There is a season for wildness and a season for settledness, and this is neither. This season is about becoming.
Shauna Niequist
Pari sanaa rohkeudesta. Tutut ja tuntemattommat kyselivät, että eikö pelota muuttaa uuteen kaupunkiin, yritykseen jonka tulevaisuus ei ole mitenkään varmaa. Ei kamalasti, varsinkaan jälkimmäinen.
Viimeisen muuutaman vuoden aikana olen oppinut luottamaan riskiin. Vain muutos on pysyvää. Ja minä olin se tyttö, joka aina ennen teki kaiken niinkuin käskettiin, ehdottomasti enemmän Annika kuin Peppi. Minussa ei ole tippaakaan pokeria, peliteoriaa tai riskiadrenaliinia.
Chris Dixon kirjoitti hyvin riskeistä kasvuyrityksessä. Minä kerron miksi ne eivät pelota.
Startupit hakee maailmaan muutosta. Ainakin meillä on niin iso visio, että ei ole mitenkään sanottua että se toteutuu, päin vastoin. Ennen ajattelin, että eikö niitä kasvuyrittäjiä sitten harmita; homma menee pieleen ja työ valuu hukkaan. Nyt ajattelen, että sehän juuri harmittaisi, jos kaikki olisi keskisävyä, kunnollista ja varmaa, eikä liikkuisi oikein mihinkään. Isoin riski on, että mitään ei tapahdu, jää nurkkaan, ei kehity.
No mitä jos se tuote ei ole hyvä ja ihmiset ei halua käyttää? Ei se mitään! Kun ei ole olemassa mitään valmista markkinaa, käännöksiä ja uukkareita pitääkin oppia tekemään nopeasti.
Mitä jos rahat loppuu kesken ja yritys menee konkurssiin? Ei haittaa! Riskirahoitus tarkoittaa että joku muu uskoo tuoteideaan niin paljon, että haluaa laittaa omaa rahaansa kiinni siihen. Startupit harvoin toimivat pankkivelalla. Ja yrittää pitää aivan täysillä oli firman koko mikä tahansa.
Mitä jos työkaverit on tyhmiä? Kasvuyrityksissä tiimi on kaikki kaikessa ja rekrytointiin panostetaan paljon. Amerikallaiseen työkulttuuriin kuuluu myös hire fast, fire fast mentaliteetti, jossa tiimin kannalta epäterveet tyypit laitetaan nopeasti ulos. Ja avaintyöntekijöitä arvostetaan paljon.
Mitä jos tulee kilpailija joka on parempi? Mitä jos Harvard, MIT, Stanford tekee saman? Joo ja ne tekikin, mutta ei isot yritykset tai insituutiot välttämättä tiedä ratkaisua sen paremmin, koska kyseessä on ihan uudenlainen ongelma ja hyvällä tiimillä, vauhdilla ja tuotteella voi hyvin voittaa.
Tiiviisti. Parhaiten oppii tekemällä. Eniten pääsee tekemään kasvuyrityksissä. Siksi ei pelota.



@lindaliukas Ei nay…
Eniten harmittaa silloin, jos mikään ei muutu, Linda kirjoittaa…. http://t.co/gmJvu40l
Minusta Annika on itseasiassa aina ollut Peppiä rohkeampi; sehän aina joutui pelkonsa voittamaan.
Niinpä – Nasuviisauksien kärkeä, ”ei ole konstikaan olla rohkea jos ei pelota”.
”Startupit harvoin toimivat pankkivelalla”. Tämä on ehkä todellisuutta jenkeissä, mutta ei Suomessa. Todella moni start-up toimii alussa varsin pitkään lainoilla (lue velaksi). Kun listataan Suomalaiset start-upit, suurin osa toimii velalla / omista säästöistä eikä riskipääomalla.
Jep, sorry epäselvyys: ajattelin Jenkkejä & täälläkin ihan erityistä kategoriaa yrityksiä, ensimmäisten työntekijöiden näkökulmasta.
Isoin riski on, että kaikki on keskisävyä, kunnollista ja varmaa http://t.co/TglITA5b @lindaliukas
RT @lindaliukas: Isoin riski on, että kaikki on keskisävyä, kunnollista ja varmaa http://t.co/HR9tU8tc
Hyvä @lindaliukas! Isoin riski on, että kaikki on keskisävyä, kunnollista ja varmaa http://t.co/ZPMKhZze #yrittäjyys
”Kaikki on kunnollista, keskisävyistä ja varmaa”. Juttu käsitteli start-upissa työskentelyä, mutta voisi liittyä isomminkin elämään. Tuli kyllä mieleeni, että sellaiset lapset, jotka eivät ole kasvaneet oloissa, jossa elämä on kunnollista, keskisävyistä ja varmaa, ehkä arvoistaisivat tällaisia asioita. Eli kysymys on aika monimutkaisesta kokonaisuudesta.
”joka aina ennen teki kaiken niinkuin käskettiin, ehdottomasti enemmän Annika kuin Peppi”
26 vuoden kokemuksella olen tästä jyrkästi eri mieltä: Annika ei olisi ikinä tehnyt niitä juttuja, joita pikku-Linda teki. Yksityisyytesi suojelemiseksi jätän kuitenkin konkreettiset esimerkit luettelematta.
Nurkkaan jäämisen turmiollisuudesta olen kanssasi samaa mieltä. Ja niin oli Laura Latvalakin:
Ulos tuhertelijat koloistanne,
nähkää maanne aamuraikas uus.
Talot palavat lie takananne,
vapaa, kahleeton on vastaisuus!
Silti – Pionin kommentti jäi mietityttämään. Noin minustakin taitaa tuntua: lapsi kaipaa kunnollista, turvallista ja varmaa kasvuympäristöä voidakseen kasvaa riskejä pelkäämättömäksi, rohkeaksi aikuiseksi. Paljon vaikeampaa on säilyttää usko omiin mahdollisuuksiin, jos kasvupohja on kovin rosoinen (huom! ei missään nimessä mahdotonta, mutta rankempaa).
Täysin samaa mieltä kuin @lindaliukas: ”Isoin riski on, että kaikki on keskisävyä, kunnollista ja varmaa” http://t.co/GJq7wGOF
[...] siskontyttöni Linda Liukas Olivian blogissaan. Siihen minun oli tarkoitus tarttua jo aikapäiviä sitten, mutta ei tämä blogaaminen [...]
[...] beessi lapsuus. Termiin törmäsin kun eilisiltana luin SÄn bloggauksen ja sitä kautta Lindan blogikirjoituksen Pionin [...]