Tyylini salat: Bändipaidat ovat heikkouteni

_MG_1394_51642_6317

Carolina Kavanterän asuissa kohtaavat intiaanit ja 1970-luvun rokkikulttuuri.

Teksti: Anna Pirkola Kuvat: Chris Vidal Tenomaa

1. Vintage-bändipaidat

Kirpputorilla tongin ensimmäisenä bändipaidat. Parasta t-paidoissa on materiaali, istuvuus ja juuri oikein kulunut musta väri. Kun siihen yhdistää vielä lempibändin printin, ollaan täydellisyyden äärellä. Toinen mieliaiheistani on intiaanikulttuurin voimaeläimet. Yhdistän t-paidan kevyempään alaosaan, kuten näihin korkeavyötäröisiin ja kiiltäviin housuihin. Päälläni oleva Danzigin t-paita on yksi suosikeistani. Törmäsin siihen Bangkokissa kirpputorilla, kun olin etsimässä uusia herkkuja kauppaani.

_MG_1243_51639_6318

2. Korut, joilla on tarina

Korut ovat kuin osa minua ja siksi hyvin henkilökohtaisia. Rakastan luonnonjalokiviä kuten turkoosia, jota löytyy Arizonasta ostamastani navajo-intiaanien tekemästä rannekorusta. Tärkeimpien korujeni taustalla on aina tarina tai merkitys. Jos koruni eivät ole vintagea, ovat ne usein lahjoja. Teen myös itse hopeisia ranne- ja vartalokoruja.

_MG_1281_51641_6315

3. Kauniit alusvaatteet

Tärkeintä tyylissä on se, minkä tuntee sydämessä omaksi. Heti sen jälkeen tulevat alusvaatteet. Tykkään ohuista ja ilmavista materiaaleista, kuten silkistä ja pitsistä. Voisin panostaa alusvaatteisiin enemmänkin, mutta parhaat rintsikkani ovat Urban Outfittersiltä. Mekkojen alla käytän alusmekkoja. Ne tuntuvat hyvältä, ovat seksikkäitä ja auttavat kantamaan tyylillä vaikka jätesäkin.

_MG_1512_51643_6317

4. Liivit
Liivillä on helppo saada asuun kerroksellisuutta ja kontrastia. Liivi tuo asuun särmää. On tärkeää, ettei kokonaisuus mene liian hempeäksi. En osaisi käyttää päälläni olevaa mustaa mekkoa yksinään, mutta liivi antaa sille lisäulottuvuuden ja tuo ryhtiä. Ihastun liiveissä erityisesti etnisiin inkakuvioihin ja hapsuihin.

_MG_1269_51640_6317

5. Pitsi
Tykkään pitsin muuntautumiskyvystä ja siitä, ­
että se samalla sekä peittää että paljastaa. Jos pitsimekon alle pukee avoselkäisen tiukan mekon, tyylistä tulee juhlava ja seksikäs. Jos saman mekon yhdistää housuihin, toppiin ja maihareihin, on meno toinen. Kuvioitu pitsi on kauneinta, mutta joskus verhokangasmainen pitsi tai pelkkä verkko viehättää yksinkertaisuudellaan.

 

Seuraavaan juttuun

James Bond, nämä muotirikokset olisit voinut jättää tekemättä

Daniel Craig stars as James Bond in Metro-Goldwyn-Mayer Pictures/Columbia Pictures/EON Productions’ action adventure SKYFALL.

Daniel Craig stars as James Bond in Metro-Goldwyn-Mayer Pictures/Columbia Pictures/EON Productions’ action adventure SKYFALL.

Jopa kaikkien aikojen tyyli-ikoni on sortunut rajuihin muotirikoksiin. Rakas Bond, sovitaanko, että ennen kun seuraavan kerran pukeudut haalareihin, kysyt ensin meiltä?

Teksti: Ida Kankaanpää Kuvat: Columbia Pictures, Eon Productions

Elokuvateattereissa parhaillaan pyörivä 007 Spectre on jo 24. James Bond -elokuva. Hillittyä herrasmiescharmia edustava brittiagentti on jo vuosikymmenten ajan ollut yksi miesten suosituimmista tyyli-ikoneista.

Hyvin istuvat puvut ovat Bondin tavaramerkki, ja niiden suunnittelijat on aina valittu huolella. Sean Conneryn vaatetuksesta huolehti kirjailija Ian Flemingin luottoräätäli Anthony Sinclair, Pierce Brosnan luotti italialaiseen Brioniin ja Daniel Craigin päällä on nähty muun muassa Tom Fordia.

Olipa Bond sitten romanttisella illallisella tai keskellä vauhdikkainta takaa-ajokohtausta, niin asu istuu ja hyvin.

Mutta ei ihan aina. Jopa agentti täydellinen on sortunut muotirikoksiin, yleensä haalari yllään. Keräsimme niistä ikimuistoisimmat.

1. Froteehaalari

James3

Ensimmäinen James Bond Sean Connery määritti agentin herrasmiestyylin ja teki samalla itsestään seksisymbolin. Kuitenkin jo kolmannessa elokuvassaan Goldfingerissä (1964) Bond keikistelee parvekkeella, ja mitä vielä, hotellin uima-altaalla asti vaaleansinisessä froteehaalarissa. Asusta tuli niin iso vitsi, että nykyään sen kopion voi tilata etsy.comista. Ikävä kyllä tuotetta ei kuljeteta Suomeen.

