eri kauppojen pikkupusseja tai kantaa erillistä ostoskassia käsilaukun lisäksi. Eikä varsinaisesti haittaa että se on kaunis kuin mikä. Ainoa vika tässä kyseisessä vaaleassa Maxinessa on sen arka väri, olen ihan varma että sotken sen vielä joskus johonkin mönjään joka ei lähde nahkapinnasta irti. En ole ihan varma onko minunlaiseni sählän syytä omistaa aran värisiä asusteita.

Napaneule näkyy naapuriin

Kun ostin tämän neuleen, mietin ensin että onko lyhythihaisessa napaneuleessa minkään sortin järkeä, mutta se on osoittautunut erittäin käteväksi. Kun ulkona on niin viileää että teepparilla ei tarkene, mutta takkikin on liikaa, tämä H&M:n neule on täydellinen. Lisäksi voisin vaikkapa irroittaa siitä ajatuksesta että neule on aina tarkoitettu talvikeleille lämmikkeeksi, koska eihän se nyt niin mene. Keksin täällä pyörää uudelleen parhaillaan :D

f28syys14

f11syys14

Se voi olla että kiharat ovat nyt tekemässä ikävä kyllä paluuta meikäläisen lookkiin, sillä muutoksen suunta hiuksissa alkaa olla ilmeinen. Kaikki alkoi esiin nousevista pikkukarvoista, joita seurasi hiusten taipuminen pikku hiljaa otsiksen reunoilta enemmän ja enemmän ja nyt paluun teki myös rasvoittuvuus. Raskausaikana tukkani ei rasvoittunut sitten millään, mutta nyt on taas pakko alkaa pesemään tukkaa melkein päivittäin. No, oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti. Tässä välivaiheessa tukka tosin on pakko joko kihartaa tai suoristaa, että se näyttää edes jotenkin järkevältä joten katsotaan kumpaa tulee tehtyä enemmän.

f9syys14

f8syys14

Päätin että alan hyödyntämään kauniita käsilaukkujani enemmän, etten koko ajan jumita Jacobsissa (vaikka se onkin maailman paras arkilaukku). On vääryys että ihanat vintagelaukkuni (kuten tämä sininen) pölyttyvät hyllyssä turhan panttina.

Ponchon comeback

Joka syksy ihastun uudelleen ponchoihin. Ne ovat näppäriä heittää lämmikkeeksi minkä tahansa vaatekerran päälle jos kylmä yllättää. Lisäksi ponchoni sattuvat olemaan sen värisiä että ne sopivat mielentilaani nimenomaan syksyisin; lämmin oranssi ja tumma viininpunainen. Tämä viininpunainen on kirppislöytö, mutta niskalapussa lukee Gina Tricot eli alunperin sieltä.

e9syys14

e12syys14

e8syys14

e11syys14

e10syys14

I believe I can flyyy….

Poncho on kauhean näppärä asuste sellaisina päivinä kun on vetänyt yllensä jonkun kauhtuneen vanhan trikoomekon ja sitten tuleekin yllärivieraita. Poncho niskaan vaan ja sitten näyttää jo melkein siltä että ei ole aikonut nuokkua sohvalla koko päivää ;)