Dioria siellä ja Dioria täällä

10.3.2011 – Sanna Sierilä Kommentoi

Uskotteko, että ympärillä näkee vain omaa mieltä askarruttavia asioita? Dior tuntui nimittäin olevan Pariisissa ihan joka paikassa. Merkillä oli kadunvarsikampanja, ja eilisessä International Herald Tribunessa kokosivun mainos. Jay Leno puhui hänestä ainakin kahdessa näkemässäni, viime viikon lopulla kuvatussa jaksossa. Ja Pariisissa on tällä hetkellä jopa kaksi Dioriin liittyvää näyttelyä. Tiistaina näin Dior Joillarien suunnittelija Victoire de Castelanen näyttelyn Gagosian Galleryssä (aivan mieletön! Ja korut ovat niin kalliita, että hopea on vain pohjamateriaali johon emali tarttuu hyvin)…

sormus

gagosian-gallery

Kuvat Gagosian Gallery

…keskiviikkona käväisin Diorin historiikkia kertovassa näyttelyssä Le Bon Marche -tavaratalossa. Ja ironisinta on, että tämä näyttely on erityisesti oodi John Gallianolle, ja sille kuinka hän on tehnyt Diorin nimestä jotakin valovoimaista, palauttanut sen New Look -aikaiseen hohtoon. (Näyttely oli muuten rakennettu todella hauskasti, talon historia kerrattiin valtavan kirjan sivuilta ja talon kaikki osa-alueet oli muistettu)

dior

kirja

dior luomivari

Eli ehkä ei voi kuin sanoa, että kuten bisnesmaailmassa hyvin tiedetään, jokainen kriisi on aina mahdollisuus. Mutta aikamoisia yhteensattumia vai mitä.

Seuraavaan juttuun

Robin Hoodin lakki

22.11.2010 – Anna-Kaari Hakkarainen 4 kommenttia

Katsoin eilen dvd:ltä Ridley Scottin version Robin Hoodista (rakastan historiallisia seikkailuelokuvia). Elokuva oli ihan kelpo, mutta mahtavinta oli, että se palautti mieleeni kaikkien aikojen unelmahattuni: Yves Saint Laurentin Robin Hood -malliston (syksy/talvi 63-64) nahkalakin.

ysl_robin-hood

Kyseisen malliston asusteet aiheuttivat aikoinaan pienen kohun, koska luksusmerkeillä ei oltu totuttu näkemään niin nuorekkaita ja sporttisia asusteita.

Miettikääpä, miten mahtava kapistus lakki nyt olisi tyylikkyytensä lisäksi näillä leveysasteilla. Nahkakypärän alle ei varmasti pääsisi viima ei vilu. YSL:n vintage-lakista unelmoidessa joudun pian turvautumaan samaan kikkaan kuin viime talven pahimpien pakkasten aikaan: hätä keinot keksii, sanoi Anna-Kaari kun tunki (rumaa) fleecepipoa (voiko fleece olla muuta kuin rumaa?) piiloon tyylikkään ja laadukkaan villapiponsa alle.

Mutta onpa ihanaa, että on talvi!

Irving Pennin kuva Schirmer Art Booksin Yves Saint Laurent -kirjasta.

Seuraavaan juttuun

Vaatteet kuluu mut kannet jää

17.11.2010 – Anna-Kaari Hakkarainen 2 kommenttia

Yksi rakkaista ystävistäni ei katso mitään muita elokuvia kuin pukudraamoja. Ja niissäkin hän kiinnittää huomiota vain vaatteisiin, ei juoneen. Kun sama ystäväni näki hyllyssäni Auguste Racinet’n The Complete Costume Historyn, kirjan ihastelusta ei ollut tulla loppua.

costume-history

Kirja onkin mieletön (toinen kirja havainnollistaa pukuraamatun massiivisia mittasuhteita). Saatan joskus unohtua selailemaan sitä tuntitolkulla. Taschenin kustantama tiiliskivi on lyhennelmä aikoinaan Ranskassa osissa 1800-luvun lopulla julkaistusta opuksesta, joka kattaa pukeutumisen maailmanhistorian.

