Bloggaajan tavoitteet ja päämäärät

Viime viikon muotiblogiseminaarissa (Miten minusta tulee minä) aloin miettiä, että miksi pääasiallisesti naisten kansoittama muotiblogimaailma leimataan automaattisesti hömpäksi ja vähän sellaiseksi nyhertelyksi, josta ei voi (saa) ikinä nousta todellisia uratykkejä. Bloggaus ei voi olla työtä, älkää nyt viitsikö. Tai auta armias jos sanot ääneen, että toivoisit blogin toimivan ponnahduslautana johonkin (pääsääntöisesti muotialan) duuniin, niin sinut ammutaan alas kovilla panoksilla. Älä vaan kuvittele olevas joku. Miksi bloggaus olisi yhtään sen väheksyttävämpi duuni kuin vaikkapa puisen tikun kanssa mustan kumilätkän perässä luistelu, harrastuksesta ne molemmat ovat alkaneet.

Elina Nopparin ja Mikko Hautakankaan muotiblogitutkimuksessa Kovaa työtä olla minä – muotibloggaajat mediamarkkinoilla oli kohta, jossa bloggareilta oli kysytty seuraavaa: Pyrin siihen, että blogini auttaisi työmahdollisuuksien saamisessa. Arvatkaa moniko oli Täysin samaa mieltä? Ei kukaan! Siis ei kukaan! Mitä ihmettä naiset! Teillä on Suomen luetuimpia verkkosivustoja näpeissänne, ettekä oikeasti mieti työmahdollisuuksianne?

Voisiko syy olla yleisen negatiivisessa ilmapiirissä? Ei yksinkertaisesti uskalleta haaveilla tai ainakaan myöntää sitä? Muotiblogien ammattimaistuessa ja siirtyessä palkkiota maksaville sivustoille alkaa poikkeuksetta hirveä itku lukijoiden puolelta. Miksi ihmeessä naiset eivät kannusta toisiaan työllistämään itseään vaikka sitten sen blogin kautta, hitto soikoon sehän on mahtavaa! Blogi on yrityspotentiaalia ihan siinä missä kampaamokin, eikä kukaan mene sanomaan aloittavalle kampaajalle että kyllä se oli niin paljon kivempi kun leikkelit meidän tukkaa ilmaiseksi kotona. Kampaamon perustannutta onnitellaan sydämellisesti, miksei siis ammattibloggaria? Suomalaisilla on kerta kaikkiaan erikoinen tapa suhtautua menestykseen.

”Bloggaajien voi olla vaikeaa tai suorastaan kiusallista määritellä omalle työlleen hinta”. Suora lainaus muotiblogitutkimuksesta. Jos olet töissä yrityksellä, haluatko tehdä työsi ilmaiseksi. Et. Jos teet blogillasi töitä yritykselle, haluatko tehdä sen ilmaiseksi. Ilmeisesti, jos olet bloggari.

En ala ruotimaan tässä postauksessa sitä iänikuista blogissako mainoksia juupas-eipäs tarinaa, mutta ihan vaan mielenkiinnosta: miesten kirjoittamissa blogeissa on usein sivubannereissa isolla teksti: mainostaja, haluatko mainostaa blogissani, ota yhteyttä! Tarkoittaen, että hintaneuvottelut käyntiin. Ja mitä tekevät tsiljoona kertaa luetummat naiset. No emmää ny, kun tulee kuitenkin valitusta, mä voisin ottaa sen shampoon vaan.

Netissä miehen 1 euro on naisen 0 euroa.

Naiset, nyt valta omiin käsiin ja perustamaan blogi-imperiumia, tai mikä se kiinnostuksen kohde nyt onkin! Tulevaisuus on auki ja menestys omissa näpeissä, käyttäkää mahdollisuudet hyväksenne älkääkä vaivatko päätänne mitä joku muu siitä ajattelee. Blogin potentiaali voisi olla niin paljon enemmän, kuin pelkkä ilmainen shampoomainos. Ja blogilla työllistyminen jotain ihan muuta, kuin tylsät affiliate-mainokset.

Haastan jokaisen bloggarin, kenellä on edes pienesti käynyt mielessä blogin hyödyntäminen työelämässä tulevaisuuden kannalta, miettimään blogiaan/persoonaansa yrityksenä. Ihan vain mielikuvitusleikkinä, mitä minä voisin olla. Ja tämä ei tarkoita  että kaikilla bloggareilla pitää olla huikeita päämääriä blogikentällä (harrastusbloggaus on edelleen voimissaan ja hyvä niin), mutta toivotan uskallusta ja tsemppiä kaikille niille kenellä tavoitteita on.

Seuraavaan juttuun

93 kommenttia kirjoitukselle “Bloggaajan tavoitteet ja päämäärät

  1. Hyvä teksti. Haluaisin kuitenkin näin blogittoman lukijan kannalta kertoa näkökulmani tuohon, että miksi blogit monen mielestä huonontuu niiden alettua ns. ammattimaisiksi. No koska ne muuttuu! Yhteistyö-ja mainospostauksia alkaa vilisemään, ja ne ei itseäni henkilökohtaisesti kiinnosta yhtään ja kovin harvoin niitä edes saadaan upotettua hyvin muuhun blogiin. En pidä ammattimaista bloggausta yhtään huonona asiana, sehän on varmasti ihan unelmaduuni ja onnea heille jotka sillä tiellä menestyvät :)

    Kuulun itse siihen lukijakuntaan, jota ei niin kiinnosta ne ammattimaiset blogit sen mainosmäärän takia, vaan tykkään enemmän niistä ns. ruohonjuuritason blogeista jotka esittelevät kirpparilöytöjään, eikä ilmaiseksi kaupasta saatuja vaatteita. Enkä siis mieti ammattimaisia blogeja sellaisina, jossa mainosbannerit vilkkuvat ja bloggarit on myynyt sielunsa, mutta huomattavan suuri osa niiden sisällöstä perustuu juuri yhteistyösopimuksiin ja minua kun ei kiinnosta lukea esittelyjä Gloria-lehdestä tai juttuja showroom-vierailuista, joten sellaiset blogit tippujat sitten pois.

    Kyllä minua on harmittanut suunnattomasti useiden mieliblogejeni kaupallistuminen, koska se on muuttanut niitä blogeja selvästi huonompaan suuntaan. Siinä missä ennen tuntee jonkun bloggarin olevan ”oma kaveri” ja ajatuksia vaihdetaan puolin ja toisin, ja myöhemmin kommentteihin ei enää pystytäkään vastaamaan, kyllä se vähän harmittaa. Silti, jos itse kirjoittaisin blogia ja minulle tarjoutuisi mahdollisuus työllistää itseni sillä, en miettisi sekuntiakaan, tottakai tarttuisin tilaisuuteen ja kehotan kaikkia kiinnostuneita tekemään niin.

    • Sulla on ainakin ihan oikea asenne blogeihin, että et yksinkertaisesti lue niitä joiden sisältö ei miellytä, joskus vaan rakkaasta on pakko luopua jos ajatusmaailma ei enää kohtaa :D Mä käsitän ammattimaisen blogin melkein kaikella muulla, kuin (välillä todella tökeröllä) mainosbloggauksella, ennemmin niin että ammattimainen blogi toimii työnäytteenä ja mahdollisesti sen avulla voi ponnistaa uraputkeen tai brändätä itsestään menestyvän yrityksen (muuten kuin mainosmyynnillä siis).

  2. Asiaa! Mun näkökulmasta kaupallistuminen blogeissa tuntuu useimmiten olevan otan-mitä-ikinä-tarjotaan -tyylistä tuote-esittelyä, enemminkin kuin oman työn suunnitelmallista edistämistä omanhenkisten yhteistyökumppanien kanssa. Kaupallisuuden integroiminen taitavasti siihen omannäköiseen sisältöön, on oikeasti haasteellista ja olettaisin, että juurikin bloggaajan oma ohjaus ja suunnitelmallisuus asiassa ovat tässä älyttömän tärkeitä.

    Itsensä hinnoittelu on vaikeaa jo ihan normiammateissakin, mutta varmasti etenkin, kun bloggausbisneksessä liikkuva raha on yleensä melkoisen hyshys. Vertailukohtien puute saattaa saada sen valmistajalle 40 sentin arvoisen sampoopullokin tuntumaan hyvältä palkkiolta.

    Harrastuksen muuttaminen työksi saattaa myös olla jonkinlainen kynnys. Se, että saat blogikirjoittamisestasi rahaa tarkoittaa myös, että blogiin kirjoittamisesta tulee tavallaan velvoite, julkinen sellainen. Harrasteblogista voi aina anonyymiurpoille sanoa ”noh, tää nyt on vaan tämmöinen harrastus, en mää tosissaan”, mutta jos/kun se on työ, blogi tuntuu olevan jotenkin entistäkin alttiimpi arvostelulle.

    • pitäisi nostaa enemmän kissaa pöydälle ja puhua ihan jo mainosten hinnoittelusta, että bloggareilla olisi jotain taustatietoa alasta. En minäkään tiedä mitä vaikkapa viikon verran pyörivä mainoskampanja 100 000 lukijan verkkosivustolla pitäisi maksaa!

      Mutta mainostenmyyntiä enemmän toivoisin bloggareiden ymmärtävän työllistymispotentiaalin muualle, että osattaisiin suhtautua bloggiin kuin työnäytteeseen, jolla erottautua työnantajien silmissä / alkaa yrittäjäksi.

    • Kyllähän noita mediahintoja voi ihan vapaasti käydä katsomassa lehtien mediakorteista.

      Esim. Bonnierin mediatietoihin pääsee suoraan tämän sivun alalaidasta. Sieltä ne verkkolehtien mediahinnat löytyvät.

