Naurahdan aina joskus kun tajuan että miten muotimaailma oikein toimii. Muotiväen ajatukset kulkevat usein samoilla radoilla ja ideat nousevat enimmäkseen hetkestä. Se, mikä juuri tehtiin kyllästyttää jo ja kaikilla on kiire siirtyä eteenpäin.

Seuraan muotia niin kiinteästi kuin kykenen mutta silti nämä käänteet yllättävät minut joskus. Ihailen suunnittelijatiimien nerouden summaa, sitä kuinka lahjakkaiden ihmisten mutut yhdistyvät aina joksikin hetkeä alleviivaavaksi tyyliksi.

Kun Miu Miun kesän kokoelma oli esitelty, katselin sitä ihmetellen, että mistäköhän moinen 50-lukulainen rokkenroll ja showtanssinomainen tyyli oli saanut alkunsa. Miuccia Prada itse selitti miettineensä että miksi kaikki haluavat olla nykyään kuuluisia. Johtaako tämä kysymys suoraan 50-luvulle, jolloin leivottiin ensimmäisiä nuorisoidoleita ja faniklubeja? Ehkä. Isabel Marant on myös esitellyt American Graffiti -elokuvan tyylisiä asuja viime aikoina, mutta sinä tyylissä on kuitenkin aina pikku hippi-vibe.

Mutta eihän Miuccia voi saada inspiraatiota Marantin kaltaiselta katumuodin taiturilta, niiden daamien maailmat ovat yhtä erillään kuin aakkosten A ja Ö. Ehkä Miu Miun kokoelman hohtavat asut ovatkin vain viime syksyn trumetinmallisen, kamelinväristen asujen seuraajia? Kokoelmassahan on hyvin yksinkertainen, kaksiulotteinen, laskoksin luotu A-linja, jota sitten koristavat kuosit. Ja ilman kankaan väriä vaihtavia leikkauksia allaoleva mekkokin olisi ihan peruskotelo.

miu miu

No mutta on miten on, tämän horinan jälkeen ja alkuun palatakseni, on hauskaa huomata, että kun tällaiset yllättävät kokoelmat laitetaan aikajanalle ja katsotaan mitä niiden jälkeen tulee, ne ovatkin yhtäkkiä täysin järkeenkäypiä. katsokaa vaikka tätä Celinen pre-fall asua: samat värit kuin Miu Miulla, samanoloiset vaikeat kankaat, sama siluetti, mutta vain paljon käyttäjäystävällisemmät vaatteet.

celine

Kuvat style.com