2. Farkkuhaalari

James2

Älä kieltäydy kahdesti (1983) -elokuvaa ei lasketa viralliseksi Bond-elokuvaksi, koska se ei ole Eon Productionsin tuotantoa. Fanit olivat kuitenkin riemuissaan, kun Sean Connery palasi Bondiksi 12 vuoden tauon jälkeen. Mutta millaisessa asussa?

Tyynen rauhallisena, kasarimisu kainalossaan Bond kävelee hotellin vastaanottoon pelkässä farkkuhaalarissa, ilman paitaa. Muistutettakoon vielä, että näyttävällä karvaryijyllä varustettu Connery oli tuolloin jo yli viidenkymmenen. Conneryn olisi todellakin pitänyt kieltäytyä, edes kerran.

3. Lasketteluhaalari

James4

Bond on nähty useasti suksien päällä, mutta edes 80-luvun toppa-asut eivät päihitä 70-luvun haalaria. 007 rakastettuni (1977) -elokuvassa Roger Moore lähtee mäkeen pysäyttävän keltapunaisessa haalarissa, joka muistuttaa etäisesti McDonald’sin Ronald-pellen pukua. Värisekoilu huipentuu, kun Bond hyppää jyrkänteeltä, ja hänen selästään aukeaa brittilippu Union Jackiltä näyttävä laskuvarjo.

Miksi täydellinen nahkatakki huumaa kuin ensirakkaus?

iro

 

Anna-Kaari Hakkarainen miettii, että nahkavaatteet ovat kuin avioliitto aikoinaan: ikuisia.

Teksti: Anna-Kaari Hakkarainen

Se oli musta ja vanhuuden rypistämä. Se tuoksui tupakalta ja partavedeltä. Ja ääni. Sen kuuli parvekkeella aamuyön hiljaisuudessa: narinan, jonka se päästi, kun pimeydessä hohtava tupakka lähestyi huulia. En ole varma, olinko ihastuneempi takkiin vai sen kantajaan.

Poika oli tietenkin rokkari. Ja tietenkin sitä tyyppiä, jonka vuoksi itketään. En enää muista, miksi olin niin ihastunut poikaan. Mutta muistan miltä takin paino tuntui harteillani, kun minulle tuli kylmä.

Olen ehkä alitajuisesti verrannut kaikkia maailman nahkavaatteita ensirakkauteeni: nahka on päässyt kaappiini vain kenkien, laukkujen ja pikkuruisten kaulusten muodossa.

Nyt olisi hyvä aika miettiä suurempaa nahkasijoitusta, sillä nahka on perinteinen syysmateriaali.

Ihminen on suojautunut nahkaan luolamaalausajoista asti. Nahka kesti kulutusta ja suojasi. Keskiajalla nahasta tehtiin jopa haarniskoja niin, että sitä kovetettiin keittämällä.

Minun on mahdotonta puhua nahasta puhumatta mustasta nahkatakista – mutta niin on muidenkin nahkaturisijoiden. Saksalaiset lentäjät käyttivät sitä ensimmäisessä maailmasodassa. Toisessa maailmansodassa se siirtyi SS-miesten ylle. Sotien jälkeen siihen keksittiin pukea amerikkalaiset poliisit. Ja 1950-luvulla sen löysivät moottoripyöräilijät ja viihdeteollisuus. Kyllä, näet silmiesi edessä saman kuin minä, Marlon Brandon taltuttamassa moottoriorhiaan nahkatakki puoliksi auki ja James Deanin nojailemassa seinään. Mielikuvan taustalla peukkujaan nostaa Fonzie.

Mustan nahkatakin ovat omineet vuorotellen punkkarit, rokkarit ja metallifanit. Catwalkeille se asteli ensimmäisenä Yves Saint Laurentin kynästä. Klassisen Perfecto-mallin rinnalle tuli muitakin malleja ja mustan rinnalle värejä.

Nahan mielikuvissa on jotain syntistä – jostain syystä pojat, jotka itkettävät tyttöjä, pukeutuvat nahkatakkiin. Joidenkin mielestä syntisyys johtuu eettisistä syistä: suunnittelija Stella McCartney ei käytä nahkaa, edes kengissä.

Mitään vaatetta ei kannata ostaa hetken mielijohteesta. Ei etenkään nahkavaatetta. Ympäristökuormituksen lisäksi nahka on aina jonkun selkänahasta, vaikka se olisikin lihateollisuuden sivutuote.  Toisaalta nahka on kestävä mate­riaali. Parempi ostaa täydellinen nahkatakki eliniäksi kuin ostella takkeja, jotka ovat ihan kivoja ja hajoavat käsiin.

Minä haaveilen täydellisestä biker-takista. Sen pitäisi olla vintagea. Pitäisin sitä valkoisen silkkipaidan kanssa ja tuntisin olevani vähän pahis.

En usko, että koskaan ostan sitä. Jotkut asiat ovat täydellisiä vain muistoissa.

Takki: Iro / Jone leather biker jacket €1,070 Net-a-Porter

Inspiroiva tyyli: Johanna Pohjanpelto

Helsingin Lauttasaaressa asuvan 34-vuotiaan kirjanpitäjän Johanna Pohjapellon tyylin tekevät farkut ja t-paita. Mekkoon hän pukeutuu vain juhlissa, ja silloinkin jalassa on usein tennarit.  