      Kun oman blogin lukijaprofiilista ja kävijämääristä on jotain dataa, niin kyllä vertailu-/kilpailukelpoisen hinnan laskeminen onnistuu.

  3. Hyviä ajatuksia, joista olen itse täysin samaa mieltä. Sain jokin aika sitten eräästä naistenlehdestä työharjoittelupaikan ja blogillani oli suuri merkitys tämän työn saatiin. Koska työkokemusta media-alalta on minulla vielä suhteellisen vähän, niin työnantaja katsoi, että blogini toimii erinomaisena työnäytteenä siinä missä muut jutut lehdissä. Vastedeskin pyrin kehittämään blogiani aina paremmaksi ja olen ylpeä siitä, jos siitä on minulle hyötyä.

    Minusta on outoa, jos joku sanoo, ettei bloggaamista voi kutsua työksi. Kun miettii monta tuntia siihen viikossa käyttää, niin miksi sen avulla ei voisi samalla myös tienata? Mikä bloggaamisesta tekee vähemmän arvokasta kuin jostain muusta työstä?

    Minusta on jotenkin harmillista, että blogeihin suhtaudutaan Suomessa pelkkänä hömppänä. Kun miettii monia muotiblogejakin, niin niiden kirjoittajat ovat oikeasti muotiin perehtyneitä ja jopa jonkinlaisia asiantuntijoita. Tietenkin jotkut pitävät muotia jo ylipäätänsä sellaisena hömppänä, ettei sen avulla saisi itseään työllistää. Jos se kiinnostaa, niin antaa mennä vaan minun puolestani!

    • MAHTAVAA!! Juuri tälläisiä esimerkkejä kaipaisin, että blogista on ollut hyötyä työmarkkinoilla :) Onneksi olkoon!

  4. Minulla ei ole mitään rahantuloa vastaan ja minusta on upeaa, että joku saa tehdä työkseen niinkin kivaa juttua kuin blogata!:) Kyllähän siihenkin saa aikaa kulumaan tunteja päivässä, mutta moni on kuitenkin aloittanu bloggailun harrastuksena, joten uskon, että se on jokaiselle mieleinen työnäkin :)

    Ainut negatiivinen asia minusta ammattibloggaamisessa on blogien muuttuminen tietynlaisiksi. Mainokset ja ilmaislahjat eivät minua haittaa, koska ne eivät ole minulta pois, päinvastoin tuovat iloa bloggaajalle. Mutta minä en vaan tykkkää ns. ammattilaisblogeista. Minusta blogin idea on juuri olla amatöörimäinen normaalin ihmisen pitämä verkkopäiväkirja/kuvakirja etc. Kaikken suosituimmat blogit kun alkavat jo olemaan muotilehtimateriaalia, jossa jokainen sana, kuva ja hius asetellaan oikeaoppisesti. Suomessa ei tällaisia blogeja onneksi vielä ole, vaan kaikkein suosituimmatkin bloggaajat kuvaavat itse kuvansa ja kirjoittavat hauskoja tekstejä.

    Ulkomaalaisista blogeista (ja esim. lookbookista) löytyykin sitten jo tätä edellä mainittua ammattimaisuutta, jossa kuvat ottaa oikea ammattivalokuvaaja, kuvia muokataan 10 tuntia ja vaatteet on saatu kuuluisilta designereiltä lahjaksi. Väkisinkin tällaisen muotiblogin asukuvat eivät ole lähellä tavallista tallaajaa, kun vaatteita ei tule koskaan edes läkemään livenä ja bloggajakin näyttää ihan Hollywoon-julkkikselta.

    Mutta siis suomalaisten työkseen bloggaavien ihmisten blogit ovat kaikki todella laadukkaita ja maanläheisiä vielä :)

    • mä nautin niistä ulkomaisista pro-blogeista tietyllä tavalla, ne on vähän kuin visuaalinen kauneusannos :D en edes suhtaudu niihin enää ”blogeina”, ne ovat tosiaan niin ammattimaisia, melkein kuin verkkolehtiä. Maanläheiset suomiblogit taas ovat niitä ihania blogeja, joissa kirjoittaja on vielä vuorovaikutuksessa lukijoiden kanssa ja pitää toivoa että näin on myös tulevaisuudessa.

  5. Yks hyvä pointti tässä on (piilo)propaganda. Onko kukaan kiinnittänyt huomiota siihen, että mainoksettomat blogit usein korostavat sitä, miten ”halveksivat” mainoksia ja jopa ns. mainosbloggaajia. Jännä, etteivät mainokselliset bloggaajat naureskele samalla tavalla mainoksettomille. Tällä yhtälöllä tungetaan sinne lukijankin alitajuntaan hiljalleen ajatus siitä, että mainostaminen on pahasta ja mainoksia käyttävät bloggaajat bloggaavat vain rahan vuoksi.

    Tietoisku. Mainokset eivät vaikuta kaikkien kohdalla (en voi yleistää enempää) siihen, kuinka paljon harrastustaan RAKASTAA. Joten eiköhän annettaisi kunkin harrastaa omalla tavallaan eikä aina mollattaisi niitä, jotka saavat siitä jonkilaista korvaustakin. Kiitos.

    • jep toi pätee vähän joka asiaan elämässä, että aina se oma tapa on the best ja puusilmäisesti toitotetaan kaikkien muiden olevan ihan perseestä. Etenkin naisilla on tapana aiheuttaa painostavaa ilmapiiriä toisilleen milloin milläkin tavalla.

  6. Joo, tuo Tiitin mainitsema ”otan mitä ikinä tarjotaan” -asenne tätäkin blogien lukijaa nyppii, samoin suosittujen blogien muuttuminen sisällöltään yhä samankaltaisemmiksi (Daniel Wellingtonin kellot, Nellyn mekkokollaasit tai Lindexin uuden malliston tuotteet, anyone?).

    • heh muotiblogeissa tuo (välillä ärsyttäväkin) toisto on aika normaalia juuri siksi, että kamppikset nyt tietenkin tapahtuvat samaan aikaan joka paikassa (myös kaikissa muotilehdissä on sama kamppis samaan aikaan). Kannattaa varmaan valita luettavaksi vain pari rakkainta blogia, niin säästyy liialta toistolta :D

  7. entä sä itse? käytätkö sä tätä blogia apunasi uranvaihtoon? vai onko tää olivialle bloggailu ”tarpeeksi”? hirveesti kysymyksiä jäi mulle tän postauksen jälkeen, lähinnä siihen että mitä sä ite mietit urastasi. henkilökohtaista joo, mutta silti. sinäänsä siis erittäin onnistunut kirjoitus kun lukija jäi vaan odottamaan lisää…. :D

    • en, mulla on työura blogin ulkopuolella :) toivoin kuitenkin voivani tsempata muita bloggareita mahdolliselle blogiuralle, vaikka en sitä itse tavoittelekaan.

  8. Mulle tuli mieleen tosta, että yksi syy tuohon ammattibloggaus-vihaan on perisuomalainen kateus. Suomessa ylipäätään, kaikesta huolimatta, tuntuu olevan vallalla ajatus siitä, että ainoa oikea tapa elää on hankkia korkea koulutus, työ, pariutua ja hankkia 1-2 lasta. Kun joku onnistuu tekemään harrastuksestaan työn, iskee kateus. ”Miksi tuo tienaa tolla hömpällä kun mun pitää tienata jokainen sentti Prisman kassalla”. Sitten julistetaan vihaa kaupallistumista ja ammattimaista bloggausta kohtaan. Koko blogimaailmakin on vielä niin uusi ilmiö, että monien on varmasti hankala ymmärtää sitä täysin.

    Tosin hieman asiasta kukkaruukkuun, ehkä siihenkin tulee muutos kun tänään luin hesarista kuinka kouluihin tulee ipadeja, joilla treenataan mm. bloggaamista :D

    • kyllä, bloggaukseen tuntuu osalla olevan todella alentava suhtautuminen, että eihän se ole ”oikeaa työtä”. Suomessa kun kuuluu vihata työtään ja tehdä jotain vastenmielistä, muuten se ei ole oikeaa työtä.

  9. Erittäin hyvä kirjoitus, kiitokset! Ja minulla mielessä tällä hetkellä samat teemat paljonkin. Hyvä että tällä tavalla sanoitit ajatukseni!

  10. Tämä on aika vaikea aihe, josta mielipiteitä löytyy joka suuntaan. Hyvän tekstin olit kirjoittanut! Monet mieltävät muotiblogit hömpäksi kokemukseni mukaan, joten kertominen siitä, että kirjoittaa vaate/muotiblogia saattaa olla vähän noloa. Ihminen saatetaan leimata vähän aivottomaksi, valitettavasti. Siksi itselleni oli hirveä kynnys perustaa vaatteita käsittelevä blogi, mutta olen iloinen että sen tein. Kirjoittaminen on hurjan hauskaa! :)

    • tutkimuksessa tuli myös esiin tämä nolouspuoli, mistä ajattelin naputella vähän lisääkin :D itseasiassa tutkimuksen pohjalta voisin kirjoittaa vaikka kuinka monta mielipidekirjoitusta ja antaa vähän ajattelemisen aihetta kaikille :D

  11. Asiallista asiaa. Huvittaa vain, että kirjoittaja itse on joskus todennut, että ei väliä vaikka mainostajat saa halvalla mainostilaa blogeissa, ’omaa persettään siinä myydään’.

    • ja olen edelleenkin sitä mieltä että jokainen hinnoittelee itse itsensä, mutta moni ei varmasti tiedä minkä hintainen se oma muotiblogiperse on, kun asioista ei koskaan puhuta ääneen.

