Avainsana-arkisto: Korut

Kannanottokaulakoru

–

On aina hauskaa tai outoa – riippuen mielentilasta – huomata, että on jonkun tyyliinsä olennaisesti liittyvän asian suhteen ”trendin harjalla”. Viime aikoina minulle on käynyt niin isojen kaulakorujen kanssa. Olen täälläkin kertonut, että minulla on melkoinen kokoelma vintage-koruja. Suuri osa niistä on perintöä, loput itse ympäri maailmaa hankittuja.

Koska trendit vaikuttavat ainakin alitajuisesti siihen, että mitä sitä aamulla päälleen kiskoo, olen viime aikoina päätynyt monena aamuna ripustamaan jonkun kaikkein övereimmistä rönsykoruistani kaulaani. Joko neuleen tai peruspaitapuseron päälle. Maailman muotilehdissä näistä koko dekolteen peittävistä koruista käytetään termiä statement-kaulakoru. En tiedä, mihin haluan koruillani ottaa kantaa. Mutta hienoja ne ovat. Tuon kuvan harmaan (ilmeisesti 1960-luvun) korun lisäksi olen käyttänyt paljon etenkin toista lähes samanlaista (ja vielä painavampaa) mutta mustavalkoista kristallikukkahässäkkää.

Suosittelen: isoilla koruilla on kohottava, ylevöittävä vaikutus.

Korun alla oleva laatikko ei liity mitenkään asiaan. Yritin vain peittää ruman väristä työpöytää (sori työnantaja!).
Seuraavaan juttuun
Seuraavaan juttuun

Salaisuus kaulassa

–

Olen pienestä asti rakastanut medaljonkeja. Lapsuuteni lempikoru oli vanha kullattu medaljonki, jonka sisällä pidin äidin ja isän kuvia. Koru on edelleen tallella (ja nyt oman lapseni leikeissä) mutta se on nykymakuuni liian koristeellinen: pinnassa on jotain köynnösmäistä kaiverrusta ja muutenkin korun muoto on vääränlainen. Medaljongin haluaisin edelleen. Pelkistetyn, jopa karun. Täydellinen löytyy James Banks -nimiseltä uudelta korumerkiltä, jonka takaa löytyvät Heidi Nahser ja Adam Shulman (myös Anne Hathawayn sulhanen).

Onpa ihastuttavan kolho kapistus. Ja kuvien perusteella sisään näyttäisi mahtuvan muutakin kuin kuvia; mitä sitä nyt ihminen ikinä haluaakin kaulassaan kannella. Vaikka jotain pientä herkkupalaa.

Seuraavaan juttuun

Hedelmiä ja akryyliä

–

Björn Weckström oli 1970-luvulla edellä aikaansa yhdistäessään akryylia jalometalleihin. Nyt uutta on sen sijaan akryylin ja jalometallin yhdistäminen oikeisiin hedelmiin ja pähkinöihin. Sen tekee Delfina Delettrez Kenzolle (syksy–talvi 2012–2013) suunnittelemissaan koruissa.

Akryyliin ikuistetut herkkupalat eivät ole aivan tyyliäni mutta arvostan suunnittelijan mielikuvitusta. Ei olisi tullut itselleni ensimmäisenä mieleen.

Herkullista viikonloppua kaikille!

Koruja myy muun muassa Opening Ceremony.
Seuraavaan juttuun

Uusi korukauppa

–

Viime viikolla avautui uusi nettikorukauppa, joka on keskittynyt vähän uniikimpeihin koruihin. Kaupan perustaja Valery Demure sanoo Grazia-lehdessä, että hän on ottanut valikoimiin suunnittelijoita, joiden korujen arvon hän uskoo nousevan merkittävästi 10–20 vuoden kuluttua.

Ei keräilykorujen hinnat nytkään mitään aivan halvimpia ole. Mutta hienoja juttuja sivuilta löytyy. Pidän erityisesti myös Demuren ideasta, että eri muotialan vaikuttajat saavat vuorotellen suunnitella ”kaupan näyteikkunan” tyylin. Ensimmäisen ikkunan suunnitteli Yasmin Sewell, jonka tyylistä ainakin minä pidän kovasti. Kauniita koruja on Yasmin ikkunaansa valinnut.

Kuva ValeryDemure.com.
Seuraavaan juttuun

Hienompi kuin Chanel

–

Ihailin tuossa aamutuimaan Chanelin syysnäytöksen koruja. Ne ovat juuri sellaisia mitä rakastan: liioittelevia mutta silti pelkistettyjä. Veistoksellisia mutta koristeellisia. Huutavat olemassaoloaan.

Tajusin noita kuvia kuolatessani, että voi minua onnenpekkaa. Vaikka minulla tuskin tulee ikinä olemaan varaa noihin Chaneleihin, minultapa löytyy jo koru, jossa on paljon samaa henkeä. Ja joka on itse asiassa vielä hienompi! Kyllä, se Jacob Hullin ametistikvartsirannekoru, joka on näkynyt täällä aiemminkin.

Taidanpa kahlita itseni sillä samantien.

Catwalk-kuvat Style.com.
Seuraavaan juttuun