Teksti: Anna Pirkola Kuvat: Mari Lahti

 

MLA_9781

1. Maailmalta hankitut farkut

– Vaatekaappini sisältö on kietoutunut farkkujen ympärille. Minulla on aina jalassani farkut, mallina joko Levi’s Vintage Clothingin numero 606 jossain sinisen sävyssä tai Nudien High Kait mustana. Muut eivät käy. Tämän luulisi helpottavan farkkujen ostoa, mutta Leviksen vintagemallistoa ei löydy Suomesta ollenkaan ja Euroopastakin vain muutamasta paikasta. Yleensä uudet farkut tarkoittavat matkaa lempikauppaani, joka sijaitsee Malibussa.

 

MLA_9851

2. Rakas häämekko

– Halusin ehdottomasti mennä naimisiin vintagemekossa. Tiesin etsinnän tuottavan päänvaivaa, mutta juuri se teki mekosta merkityksellisen. Tämä aarre löytyi Play it again Samista Helsingistä. En halunnut ostaa valkoista mekkoa, sillä tiesin, että vaatteesta tulisi niin rakas, että haluaisin käyttää sitä muissakin juhlissa. Tänä kesänä se pääsee ainakin ystävieni häihin. Omissa häissäni käytin jakkuna farkkutakkia ja jalassa minulla oli hopeiset korkkarit, mutta mekon voi yhdistää yhtä hyvin tennareihin.

 

MLA_9925

3. Isän vanha farkkutakki

– Isäni on aina pukeutunut farkkutakkiin ja harrastanut jenkkirautoja. Olen välillä miettinyt, pohjautuuko koko farkkurakkauteni lapsuuteeni. Rakkain aarteeni on isäni vanha 1970-luvun farkkutakki, jonka olen pienentänyt itselleni sopivaksi. Käytän takkia aina kesällä kerran kuussa järjestettävissä cruisingeissa, jonne ajelemme Ford Mustangillamme. Takissa olevat Fordin merkit ovat isäni siihen ompelemia. Yhdistän takin usein mustiin farkkuihin ja t-paitaan, mutta haluaisin pukeutua kokonaan farkunsiniseen univormuun. Se näyttää upealta, mutta en ole vielä osannut lähteä ulos kokosinisissä.

MLA_9854

4. Vanhat korut

– Koruni ovat selkeästi koristeellisempia kuin pukeutumistyylini muuten. Saatan ihastua kiiltäviin kiviin tai suuriin roikkuviin korviksiin. Suurin osa koruistani on isoäitini vanhoja, loput on hankittu käytettyinä. Vihkisormukseni on kummini vanha, ja kihlasormukseni on kuulunut äidilleni. Minusta on ihana ajatella, että koruilla on tarina.

 

MLA_9902

5. Pastellisävyt

– Pukeutumistyylini on maailman simppelein, farkut jalkaan ja yläosaksi pellavainen t-paita, farkkupaita tai neule. Haluan panostaa laadukkaisiin ja spesiaaleihin vaatteisiin. Pyörin aika harvoin kaupungilla katselemassa vaatteita, mutta välillä eksyn esimerkiksi Samujin liikkeeseen. Olen heikkona pastellisävyihin, ja vaaleanpunainen pehmeän pörröinen neule on jotain sellaista, mitä on mahdotonta vastustaa.

 

7 tapaa pukea kauluspaita

Kauluspaita saattaa hyvinkin olla vaatekaappisi monipuolisin vaate. Katso läpi katutyylikuvat ja ota siitä ilo irti.

 

Kerrosta kauluspaita lyhyen neuleen tai college-puseron alle.

 

Avokaulainen mekko saa uuden ilmeen, kun sen alle pukee kauluspaidan.

 

Iso paitapusero toimii hyvin kesämekkona.

 

Läpinäkyvä pitsitoppi sopii toimistolle, kun sen alle pukee kauluspaidan.

 

Olkapäältä alas valahtanut kaulus ja rullatut hihat täydentävät rennon kesätyylin.

 

Kauluspaidan voi myös pukea olkaimettoman mekon alle.

 

Olkapäät paljastava paita on yksi kesän trendikkäimmistä. Pudota paitapuseron kaulus alas olkapäiltä ja napita alimmat napit kiinni.

 

 

Teksti Ida Nuortie, Kuvat Antoni Ruiz Arago

 

 

Paola Suhoselle perhe on täydellinen tukiryhmä

  Paola Suhonen on itsepäinen menestyjä, joka haluaa kasvattaa perheyrityksestä imperiumin. Hän on myös nainen, joka pyytää äidin mukaan muotimessuille, pelkää paljastuvansa huijariksi ja toivoo, että joku muu suunnittelisi Ivana Helsingin vaatteet.

Teksti Laura Mattila Kuvat Kira Gluschkoff / Viewmasters

Kuka tahansa näyttäisi pieneltä niin ison maastoauton etupenkillä. Paola Suhonen, 34, ottaa tukea viininpunaisen Mitsubishin ratista, hyppää korkokengillä asvaltille ja läimäyttää valtavan oven kiinni. Pillifarkkuihin ja beigeen trenssiin pukeutunut vaalea muotisuunnittelija pujottaa käsivarteensa neljä kassia, kävelee Merimiehenkadun yli ja tukee lonkkaa työhuoneensa ulko-ovea vasten. Asento näyttää vähän hankalalta, mutta Paola ei tarvitse apua. Nainen, joka on luonut tyhjästä vaatemerkki Ivana Helsingin, on tottunut tekemään kaiken yksin. Se ei tietenkään pidä paikkaansa.