  12. Kommentoin kirjoitustasi, sillä pohdin näitä kysymyksiä gradussani. Esiin tuomasi sukupuolinäkökulma on mielenkiintoinen ja kiitänkin sinua että toit sen keskusteluun.

    Blogikirjoitusten kaupallisuutta kritisoivat kommentit ovat herättäneet minut pohtimaan blogien lukemisen taustalla vallitsevia kulttuurisia tekijöitä. Ovatko muotiblogit paikka, johon paetaan ylikaupallista maailmaa? herätän tämän kysymyksen henkiin tässä jos joku haluaa kirjoittaa näkemyksensä asiasta. :)

    • haluaisin tietää onko miesten kirjoittamissa suosituissa blogeissa päällä samanlainen myllytys lukijoiden puolelta, että blogilla ei saisi tienata, veikkaan että ei :) Kaikki netin ”näin tienaat blogillasi” -oppaatkin tuntuvat olevan miesten kirjoittamia! Sanoisin perstuntumalla että nimenomaan _muotiblogit_ ovat kyllä viimeinen paikka mihin kukaan tulee pakoon ylikaupallista maailmaa, silloin taitaa olla parempi etsiytyä ihan muiden genrejen blogeihin.

  13. Monien mielestä blogi muuttuu ammattilaistumisen myötä. Mutta niin muuttuvat ihmisetkin, ihan blogien ulkopuolellakin, mikseivät bloggaajatkin? Ihmiset kasvavat eri suuntiin ja se on ihan hyvä juttu, vaikka välillä tuntuu surulliselta.

    Kun pelätään että ammattimaistumisen myötä arvostelu kiristyy ja blogista on ”suurempi” vastuu kun sitä tekee työkseen, niin mielestäni suositut bloggaajat ovat kokeneet kovaa arvosteluja ja vastuuta JO ennen ammattimaistumista. Ja tosiaan useimmiten tämä ammattimaistuminen ei vielä taloudellisesti ole merkittävä.

    Itse olen erittäin kriittinen esim naisten lehtien juttujen suhteen ja pihisen kiukusta jos koen että artikkeli on huono. Mutta useimmiten senkin kirjoittaja on saanut palkkaa, vaikka juuri minun mielestäni laatu on huono. Joten olen iloinen jos laadukkaasti bloggaava saisi korvauksen blogi -journalismistaan.

    Esimerkiksi:

    Viime aikoina blogeissa nähty Garnierin BB-voide, josta monet blogaajat ovat kirjoittaneet: ”kiva tuote, toimii minulla!” sai kunnollisen analyysin Sannin Karkkipäivää blogissa

    (lyhyesti:” Silmäys inciin ja testi iholle kirvoittivat välittömästi seuraavan kommentin: miten tämä voide eroaa sävyttävästä päivävoiteesta? Vastaus: eipä oikeastaan mitenkään.” lisää: http://karkkipaiva.indiedays.com/2012/01/15/garnier-bb-cream/)

    Hyvin kirjoitetu juttu. Minua ei haittaa etteivät muut bloggaajat analysoineet tuotetta näin tarkkaan, en olisi sitä itsekään tehnyt. Minusta on hienoa että sain joltain asiantuntevammalta näkemyksen kyseiseen tuotteeseen!

    • Monilla bloggareilla tosin ei ole Sannin ammattitaitoa, eli arvioinnin näkökulma on jo lähtötasolla täysin eri. Suhtautuisin lukijana muutenkin kosmetiikka-arvioihin tietyllä varauksella, jos arvioija ei ole ammattilainen. Paitsi tietysti luomivärin pigmenttipitoisuus on helppo nähdä havainnollistavasta valokuvasta, vaikka meikin tekijä olisikin tiinatavis, mutta siis varmaan tajusit pointin :) harva perusbloggari tietää incistä tuon taivaallista.

  14. Hei,

    kiinnostava aihe. Lukijana en itse tykkää monista kaupallistumisen muodoista: 1) liian hallitsevat/vilkkuvat/ärsyttävät sivu- ja yläbannerimainokset, ne vaan nyt ei miellytä;

    2) tää on ehkä tärkeämpi: postausten sisällön muuttuminen kaupalliseksi: erityisesti jatkuvat arvonnat ja tylsät kollaasit käy rasittamaan.

    Mutta osin tässä kaupallisuudessa ärsyttää nimenomaan se, että ollaan niinkun ei oltaskaan kaupallisia. ”Mitä sitten jos saan vähän korvausta, teen tätä kuitenkin sydämellä rakkaana harrastuksena” jne.. Mielestäni on kaikin puolin ok tehdä blogista ammattimainen ja menestyvä bisnes, jos siihen pystyy. Sehän on jopa hienoa! Kaipaan vaan selkeää linjaa ja avoimuutta siitä, millä mielellä hommaa tehdään. Tuossa ”vähän korvausta” -asenteessa ärsyttää myös vaatimattomuus ja itsensä halvalla myyminen..

    Ymmärrän myös, että blogimaailma on vielä nuori ja käytännöt vasta muotoutumassa. Lukijana voisin tykätä esimerkiksi semmoisesta linjasta, että otetaan tietty määrä mainoksia sivu/yläbanneriin (tietysti kunnon hinnalla!), mutta pidetään kaupallisuus ulkona postauksista. Ja/tai rajoitetaan postausten kaupallinen sisältö selkeästi oman maun/linjan mukaan (mikä kullekin sopii, kunhan se on lukijallekin jotenkin selvää, että mikä tämä linja on).

    Auroralla on muuten aiheesta hyviä pointteja:

    http://www.lily.fi/juttu/isosiskon-vinkki-onkin-maksettu-mainos

    • olen tasan samaa mieltä tuosta vähättelystä omaa bloggausta kohtaan, mutta toisaalta meitä bloggareita ei varsinaisesti ole säästelty ruoskaniskuissa lukijoiden puolelta, eli osa varmaan itsesuojelun nimissä ei halua kertoa että blogi on tätä nykyä ammattimainen ja kannattava. Toisaalta jos kertoisi rehellisesti omista (blogi)uratavoitteistaan ja näyttäisi että tekee töitä niiden eteen, lukijatkin hyväksyisivät mukisematta tilanteen. Tää on vaikea juttu :)

  15. Hyvä teksti!

    Itselläni oli jo vaatealan koulutus plakkarissa kun aloitin bloggailun ja siksi ehkä koen vähän ristiriitaisena muotibloggaajien työllistymisen suoraan muotialan ”ammattilaisiksi”, usein kun tietynlainen ammattimainen ote puuttuu kokonaan ja asiat peilataan vain omien mieltymysten mukaan eikä niitä tarkastella kokonaisuuksina, mikä on ollut oman koulutuksen pointti. Tarkoitan siis että jos puhutaan muodista ja sen ilmiöistä, olisi hyvä ymmärtää mistä puhuu, tehdä taustatutkimusta, osoittaa lähdekritiikkiä eikä vain toistaa lukemiaan juttuja. Monella bloggaajalla on kuitenkin potentiaalia toimia (tyyli)mielipidevaikuttajana ja suodattaa muotia ja sen ilmiöitä oman (blogi)persoonansa kautta, suuria massoja kun tuntuu nykyisin kiinnostavan johonkuhun yksittäiseen persoonaan keskittyvät jutut ja heidän mielipiteensä – ihan niinkuin moni on tämän jutun kommenteissaan sanonut. Parhaimmillaan bloggaaja on valloittava persoona, joka tietää asiansa ja sen mistä puhuu, sekä osaa tuoda esille sellaiset pointit mitkä kiinnostavat myös laajaa lukijakuntaa. Lisäksi hän osaa myös erottautua, vaikka muoti onkin pitkälti toisilta omaksumista ja matkintaa. Harvasta bloggaajasta on kuitenkaan ihan ammattimaiseksi muotitoimittajaksi pelkästään blogipohjalta ja tätähän moni nuori tuntuu nykyisin tavoittevan, koska tie näyttää helpolta (”no mä vaan ostelen vaatteita ja kuvaan mun elämää ja sit mulla on paljon lukijoita ja kaikki tykkää ja sit alan saada kutsuja sinne-tänne-tonne ja sit mä vähän luen muotilehtii ja sit mä oon ammattilainen ja saan työtarjouksii)… hyvänä kannusteenahan blogi voi toimia ja alan opinnoissa bloggaamisesta on varmasti vain etua. Ehkä tulevaisuudessa saadaan jokin koulutusala, jossa valmennetaan ammattimaiseksi muotibloggaajaksi? Muodin perusteiden ja markkinoinnin lisäksi opiskellaan viestintää, mediaa ja psykologiaa, koodausta, valokuvausta, kuvankäsittelyä ja kirjoittamista unohtamatta :) Koulutukseen pääsemiseksi blogi pitäis jo olla pystyssä ja koulutuksessa sitten kehitettäisiin ja hiottaisiin omat taidot kuntoon sekä löydettäisiin mahdolliset yhteistyökumppanit?!

    Itse kaipaan siis ”ammattiblogeilta” juuri ammattimaisuutta. Lukijana ärsyynnyn huonosta sisällöstä ja vielä enemmän, jos bloggaaja elää sillä. Vähän niinkuin muotitoimittaja menisi Pariisin muotiviikoille ja eikä raportoisi mitään muotiviikkojen sisällöstä eli ei siis tekisi työtään.

    Noh, tässähän tätä ajatusvirtaa jo tulikin. Tässä sun blogissa tykkään siitä, että sulla on oma konsepti hallussa, sitä toivoisin lukijana monelta muulta ”ammattiblogilta”.

