Pyydän anteeksi blogihiljaisuutta. Olen ollut muutaman päivän talvilomalla, jonka vietin huuto.nettiin kamaa näpyttelemällä ja Marimekon parissa. Enkä nyt tarkoita Marimekon pyjamaa, vaan itse firmaa; aloitin nimittäin lomani viime torstaina Marimekon syksy/talvi 2011-12 näytöksessä ja päätin sen eilen Designmuseon Marimekkoelämää-näyttelyssä.

Ensi pari sanaa näytöksestä. Olette jo ehkä ehtineet lukea siitä monesta muustakin paikasta, mutta lisäisin vielä, että pidin todella kankaista kootusta sylinteristä, jota mallit kiersivät (muistutti George Michaelin konserttilavastetta).

muotinäytös

Pidin myös tavismalleista, joiden hymyt sulattivat ainakin minun sydämeni. Mutta kaikesta eniten pidin Tilkku- ja Luola-kankaista, jotka on suunnitellut Marimekolla uusi Jenni Rope…

silkkipaita

ja Noora Niinikosken Katala ja Katala pallo -kuosisista vaatteista.

marimekko

Mutta kuten olen tärkeilevänä mennyt Marimekkolaisille sanomaankin, mielestäni vaatteiden leikkauksissa on vielä parannettavaa. Hihat kapeammiksi, kainalo ylemmäksi, ja vyötärö oikealle paikalleen!

Ja sitten se näyttely, jonne astuin eilen avoimin mielin, ajatellen, ettei Designmuseo voi mokata niin värikästä settiä ja kiinnostavaa historiaa. No, vaatteet olivat silittämättä, vinossa mallinukkien yllä, ja näyttelytilojen valaistus oli aivan riittämätön. Mutta hienoja kuoseja talon historiassa on, ja opin muutaman asian, jota en aiemmin Marimekosta tiennyt: 50-luvulla puuvillan joukkoon kudottiin kustannussyistä sillaa, kuusen selluloosakuitua, joka teki kankaasta kevyemmän ja silkkisemmän. Ja: talo teki myös räsymattoja 60-luvulla, ja ne olivatkin Armi Ratian lempparituotteita. Ja: tälle kesälle olisi ehdottomasti pitänyt olla vaatteita 49-vuoden Leppäkerttu, 50-luvun Caramba ja 74-vuoden Huvila-kankaista. Ja vielä: Kirsti Paakkanen suunnitteli ennen Marimekkoaikaansa muun muassa ’Hieno Suomalainen Shampoo’ -pullon!