Ihastuksen syvä huokaus…

23.5.2013 – Nelliina 10 kommenttia

Koska tämä kuva on ihastuttanut minua viime aikoina niin paljon, on aika jakaa se täälläkin:

Marilyn Manson poseeraa YSL:n vaatteissa. Kuva liittyy Dazed Digitalin Saint Laurent Music Projectiin ja kuvaajana toimii itse Hedi Slimane. Manson ei ole ainoa stara joka projektissa on ikuistettu, mutta minulle hän on todella the one and only. Manson saa sisäisen kirkuvan fanityttöni hereille varmaan vielä silloinkin, kun kiikun harmaahapsisena keinutuolissa.

No okei, Daft Punkin kuvat ovat myös mahtavia. Mutta Manson, oi Manson.

Seuraavaan juttuun

Pukeutumisen kaksi puolta

23.5.2013 – Nelliina 19 kommenttia

Vaikka jumitankin paljon korkkareissa ja mekoissa, se ei suinkaan ole ainoa vaatekerta mitä käytän. Ja mekko-korkkarijuttunikin vaihtelevat kukkamekkosista nahkahameisiin, joten univormusta ei oikeastaan voi puhua silläkään puolella. Olen pukeutumisen tuuliviiri, ja voin periaatteessa vetää ylleni ihan mitä huvittaa asiaa sen ihmeemmin miettimättä. Tässä tulee esimerkkinä kahden peräkkäisen päivän asut, jotka eroavat toisistaan jonninverran.

T-paita&farkut&conssit on minun tänään ei mekkoja -päivieni lempparini. Tämä maailman hienoin teeppari on norjalaisen Nidaroksen fanipaita, ehkä yksi siistein fanipaita mitä olen nähnyt.

Tiger of Swedenin Blaise -farkut on saatu Tampereen Studio 25:stä. Studion Anu laittoi viestiä että nyt tuli sun makuun pehmoiset ysärifarkut ja hallelujah, ne istuivat kuin hansikas! Istuvuus vastaa noin Leviksen Demi Curvea, mutta näissä on suorempi vyötärö mikä ei tee lisäjenkkoja edes näin pitkälle kuin minä, kenen vyötärö on tavispituisia 15 senttiä korkeammalla. Mielestäni ainoa oikea kulutus farkuissa on ysäriltä tuttu loppuun ajettu ns. viisnollayks leviskulutus, eli todella klassinen. Haaleanvaaleat farkut kääritään nilkasta, sitten teeppari päälle ja menoksi.

Se mikä näissä farkuissa on ihmeellistä on se, että minulla, mrs-ei-vielä tarpeeksi-kyykätty-salilla-no-äässillä, näyttää näissä olevan se äässi! Semisti epäilyttävää laittaa hanurikuva blogiin, mutta jos tästä on hyötyä muille samanmuotoisille niin antaa mennä.

Edellisestä farkkuasusta joukkuekaverini totesi treeneihin mennessä että hetkinen, onpa outoa nähdä sulla farkut :D Eli minun kohdallani perusfarkut ja teeppari on jotain spesiaalia heh (oliskohan aika pitää farkkuviikko pitkästä aikaa…). Ovat tottuneet enemmän tähän seuraavaan:

Hulmuavat helmat ja kopisevat korkkarit. Pohjemittainen hame on kirppislöytö, en voi tajuta miten joku oli raaskinnut hylätä näin upean hameen Radiolle, se on niin kaunis pari värikkäille korkkareille ettei tosikaan!

Nilkkasukat ja pikkukengät -yhdistelmä rullaa edelleen. Joku lukija kommentoi että olisin kuulemma supermuodikas Japanissa tällä hetkellä sukkieni kanssa :D ja kieltämättä huomaan jotain yhteneväistä itseni ja esimerkiksi Rinan välillä (Tokyo Street Style). Sandaalit ja sukat rokrok!

Seuraavaan juttuun

Muotikirppis Pakkahuoneella, jälkilöylyt

22.5.2013 – Nelliina 16 kommenttia

Muotikirppiksestä selvittiin hengissä, vaate- ja kenkäkaappi keventyi ja Route 66 -matkakassaan kertyi muutama satanen lisää, ei voi olla kuin tyytyväinen. Kuvittelin ensin että 5 tunnin seisoskelu myyntikojun takana olisi ns. pitkä päivä, mutta tunnit kuluivat hässäkässä niin nopeasti että hyvä kun ehdin kissaa sanoa kun piti jo pakata pöytä kasaan ja lähteä!

Minulla on vain muutama onneton kännykkäkameralla napattu valokuva, en ehtinyt kiertämään tai kuvaamaan lainkaan. Mutta jotain fiiliksiä nyt kuitenkin.

Tässä vielä laitetaan myyntipöytiä kasaan. Oma rekkini tyhjeni paria hassua mekkoa lukuunottamatta kokonaan, me very happy!

Tärähtänyt kuva tärähtäneestä myyjättärestä. Tuota Olivia Rougen sitruunamekkoa kävi moni päivän aikana ihastelemassa, ei syyttä. Se on iiiihana <3 Mona ompeli minulle siihen vähän lyhyemmän helman kuin mekossa normaalisti on, minulle sopii parhaiten tuollainen nippa nappa polven paljastava pituus.

Kun kaikki alkoi olla valmiina ovien avausta varten, kuulimme että jono Pakkahuoneen edestä ulottui Itsenäisyydenkadun Heselle asti! Wouh! Ensimmäisen tunnin jälkeen sisään oli tullut jo tuhatkunta tyyppiä, ihan mieletöntä!