    Itse tykkään omasta blogista sellaisena rutkuna kuin se on, minusta kun ei mediapersoonaa saa tekemälläkään ja tykkään rujosta päiväkirjamaisuudesta. Oma blogi on itselleni sellainen suuri paksu päiväkirja, luonnoskirja, fiilistelyvihko ja muistilappukasa.

    • totta sille, että kaikista ei voi tulla ammattimuotitoimittajia blogin suosion(kaan) perusteella, mutta jostain voi tulla. Freelancerala on muutenkin vähän epämääräisten opintojen kasautuma, missä tyypit voivat näyttää kyntensä joko koulutuspohjalla tai ilman sitä, jos lahjakkuutta riittää. Toki välillä ei varmaan varsinaista lahjakkuuttakaan tarvita, jos tyyppi on muuten riittävän vetovoimainen/kiinnostava. Mielenkiintoinen seikka on kuitenkin se, että valta on melkein kokonaan lukijoiden käsissä, sillä ei lukijoita –> ei menestystä blogirintamalla, eli miten ”huonon sisällön bloggari” voi elää blogillaan, riippuu täysin lukijoista.

      Ja musta on ihanaa että blogeja on erilaisia, erilaisilla tavoitteilla, kuten nyt vaikka sun fiilistelevä päiväkirjasi, ei kaikkien tarvitse haluta mediapersoonaksi, en minäkään halua.

    • Samaa mieltä. Se, että Sinulla on vaatealan koulutus ei tee Sinustakaan hyvää bloggaaja. Aivan kuten hyvä blogi ei tee bloggaajasta automaattisesti asiantuntijaa yhtään millään allalla.

      Voisiko tässä siis huomioida myös sitä, että siinä, missä bloggaajat eivät ole muodin asiantuntijoita, muodin asiantuntijat eivät automaattisesti ole hyviä bloggaajia? Kuten eivät myöskään bloggaavat toimittajat, jotka turhan usein pätevät tutkinnollaan, josta ei välttämättä ole bloggaamisessa _mitään_ hyötyä.

    • Itse uskon että huippu suosituilla bloggaajilla on muutakin tarjottavaa kuin ”mä vaan ostelen ja kuvaan ja kirjotan näistä mun vaatteista”.

      Heidän persoonassaan on jotakin ihmisiin vetoavaa.

      Jos bloggaamisella tavoittelee helppoa tietä tähtiin, se yleensä näkyy kirjoitustyylissä ja ehkä näistä bloggaajista tulee sitten blogi maailman seiska- ja BB-julkkiksia ;)

    • ”Heidän persoonassaan on jotakin ihmisiin vetoavaa.” tää tuntuu olevan se blogien ydin, ei niinkään ylivertainen ammattilaisuus.

  16. Aamen, Nelliina! Tämä antoi paljon ajattelemista itsellenikin ja kannustaa suhtautumaan vakavammin omiin hajanaisiin suunnitelmiin kehittää omasta blogistani sivutyö itselleni. Me naiset tarvitsemme ehdottomasti enemmän rohkeutta sanoa ääneen omat tavoitteemme! Kiitos hyvästä tekstistä.

  17. kommentoin yllä olevaa ajatustani ylikaupallisuudesta pakenemista. Se on aivan totta ja hieman ristiriitaistakin, että muotblogeihin sitä paettaisiin.

    Näkisin että bloggaamisessa kulminoituu itsenäisyys ja riippumattomuus. Kun tämä haastetaan esim. mainonnan tai ammattimaistumisen vuoksi TIETTY lukijaryhmä kokee sen ahdistavaksi. Muutos näyttää olevan se keskeinen argumentti, miten ahdistuksesta viestitään.

    aivan kuten muissakin kulttuurituotteissa, esim. indie musiikki…

    Tuo on erittäin mielenkiintoinen havainto sinulta, että mies-bloggaajat toimivat toisin! lähdenkin tästä ”miehiseen” virtuaalimaailmaan hieman vertailemaan asiaa :)

    ps. keep up the good work!

    • Muotibloggaus taitaa olla vielä niin lastenkengissä, että muutosvastarinta tuntuu siksi välillä hieman ylimitoitetulta, mutta väistämätöntähän se toki on, kaikki eivät halua muutoksia. Indiemusa on itseasiassa oikein hyvä esimerkki, moniko hylkää lempibändinsä siinä vaiheessa kun bändi singahtaa maailmanmaineeseen, ja alkaa tienata rahaa kaljapalkan sijaan.

      Kerro minullekin jos löydät miehistä keskustelua mainos+blogi -aiheesta!

    • Nyt on kyllä pakko kommentoida asiaan, jota Heli ja Hanna ovat sivunneet: kaupallisuuden lisäksi tässä postauksessa oli yhtenä teemana sukupuolisuus. Luin äskettäin kirjan (Liza Marklund ja Lotta Snickare: ) Helvetissä on erityinen paikka naisille jotka eivät auta toisiaan. Kirja käsitteli juuri näitä teemoja – miksi ja miten naisia vähätellään eri elämän osa-alueilla, ja miten sudenkuopat voisi välttää. Suosittelen jokaista naista lukemaan sen – antoi ainakin minulle ajattelemisen aihetta.

    • minua raivostuttaa tuo tyypillisesti naisten ongelma eli selkäänpuukotus ja syyllistämismeininki milloin mistäkin (bloggaus, työ, lastenkasvatus, u name it). Helvetissä toivottavasti on ihan erityinen paikka näille myrkkykäärmeille :D

  18. Haluaisin media-alan ammattilaisena todeta tähän aiheeseen liittyen, että bloggaus on kuitenkin usein pelkkää oman elämän paljastelua, eikä suoranaisesti merkki esim. hyvästä sisällöntuottamisesta. Siksi itse suhtaudun skeptisesti suurimpaan osaan blogeista. Toki joukossa on myös taidokkaita sisällöntuottajia kuten Pupulandian Jenni tai Oliviasta löytyvä Stella. :)

    Toivoisin jotenkin, että kukaan ei ala blogata siksi, että kuvittelee sen olevan merkittävä väylä esimerkiksi esiintyjän työhön. Työ pitää edelleen tehdä pääosin blogin ulkopuolella. ;)

    • olen erimieltä, blogien viehätyshän on nimenomaan siinä, että ei tarvitse olla media-alan ammattilainen luodakseen mielenkiintoista sisältöä, hyvä sisältö voi olla täydellisen kirjoitustaidon lisäksi myös jotain ihan muuta, mihin ihmiset samaistuvat ja ihastuvat. Eikä siihen automaattisesti kuulu haloohenkinen paljastelu. Stella ja Jenni taas molemmat ovat media-alan ammattilaisia ja oiva esimerkki siitä, kuinka ammattilainenkin voi kirjoittaa kiinnostavaa blogia laittamalla myös persoonaansa peliin.

      Mä toivon että kaikki tulevat esiintyjän alut ottavat huomioon myös bloggaamisen tarjoamat mahdollisuudet, eivätkä tuijota kapeakatseisesti vain perinteisiä urapolkuja, uskaltavat unelmoida. Myös epäonnistuminen on sallittua.

  19. Samasta hommastahan lehteen kirjoittava ihminen saa palkkaa. Miksei siis nettiin kirjoittava voisi? Silloin olisi virtuaalinen kolumnisti.

    Jos on hyvä kirjoittamaan niin tottakai jos joku haluaa maksaa siitä niin kannattaa ottaa tarjous vastaan. Jos joku inisee siitä että ei olekkaan enää ainoa joka blogia lukee niin vika ei ole kirjoittajassa. Vaan siinä että lukija tahtoo ilmaista olevansa erilainen koska EI lue tunnettuja blogeja. Toiset jotka valittavat ovatkin sitten bloggaajat joita harmittaa ettei itse menesty ja toisen menestys on muka itseltä pois.

    Tietenkin joillain teksti saattaa muuttua sen myötä, että saa työnantajan. Mutta kyse on siitä että töiden mukana tulee velvollisuuksia, kuten nyt tässä tapauksessa yhtestyö ja mainosjuttujen kirjoittaminen silloin tällöin.

    Itse olin ajatellut, että jos pitäisi käsityöblogia (ja joku lukisi sitä) niin tottakai hyödyntäisin sitä oman yrityksen perustamisessa. Blogin avulla on helppo saada yrityksensä toisten tietoisuuteen ja asiakkaalle on plussaa voida tietää miten tuote valmistuu ja kuka sitä tekee.

    Ja sama juttu virtuaalisella kolumnistilla. Jos kirjoittaa blogiin niin lukija voi saada paljon enemmän irti sen vuoksi, että siinä on kuvia ja tietää enemmän kirjoittajasta kuin lehden kolumnisteista.

    Taisi tulla vähän sekava juttu, mutta kirjoituksesi herätti ajatuksia. :)

    • ja melkein väkisin blogi muutttuu ajan myötä jollain tavalla, on omituista vaatia kirjoittajaa pysymään samanlaisena ikuisesti. Minä ehdottomasti hyödyntäisin blogiani jos perustaisin alaan liittyvän yrityksen, totta kai, ei mitään epäselvyyttä asiassa.

  20. No mun nykyisen työpaikan saantiin vaikutti erittäin suuressa määrin se, että bloggaan. Se, ettei aiheillani ole mitään tekemistä tämän duunin sisällön kanssa ei ollut merkitystä, mutta sillä kyllä, että mulla oli valmiiksi selvillä miten somessa hommat noin suurinpiirtein toimii, mitä kannattaa ja mitä ei kannata tehdä (esim. bessewisseröidä kuten vaikkapa minä). Siis kuinka käytännössä pykätään blogi, mitä sen pyörittäminen vaatii (hitosti aikaa ja työtä), kuinka se integroidaan muualle verkkoon, kuinka mainosmedioita käytetään jne.

