Hapannaama leotakissa

Joskus asukuvat tulee napattua ”vauhdissa” ilman suunnittelmia, silloin kun siihen vain ilmaantuu tilaisuus. Aina ne kuvat ei vaan meinaa onnistua, omista kuvista sitä on vaan äärettömän kriittinen, sillä vaikka kaikki speksit olisivat kunnossa, niin usein oma ilme ärsyttää, eikä siksi huvita julkaista kuvaa. Jotkut vaatteet myös näyttävät tosi kivalta livenä, mutta eivät toimi yhtään kuvissa, ärsyttävää! Suhtaudun kuitenkin asuihin – ja ehkä itseenikin sen verran rennosti, että en ole tainnut tässä kuuden vuoden aikana jättää kuin yhdet tai kahdet kuvat julkaisematta.

Tämän jutusteluni jälkeen varmaan arvaatte, etten ollut näistä kuvista mitenkään äärettömän innoissani, vaikka valo olikin nätti.

leotakki1leotakki2Takki – Zara
Collegemekko – Object
Kengät – Selected Femme
Laukku – DKNY

leotakki5leotakki4”No nyt sitten ihan oikeasti…” Hiukset harottaa ja kaulaliina roikkuu toisella puolella, fiilis oli kaukana kuvauksellisesta, ehkä oli syytäkin jättää leikki kesken. 

Tuo mun ”pikku” peili on lähipiirissä jo ihan vitsi, kannan sitä aina laukussani mukana – nyt on menossa about jo kahdeksas peili, sillä edeltäjät ovat aina räsähtäneet rikki. Epäonnea luvassa koko loppuelämäksi. Peilin mukana kantaminen on tapa, joka on jäänyt ajoilta, jolloin työskentelin kosmetiikan parissa. Lounaan jälkeen kollegani fiksailivat meikkiä tiiraten pienistä käsipeileistään, niin minä nappasin omani esille, eikä ainakaan tarvinnut tiirata :D Kieltämättä peilin koko herättää vähän hilpeyttä, mutta kyllä se kelpaa aina lainaan kaikille. Ystäväni tietävät jo kysellä sitä.

Miten on muilla bloggajilla? Onnistuuko asukuvat kertaheitolla vai joutuuko niiden kanssa jumppaamaan pidempään? Tunnustatteko olevanne turhan itsekriittisiä?

-Maj

Seuraavaan juttuun

Jouluvalitus

Tänä vuonna tämä joulunalusaika on ollut jollain tapaa kiireisempi kuin koskaan, ei ehkä mitään sellaista superahdistavaa kiirettä – paljon vain kaikenlaista tapahtumaa, kiinnostavia työprojekteja ja olen koittanut ottaa joka välissä vähän aikaa ystävillenikin. Kaikki hössötykset yhdistettynä lapsiperheen arkeen sairastelemisineen, tuntuu, noh paljolta. Viimeiset neljä viikkoa olemme käyneet keskimäärin 2-3 kertaa viikossa lääkärissä, aina jommalla kummalla lapsella on ollut jotain pientä ja lisäksi tietysti siihen päälle Samuelin rutiinikäynnit. Näin painajaista viime yönä, että lapset olivat tulikuumia aamulla ja olin taas matkalla lääkäriin. En kyllä halua valittaa, mutta olen miettinyt, että siinä on varmaan osasyy joulufiilikseni puuttumiseen. Empatiakykyni on ollut heikko, mutta puolestaan ärsytyskynnykseni on ollut erittäin matala lähiaikoina, pienikin vastoinkäyminen nostattaa sellaisen ”tämäkin vielä saakeli sentään” – olotilan päälle.

Sanoisin olevani jouluihminen, en todellakaan mikään hc-jouluttaja, mutta kuitenkin perinteisellä tavalla olen innostun laittelemaan joulukoristeita, lähettämään joulukortteja, tekemään pipareita – ja fiilistelemään sitä kaikkea. Tänä vuonna olen vaan tehnyt, tehnyt ja tehnyt, fiilistely onkin sitten jäänyt vähemmälle. Onneksi kaikki alkaa olla kondiksessa, vielä kunnon siivoukset ja pakkaushommat olisi edessä. Toissapäivänä ajattelin, että nyt on tehtävä kadonneelle joulufiilikselle jotain ja nakkasin nuo tontut nojatuolin päälle – problem solved? :D

Ei nyt silleen, mutta ehkäpä loma Ylivieskassa tekee ihan hyvää, taidan jättää tietokoneen kotiin ja koitan unohtaa hetkeksi mielessä jyskyttävät asiat. Syön överit, leikitään uusilla leluilla muksujen kanssa, vieraillaan sukulaisilla ja kummilasten luona, käydään perheen kanssa toivottavasti antoisia keskusteluja (kuka lähtee tänä vuonna ulos ovet paukkuen) ja lopuksi nauretaan vedet silmissä – näistä asioista nautin todella, sääli, että en ole ehtinyt käydä vanhempieni luona Pohjanmaalla puoleen vuoteen.

