Lounastavia naisia

Kävimme tänään lounaalla yhdessä kantapaikoistamme, Hakaniemen hallin Café Arbeitissa. Meitä kuunnellut ihminen ei välttämättä olisi arvannut, että koolla on naistenlehden toimitus. Päästimme nimittäin suustamme ilmoille muun muassa nämä lauseet:

”Vihaan shoppailua.”

”Olisipa olemassa mekkotaksi, joka toisi vaatteet kotiin vartissa. Netistä ostaminen kestää liian kauan.”

”Kasvissosekeitto ei ole lounas. Se on ärsyke.”

Mistä tuli mieleeni äsken hotkaisemani pikapuuro. Se tuntui sopivan tähän kylmään ja sateiseen kesäpäivään mutta oli itse asiassa aika ällö. Miksi kaikki maustetut pikapuurot ovat niin sokerisia? Syön sokerini mieluiten oikeasti herkkuna. Kuten jäätelönä.

Päivän suositus: Pappagallon pistaasijäätelö (söin sitä juhannuksena).

Hyvää kesäkuun viimeistä viikkoa!

Tässä se on, oraakkeli

Kerron tänään kauppoihin ehtivässä Oliviassa Taskuoraakkelista, pienestä kuutionmuotoisesta kirjasta joka sisältää vain vastauksia. Käytän sitä avukseni, kun en osaa päättää kahden yhtä hyvän (tai huonon) vaihtoehdon väliltä.

Tältä se näyttää:

Idea on yksinkertainen: Muotoile mielessäsi kysymys, johon haluat vastauksen. Avaa kjrja ja lue, mitä sivulla sanotaan (esimerkiksi Anna kaikkesi tai Korota reilusti ääntäsi. Toimi sen mukaan.

Tämä kuulostaa hihhuloinnilta, mutta työkaverini tietävät, että olen maailman epähörhöin ihminen. Taskuoraakkeli on vitsi, josta aina välillä on hyötyä.

Jujuhan on tietysti siinä, etteivät Taskuoraakkelin lauseet varsinaisesti tarkoita mitään. Tulkinnan tekee kysyjä itse.

Päivän suositus: Älä ota sitä vakavasti.

 

Suomen ihan paras ranta

Yksi Olivian tärkeistä asioista on ilmastonmuutoksen hidastaminen. Yritämme toimia pallon puolesta näyttämällä ihania ilmastoystävällisiä vaihtoehtoja, sellaisia kuin kasvisruoka tai lähimatkailu. Niinpä olen erityisen iloinen huomenna tilaajille ehtivän Olivian matkajutusta: siinä esitellään Suomen parhaat rannat.

Itseoikeutetusti mukana on synnyinkaupunkini Porin Yyteri. (Aki Roukalan ottamassa kuvassa rannalla juoksee Jaana Kuusisto koiransa kanssa.) Ellet ole vielä käynyt Yyterissä, suosittelen Porin lisäämistä kesäkalenteriin.

Päivän suositus: Jos Suomen ylivoimaisesti ihanin (vähän puolueellinen mielipide, myönnän) hiekkaranta ei nappaa, Porissa voi käydä vaikka Juseliuksen mausoleumissa. Tai syömässä Buccossa.

Päivän kysymys: Mikä on sinusta Suomen paras ranta? (Jännä nähdä, tulevatko jutun neljä muuta rantaa mainituiksi.)

 

Ihastuttavaa luettavaa

Olen vihdoin saanut Seuraelämän säännöt loppuun. Eilen luin sitä paitsi bussissa myös kotona sohvalla niin keskittyneesti, että puolisoni turhautui keskusteluyrityksiin ja alkoi silittää.

(Tuntui jotenkin oikealta kuvata kirja hajuvesipullon vieressä.)