    Tänään juuri sain tarjouksen yrityksen FB-sivun perustamisesta. Avaimet käteen -hintalappu 2300 euroa ja HUOM! siinä oli jo mukana kivan asiakkaan alennus.

    Myyjä oli mies. (Tai no, en ostanut joten ei kai sitä voi myyjäksi sillon kutsua… perustin -jälleen kerran- siis sivun ihan omin pikku kätösin. AIkaa hulahti monta minuuttia ja koemme ns. ”päässeemme palkoille”. Firma muuten tarjosi myös sivuston päivityspalvelua, 200 eur/kk sisältäen jopa tunnin aikaa joka arkipäivä. Mietittiin pomon kanssa, että noita voisi alkaa myymään koska arvatenkin päivittäjä ei keksi niitäKään sisältöjä päästään vaan ne pitää ensin jonkun toimittaa. Aivan sikahyvä bisnesidea! Sen voi kuulemma ottaa parin kk:n koekäyttöön ensin. Ton 2300 euron päälle.)

  21. Täyttä asiaa – ja paljon hyviä kommentteja :) Pidin itse blogia pari vuotta ja juuri tuolloin kaupallisuus oli tulossa blogeihin. Myös ensimmäiset ”ammattimaisemmat” blogit syntyivät tuolloin ja silloin oli iso haloo siitä, että ”harrastelijat” vie oikeiden koulutettujen toimittajien työt. Aika vähän kuitenkin puhuttiin siitä, että bloggaamalla voi työllistää itsensä tai edesauttaa urakehitystään. Sen jälkeen keskustelu uramahdollisuuksista hautautui jonnekin, mitä nyt muutamia lehtijuttuja on näkynyt siitä että bloggaamisella voi hankkia elantoa (tai lähinnä tavaraa). Bloggauksesta pidetään yhä yllä – osin myös bloggaajien toimesta – kuvaa pienenä puuhasteluna, mitä nyt joku ”höppänä” nuori nainen kirjoittaa ”muotilöpinää” (suoria lainauksia suosituista blogeista). Kaipaan siis asennetta – potentiaalinen mainostaja/työnantaja ei ota vakavasti, jos oma asenne on jo tuollainen. En tarkoita, että jokaisen bloggaajan pitäisi ryhtyä businessnaiseksi, mutta omaa työtään/vaivannäköään pitää arvostaa ja nähdä avautuvat mahdollisuudet oman osaamisensa esilletuonnissa.

    • jebu, kaikkien ei tarvitse olla bisnesmielellä mukana, mutta ne jotka ovat, olisi aika laittaa panokset peliin. Blogihype tuskin kestää ikuisesti. Eikä ainoa duuni bloggareiden haaveissa varmasti ole toimittaja, media/muotikenttään kuuluu niin paljon muitakin mahdollisuuksia.

  22. Itse olen äänestänyt jaloillan monien blogien kohdalla, kun sisältö on suosion ja sitä seuranneen yltiöpäisen mainostuksen seurauksena täydellisesti muuttunut. Mietin kanssa pitkään, että mistä mahtaa johtua tämä ärsyyntyminen näihin mainoksiin ja niistä saataviin voittoihin. Päädyin siihen, että kupla nousee otsalle siinä vaiheessa, kun tuotoista vaietaan, kierrellään, ja kaarrellaan viimeiseen asti. Koen, että me lukijat olemme blogien asiakkaita. Mainostus menee monesti myös piilomainonnaksi (mininen tunniste kilometripostauken lopussa ei mielestäni ole tarpeeksi), jonka tarkoituksena on saada lukijat kuluttamaan ihannoimiensa bloggaajien perässä. Siinä tulee silmään pissitty olo, kun tämä koko kuvio alkaa hahmottua. Blogin muuttuminenkaan kun ei tapahdu aivan yhdessä yössä, vaan pikku hiljaa. Monesti varsinkaan nuoret tytöt, jotka ovat kuitenkin suurin kohderyhmä, eivät välttämättä tunnista tai ymmärrä koko kokonaisuutta, mikä tämän bloggausilmiön taustalla pyörii.

    • olen päätynyt itsekin blogien lukijana täysin samaan lopputulokseen, mainosten tarkoituksellinen piilottaminen saa ärsytysasteen nousemaan punaiselle, kun taas rehellisesti ja näkyvästi ilmoitettu mainonta on ok. Tosin pakko sanoa bloggareiden puolesta sen verran, että meitä on ruoskittu näistä mainosjutuista niin paljon, että osa varmaan yrittää minimoida purnauksen tuollaisilla piilotussysteemeillä, ymmärtämättä että siinä oikeastaan vain sahaa omaa oksaansa.

  23. Ihan itse aiheeseen kommentoimatta on sanottava, että olipa mielenkiintoinen, hyvä teksti ja kommentit. Nyt siirryin jo lukemaan keskustelua Auroran kommenttiboksiin. Laitoin ihan popparit tulille ja otin mukavan asennon ja luin kaikki lävitse :)

    No on mun silti pakko jotain sanoa. Eli tosta blogissa mainostamisesta. Pidän siitä, että tavalliset ihmiset kertovat hyväksi havaitsemistaan tai vaihtoehtosesti paskoista kokemuksistaan. Jos esim itse olen ostamassa jotain uutta, googlettelen ja haen tavallisten ihmisten mielipiteitä jostain parjatulta suomi24 sivustolta. Jos bloggari käyttää jotain tuotetta ja tulokset on olleet hyviä ja siitä on vielä kuva-aineistoakin niin toki mä sellaseen luotan ennemmin kun jonkun Cosmopolitanin ”paras kauneudenhoitotuote lukijoidemme mielestä”-höpinöihin. Mutta mä todellakin haluan kuulla tarkemmin miten se tuote bloggarin mielestä on hyvä tai huono. Ei ihan kuitenkaan riitä se että ”toimi hyvin, suosittelen”. Sellanen mainonta on taas läpinäkyvää ja tuntuu että siinä on vaan haalittu mainoksia omien ilmaistuotteiden takia. Mutta rajansa kaikella, jos blogi on mainosta mainoksen perään niin menee maku. Paremmin menee perille sellaiset sillon tällön esiin nostetut asiat jotka bloggari kokee oikeasti hyödyllisksi. Ja varmaan siksi mä luenkin sua Nelliina <3

  24. Hyvin kirjoitettu! :) Sanoisinko naulan kantaan!

    Kirjoitat niin hyvin, että olisi tosi kiva lukea ohjeita, vinkkejä yms. bloggailuun? :) Vaikka eihän tämä siun blogi bloggailusta kerro, mut anyway, aiheidea. :)

    Itse olen vasta tutustumassa blogimaailmaan bloggaajan roolissa, mutta en varmasti pistäisi pahakseni, jos blogin avulla/kautta saisi työtilaisuuksia. Töitä, töitä, onko niitä? :)

    Mainontaa suhtaudun varauksella. Ne saattaisi pilata sen kivan tunnelman, mikä blogissani on. Toisaalta, omaa blogia kai on kuitenkin pakko ”mainostaa”, jotta lukijat löytäisi. Tällä hetkellä keskityn blogin kehittämiseen kirjoitusten ja piirrosten kautta. Blogi kun on vielä NIIN alussa, niin ei tuommoisia mainos ja ansaitsemisjuttuja oo tullu tämän enempää mietittyy.

  25. Tätä lukiessa mun piti nousta välillä hyppimimään ja kiljumaan, niin samoilla linjoilla oon. Myös siitä, ettei Suomessa menestymistä katsota hyvällä. Musta on välillä ihan hirveää lukea lukijoiden kommentteja bloggareille; en ymmärrä yhtään miks päivästä päivään luetaan itseä piinaavia tekstejä. Eikai nyt ketään siihen ihan oikeasti pakoteta?! Itse olen suunnittelemassa blogia, ja voin sanoa ihan suoraan: täysin puhtaasti suunnittelemaani uranvaihtoaa silmällä pitäen, eli tukemaan suunnittelemaani yritystoiminnan aloittamista. :) Nähtäväksi jää, teenkö sen ihan avoimesti vaiko silleen manipuloiden. =D Oon yleisestikin ihan samaa mieltä myös siinä et on todella outoa ettei naisväki voi tukea toisiaan yrittämis- ja työpuolellakaan. Edes monet feministeiksi itseään kutsuvat eivät seiso toisten naisten rinnalla jos näillä on etenemishaluja vaan jäkättävät esim solidaarisuudesta, mikä näillä henkilöillä liian usein tarkoittaa ettei ylennystä tai palkankorotusta saa ottaa vastaan ellei työpaikan kaikki muutkin naiset saa samaa etua. =D Ite rakastan positiivista asennetta elämään ml kaikki sen osa-alueet. Eihän kaikki aina suju suunnitellusti mutta onpahan yleisesti ottaen hauskempaa. :)

    En ite oo myöskään huomannu monen, täälläkin, valittamaa blogin tason laskua sen myötä että jokunen mainoseuro – toivottavasti – löytää tiensä bloginkirjoittajan kukkaroon. En ole vielä lopettanut yhdenkään lemppariblogini lukemista siihen. Mutta lupaan lopettaa heti, jos lukeminen alkaa jurppia. ;D Kiitos Nelliina tästäkin tekstistä! Kuulut lemppareihini! <3

  26. Blogin pitäminen on myös minua auttanut työ(harjoittelu)paikkojen saamisessa – ihan kainostelematta kirjoitan jokaiseen muotiin liittyvään työhakemukseen että kirjoitan blogia joka on Vogue Italian suosittelema. Kuitenkin tunnistan myös itsessäni tuon kuvailemasi bloginsa vähättelyn aiheen takia…kaksipiippuinen juttu :D

  27. Kiitos! Tässä olikin taas loistava esimerkki siitä miksi Nelliina blogistasi tykkään.

    Mutta aiheeseen, Itse toivoisin blogeihin(varsinkin niihin ammattimaisempiin ja sellaiseksi pyrkiviin) ammattitietoutta. Jos kirjoitetan asiantuntijaroolissa toivoisin kirjoittajalta esimerkiksi ammattitermistön hallintaa. Ja taustojen ymmärtämistä kuten Blandadin Heidi jo aiemmin kirjoitteli. Esimerkiksi vaatteiden osien nimet ja materiaalit hallintaan! Pääntie on oikea termi ei kaula-aukko tai istuva vaate ei tarkoita tiukkaa, vaan vaate on istuva kun se istuu niin kuin se on kaavoitettu, väljästi tai vartalonmyötäisesti.