Tarina on pakko aloittaa alusta. Siitä, kun Paola oli kolme ja sai käsiinsä äitinsä Senjan iltapukujen jämäkankaita. Paola suipisti suutaan, pujotti neulaan langan ja ompeli itselleen leninkejä, lähinnä putkia ja pötköjä. Samalla hän pohti esimerkiksi sitä, miksi täällä eletään.

– Olin lapsena aika vanha sielu.

Paola istuu pienellä jakkaralla työhuoneessaan. Isosta ikkunasta näkyy vastakkainen talo, kaakelilattiaa pehmentää valkoinen karvamatto. Seinällä, papereiden ja kuvien keskellä, urahtelee valkoinen hirvenpää. Hymy tekee rypyt silmien ympärille, kun Paola muistaa ensimmäiset tekemänsä housut. Niissä oli kaksi kappaletta, etu- ja takapuoli. Neljävuotiaan ompelemien housujen ainoa huono puoli oli se, että niihin ei mahtunut sisälle. Ei edes isosisko Pirjo, Paolan täydellinen vastakohta ja paras ystävä.

”Paola löysi pienenä hajuvesipullojen pahvilaatikoita. Hän viritteli niihin balettitossujen nauhat ja väitti kiven kovaa, että pahvilaatikot olivat aidot kärkivahviketossut. Hän kulki ne jalassa, vaikka sanoin, että ne eivät todellakaan ole mitkään balettitossut. Paola ei luovuttanut” – Pirjo

Kahdeksanvuotiaana Paola pääsi isänsä Pentin varastomyymälään apulaiseksi. Itähelsinkiläisen talon kellarissa myytiin farkkuja ja toppa-asuja, kaikkea muuta paitsi muotivaatteita.

”Paola pyöri mukana kangasvarastoissa ja teki kaikenlaisia pikkutehtäviä. Näki jo silloin, että Paolalla oli lahjoja vaatealalle. Kaikkein eniten hän nautti nappien lajittelusta.” – Pentti

Paola muistaa ne ajat hyvin. Suhosen perhe oli yritys, jossa kaikki tehtiin yhdessä. Kun Paola ja Pirjo olivat teineinä kesälomalla, he pitivät Mellunmäen myymälän pystyssä. Tytöt jakoivat myyntivuorot sen mukaan, kummalla oli vähemmän krapula. Yleensä tiskin takana seisoi Pirjo. Paola nousee ylös ja hakee jo vähän seissyttä kahvia takahuoneesta. Hän on juuri muistellut, miltä näytti yläasteella. Kuva on tällainen: Adidaksen verkkarit tai Levikset + pilottitakki. Vasta lukiossa Paola innostui uudelleen ompelusta. Silloin hän surautti keskimäärin mekon päivässä.

– Bravuurini oli kahden minuutin hame. Niitä oli varmasti satoja, tein aina uuden, kun olin menossa ulos. Lukion toisella luokalla Paola perusti muutaman kaverinsa kanssa oman vaatemerkin. Sen nimi oli IC (lausutaan I Case) ja se teki lumilautailuvaatteita.

Paola kiersi kaikki viikonloput lautailemassa. Hän voitti kerran Suomen mestaruudenkin, mutta ei pysähdytä siihen. Se on Paolan mielestä vähän noloa. Lyhytikäisellä IC:llä oli hänen tulevaisuutensa kannalta paljon suurempi merkitys. Ensimmäisestä vaatemerkistään innostunut Paola pyysi apua Ulla-Maija Romolta. Tämä työskenteli ompelijana Pentti-isän toisessa yrityksessä, Farmariteollisuudessa.

”Paola marssi Lahdessa sijaitsevalle tehtaalle ja kysyi, millä koneella hän voisi ommella lautailuvaatteitaan. Hän halusi ommella mahdollisimman paljon itse ja jäi monesti illalla tehtaalle, kun minä lähdin kotiin. Ajattelin, että ahaa, tytär aikoo jatkaa isänsä viitoittamalla tiellä. Se tuntui mukavalta.” – Ulla-Maija Romo

Kumpikaan ei arvannut, että kymmenen vuoden päästä Ulla-Maija olisi Paolalla töissä. Vielä lukiossa Paolasta piti nimittäin tulla lääkäri. Tai psykologi. Hän osti lukion jälkeen lääkiksen pääsykoekirjat, muttei koskaan avannut niitä. Lopulta hän haki Roihuvuoren ammattikouluun ompelijalinjalle ja sen jälkeen taideteolliseen korkeakouluun. Sinne hän pääsi kolmannella yrittämällä. Vuonna 1998, ensimmäisen opiskeluvuoden keväänä, Paola suunnitteli koulutyönään vaatemalliston, joka muutti hänen elämänsä.     Farkkustrech. Siitä materiaalista Paolan mallisto oli tehty. Vaatteita oli vain muutama, mutta opettaja kannusti kehittelemään ideaa. Paola, joka oli hinkunut oikeita töitä ja oikeita haasteita joka ikinen koulupäivä, innostui heti. Nyt piti enää saada Pirjo innostumaan. Se ei ollut helppoa.

