Keppana Kellari – kummallisuus keskellä ei mitään

Pahoittelen liesjärveläiset, että kutsun kyläänne keskellä ei mitään -paikaksi, mutta siltä ajomatka Keppana Kellariin tuntui kun kruisattiin yli tunti mutkaisia metsäteitä upeiden maisemien keskellä. Jos joku ei tiedä mitä tämä nopeasti ajatellen paikallisräkälältä kuulostava paikka on, voi pojat kuulkaa.

Isäni ehdotti sunnuntairetkeä hieman erikoiseen ruokapaikkaan nimeltä Keppana Kellari. Olin kuullut legendaa kyseisestä ravintolasta, mutta en todellakaan osannut odottaa sitä mitä tuleman piti. Ensin ajeltiin keskelle metsää, kunnes tie kapeni kapenemistaan ja päätyi lopulta seuraavan, suht viattomalta näyttävän, talon pihaan:

s16elok15

Välillä tulee mietittyä että mihin ihmeeseen kitsch on Suomessa piiloutunut, mutta nyt sain vastauksen. Tammelaan. Sitä mahtavan krääsän, kylttien, valojen, lippulappujen, riikinkukkojen, puutarhatonttujen, neonvalojen ja ties minkä määrää ei pysyt edes kuvittelemaan, se pitää nähdä itse.

s12elok15

s13elok15

s14elok15

s18elok15

s10elok15

s17elok15

s11elok15

Jokainen millimetri ravintolan seinistä ja katosta oli täynnä nähtävää, ei todellakaan käynyt tylsäksi sapuskan odottelu.

Keppana Kellari ei ratsasta gourmetpiperryksillä, vaan tarjoaa lautasen täydeltä mättöä. Jättikokoisia pihvejä ja hampurilaisia. Suolaa, voita ja valkosipulia ei säästellä, joten kepeää salaattia en välttämättä lähtisi tänne etsimään. Erikoisuutena (sisustuksen lisäksi) on melkoinen valikoima oluita (280) ja viskejä (470). Päivällä paikka on kuitenkin ihan tavallinen koko perheen ravintola, ja mitä ilmeisemmin aika monen motoristin ajoreitillä, päätellen siitä millä tahdilla pyöriä pihaan tuli. Luulisin, että tuonne tullaan sekä syömään, että ajellaan huvin vuoksi upeissa maalaismaisemissa. Ainakin vilskettä riitti ja vahingossa paikalle ei tosiaankaan osu, koska se todella sijaitsee keskellä ei mitään.

Saku meni totiseksi kun tajusi millainen jättiläisburgeri eteen tuli :D

s8elok15

s9elok15

Aivan huikea paikka! Minulle tuli heti mieleen Amerikka, sillä 66-reissulla tuli törmättyä useampaankin vastaavaan, mutta Suomessa ei koskaan. Meillä täällä suositaan vähän hillitympää eikä vahingossakaan revitellä, herranjestas sentään. Minä niin rakastan kaikkia mauttomuuksia, ja Keppana Kellari meni kyllä kerrasta suomalaisen kitschin huipulle. Että jos on päiväretkipaikka hakusessa niin tätä sietää harkita.

Vihreä, vihreämpi, takkini

Tässä olisi pari todistekuvaa siitä rennosta vihreästä villakangastakista, jonka kirppikseltä taannoin löysin. Maksoi vitosen, joten uskalsin sijoittaa sen verran väriin mikä tuntuu vielä vähän pelottavalta. Olen sitä mieltä että kirkkaanvihreä on rohkean pukeutujan väri, ja minä olen vasta puolivälissä niillä tikapuilla.

s2elok15

Takki on hieman lepakkomallinen ja jättisuuri, joten vaatii parikseen vähän kapeampaa housua etten ala ihan tosissaan näyttämään muumien möröltä. Takissa ei ole vyötä, mutta takana on tuollainen väljä kiinteä remmi joka saa helman laskeutumaan paremmin.

Jos takki olisi hieman kapeampi, se toisi mieleen 60-luvun.

s1elok15

s4elok15

s3elok15

Katselin tässä postausta kirjoittaessani samalla ensimmäistä jaksoa Suomen täydellisistä venäläisnaisista ja alkoi ehkä aavistuksen naurattaa tämä telttatakkini. Siis kun vertasin lookkiani niiden leidien kurveja nuoleviin vaatekertoihin, kontrasti oli aikamoinen :D Sarja varmasti ruokkii myös tarkoituksella sitä stereotypiaa että venäläinen nainen on aina ihan viimeisen päälle tällätty, että saadaan kuhinaa aikaiseksi.

Melkein yksinkertainen asu

Selkeät klassiset värit ovat välillä poikaa, etenkin sininen punainen ja valkoinen. Tummansiniset pillifarkut ja valkoinen T-paita ovat aika klassikkokamaa, mutta minun tyyliini sopien siihen piti ehdottomasti laittaa mukaan punaiset korkkarit ja punainen laukku. Sitten olo oli kotoisa ja turvallinen.

p15elok15

p14elok15

p13elok15

Miz Moozin remmikorkkareilla jaksaa kävellä vaikka koko päivän. Hyvä lesti, tukeva korko, siinä avaimet tuskattomiin askeliin. Joskus muinoin kärsin vaikka millaisia tuskia jos kengät olivat tarpeeksi hienot, mutta nykyään ala olla jo todella tarkka kävelytuntumasta. Jotain epämukavuuksia siedän vieläkin upeiden korkkareiden vuoksi, mutta pääsääntöisesti haluan pitää varpaani ja päkiäni ehjinä. Varpaat saavat murskautua vain luistimien ja roller derbyn vuoksi. Tällä hetkellä tuntuu nimittäin siltä kuin joku olisi väännellyt varpaani poikki, kun totuttelen uudelleen rulliksiini. Korkkarituskat ovat pientä tämän rinnalla :D