  28. Ihan mahtava postaus, hyvä Niina! Mulla ei ole tähän oikeastaan nyt mitään lisättävää, mutta tunsin silti tarpeelliseksi taputtaa :)

  29. Kirjoitat niin asiaa, samoin monet kommentoijista!

    Itsellenikin tuli mieleen juuri se, että saavathan lehtien palkkalistoilla olevat toimittajatkin kirjoittamisestaan rahaa – miksi eivät siis bloggaajatkin? Kaiken lisäksi lehtien ostajat eli lukijat maksavat päästäkseen lukemaan kyseisten toimittajien kirjoittamia juttuja – blogit ovat sentään ilmaisia lukijoilleen! Yksikään blogien lukija ei varmasti ole vielä törmännyt maksulliseen sisältöön, saati mahdollisuuteen tilata blogia maksullisena joko määräaikais- tai kestotilauksena :D Vaikka oma blogini on ollut pystyssä (mutta vain juuri ja juuri hengissä omana ilonani) jo vuoden, aloin vasta tekstisi luettuani ymmärtää, että itsekin voin edes yrittää tulevaisuudessa käyttää blogiani ponnahduslautana uralleni. Olen haaveillut toimittajan urasta kohta kymmenen vuotta, joten en koe kuuluvani samaan ryhmään niiden kanssa, jotka uskovat menestyksen tulevan helpolla ”kun vähän vaan jotain kirjoittaa ja saa lukijoita”. Itse asiassa tekstisi innoitti minua kirjoittaessani uusinta postaustani ja sinun ansiostasi latasin blogini Blogilistalle :)

    Kiitos silmieni avaamisesta ja innoittavuudestasi!

  30. Ihan MAHTAVA kirjoitus. Tunnistin itseni ihan totaalisesti tuosta, välillä kun tulee meilejä ja joku haluaa ostaa mainostilaa blogista niin menen ihan lukkoon ja mietin, että mitä hemmettiä, mitä tässä nyt pitäisi pyytää… tuntuu vaan tosi hankalalta hinnoitella se oma mainostila sieltä. Sitten se saattaa mennä siihen, että ”saakohan tuosta nyt niin paljon, että edes kannattaa vaivautua”, ja sitten antaakin asian olla… eli ihan väärällä asenteella liikenteessä kokoajan.

    Minulla on kuitenkin ollut se upea etu, että olen saanut blogin kautta hienoja mahdollisuuksia – matkoja, Nokian kampanja, vaikka mitä. Niiden arvoa ei edes voi mitata rahassa (ja jos rahasta puhutaan, niin todella arvokkaita matkoja ovat eli en edes pääsisi mainostuloilla sellaisiin summiin, joten siinäkin mielessä arvokkaampaa), kokemukset tuntuvat niin paljon paremmilta. Raha on katoavaista, kun taas muistot jäävät, joten ei todellakaan voi valittaa vaikka pankkitilille ei tipu suuria summia blogituloja tällä hetkellä. Mutta kyllähän se tuntuu hyvältä jos pikkuhiljaa uskaltaa vaatia asioista vähän rahallistakin korvausta, eli on se ehdottomasti tavoitteena tulevaisuudessa kaupallistua enemmän.

    Tuo ettei kukaan vastannut Täysin samaa mieltä tähän: ”Pyrin siihen, että blogini auttaisi työmahdollisuuksien saamisessa.”, tuntuu ihan uskomattomalta. En usko siihen, tai sitten ihmiset eivät vaan ymmärrä blogimaailman suurta potentiaalia ja siksi vastasivat näin.

    • bloggareiden varmaan kannattaisi tutustua ainakin freelancereiden palkkio-ohjeistukseen (on avointa tietoa netissä) ja tsekata millaisia työmääriä blogiin kuluu yritysten yhteistöiden suhteen, mutta mainosilmoitusten hinnoista ei ole minullakaan mitään käryä, mahtaako niitä olla jossain nähtävillä. Jos siis hoitaisi itse oman mainosmyyntinsä, itsenäisenä bloggarina.

    • Voisiko kyse olla osittain kysymyksenasettelusta? Jos kyselyssä vastaaja on luullut, että kysytään alkuperäistä motivaatiota blogin aloittamiseen.

  31. Ja ihan asiasta toiseen, minulla on blogin linkki CV:ssä. Tosin olen sillä alalla (web / sosiaalinen media), joten koen että sillä maininnalla on ihan oleellinen rooli siinä paperilla, mutta vaikka ei olisi alalla niin ehdottomasti kannattaa sisällyttää se sinne jos hakee työtä jossa voi olla hyötyä siitä, että netti / sosiaalinen media / internetmarkkinointi on tuttua.

    Nyt ei tietenkään koske ihan kaikkia blogeja (”rakastunut varattuun mieheen” blogit voi varmaan skipata), mutta kaikki ne, jotka bloggaavat omalla nimellään!

    • mahtavaa Sara, toi on oikea asenne :) blogistaan saa olla ylpeä ja ehdottomasti se kuuluu CV:hen, jos siitä on omalla alalla hyötyä!

  32. Unohdit nyt kaikki muut naisten pitämät blogit… Naiset pitävät muitakin kuin muoti/tyyliblogeja ja ovat bloginsa kautta työllistäneet itsensä esim. Kemikaalicocktail, Kinuskikissa, Moments, Project Mama (blogitekstien perusteella tuli mahdollisuus julkaista kirja samasta aihepiiristä toisen bloggaajan kanssa, jotkut käsityö-, koru- ja sisustusbloggaajat ovat ryhtyneet yrittäjiksi, puhumattakaan politiikka-, tiede ym. asiablogeista. En myöskään muista, että näissä blogeissa olisi kamalasti dissattu heidän etenemistään, joten aikamoista yleistystä taas naisten kateudesta ja muusta.

    Muotiblogeissa esitellään yleensä omia hankintoja ja kerrotaan omasta arjesta eikä tätä ole välttämättä niin helppo tuotteistaa tämän enempää (mainokset, blogin sijainti lehden yhteydessä tai portaalissa) tai ainakaan niin, että voisi luopua päivätyöstään.

    • en unohtanut, vaan kirjoitus koski tällä kertaa ainoastaan puhtaasti _muotiblogeja_, koska yliopiston tutkimuskin oli keskittynyt ainoastaan ”muotiblogeihin”. Ja naisten julmuus tottavie keskittynee pitkälti juuri tähän genreen, mutta se ei ollut kirjoituksen pointti sekään.

  33. On hienoa jos blogin avulla/sen blogipersoonan avulla joka huomataan niin pääsee vaikka muotitoimittajaksi tai tekemään kirjan, kuten jotkut ovat päässeet. Mutta mainokset, etenkin useat vilkkuvat mainokset/animaatiot/automaattisesti käynnistyvät mainosvideot on minun ja monen muunkin mielestä ärsyttäviä, ne vaan vie huomion heti kaikelta muulta ja siinä sitten vähän hämmentyy että lukeako itse postausta vai sitä mainosta ja keskittymiskyky saattaa häiriintyä. Mutta tietenkään kaikki ei näin ajattele ja jotkut mainokset on ihan ok

  34. Hmmmm… Kun joku kirjoittaa ei-kaupallista blogia, voidaan olla varmoja, että hän kirjoittaa nimenomaan kirjoittamisen ilosta ja itselleen tärkeistä asioista. Toki rakkaasta harrastuksesta voi saada myös ammatin ja sehän on pelkästään positiivista.

    Mutta voi käydä myös niin, että kirjoittamisesta tulee tällöin pakkopullaa (tää valitettavasti näkyy joissakin blogeissa) jolloin lukijoita ihastuttanut aitous, elämänmakuisuus ja spontaanius häviää ja teksteistä tulee ainakin jossakin määrin suunnitelmallisempia ja (mainostajan ja sitä kautta omaakin) hyötyä tavoittelevia.

    Mikä sen ammattimaisen bloggaajan tavoitteena ja päämääränä sitten on? Minusta itsensä toteuttaminen ja luovuutensa osoittaminen muotiblogin välityksellä on mielenkiintoinen ja ihana idea. Parhaimmillaan ammattimaisuus tarkoittaa kirjoittajan vastuullisempaa ja topakampaa asennetta kirjoittamiseensa. Ja mahdollisuus saada itseä kiinnostavia työkeikkoja rakastamansa aiheen, eli muodin, tiimoilta on upea tilaisuus tavalliselle muotibloggaajalle päästä esittelemään taitojaan. Onhan vain hyvä, että lahjakkaille ihmisille tarjotaan erilaisia kanavia näyttää kykyjään.

    En pidä kaupallisuutta pahana asiana, mutta entä jos koko blogin idea muuttuu?

