Se katsoo sinne minne ei nää

Olen taas sivistynyt. En tiennyt, että Virginia Woolfilla oli sisar, joka oli paitsi epäsovinnainen nainen myös omaperäinen taidemaalari. Nyt tiedän. Vanessa & Virginia -kirjassa Susan Sellers kertoo Vanessa Bellin kautta sisarusten suhteesta toisiinsa ja taiteeseen. Kirjassa Vanessa puhuu Virginialle (”sinä katsot…”)

kirja vv

Susan Sellers: Vanessa & Virginia. Into 2013. Suomentanut Soili Takkala. 244 sivua.

Olin kirjasta ihan mesmeroitunut. Sellers yhdistää akateemisen tutkimuksensa fiktioon niin taitavasti, että tunsin olevani läsnä bloomsburyläisten riennoissa. Vanessa & Virginia on juuri sopivasti runollinen ja tarpeeksi konkreettinen viehättääkseni kaltaistani lukijaa.

Vanessa Bell eli vähän toisin kuin kuvittelisi naisten sata vuotta sitten toimineen. Hän oli naimisissa Cliven kanssa, mutta rakasti kiihkeästi Duncania, joka rakasti kiihkeästi myös Davidia, joka taas meni myöhemmin naimisiin Vanessan ja Duncanin tyttären Angeliquen kanssa. (Kyllä, Kauniit ja rohkeat jää kakkoseksi. Ja tämä on siis tositarina. Duncanin ja Vanessan voi muuten nähdä tässä valokuvassa.)

Kirja synnytti minussa paitsi halun tirkistellä bloomsburyläisten elämää (ainakin haluaisin lukea Angeliquen lapsuusmuistelemat) myös halun nähdä Vanessa Bellin teoksia (tsekkaa vaikka tämä) ja lukea VIrginia Woolfia. Olisipa muuten kirjasta versio, jossa voisi nähdä maalauksen aina kun Vanessa puhuu maalaamisesta.

Taiteen lisäksi minua kiinnosti kovasti Vanessan ja Virginian suhde. Olen suuri sisaruustarinoiden ystävä, kuten pitkäikäiset lukijat ehkä muistavat. V&V:n kitkeränlämmin läheisyys sai minut ikävöimään omaa siskoani. Onneksi tapaamme jo kahden viikon kuluttua.

Entäs tämän postauksen otsikko? No se on tietysti Vuokko Hovatan ihanasta biisistä.

Suositus: Hänelle, joka kaipaa Downton Abbeytä.

Seuraavaan juttuun