Jätin Pariisissa menemättä sveitsiläisen Sara Vidasin näytökseen, koska olin juuri joululomalla Zürichissa tutustunut hänen tuotantoonsa. Sara voitti Swiss Federal Design Awardin viime vuonna ’Lili’-kokoelmalla, jonka lähtökohtana oli vanhempien naisten pukeutuminen ja sen tunnusmerkit kuten peter pan -kaulukset, midipituudet ja käytännölliset kengät. Lopputulos kyseenalaistaa muodille tyypillistä nuoruuden ihannointia, sosiaalisia normeja ja leikittelee vaatteiden historialla.

pipo

villakangastakki
En tiedä, onko lopputulos varsinaisesti kaunista katsottavaa, mutta pohjimmainen kysymys on kiinnostava. Kuusikymppinen äitinikin mietiskelee että milloinkohan hän tulee ikään, jolloin pitää ruveta käyttämään hamepukua ja twinsettiä. Voiko muodin jakaa ikäryhmiin? On vain luonnollista, että kaikki merkit eivät kolahda kaikille, markkinoinnillisista syistäkin johtuen, ja onhan se fakta, että harva vanhempi enää on halukas ostamaan kertakäyttömuotia, jota taas sitten tarjotaan teineille.
Mutta eikö yksittäinen vaatekappale kuitenkin ole täysin ikäobjektiivinen? Kuka sanoo, että peter pan -kaulukset ovat vanhan ihmisen asia? Midipituuttakin näkyy catwalkeilla tänä keväänä lähes joka näytöksessä. Olen kerran kirjoittanut Oliviaan artikkelin siitä, kuinka minihametta voi käyttää iästä huolimatta (esimerkkeinä Sophia Loren ja Aira Samulin), aseeksi tarvitaan vai paksut mustat sukkahousut. En usko, että on olemassa kohtaa, jossa pääntie muuttuu vanhemmalle sopivaksi. Tai että ikäihminen ei voisi käyttää värejä tai löysää paitaa tai farkkuja.
Sanoisinkin, että huipulla lähes kaikki tekevät vaatteita, jotka sopivat kaikenikäisille. Tai siis ainakin ne, jotka tekevät käyttömuotia, ei showspektaakkeleita. Lanvinilla on logossakin äiti ja tytär:

paitapusero
Phoebe Philon Celinekin on aika ennakkoluuloton:

celine
Ja sitten tietysti Chanel:

chanel