Parhaiten olen tänä vuonna päässyt lähimmäksi joulutunnelmaa (mitä se nyt sitten merkkaakin) lasten joulujuhlissa ja pikkiksissä, ehkä myös viime viikonloppuna kun satoi lunta. Joulufiilis taitaa olla mulle sellainen tietynlainen rauhallisen odottava mielentila.

 

joulukoti1Se on joulu ny!

 

joulukoti2Siinä ne joulukoristeet sitten olikin, lukuunottamatta olkkarin verhotankoon kieputettuja ja purkkiin sullottuja jouluvaloja. Meillä on olemassa ihan oikeesti jopa joulumatto, sen aika on taas 2015 jouluna.

 

joulukoti3Stringin jouluinen asetelma on… ei ainakaan tässä. Mutta hei, keittiöönkin heitin nämä valot pari päivää sitten.

 

joulukoti4Ilahdutin itseäni vaniljakahvilla, vähän jouluisempaa makua tuomaan oikeanlaista fiilistä. Olen tehnyt kahvinjuontiennätykseni tässä viimeisen kahden kuukauden aikana.

 

joulukoti5Tämä Samuelin taiteilema joulukoriste kuvaa olotilaani ihan kaikista parhaiten. Muutenkin ihan kiistatta meidän upein koriste ikinä!!!

Kortitkin on lähetetty. Taputan itseäni nyt olkapäälle ja heitän tonttulakin päähän.  En muuten toivonut mitään joululahjaksi. Kinkkua ja piparia? Rauhaa lähinnä.
Kiitos ja anteeksi.

Ps. Tampereen seurakunnan joulukalenterin luukut ovat jokseenkin hilpeitä. Luukku 10. Eiköhän Jeesus-vauvakin kitissyt välillä? Luukku 16. Piparilla paha mieli paranee. Näinhän se on.

 

 

-Maj

 

 

 

Mun eka kerta, Samppanjatasting!

Naantalin kylpylän tarjoama tyttöjen viikonloppu piti sisällään myös samppanjatastingin Naantali Spa:n omassa viinikabinetissa. Se oli meikäläiselle ihan uusi kokemus, mutta en sillä tavalla osannut jännittää, kun käsipuolessani oli ystäväni, vanha kettu, Char – joka tuntee kuplajuomat, en nyt tiedä paremmin kuin omat taskunsa, mutta ainakin paremmin kuin minä :”D Mona ei käytä ollenkaan alkoholia, mutta hän oli silti urheasti fiiliksissä mukana.

 

samppanjatasting1Kabinetti oli naamioitu ihan oikeanlaiseksi viinikellariksi – tai ainakin se näytti ihan siltä millaiseksi kuvitellen aidon viinikellarin. Tästä voit kurkata vielä paremman kuvan kabinetista.

 

samppanjatasting2Eka lasi menossa – tarkkaavaisena kuunneltiin asiantuntijaa, esitettiin siinä muutamia kysymyksiä, minä etenkin hölmöjä sellaisia…

 

samppanjatasting3Mona ja juuri kuntoon fiksatut joulukynnet <3

 

samppanjatasting4 samppanjatasting5Henuski, Coco vai olikse Bobo, haukkaamassa kaksin käsin pientä purtavaa – mutta samppanjalasista hän kyllä piteli Turkulaiseen tapaan hienostuneen sirosti kiinni.

 

samppanjatasting6Juu, ja tässä ollaan jo selvästi päästy samppanjan makuun?

 

samppanjatasting7 samppanjatasting8 samppanjatasting9Olin tosi hädissäni kun tajusin, että eihän me millään ehditä juomaan kolmeen pekkaan neljää pullollista samppanjaa, niimpä sitten aloin heti urakoimaan ettei mene hukkaan, haha.

Vakavasti ottaen, se oli rento, hauska ja opettavainen kokemus, jota voi suositella loistavasti vasta-alkajalle  ja kaikille muillenkin viinin ystäville. Meille tarjottu Deutz-samppanjapruuvi sisälsi neljä eri samppanjaa, 25e/hlö. 

-Maj