Terveisiä Milanosta! Ensimmäinen muotiviikoilla viettämäni päivä sai mielialan yhtä aurinkoiseksi kuin täkäläisen ravintolan ylpeästi työtään hoitava tarjoilija. Mutta väsy on. Ja osasyynä on se, että kaupungin muotiviikko on tätä sesonkia varten siirretty kokonaan keskustaan. Siitä seuraa paljon hyvää ’tavallisille ihmisille’, kerron näistä lisää myöhemmin. Haittapuolena on kuitenkin näytöslavojen väliset etäisyydet. Miten voikin kartalla niin pienen näköinen kortteli olla niin iso!
Näin tänään kaksi erilaista näytöstä, joissa kummassakin, ihan sattumalta varmaankin, oli kässänluokkafiilistä, johtuen neuleista ja virkkauksista.
Luisa Beccaria tunnetaan pehmeistä materiaaleista ja romanttisista röyhelöistä. Luin Nymag.comista, että Luisalle tarjottiin Chloén pääsuunnittelijan paikkaa 2001. Chloémaisen 70-lukulainen tämänpäiväinen kokoelma olikin, tukkapilviä ja nättejä kukka-assoja myöten.
luisa beccaria
luisa beccaria
luisa beccaria
S
Seuraavana näin Daniela Gregiksen näytöksen. Tämä mallisto on siitä konseptuaalisemmasta päästä, á la Issey Miyake tai Comme des Garcons. Luin pressipaketin tiedotteet, surffailin netissä ja luin kaiken minkä jaksoin, mutta nimi on edelleenkin vain tuttu mutta ihan hahmottamaton. Tietääkö teistä joku jotain tästä suunnittelijasta?! Tykkäsin loppujen lopuksi tosi paljon tästä performanssitaidetta ja muotia ihan onnistuneesti yhdistelevästä näytöksestä. Kokoelma oli vähän kuin ’Vuokko Nurmesniemen migreenipäivä’, mutta tarkalla katsomisella taiteltua paperia muistuttamaan käsiteltyjen pellava-asujen joukosta löytyi aitoja helmiä.
daniela gregis
daniela gregis
daniela gregis
daniela gregis
Tänään oli myös Pradan näytös, jonne halusin mennä ottamaan teille tyylibongauksia (koska vieraaksi ei ole varmaankaan kukaan suomalainen toimittaja koskaan päässyt), mutta koska täällä näytöksiä aikataulutetaan päällekäin, en sinne päässyt. Mietin kyllä, että missäköhän Anna Wintour ja Andre Leon Talley söi tänä iltana pizzansa?
