Muotikirppiksestä selvittiin hengissä, vaate- ja kenkäkaappi keventyi ja Route 66 -matkakassaan kertyi muutama satanen lisää, ei voi olla kuin tyytyväinen. Kuvittelin ensin että 5 tunnin seisoskelu myyntikojun takana olisi ns. pitkä päivä, mutta tunnit kuluivat hässäkässä niin nopeasti että hyvä kun ehdin kissaa sanoa kun piti jo pakata pöytä kasaan ja lähteä!
Minulla on vain muutama onneton kännykkäkameralla napattu valokuva, en ehtinyt kiertämään tai kuvaamaan lainkaan. Mutta jotain fiiliksiä nyt kuitenkin.
Tässä vielä laitetaan myyntipöytiä kasaan. Oma rekkini tyhjeni paria hassua mekkoa lukuunottamatta kokonaan, me very happy!

Tärähtänyt kuva tärähtäneestä myyjättärestä. Tuota Olivia Rougen sitruunamekkoa kävi moni päivän aikana ihastelemassa, ei syyttä. Se on iiiihana <3 Mona ompeli minulle siihen vähän lyhyemmän helman kuin mekossa normaalisti on, minulle sopii parhaiten tuollainen nippa nappa polven paljastava pituus.

Kun kaikki alkoi olla valmiina ovien avausta varten, kuulimme että jono Pakkahuoneen edestä ulottui Itsenäisyydenkadun Heselle asti! Wouh! Ensimmäisen tunnin jälkeen sisään oli tullut jo tuhatkunta tyyppiä, ihan mieletöntä!

Minunhan piti olla tiskini takana yksin, mutta yhtäkkiä takavasemmalta pöllähti paikalle Monsku, joka piti minulle seuraa pari tuntia ja sen jälkeen Maija, joka hengasi kanssani loppuajan. Ystävät, jotka pitävät putiikkia pystyssä vessataukojen ajan, korvaamattomia :D

No mitäs, tässä bileet parhaimmillaan, ihan vaan pari tyyppiä.

Ilokseni bongasin Olympuksen tiskin takaa Veeran, joka valokuvaajana toimi merkin edustajana.

Muotikirppiksen järkkäriporukka oli tehnyt kertakaikkiaan mielettömän työn tapahtuman suhteen, niin järjestelyiden kuin markkinoinninkin kanssa. Kaikki sujui mutkattomasti päivän aikana, tapahtuma keräsi mielettömän määrän kävijöitä ja ainakin tämä myyjä oli erittäin tyytyväinen. Kun kyselin Idalta (alla) ovien sulkeutumisen jälkeen uusinnasta, niin kyllä kuulemma tahtoa uusinnalle löytyy. Että toivottavasti tavataan joskus näissä merkeissä uudelleenkin.

Ainoa kammottava kammoasia mitä Muotikirppiksestä jäi mieleen, oli 10 tunnin silitys- ja hinnoittelu-urakka. Tarvitsen vähintään puoli vuotta että selviydyn näistä silitystraumoistani, eli käytän seuraavan 6kk pelkästään joustavia makkarankuoritrikoita mitä ei tarvi silittää :D
Huomaa lammasmainen epähymy, se johtuu siitä että olin herännyt 6:30 SILITTÄMÄÄN vielä vähän lisää ja aivoni eivät olleet ihan vielä rekisteröineet mitä olin tekemässä.

Kiitos kaikille kävijöille, kiitos Muotikirppistiimille, it was FUN!