Aaltoilua

Uusi viikko – uudet kujeet, mutta palataan hetkeksi viikonvaihteeseen. kulunut viikonloppu oli nimittäin aikamoista aaltoilua ja tunteiden vuoristorataa. Olin lasten kanssa kolmisin kotosalla ja etenkin lauantai meni erittäin plörinäksi. Yhteispelistämme ei tullut mitään, kaikilla taisi vähän kenkä puristaa jostain kohtaa, tietenkin raskas viikko takana lapsillakin.

Lauantain tahkeasta menosta en voi tietenkään syyttää ketään muuta kuin itseäni, sillä täpötäysi Särkänniemi oli erittäin huono idea meikältä. Narunvedosta tuli aivan surkea ylläri ja se kirvoitti pienen raivon ilmoille. Kavereilla ei ollut rannekkeita ja sekin harmitti. Tämä tyhmä äiti ei ostanut edes hattaraa. Tällä kertaa kotona olisi päässyt aavistuksen helpomalla, totesin kun pyyhin iltapalasmoothieta rattaista, vaatteista ja bussin lattialta. Mietin kotipihassa kököttäneen auton helppoutta, noh, aina ei voi valita oikein voittaa. Ilotulitus tietenkin missattiin ja Rebekka mätkähti bussin lattialle nenä edellä kun hän äimistyneenä bongasi raketit ikkunasta. Myöhästyttiin siis alunperin siitä bussista mihin meidän oli tarkoitus hypätä ja siksi oltiin vasta liian myöhään kotona, kyllä, kotona, jossa odotteli koira vielä lenkittäjäänsä. Pienempi lapsista kiljui vielä joskus kello 23.00 jälkeen, että ei nukuta… Kiroilin mielessäni, sillä kyllä meikäläistä vaan olis nukuttanut senkin edestä. Nielin ne kirosanat ja änkesin kerrosängyn alapetiin pojan viereen juttelemaan, hänellä oli aika hienoja ajatuksia maailman menosta, laulettiinkin siinä pari laulua yhdessä. Muutaman minuutin päästä molemmat lapset olivat unessa – ja näyttivät ihan enkeleiltä nukkuessaan, kuten aina. Rauha maassa. Sen verran omat hermot olivat edelleen kireällä, että omaa päätä tyynyyn painaessani lupasin itselleni olla parempi ihminen ja äiti seuraavana päivänä, – jepjep, se ei paljoa vaatisi, ajattelin.

Tämä sunnuntai meni kuin menikin mukavissa tunnelmissa, ehdittiin aamupäivä hengata kotosalla, mutta iltapäivällä riennettiin synttärikekkereiden kautta suoraan Rebekan jumppatreeneihin. Synttäreitä varten tehtiin laineita hiuksiin ja puettiin vähän siistimpää päälle, otettiin kuviakin. Sunnuntai oli kiva, ehkä juuri siksi, että päivään ei oltu ladattu mitään odotuksia. Sepä se taitaakin usein olla vikana, että suunnitelmat ja odotukset pilaavat kaiken, mutta miten toimia lapsiperheenä ilman suunnitelmia, onko se ylipäätänsä mahdollista?

Rebekka
Mekko – COS
Legginsit – H&M
Laukku ja kengät – Zara

Samuel
Paita – COS
Farkut – Zara
Tennarit – Vans/Cartel

He eivät olisi itse keksineet lähteä Särkäniemeen, heille olisi varmaankin riittänyt oma piha. He eivät osaa katsoa bussin aikatauluja, eivätkä edes kelloa. Pirtelökin kaatui vahingossa ja varmasti oli myös vähän hankala ymmärtää, että miksi narunvedosta tuli lähinnä vauvoille tarkoitettu lelu. Heidän mielestään rahalle ei ole parempaa käyttökohdetta kuin a) uusi narunveto tai b) hattara.

Oliko tämän tyhmän äidin pakko taas kiristellä hermoja, kun se ei kuitenkaan auttanut yhtään mitään? Kyllä, nyt on taas helppoa myöntää kaikki tämä ja kirjoittaa se vieläpä muidenkin luettavaksi, sillä viereisessä huoneessa nukkuu taas kaksi enkeliä, joiden päähän käyn vielä painamassa suukot – ennenkuin kömmin onnellisena omaan sänkyyni ja lupaan taas olla huomenna kunnollinen äiti lapsilleni.

-Maj

Seuraavaan juttuun

Mummon verhot jakkuna

Vetäisin viime perjantaina päälleni mummon verhot tai pikemminkin tyynynpäällisistä muokatun jakun – no ei kai sentään, oikeasti ostin Zarasta. Sovitushetkellä en oikein nähnyt tilannetta kunnolla, viehätyin vaan jakun erilaisuudesta, enkä tajunnut edes, että tuo laatikko-malli ei ehkä ole minun vartalolleni se imartelevin. Yleensä Ida sanoo erittäin suoraan mielipiteensä, mutta hän näytti tälle jakulle sovareilla vihreää valoa, eikä edes kyseenalaistanut mallia, ehkä mummolasta tuttu kuosi hurmasi hänetkin? Kaikesta huolimatta jakussa on kieltämättä jotain sympaattista ja aion käyttää sitä jatkossakin, hitsi vieköön :P

Jakku – Zara
T-paita – Samsøe & Samsøe
Farkut – Ginatricot
Rannekoru – COS
Laukku – Furla
Kengät – H&M

Postasin yhden näistä kuvista instatililleni ja pyysin kiinnittämään huomiota huulipunaan ja luomiväriin, sillä olen vihdoinkin onnistunut löytämään ihan täydellisen kaksikon. Meikeistä lisää myöhemmin, mutta mitäs sanotte jakusta? Uhka vai mahdollisuus?

-Maj

Seuraavaan juttuun

Summer outfits 2015

asukollaasi kesä 2015Omaa tyyliä ja sen kehittymistä – tai muuttumista on hauska seurata blogiin ladattujen asukuvien kautta. Olen tehnyt kesällä pukemistani asuista kollaasin myös parina edellisenä vuonna, kurkkaa tästä 2013 vuonna askarreltu kollaasi ja tästä pääsee 2014 vuoden asuihin käsiksi.

Pakko myöntää, että viime vuonna olin totaalisen hukassa oman tyylini kanssa, värjäsin hiukseni vaaleiksi, eikä se sitten lopulta tuntunutkaan yhtään hyvältä idealta. Minulla ei ollut oikein missään vaatteissa hyvä olla, ehkäpä liikaa yritystä? Varmaan podin juuri silloin pahimmillaan sitä kuuluisaa kolmenkympin kriisiä tai jotain? 2013 maksimekkojeni helmat hulmusivat ja en ehkä välttämättä pukisi päälleni sen aikaisia asuja sellaisenaan, mutta ajattelen näin jälkikäteen oleeni silloin enemmän sinut tyylini ja itseni kanssa.

Nyt viime vuoden kriiseilyn jälkeen tuntuu, että olen jälleen löytänyt sen oman juttuni pukeutumisen suhteen. Mitä mieltä te blogiani ja asukuviani usemman vuoden seurailleet olette? Mikä on tämän kesän paras lookki?

-Maj

 

 

Seuraavaan juttuun