”Istuimme mutsin ja faijan autotallissa ja mietimme, pitäisikö perustaa oma vaatemerkki. Minä sanoin, että ei, mietitään nyt vielä. Minä olen järjen ääni, kun Paola mouhuaa. Muistaakseni siinä ei silti mennyt kuin päivä, kun sanoin jo okei. Ajattelin, että on ehdoton rikkaus, jos saa tehdä siskon kanssa töitä.” – Pirjo

– Pirjo sanoo aina ensimmäisenä kaikkeen ei. Varsinkin teininä se oli äärimmäisen ärsyttävää. Ja silti oli ihan itsestäänselvyys, että tarvitsin Pirjon apua. Hän on aina tukenut minua, aina.

Kun Pirjo, tuore kauppatieteen maisteri, pienen taivuttelun jälkeen nyökkäsi, alkoi kiivas valmisteluvaihe. Ihan ensimmäiseksi kehitettiin vetävä nimi: Ivana Finlandia.

– Niin pömpöösi. Yök.

Seuraavaksi Paola viimeisteli malliston, johon kuului lopulta seitsemän farkkuvaatetta. Siskokset päättivät, että tätä unelmaa ei faijan seteleillä rakenneta. Likoon laitettiin vain omat rahat. Säästöillä tilattiin 10 000 farkkunappia, niskalappua ja muovihenkaria, joihin oli painettu Ivana Finlandian logo.

– Kaikki rahat menivät niihin.

Niitä on vieläkin varastossa. Vaatteet ommeltiin isän tehtaalla Lahdessa ja esiteltiin juhlavasti Vateva-messuilla syksyllä 1998. Ensimmäisestä mallistosta ei myyty yhtään vaatetta.     Media huomasi uuden tulokkaan heti, varsinkin kun yhtiön nimi muuttui Ivana Helsingiksi. Vihdoinkin vähän rockia Suomen kuiviin muotipiireihin. Paola muistaa hyvin ensimmäisen lehtihaastattelunsa. Imagen toimittaja halusi tulla trendikkään nuoren suunnittelijan kotiin. Ainoa ongelma oli se, että Paola asui vanhempiensa luona, ja hänen huoneensa oli tyypillinen pikkutytön huone. Seinillä oli bändijulisteita, sellaisia noloja. Onneksi äiti ja isä olivat olemassa.

”Paola muistaa aina aika myöhään, että ai niin, huomenna on se ja se. Haastattelua edeltävänä yönä Paola kantoi huoneestaan oven pois ja minä ja Pentti kehittelimme sen paikalle verhon vanhasta sinisestä helmiverhostani. Oven karmiin lyötiin lauta, johon helmilangat kiinnitettiin yksitellen. Sille stailaukselle on jälkeenpäin naureskeltu. En usko, että haastattelija arvasi, mitä olimme aamuyön tunteina tehneet.”  – Senja

Ivana Helsingin alkuvuodet olivat julkisuudesta huolimatta melkoista puuhastelua. Paola ompeli ja painoi suuren osan vaatteista itse, opiskeli päivisin ja jakoi öisin Hesareita. Pirjo oli isän firmassa töissä. Vuosituhannen vaihteessa Paola työskenteli hetken Italiassa Fioruccilla, mutta se ei ollut hänen juttunsa.

– Italiassa kollegat ihmettelivät, että mitä ihmettä sä täällä teet, jos sulla on Suomessa oma vaatemerkki. Ymmärsin vasta siellä, miten hienoa se oikeastaan oli. Italiassa minuun syttyi halu luoda sellainen imperiumi ja universumi, johon kaikki haluaisivat tulla töihin. Ihannoin Marimekkoa Armi Ratian aikaan, halusin olla samanlainen suunnannäyttäjä.

Aika pian Paolan haave toteutui, ainakin pienessä mittakaavassa. Syksyllä 2000 Ivana Helsinki bongattiin Pariisin messuille vuoden tulokkaaksi. Ensin Suhoset aikoivat kieltäytyä kunniasta, Pirjolle kun sattui samalle päivälle hyvän ystävän häät.

– Onneksi minä pidin pääni ja sanoin, että lähden sitten vaikka yksin. Koska ahdistun myymisestä, pyysin lopulta äidin mukaan auttamaan, Paola hymyilee.

Äitiä tarvittiin, kun messuosaston edessä oli 30 japanilaisen asiakkaan jono. Paola kirjoitti hiki hatussa tilauksia, äiti piti jonon ojossa. – Siitä se lähti, Paola sanoo ja nielaisee mukin pohjalle jääneet kahvinjämät.     Kliseet ovat kamalia, mutta tähän on vaikea keksiä osuvampaa vertausta: loppu on historiaa. Ivana Helsingin oma myymälä avautui vuonna 2002. Liikehuoneisto remontoitiin ihan itse, porukalla. Tietysti. Jossain maalipensselin ja hiomakoneen välissä pyöri Tuomas Peltomaa, Pirjon avomies ja Ivana Helsingin monitoimimies.