    Jos tavoitteena on ennen ollut esitellä omaa garderobiaan ja vaatelöytöjään ihan luovan hulluttelun ilosta, niin blogien kaupallistuessa tavoitteena näyttääkin usein olevan saada lukijakunta shoppailemaan mainostajien tuotteita. Eli pahimmillaan kaupallinen blogi arvontoineen, tietyn merkin kollaaseineen ja alati vilkkuvine mainoksineen alkaa näyttää enemmän halvalta mainoskanavalta, josta ei enää välity vilpitön kiinnostus muotia kohtaan vaan juurikin sellainen ”parit kollaasit kehiin ja kassa kilisee”-mentaliteetti.

    Esiintyyhän toki ei-kaupallisissakin blogeissa väkisinkin mainostusta tiettyjä vaatteita ja merkkejä kohtaan. Kun ostaa uuden vaatteen ja esittelee sen, tulee tahtomattakin mainostaneeksi kyseistä liikettä/merkkiä. En pidä ollenkaan pahana, jos tuosta saa jonkinlaisen korvauksen. Mutta jos mainostamisesta alkaa tulla suurikin itseisarvo, niin mielelläni klikkailen tieni muualle…

    • Teemu, sun esiintyminen tuossa kyseisessä muotiblogitutkimuksessa oikeastaan laittoi liikkeelle nämä ajatukset, olit ainoa bloggari joka luontevasti kertoi kirjoittavansa blogiaan tavoitteellisesti aka tulevaisuuden toiveena työllistyminen muotialalle, ja aloin miettimään että mitäs hittoa, mikä meitä naisia oikein vaivaa!

  35. Todella hyvä kirjoitus! Kiitos tästä Nelliina!

    Oma blogi on minulle täysin harrastus, enkä edes haluaisi työllistyä (ainakaan täysin) sen tiimoilta, koska oma alani on minulle rakas, eikä liity blogiasioihin. Tiedotuksen ja sisällön tuottamisen sekä atk-taitojen puolesta se on kuitenkin ollut minulle töissäkin avuksi. Samoin kun viime kesänä kirjoittelin asuntomessuilta blogia messuemännän ominaisuudessa. Pidän tosi paljon juuri tuosta ajatuksesta, että blogi voi toimia ”käyntikorttina” omasta osaamisesta. Ja ihailen tosiaan ammattibloggaajia, jotka ovat silti pysyneet tyylilleen uskollisina.

    ihanaa kevättä Tampereelle! Ja mahdollisuuksien täyteistä blogitulevaisuutta myös!

  36. Näkemäni suomalaiset ammattimaiset blogit on yksinkertaisesti tylsiä! Itse tykkään (i) päiväkirjamaisista blogeista, siis missä kirjoittajat pistävät itsensä likoon ja kertoilevat päivän kuulumisista (esim. Motherfuckin Fashion) ja (ii) sisältöä korostavista blogeista (esim. Strictly Style). Ammattimaisissa blogeissa päiväkirjamaiset muuttuu ”istun huoneessani lahjaksi saamani tavarakasan päällä ja HUPS postiluukusta tipahti juuri ihana paketti teetä, vitsi XXXX on maailman paras teemerkki <3 <3 <3” ja sisältöä korostovat blogit alkaa tehtailla niitä nellykuvastoja ja vielä varustaa niitä sellaisilla pölynimurikauppias –tyylisillä tyrkyttävillä teksteillä (”näyttävä mekko timanttikoristeluin pitkäsääriselle”). Blogeissa olevat mainokset ovat mielestäni usein yksinkertaisesti huonoja (Pssssst! Huomasin just, että Stockan verkkosivuilta tilatessaan saa postikulut ilmaiseksi, kantsii heti hyödyntää!”). Lukisinko naistenlehteä, jossa on tällaisia mainoksia – no en! Ja sitten vielä se massailmiö – blogeissa parasta on mielestäni ollut myös se, että jollakin kirjoittajalla on omintakeinen tyyli ja hän tekee kiinnostavia löytöjä – tämäkin häviää, kun yhtäkkiä koko blogimaailma on löytänyt saman ilmiön, esim. ne hiton sulkatatuoinnit. Eli summa summarum, mainostamisen myötä blogit muuttuu yleensä tylsiksi ja tökeröiksi mainospalstoiksi.

    Toivottavasti mainostajat tekevät sisällönanalyysit näistä lukuisista palautteista – tällaista määrää palautetta on varmasti vaikea kerätä kuluttajatutkimuksilla ;-) Joo, tuli mieleen, että tämäkin kirjoitus on vain jonkun mainostajan kanssa sovittu yhteistyö..

    Nyt älä käsitä väärin – uskon kunnianhimoon, kaupallisuuteen ja kovaan työhön, ja siihen, että nimenomaan naisten pitää herätä ja tajuta maailman kaupallinen potentiaali. Toivon hyville bloggaajille siis täydestä sydämestäni uramahdollisuuksia muodin parissa ja palkkioita kirjoittamisesta, bloggaaminen todella käy työstä. Samoin blogien mainokset todellakin pitää osata hinnoitella oikein. Mutta pliiis, älkää muuttako blogien sisältöä ja konseptia tylsääkin tylsempien massamainostajien takia!

  37. Hienoa että otit businesvainun puheeksi, kannustaisin myös naisia ryhtymään rohkeammin yrittäjiksi (itse en tosin ole..paraskin puhumaan siis) ja myymään reilusti omaa osaamistaan. Itse en omalla blogillani pyri lisäämään sivutuloverokorttini käyttöastetta, koska päivätyöni (josta myös pidän!) on ihan muualla suunnalla, mutta työelämässä tunnen kyllä oman arvoni ja hintalappu on sen mukaan. Lisään siis: naiset, muistakaa pyytää säännöllisin väliajoin lisää palkkaa! :)

    Tuosta kaupallistumistumiskielteisyydestä (lukijan näkökulmasta) kehittelin jonkinlaisen yleistävän teorian ja se menee näin: lukija selaa jotain blogia, sisältö on lukija mielestä aikamoista soopaa, bloggaaja saa kuitenkin tuotoksestaan palkkaa, lukijaa ärsyttää. Eli lukija ei koe, että bloggaaja ns. ansaitsisi saada palkkaa työstään (tai ”työstään”), koska omien kriteeriensä perusteella työn laatu on huonoa.

    Näkisin että ongelma koskee nimenomaan muoti/lifestylegenreä. Ruoka/käsityö/sisustus/yms -blogeissa on helppo nähdä bloggaajan asiantuntevuus ja skillit jollain tietyllä osa-alueella, ja näitä taitoja on helpompi arvottaa, mutta jos joku selittää päivästä toiseen että tänään-olin-koulussa-näissä-vaatteissa-ja-sit-vähän-shoppailtiin-frendien-kanssa-täs-tuhat-kuvaa niin voipi herää kysymys että missä se sisällöllinen arvo oikein on. Tälläisissä blogeissa on kuitenkin jonkinlaista omanlaista viehätysvoimaansa ja sitä persoonaa, joka saa parvet kerääntymään luokseen. Mutta mielikuva siitä että pelkkä iso lukijamäärä (sisällöstä viis) on riittävä kriteeri palkansaamiselle, se on varmaan aika monen vaikea tavallaan ”hyväksyä”.

    Loppukommenttina vielä: blogia kannattaa käyttää rohkeasti uralla etenemiseen (niinkuin monet kommentoijat ovat tehneetkin), mutta toisaalta ei kannata tuntea huonoa omatuntoa siitä että bloggaa vaan omaksi ilokseen eikä kunnianhimoisen tavoitteellisesti (tämä olkoon synninpäästö myös itselleni).

  38. Ihana Nelliina. Spot on. Itse peräänkuuluttaisin naisilta hieman kunnianhimoa ja ylpeyttä omasta työstä :) Upea bloggaaja olet! xx

    • Tässä on toinen juttu mitä jäin miettimään seminaarin jäljiltä, jos me bloggarit emme itse arvosta työtämme, niin kuinka lukijatkaan voisivat. Asennemuutos olis nyt kovasti paikallaan.

  39. Minusta ammattimainen suhtautuminen blogin kirjoittamiseen on hyvä juttu, mutta olisi mukava pohdiskella millaisia kaikkia mahdollisuuksia bloggaaminen voi oikeastaan poikia? Minusta kun ne tienaamismahdollisuudet vaikuttavat aika rajallisilta.

    Konkreettisia työmahdollisuuksia (journalismi yms.) toki – mutta ei taida olla realistista useimmille. Mainostus… ehkä helpoin tapa tienata, mutta samalla ärsyttävin juuri sille kohdeyleisölle jolle pitäisi mainostaa. Oman verkkokaupan pitäminen? Toisaalta sekin kääntyy useimmiten sellaiseksi, että omien tuotteiden promoaminen alkaa ärsyttää juuri sitä lukijakuntaa, jolle yrittää myydä. Puhumattakaan siitä, että nettikauppa on yllättävän raskasta ja puuduttavaa hommaa.

    Vaikea sanoa siis. Parhaimminhan bloggaaminen toimii välineenä niillä, joilla on ”profiili” ylläpidettävänä: esimerkiksi (ainakin englanninkielisillä) kirjailijoilla enempi vähempi kuuluu olla blogi nykyään, ja onnistuessaanhan sellainen toimii mainiosti. Bloggaajan ei tarvitse tyrkyttää mitään kenelleenkään, kun tavallaan ”myy” vain sitä omaa julkista kuvaansa ja omaa nimeään (jonka toivoo lukijoiden muistavan kirjakaupassa). Kun lukijat tykkäävät sinusta ja lukevat blogiasi mielellään, he myös kannattavat kirjailijanuraasi – se on tullut huomattua noita blogeja lukiessa. Ja jostain syystä kirjailijanura ei tunnu niin kaupalliselta ja ”rahvaanomaiselta” mainostettavalta, vaikka itse kirjat kaupallista genreä olisivatkin.

