(Julkaisen jatkossa pääkirjoitukset täällä blogissa sitä mukaa kun ne ilmestyvät. Toivon tietysti, että niistä syntyy keskustelua ja kuulen teidän mielipiteitänne. Tässä tänään ilmestyvän 9/12:n pääkkäri.)

Periaatteessa rakastan muotia. Himoitsen pottahattuja ja hopeisia jakkuja ja mekkoja, joista ei tiedä ovatko ne oikeastaan mekkoja ollenkaan. Kuuntelen lumoutuneena, kun muotitoimitus puhuu leikkauksista, tekstuureista ja referensseistä. Haaveilen asuista, joissa klassiset perusvaatteet muuttuvat mielenkiintoisiksi asusteilla.

Käytännössä rakastan laiskottelua paljon enemmän kuin muotia.

Jos avaan netin illalla työpäivän jälkeen, roikun Facebookissa enkä nettikaupoissa. Viikonloppuna lojun sohvalla lukemassa enkä kaarra putiikista toiseen. Aamuisin pähkäilen sudokua enkä mieti päivän asua.

Laiskuuttani olen kehittänyt itselleni tyylisäännön, joka kuuluu näin: Musta tuntuu rakkaudelta.

Se tarkoittaa, että tsekkaan vain mustat rekit (koska viihdyn parhaiten mustassa) ja vaatteen materiaalin (koska vaatteen pitää tuntua hyvältä). Panostan vain vaatteisiin, joihin rakastun.

Säännön tärkein tehtävä on säästää aikaa kaupassa ja kotona. Oikeita tyylisääntöjä olen alkanut vähän vierastaa. Pukeudu vartalotyyppisi mukaan -tyyppiset neuvot kuulostavat korvissani vaatimuksilta. Mitä jos tykkää pillifarkuista, vaikka keho muistuttaa päärynää? Mitä jos haluaa pukeutua kellohameeseen, vaikka vatsan kohdalla on omena?

Ajatteluuni saattaa vaikuttaa se, että ostin kesäkuussa vajaamittaiset  haaremihousut. Ne eivät varsinaisesti imartele töppöjalkojani ja saisivat Trinnyn ja Susannahin oksentamaan, mutta ne ovat mukavat, saavat minut tuntemaan itseni jollain hämärällä tavalla viehättäväksi ja täyttävät kaikki omat tyylisääntöni.

Ja kas, käytin housuja lomalla melkein joka päivä.

***

Mitkä ovat sinun tyylisääntösi? Olisi mukava kuulla.