”Rakennusprojektit ovat usein aika lennokkaita. Yleensä saan käteeni suttuisen paperilapun, jolle Paola on hahmotellut ajatuksiaan. Lisäksi hän antaa noin 30 sekunnin suullisen briiffin, jonka pohjalta yritän toteuttaa vision. Onneksi olemme tunteneett niin kauan, että suurin piirteintiedän, mitä hän haluaa. Työskentely on räiskyvää, mutta tavallisesti olemme molemmat tyytyväisiä lopputulokseen.” –Tuomas

Tuomas oli porakoneen kanssa paikalla myös tänä keväänä, kun pieni Ivana Helsinki teki jotain suurta. Se kelpuutettiin ensimmäisenä suomalaisena vaatemerkkinä Pariisin muotiviikkojen viralliseen kalenteriin. Siis samoille lavoille Chanelin, Alexander McQueenin ja Chloén kanssa. Takahuoneessa huhkivat silloin myös äiti ja isä, Pirjo, Paolan assistentit Emilia, Outi ja Jukka sekä Paolan ystävä Jarno Viitala. Melkein koko Paolan perhe.

”Nukuimme Pariisissa pitkästä aikaa oikein hyvin, koska kaikki oli tavallaan valmiina. Suomessa homma oli mennyt vähän valvomisen puolelle. Välillä Paolan vauhti on niin kova, että se muistuttaa pyörremyrskyä.” – Emilia

Se sama perhe ottaa juuri nyt kuvaajan käskystä yhden askeleen kohti kameraa. Jonkun iso violetti ilmapallo poksahtaa rikki ja kaikki nauravat. Hersyvää, iloista naurua. Harri Koskinen, kuuluisa muotoilija ja Paolan henkinen tuki yrittää pysyä maalarinteipillä rajatun kuvausalueen sisällä.

”Paolan kanssa aina sattuu ja tapahtuu. Viimeksi, kun olimme Berliinissä yhteisellä työmatkalla, lähdimme kiertelemään kirpputoreja. Minä en löytänyt mitään, mutta Paolalla oli kainalot täynnä rojua ja rampetta. Ne olivat varmasti erittäin tarpeellisia, kun hän innostui niistä niin paljon.” – Harri

Paolan koira Affe tapittaa kameraa kuin ammattilainen ja varmistaa aina välillä, että emäntä on edelleen yhtenä kappaleena. Näky on vähän ärsyttävä. Miksi juuri Paola Suhonen on ansainnut tällaisen taustaryhmän? Miksi juuri Paolalla pitää olla niin uskomaton äiti ja mieletön isä, niin tehokas sisko ja luovia kavereita? Jos heitä ei olisi, olisiko Paolakaan mitään? Ja onko hän lopulta yhtään mitään nytkään? Pelkästään median lemmikki ja oikeassa paikassa oikeaan aikaan? Sitä Paolakin miettii. Aina välillä, yön pimeinä tunteina, hän eksyy netin keskustelupalstoille ja lukee kirjoitusvirheitä viliseviä törkeyksiä itsestään. Niissä kirjoituksissa kysymysmerkit on korvattu huutomerkeillä.

– Vieläkin, jos joku kehuu minua, ajattelen, että ne eivät vain tajua kuinka huono oikeasti olen. Että olen vain onnistunut huijaamaan kaikkia.

Oli miten oli, kahden sisaruksen puuhastelusta on kasvanut pienoisimperiumi, jonka vaatteita myydään yli miljoonalla eurolla vuodessa ja joka työllistää vakituisesti kymmenen ihmistä. Vielä joskus Paola haluaa sen oikeankin imperiumin. Silloin hän voisi soittaa rumpuja, tehdä elokuvia ja näyttää suuntaa, kun joku muu suunnittelisi Ivana Helsingin vaatemalliston.

Joku muu? Joku muu kuin Paola Ivana Suhonen?

– Antaisin vaatteet ilomielin jonkun muun tehtäväksi, kunhan minulla säilyisi jokin ilmaisukanava.

Uusia suunnittelijoita odotellessa Paola matkustaa heinäkuussa Siperiaan etsimään inspiraatiota ensi kevään mallistoon. Näillä näkymin hän matkustaa tundralle yksin. Ellei äiti muuta mieltään ja lähde mukaan.

Juttu on julkaistu Oliviassa 7/2008

Helsingin parhaat shoppailuvinkit

Kerromme Helsingin parhaat shoppailuvinkit: mihin kannattaa mennä, etsit sitten täydellistä neuletakkia tai nilkkureita. Tervetuloa muotimatkalle Suomen pääkaupunkiin.

Helsingin putiikit, Valkoinen elefantti

Kun etsit juhlatyylin päivitystä

Valkoinen elefantti
Korkeavuorenkatu 3

Liike on sisustettu buduaariksi, johon tekee mieli jäädä asumaan. Rekit pullistelevat tylliä, pitsiä ja muita juhlavia ohjelmanumeroita. Jos ne ovat tyylillesi tai kukkarollesi liikaa, katsasta Valkoisen elefantin korut ­ja juhla­laukut. Liike myy muun muassa pariisilaismerkki Antik Batikin kirjailtuja laukkuja. Ja mikä parasta, täältä löytyy aarteita vaihtoehtomorsiamille. Kreisi paljettijakku voi olla juuri se, mitä kaipaat simppelin mekkosi koristeeksi.

 

Helsingin putiikit, Play it again Sam

Play It Again Sam
Rauhankatu 2

Legendaarinen vintageliike on maineensa arvoinen. Jännittävintä Play It Again Samissa on, että sieltä voi löytyä ihan mitä vain. Paitsi että vastaan voi tulla uniikki juhlamekko, täältä kannattaa bongata isoja ­korviksia, runsaita kaulakoruja ja hauskoja koristeita hiuksiin. Ja mikä parasta, liike myös vuokraa suurinta osaa vintagevaatteistaan.