    Mutta useimmat kirjailijat eivät ole kovin hyviä bloggaamaan, ja se huonokin bloggaaminen vie aikaa itse kirjojen kirjoittamiselta, joten vähän plus miinus nolla sekin hyöty useimmilla…

    Olisikohan ideaalitilanne sitten muotibloggaaja joka sattuu olemaan myös chick lit -kirjailija? ;)

  40. Kiitos hienosta postauksesta! Tätä keskustelua on ollut/ja on yhä, mielenkiintoista seurata niin yliopistomaailman kuin blogimaailman puolellakin. Mielestäni pelkästään se, että blogeista tehdään pelkiltään Suomessa tällä hetkellä niin paljon tutkimusta, kertoo siitä että blogimaailmaan ja bloggaamiseen on alettu suhtautua vakavammin ja tiedostavammin. Tosi usein nimittäin juuri semmoset ”kuivat” tieteelliset julkaisut vakiinnutttavat uusien medioiden/ilmiöiden tms asemaa yhteiskunnassa ja samalla niitä aletaan ymmärtää monipuolisemmin.

    Toki kommentilootien puolella kukkii ihana kateus yhä, mutta onneksi on syntymässä myös suurempi ryhmä, johon kuuluvat ihmiset pitävät blogeja hienoina mahdollisuuksina vaikka mihin.

    Musta on ihanaa, että esim. Jenni Rotonen on pulpahdellut esiin paljon muuallakin kuin omassa blogissaan (niin, tietysti Niina sun lisäksi!ja onhan teitä muitakin) ja että monien lehtien nettisivuilla on blogeja toimituksen tuottaman sisällön lisäksi. Rohkeemmin vaan kaikki naiset seuraamaan kanssabloggaajien jalanjälkiä !

    Mainostajat ovat ymmärtäneet paaaljon ennen suurta taviskansaa jotain tosi oleellista blogeista; ne ovat arvokkaita niin yksilölle kuin yhteisöllekin.

    Vielä kun monet naisbloggaajat pääsisivät eroon siitä ajatuksesta että ”mä vähän askartelen ja näpertelen ja shoppasin ja otan nyt pari kuvaa ja kirjoittelen vähäsen blogiini näistä jutuista niinkuin ajankuluna” nousisi monen itsetunto ja blogin kirjoittamisen arvostus yleisellä tasollakin. Eka pitää arvostaa itse tekemisiään että muutkin voi kunnolla ihailla (:

    Itse kirjoitan tosi pientä blogia ja silti tungin sen ammatillisen portfolion liitteeksi linkkinä. Kertoo se musta ja ajankäytöstäni sekä kirjoitustaidoista jotain kuitenkin, huolimatta siitä että lukijoita on ”vaan” tonni kuukaudessa.

  41. En ole kommentoinut tänne aiemmin, mutta heitämpä minäkin lusikkani tähän soppaan, sillä olin myös Elina Nopparin haastateltavana ko. tutkimukseen. Ja itse vastasin juurikin että minulla ei ole mitään intressiä tehdä blogistani työtä, enkä näe sen millään tavalla myöskään auttavan minua saamaan oman alani työtä. Ajoittain jopa pelkään, että blogini voi kääntyä työuskottavuuttani vastaan, hieman samaan tyyliin kuin joku tuleva juristi oli ko. tutkimuksessa vastannut.

    Kysymys on lähinnä siitä, että blogini nimenomaan on minulle harrastus ja oma päivätyöni ja ala, jolla viihdyn työelämässä, aivan jotain muuta. En siis pyri enkä halua blogissani hirveästi mainostaa mitään, sivupalkkiini laitoin pari banneria kauppoihin, joita itse paljon käytän, mutta siinä menee myös ehdoton raja. Mihinkään yhteistyöjuttuihin en sen kummemmin ole lähtenyt, sillä ne eivät yksinkertaisesti kiinnosta. En tiedä tuleeko bannereista edes mitään mainostuloja (tiedän että muutama euro ehkä, mutta en ole jaksanut hirveästi seurailla tilannetta), eivätkä ne vaikuta millään tavalla pääasialliseen toimeentulooni joka tulee jostain aivan muualta.

    Itse siis kuulun siihen ryhmään joka pitää blogia oikeastaan vaan julkisena päiväkirjana ja enemmänkin saadakseen aikaiseksi vuorovaukutusta samanhenkisten ihmisten kanssa.En ikinä jättäisi alaani tai opintojani vaikka minulle tarjottaisiin töitä bloggailun parista, sillä olen loppujen lopuksi enemmän kiinnostunut siitä, mitä opiskelen. Toki rakastan nättejä vaatteita, merkkilaukkuja ja kenkiä, mutta ei työksi asti. :)

    Oma blogini on myös juuri sellainen ”arkiblogi” ja aiheet pyörivät tavallisen arjen ja oman elämän erilaisten kuvioiden (työ, opiskelu, asunto, matkustelu, tulevaisuudensuunnitelmat) ympärillä. Pienestä, vakiintuneesta lukijamäärästä päätellen nämä asiat myös kiinnostavat omaa kohdeyleisöäni. :)

    Näin ollen olisi siis hyvä tehdä pieni ero blogien ja blogien välillä. Mielestäni on jokaisen oma asia, mitä blogillaan haluaa tehdä ja onko kyseessä työ (josta luonnollisesti kuuluu saada korvausta), maksettu harrastus vai pelkästään sitoutumaton päiväkirja ja paikka jossa purkaa ajatuksia.

    Ihanaa kevään jatkoa kaikille lukijoille ja kanssabloggaajille, meitä on niin monenlaisia! :)

  42. Oikeastaan se mikä ärsyttää ”kaupallistuneissa” blogeissa eli sellaisissa jotka ovat siirtyneet jonkin lehden tms. portaalin sivuille; vannoutuneena RSS-feedien käyttäjänä ja mobiililukijana joutuu aina erikseen avaamaan blogikirjoitelman selaimessa koska RSS-feedissä on vain pätkä tekstiä ja ”lue lisää tästä”-linkki. Eli oman kokemukseni mukaan käyttäjäkokemus on muuttunut huonompaan suuntaan, sisältöön en tässä varsinaisesti kommentoi.

  43. Hyvä teksti, kiitos siitä. Joskus luin tutkimuksen siitä miksi miehet tienaavat enemmän kuin naiset. Vastaus oli, koska miehet hinnoittelivat itsensä korkeammalle ja pyysivät useammin palkankorotusta. Naiset sen sijaan usein odottivat, että heidän panostuksensa huomataan ja palkitaan siinä missä miehet marssivat pomon puheille ja sanoivat asian suoraan. Suomessa ollaan muutenkin niin nöyriä että harva uskaltaa rohkeasti pyytää sen mitä mielestään ansaitsisi.

    Itselleni ei ole koskaan tullut mieleenkään, että blogi voisi joskus auttaa työllistymisessä, vaikka media-alaa olenkin opiskellut. Mutta hei miksikäs ei? Tähän asti on tullut kirjoiteltua silloin tällöin fiilispohjalta ja ajatellut ettei näitä kuitenkaan lue kun mun kaverit (vaikka pikainen laskutoimitus riittää selvittämään ettei niitä kavereita taida ihan niin montaa olla kuin lukijoita). Mutta moni harrastelijabloggari taitaa ajatella samoin.

    Tekeekin heti mieli tehdä ryhtiliike, ja lopettaa moinen ajattelu. Kiitos tästä :)

    • Hyva kirjoitus:) Olen samaa mielta. Miten hienoa onkaan jos joku tyøllistyy oman bloginsa kautta. Eika minulla ole mitaan sita vastaan, etta ihmiset kertovat blogeissaan tuotteista joita ovat saaneet (jos sydamestaan puhuvat):) Katellisuus on suomalaisten pahe.

      Itse en ole ajatellut, etta blogistani olisi hyøtya tyønhaussa tms. Mutta you never know. Kiitos fiksusta postauksesta.

      ps. totta, etta naiset eivat osaa hinnoitellaa itseaan oikein/ vaatia palkankorotuksia jne. MIka siina onkin niin vaikeeta??

  44. Mielestäni on turha sanoa, että ammattimaistuminen/kaupallistuminen pilaa blogit automaattisesti. Tässä näkyy nimenomaan bloggaajan ammattitaito, että lähteekö ahneesti kahmimaan kamaa ja pilaa samalla oman bloginsa brändin. Trendin ja Olivian alla bloggaa mielestäni parhaimpia ja ammattitaitoisimpia bloggareita mitä Suomessa on. Ovat myös kaupallistuneita blogeja, mutta nämä bloggarit hoitavat sen tyylikkäästi ilman, että lukijaa alkaa ärsyttää.

  45. Loistavaa tekstiä! Uhkut oikeanlaista energiaa ja asennetta. :)

    Pakko vielä mainita tässä yhteydessä, että eräässä opinahjossa taannoinen opettajani mainitsi ihan vain ohimennen, että ”jos te tytöt (ollessamme yli kakskymppisiä, jos ei jo lähempänä 30 ikävuotta..) tahdotte joskus asumaan hienolle asuinalueelle hulppeisiin puitteisiin, parempi etsiä itselleni rikas ja menestyvä mies” – samainen opettaja myös aivan julkisesti sorti nais(ei tyttö-)opiskelijoita kun taas tuki missä tahansa hömppäprojekteissa vastaavia miesopiskelijoita.

    Että kyllä nämä jutut on juurtuneet aika syvälle näemmä muuallekin kuin vain bloggaajien keskuuteen. Taistelkaamme, naiset! :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>