Siinä ne nyt ovat, Olivian (ensimmäiseen) mentoriohjelmaan tulleet 214 hakemusta. Sanomattakin lienee selvää, että tämä pitää ottaa uusiksi joskus.
// kuva poistettu //
Mitä tapahtuu seuraavaksi? Käymme mentorien kanssa hakemukset läpi ja ilmoitamme valituille mahdollisimman pian ja varmasti ennen juhannusta. Lomien jälkeen alkaa varsinainen mentorointi, jota muutkin voivat seurata Oliviasta.
Tänään on paitsi ystävänpäivä myös Olivian syntymäpäivä. Ensimmäinen lehti ilmestyi tasan kuusi vuotta sitten. Minä olin mukana jo silloin ja täytyy sanoa, että nopeasti ovat vuodet kuluneet.
Kuusivuotissynttärien kunniaksi söimme työpaikalla kakkua (kuvassa vasemmalla toimittaja Ninni kuvaa kakkua Facebookiin ad Liisan ns. avustuksella) ja askartelimme ystävänpäiväkortteja työkamuille, jotka ovat ilahduttaneet. Aika moni väkersi paksun nipullisen kortteja, joten ilmeisesti meillä on paljon ilahtumisen aihetta.
Lahjaksi saimme upean kimpun tulppaaneja, herkkutoffeita ja muiden kuusivuotiaiden ajatuksia, kuten tämän Julin mietteen: ”Iloisena olo tuntuu päässä. Tarkemmin sanottuna huulissa, kun nehän vain venyy ja venyy.” No just niin.
Terveisiä uudesta toimituksesta! Muutimme viime viikolla Helsingin Hakaniemestä yhden metropysäkin itään eli Sörnäisiin. Ympyrätalo vaihtui vanhaan hattutehtaaseen ja osoitteeseen Vilhonvuorenkatu 11 A. Osa kalusteista puuttuu vielä, sähkötöitä tehdään ainakin huomenna ja muutenkin elämä on pikkuisen vaiheessa, mutta viihdymme kovin hyvin.
Kuvasin lempiasioitani Vilhossa.
Tässä näkymä työpisteeltäni toimitukseen. Etualalla AD Liisan niska, taaempana näkyy toimituspäällikkö Tian pää.
Työpisteeni. Pöytä on seisontamoodissa, siksi se on noin korkea.
Meillä on oma vaatehuone! Tai siis Olivialla ja Costumella on yhteinen. Nyt siellä on lähinnä Costumen seuraavien kuvausten kamoja. Olivia 3:n kansi kuvattiin jo viime viikolla.
Tässä Olivian oma pulinaboksi. Siinä on tarkoitus pitää ne suunnittelemattomat suunnittelu- ja jalostuspalsut, joita toimituksissa syntyy alvariinsa. Tarkoitus on vähentää hälinää toimituksessa. Saatatte tunnistaa kuvan: se on Oliviassa joskus takavuosina julkaistu maisema.
Miltäs näyttää?
No niin, nyt olen lukenut Naisena olemisen taidon. Olen hurmiossa. Se on pitkästä aikaa kirja, josta en voi luopua. Haluan pitää sen lähelläni aina. Caitlin Moran pukee sanoiksi nekin ajatukseni, joita en edes tajunnut ajattelevani.
Mietimme työkaverini Tian kanssa, voisiko kirjan ostaa lahjaksi 16-vuotiaalle sukulaistytölle. Tulimme siihen tulokseen, että ei voi, vaikka pitäisi. Kirjassa nimittäin juodaan, huumeillaan ja naidaan niin paljon, että lukijan on ehkä syytä olla aikuinen.
Meille aikuisille kirja on välttämätön. Suosittelen lämpimästi. Jos luet vain yhden kirjan tänä vuonna, lue tämä.
Minä lähden nyt lomalle, joka kestää kaksi viikkoa. Voikaa hyvin!
Olen ihan fiiliksissä uuden lehden Caitlin Moran -haastattelusta. Vihreää luomiväriä suosiva brittinainen on kirjoittanut juuri suomennetun Naisena olemisen taito -kirjan, joka on arkipäivän feministinen manifesti myös hillittömän hauska opus. (Tai niin ainakin vakuuttaa toimituspäällikkömme Tia, joka on ehtinyt lukea kirjan. Minä olen saanut sen vasta työpöydälleni asti.)
Johanna Vehkoon tekemä haastattelu joka tapauksessa on terävä ja hauska. Se on myös viisas. Vai mitä sanotte esimerkiksi tästä:
”Kerron [finnejä sureville] tyttärilleni, ettei kukaan ehdi arvostella heitä. Kaikilla on kiire huolehtia omista ongelmistaan.”
Tai tästä:
”Kukaan tuskin toivoo kuolinvuoteellaan, että olisi jättänyt muutaman jälkiruuan väliin. Sen sijaan ihminen toivoo, että olisi saavuttanut hiukan enemmän, käynyt enemmän ulkona ja nauranut enemmän.”
Pakkohan tuollaista naista on rakastaa.