Minunhan piti olla tiskini takana yksin, mutta yhtäkkiä takavasemmalta pöllähti paikalle Monsku, joka piti minulle seuraa pari tuntia ja sen jälkeen Maija, joka hengasi kanssani loppuajan. Ystävät, jotka pitävät putiikkia pystyssä vessataukojen ajan, korvaamattomia :D

No mitäs, tässä bileet parhaimmillaan, ihan vaan pari tyyppiä.

Ilokseni bongasin Olympuksen tiskin takaa Veeran, joka valokuvaajana toimi merkin edustajana.

Muotikirppiksen järkkäriporukka oli tehnyt kertakaikkiaan mielettömän työn tapahtuman suhteen, niin järjestelyiden kuin markkinoinninkin kanssa. Kaikki sujui mutkattomasti päivän aikana, tapahtuma keräsi mielettömän määrän kävijöitä ja ainakin tämä myyjä oli erittäin tyytyväinen. Kun kyselin Idalta (alla) ovien sulkeutumisen jälkeen uusinnasta, niin kyllä kuulemma tahtoa uusinnalle löytyy. Että toivottavasti tavataan joskus näissä merkeissä uudelleenkin.

Ainoa kammottava kammoasia mitä Muotikirppiksestä jäi mieleen, oli 10 tunnin silitys- ja hinnoittelu-urakka. Tarvitsen vähintään puoli vuotta että selviydyn näistä silitystraumoistani, eli käytän seuraavan 6kk pelkästään joustavia makkarankuoritrikoita mitä ei tarvi silittää :D

Huomaa lammasmainen epähymy, se johtuu siitä että olin herännyt 6:30 SILITTÄMÄÄN vielä vähän lisää ja aivoni eivät olleet ihan vielä rekisteröineet mitä olin tekemässä.

Kiitos kaikille kävijöille, kiitos Muotikirppistiimille, it was FUN!

Seuraavaan juttuun

Ei voi olla kuin onnellinen

21.5.2013 – Nelliina 6 kommenttia

Auringonpaiste on huumaavaa! En voi käsittää miten selviän joka vuosi suunnilleen järjissäni talvesta, minä todella vihaan talvea. Ja kuitenkin talvikauden hitaan kidutuksen ja mielialan laskun unohtaa parissa päivässä, kun aurinko paistaa ensimmäistä kertaa kunnolla ja puut humahtavat vihreäksi. Olen syntynyt keskellä heinäkuuta, joten oooo kesän lapsi mä selvästi alitajuntaisesti oooooon, vaikka alkusyksystä periaatteessa eniten tykkäänkin.

Tämä juttu toi hymyn huulille. Paljain kintuin ulkona, ilman takkia, pipoa ja hansikkaita. Ilo irti!

Ja ihanaa oli myös lounas ystävien kanssa auringonpaisteessa Laukontorilla. Salaattini tuli pöytään about pari tuntia myöhemmin kuin muiden, mutta ei se lopulta haitannut vaikka odottavan aika oli TODELLA pitkä. Onneksi Hanna antoi minulle oman leipänsä järsittäväksi odotusajalla, niin palasin taas zen hymymoodiin enkä mennyt murisemaan kokin ikkunan alle. Citykarhu vapaana, varokaa!

Seuraavaan juttuun

Ja helemat paukkuu

20.5.2013 – Nelliina 23 kommenttia

Piipahdin tänään Summerin kuvauksissa, tästä uhkaa tulla näköjään perinne. Viime kesänä juttelin suloisen juontaja-Juliannan kanssa kirppisjutuista, tänään taas aiheena oli Tampereen katutyylit. Manserokkariuden syvin olemus tuli purettua nauhalle sekä puheen että piirrosten kautta :D jakso tulee ulos kesäkuun aikana, mutta varmaa ajankohtaa ei ole vielä päätetty. Vinkkaan siitä sitten kun varmistuu, niin voitte halutessanne vilkaista kuinka piirrän hipsterin. Hipsterin nimeksi tuli Waldo.

Nasuna tänään Sonia Rykielin punainen lempparimekkoni.

Mintunvihreän laukun (mine at last!) ja pupukengät ostin viikonloppuna Minna Parikan sample salesta, en voi uskoa tuuriani että tuo sattui juuri lauantaille kun olin muutenkin Helsingissä. Mustista kiiltonahkakorkkareista tuli arjen peruskorkkarini, koska niissä on matala korko ja ne ovat uskomattoman hyvät kävellä = Niinan lenkkarit. Pakko kiittää kenkien mallikokoasiaa, ovat nimittäin kokoa 37 ja 40. 40 = Niinan kenkä. Niina is very happy ja lopettaa nyt tämän itsestään kolmannessa persoonassa puhumisen, koska se on hyvin omituista.

Mietin noita kokoja automatkalla Helsingistä että miksi juuri 37 ja 40, ja päädyin pohdinnoissani siihen lopputulokseen että kengät kuvataan myyntiin koossa 37 (siro pieni kenkä, näyttää parhaalta kuvissa?) ja koko 40 on muotinäytöksiä varten, koska mallit ovat pitkiä, ja usein se tarkoittaa isompaa jalkaakin. Olenko oikeassa?

Liikkiksen puolella ihmettelen miksi kiinnittää huomiota uikkarimallin kylkimakkaroihin, kun tarkoitus on katsastaa uikkaria, eikä sitä mallia. Mitä sillä väliä kuka sitä uikkaria mainostaa, mene ja sovita itsellesi niin tiedät onko hyvä vaiko eikö ja unohda epäolennaisuudet, kuten itsesi vertaaminen bikinimalleihin.

Seuraavaan juttuun