Amor Towlesin (mikä nimi!) esikoisromaani on tarina Kateyn vuodesta 1938. Työläistyttö tapaa jazzklubilla pankkiirin, mutta mikään ei ole niin yksinkertaista kuin saduissa. On auto-onnettomuus, on salaisuuksia ja valheita, on liikaa juhlia ja töitä ja koko ajan vähän surullinen olo. Pidin kovasti kirjan vanhanaikaisesta kielestä ja siitä, ettei tunteita kovin julistettu. Erityisesti pidin siitä, että Katey alkaa tunteiden myllerryksessä lukea Agatha Christietä.

Sitä paitsi Seuraelämän säännöissä on kelpo määrä Olivian kirjasivun sitaatiksi sopivia lauseita.

Niitä on muuten yllättävän vaikea löytää: välillä lauseet eivät aukea ilman ympäristöään, välillä hienot lauseet ovat liian pitkiä, välillä sanat ovat kauniita mutta merkitys tyhjä. Amor Towles taitaa päästä heinäkuussa ilmestyvän lehden siteerattavaksi. Tässä yksi esimerkki, ihan liian pitkä:

”Parikymppisinä, kun edessä on vielä paljon aikaa, aikaa jota tuntuu riittävän sadoille ratkaisemattomille asioille, näkemyksille ja niiden muuttamiselle, me nostamme pakasta kortin ja joudumme siinä paikassa päättämään, pidämmekö sen ja hylkäämme seuraavan vai hylkäämmekö ensimmäisen ja pidämme toisen. Ja ennen kuin edes tajuamme, pakka on pelattu, ja hetkeä aiemmin tehdyt päätökset muovaavat elämäämme kymmeniksi vuosiksi eteenpäin.”

Ihastuttavaa luettavaa on myös heinäkuun Olivia. Se tuli painosta toimitukseen tänään, lukijoille se ehtii ensi viikolla. Siinä sitaatti on muuten aiemmin tässä blogissa mainitusta Äidinmaasta.

Päivän ihana: Uuden lehden kansi, josta tässä vain vilaus. Kannen on muuten tehnyt uusi tiimimme.

Hyvää viikonloppua!

Pieni vihastuttava lintu

Olen kohta entinen lukutoukka. Lukutahtini on hidastunut niin, että olen tavannut Seuraelämän sääntöjä (viihdyttävä, sympaattinen, hitaan alun jälkeen myös vetävä) kohta kaksi viikkoa.

Syy on Twitterin.

Sen sijaan että istuisin bussissa nenä kiinni kirjassa kuten kunnon ihmiset ja irrottautuisin tästä tosimaailmasta kirjan avulla, törmäilen holtittomasti 140 merkin viestistä toiseen ja tulen entistä hengästyneemmäksi. Ihan kuin maailma pyörisi niin kovaa, että pelkästään pallon pinnalla pysyminen olisi saavutus. Tilanne on surkea, mutta ei ilmeisesti tarpeeksi. Muutenhan pistäisin sen kirotun linnunkuvatuksen kiinni.

Päivän suositus: En varsinaisesti suosittele Twitteriä kenellekään, mutta jos olet jo koukussa, tässä muutama kiva seurattava: Lotta Backlund ja Tuomas Enbuske ovat hauskoja, samoin God (kyllä) ja veemäinen henkilöstöpäällikkö Johnny Jobs. Saku Tuominen linkittää työelämää koskevia artikkeleita, joista moni on lukemisen arvoinen. Pomoni Marjaana Toiminen tviittaa paljon media-alasta, samoin Bonnierin r&d-pomo Sara Öhrvall.

Päivän ihana: Kaikkein yllättävin Twitter-suosikkini on keihäänheittäjä Andreas Thorkildsen. Hän tviittaa lähinnä kuvia kahvikupeista ja esittelee itsensä mieheksi, joka heittää keppejä työkseen. Pakkohan sellaisesta on tykätä.

Ai niin, minua voi Twitterissä seurata täältä ja Oliviaa täältä. Myös Olivian ad Liisa Karttunen tviittaa.

Olisi kiva kuulla teidän Twitter-suosikeistanne. Keitä kannattaisi seurata? Vai vihaatteko koko Twitteriä?