Helsingin putiikit, La Matta

La Matta
Unioninkatu 21
www.lamatta.fi

Jos Cambridgen herttuatar Catherine kysyisi shoppausvinkkejä Helsingistä, hänet voisi viedä La Mattaan. Esillä on silkkihepeneitä, heleitä ­värejä, hienostuneita mekkoja ja seinällinen ­kenkiä. 25 vuotta toiminut putiikki muutti tänä keväänä samassa kadunkulmassa isompiin tiloihin, ja nyt myynnissä on myös tyynyjä, tuoksukynttilöitä, kahvipöytiä ja niille valikoituja kirjoja. Ja mikä parasta, 7 For All Mankindin Skinny-
farkkumallia löytyy lukuisissa eri väreissä. ­Coccinellen laadukkaat nahkalaukut ovat ­nykymittapuulla kohtuuhintaisia, 100–500 e.

 

Kun tarvitset täydellisen neuleen

Arela
Uudenmaankatu 26
www.arelastudio.com/shop

Kašmirneule, jos mikä, on tehokas arjen­parantaja. Arelalta niitä saa aina ­eri malleissa ja sesongin väreissä. Tamperelaismerkki muutti viime talvena nimensä Arelalizzasta Arelaksi ja liikkeensä Helsingissä Katajanokalta Uudenmaankadulle. Ja mikä parasta, Arela lanseerasi kevään uutuutena trikoo­malliston, johon kuuluu jämäkän tuntuisia ­perus-t-paitoja ja erimallisia collegeja.


Helsingin putiikit, Samuji
Samuji
Pohjoisesplanadi 37 ja Erottajankatu 9
www.samuji.com

Samu-Jussi Kosken vaatemerkillä on Helsingin keskustassa nykyään kaksi kauppaa. Pohjoisespalla myydään pääosin kausimallistoja, kun taas Erottajalta löytyvät rennompi klassikkomallisto ja miestenvaatteet. Samujin neule yllä ei haittaisi, vaikka kaikki muut vaatemerkit lopettaisivat villapaitojen tekemisen. Mallistoissa ovat olleet mukana kaikki ihanuudet palmikoista pappaneuletakkeihin ja lyhyisiin pörrövillapaitoihin. Ja mikä parasta, Samujin ensi syksyn kahdeksan takkimallin joukosta löytyy varmasti se takkiunelma, jonka ostamista olet pantannut.

 

Kun aiot satsata laukkuun

Helsingin putiikit, Nina's
Nina’s
Bulevardi 13
www.ninas.fi

Malli Niina Kurkisen perustamassa Nina’sissa pöllyää catwalkien tähtipöly. Rekeillä roikkuu Dries Van Notenin, Célinen ja Carvenin herkkuja, ja hyllyt notkuvat kaupungin kauneimpia merkkilaukkuja ja -kenkiä. Vaikka kaupan on tavaraa, johon uppoaisi koko kuun vuokra, liikkeessä on viihtyisää. Ja mikä parasta, Nina’s myy joka sesonki Chloén ja ­Célinen ihania pikkulaukkuja uusissa väreissä. Kevät-kesäkaudella löydät täältä Repetton klassikkoballerinat.

 

Helsingin putiikit, Luxbag

Lux Bag
Pohjoisesplanadi 25
www.luxbag.fi

Jos kerran elämässä -laukkua ei löydy Nina’silta, käy Lux Bagillä. Merkkivalikoima ei kalpene paremmassakaan seurassa: on Balenciagaa, Célineä, Loewea, Givenchya ja Fendiä. Ja mikä parasta, palvelu on ystävällistä.

 

Kun kaipaat laadukkaita käyttövaatteita

Helsingin putiikit, NomádNómad
Fredrikinkatu 35
www.nomad-shop.fi

Kunpa tältä näyttäisi omassa vaatekaapissa: Vaatteet ovat esillä väljästi, eikä mietityssä kokonaisuudessa ole yhtään turhaa asiaa. Nappaa käsiinsä sitten mitä tahansa, kaikki sopivat yhteen. Nómadin maailmaan kuuluvat muun muassa kašmirneuleet, pellava-t-paidat, J Brandin ja Rag & Bonen farkut, (Isabel Marantin miehen) Jérôme Dreyfussin merkin laukut sekä ihanat ruotsalaiskorut. Ja mikä parasta, Nómadista saa SSFW:n polyesterikauluspaitoja, jotka kulkevat rypistymättöminä matkalaukussa.

 

Helsingin putiikit, Urbana

Urban A
Erottajankatu 1

www.urban-a.fi 

Näin Kate Moss pukeutuu laiskana päivänä: Nahkarotsi, raitapaita, ­pilli­farkut, bootsit. Ranteeseen punottuja käsikoruja ja sormeen ohuenohut rinkulasormus. Helppoa mutta tyylikästä on resepti, joka toimii. Kuin ­tämän vahvistukseksi vaateliike Urban A täyttää tulevana syksynä kymmenen vuotta. Ja mikä parasta, täällä on hyvät farkkuvalikoimat. Current/­Elliotin, Blk Dnm:n ja MiH Jeansin lisäksi Urban A myy muun muassa ­Designers Remixin kohtuuhintaisia farkkuja.