Eilen illalla fiilistelin ranskalaista muotia ja pukeutumista keskiajalta 1700-luvulle.

costume-history1

costume-history2

costume-history3

costume-history4

Olen saanut todella tyyriin kirjan lahjaksi, mutta ymmärtääkseni Taschen on tehnyt teoksesta myös halvemman version. Ei yhtään pöllömpi (joulu)lahjavinkki.

Seuraavaan juttuun

Huokaus Haiderille

12.11.2010 – Anna-Kaari Hakkarainen 5 kommenttia

Nyt on kyllä pakko jakaa teidän kanssa syksyn ainoa vaatehankintani. Nimittäin Yooxin alesta (miltä vaatekokoelmani näyttäisikään ilman Yooxia??) ostamani Antwerpenin kasvatti Haider Ackermannin silkki-nahkaliivi, jonka UPS:n poika kiikutti pari päivää sitten perille.

haider1

haider2

Liivissä on jotain samaa kuin Haiderin iltapuvun yläosassa, jota ihailin vuosi sitten Tilda Swintonin päällä. Paitsi että omani on hienompi, hah. Siinä kiteytyy Haiderin nerokkuuden kaksi tukipilaria: mieletön drapeeraukseen perustuva leikkaus ja hieno(varainen) materiaalien yhdistely. Väri on myös tyypillistä Haideria: murrettu, ”sammutettu” mutta säihkyvä ”epäväri”.

Jos liiviä tai mitä tahansa Haiderin luomusta katsoo, ei varmasti ole yllättävää, että mies vastaa näin Taschenin 100 Contemporary Fashion Designers -kirjassa (vapaat suomennokset minun):

Mikä on suurin tavoitteesi?

”Löytää oikeanlainen tasapaino.”

Mikä inspiroi sinua?

”Kontrasti.”

Ja mikä parasta, herra Haiderin filosofia kuuluu näin: ”Älä koskaan lakkaa haastamasta itseäsi! Älä koskaan menetä innostuneisuutta!”

Aion tänä vuonna suhtautua jouluun Haiderin filosofian mukaisesti – haastamalla itseni ja olemalla kerrankin innostunut tuosta juhlasta. Laitan uuden liivin päälleni. Sen silkkihuppu päässä näytän joulutontun ja -haltiattaren ja roolipelaajan risteytykseltä.

Seuraavaan juttuun

Kerro farkkumieltymyksesi ja voita Marimekko-kirja

9.11.2010 – Sanna Sierilä 129 kommenttia

Olen koostamassa helmikuun Olivian farkkupalstoja, ja tarvitsisin apuanne. Tuntuu, että pitkästä aikaa merkeiltä löytyy hyvä valikoima eri mallisia farkkuja, kapeista lököihin ja purjelahkeisiin. Puhumattakaan pesuista, olen nähnyt hienot hopeiseksi maalatut farkut ja paljon syvänmustaa sekä vaaleaa, rikki asti kulutettua.

Haluaisinkin tietää, että minkälaiset farkut tuntuvat teistä tällä hetkellä ajankohtaisilta? Mitkä mallit ja mitkä pesut? Mitkä ovat ne merkit, joita rakastatte ja miksi? Paljonko olette valmiit maksamaan farkuista?

Parhaat kommentit saavat palkinnoksi erityisherkut: jaan neljä aiemmin hehkuttamaani, japanilaisen Mookin Marimekko 1951-2010 -kirjaa.

marimekko

Vastausaikaa on viikko, ensi keskiviikkoon 17.11 klo 12 asti. Muista jättää sähköpostiosoitteesi, jos haluat palkinnon.

HUOMIO! Lisäys 16.11: Jokainen kirja lähtee uudelle omistajalleen mustavalkoisessa Marimekon kangaskassissa, jotka juuri saapuivat pöydälleni!

Seuraavaan juttuun