Helsingin putiikit, Beam

Beam
Erottajankatu 15–17
www.beamstore.fi

Vaikka Beamissa on myynnissä kalliita merkkejä, liikkeen kynnys on ­matalalla, kiitos putiikin mutkattoman palvelun. Tänne voi mennä ja sanoa, että nyt tarvitsen työfarkut, ja sitten sellaiset etsitään. Rekeiltä löytää aina perusvärit, kauluspaidat ja bleiserit, joissa on jokin juju. Syksyllä Isabel Marantin päämallisto jää pois, mutta edullisempi Étoile jatkaa. Ja mikä parasta, täältä saa Kenzon hittejä, jotka ­myydään verkko­kaupoissa heti loppuun. Merkin svetareita tulee ­myös ­syksylle.

 

Kun etsit miehelle lahjaa

Helsingin putiikit, My o my

My O My The Men
Erottajankatu 9
www.myomy.fi

Kunpa naisillekin olisi vaateliike, joka myisi tyyriiden silkkitoppien ­sijaan vain rennoimpia kauluspaitoja, laadukkaimpia t-paitoja ja ­parhaita parkoja. Näistä syistä My O Myn miestenmyymälälle on pakko olla vähän mustasukkainen. Mutta onneksi esimerkiksi irlantilaismerkki Inis Meáinin neuleita ja pipoja voi nainenkin ostaa. Täällä kannattaa piipahtaa jo putiikista ja sen ostoista vastaavan Harri Kankaan takia: miellyttävämpää ja asiantuntevampaa palvelua ei tästä kaupungista saa.

Ja mikä parasta, ­Mismon, Alli Cappellinon ja Brooksin ­laukuista monet sopivat läppärinvetävinä työkäyttöön.

 

Kun etsit hääpukua

Minna & gaudete
Gaudete
Fredrikinkatu 35
minna.co.uk

Etkö innostu perinteisistä häämenoista ja morsiusrimpsuista, mutta haluaisit juhlia valkoisissa? Uusromantikko, suuntaa Gaudete-vaateputiikin takahuoneeseen, jossa ­on Minna-hääpukumalliston showroom. Lontoossa asuvan Minna Hepburnin suunnittelemaan mallistoon kuuluu parikymmentä vintagehenkistä mekkoa ja asusteita. Ja mikä parasta, mekkoja tehdään myös mittatilauk­sesta.

 

Kun etsit kenkiä

Helsingin putiikit, Mino

MI-NO
Kluuvikatu 4
www.minoshop.com

Entisen biokemistin Johanna Kelton mielestä Helsingistä puuttui kenkäkauppa, joka myy kuumien skandimerkkien laadukkaita käyttökenkiä. ­Hän avasi MI-NO:n maaliskuussa paraatipaikalle kaupungin ydinkeskustaan. Putiikin merkkejä ovat Terhi Pölkki, Hope, Decadent ­Copenhagen, By Malene Birger, sandaaleistaan tunnettu ATP Atelier ja uusi ruotsalainen Reschia. Syksyllä myyntiin tulee myös Julia Lundstenin Skin by Finsk -mallistoa. Ja mikä parasta, Johanna lupaa syksyksi nilkkureita, ­joissa on käveltävä korko.

 

Kun etsit jotain kestävää

Issey Miyake & Annikki Karvinen
Pohjoisesplanadi 23
www.annikkikarvinen.fi

Olet saattanut kulkea Annikki Karvisen liikkeen ohi lukemattomia kertoja tietämättä, että siellä on myynnissä japanilaisen kulttimuotimerkin Issey Miyaken Pleats Please -malliston vaatteita ja Bao Bao -laukkuja. ”Moneen kertaan kävivät katsomassa, uskalletaanko Miyakea antaa meille myyntiin”, 83-vuotias Annikki Karvinen kertoo. Nyt Karvinen on myynyt Miyakea kaksi vuotta yksinoikeudella Suomessa. Ja mikä parasta, Pleats Please -vaatteiden pliseeraukset eivät mene konepesussa miksikään.

 

Helsingin putiikit, Vuokko

Vuokko
Korkeavuorenkatu 4

Osta nyt, käytät aina. Vaikka tosiasiassa Vuokon mustien klassikkohaalarien hankinta ei perusteluja kaipaa. Upeita ovat myös pitkät pellavakauluspaidat, joiden ohut, italialainen pellava ei edes rypisty kunnolla. Ja mikä parasta, putiikkivisiitin bonuksena on tiskin takana usein Vuokko Nurmesniemi itse.

 

Helsingin putiikit, 2or+Yat

2or+by yat
Eerikinkatu 9
www.shop2orplus.com

Vaatemerkki 2or+byYat on vetänyt omaa linjaansa jo vuodesta 2002. Suunnittelija ­Yatin vaatteiden teho perustuu erikoisiin leikkauksiin, jotka pääsevät oikeuksiinsa päälle puettuina. Ja mikä parasta, laatulaukun metsästyksessä 2or+byYat on must.

Teksti: Hanna Tohtua
Kuvat: Fabian Björk, Shareen Akhtar, Kimmo Lehtonen ja valmistajat
Kuvitus: Helmi Sirola / Napa Illustrations

Artikkeli on julkaistu Oliviassa 7/14.