Minua ihmetyttää listat asioista, jotka ”nainen tänä sesonkina haluaa”. Elle Collections -lehden mukaan kaikki haluavat hankkia tätä sesonkia varten housupuvun, balettihameen, slip dressin, läpinäkyvän paidan, leveät housut ja valkoisen paitapuseron.

En tajua. Jos tähän mennessä ei ole kokenut tarvetta sellaisille klassikoille kuin housupuvulle, slip dressille tai valkoiselle paitapuserolle, miksi ihmeessä sitä tuntisi nytkään, sanoi sesonki mitä sanoi. Itse en aio ikinä hankkia balettihametta tai slip dressiä kun taas housupuku, läpinäkyvä paita ja valkoinen paitapusero tulevat löytymään kaapistani ja päältäni aina; silloinkin kun ne eivät ole ”muodissa”.

Viime päivinä olen viihtynyt taas valkoisessa. Olen vaihdellut kahta Laitisen paitapuseroa.

Rakastan kumpaakin paitaa. Vaikka ne ovat tavallaan klassisia, kummankin muotoilussa on jotain uutta ja kiinnostavaa. Toisessa on kauttaaltaan ”kiristysnyörejä” ja toisen selässä poikittaiset napit, eli selkään saa koko lapojen matkalle ”kurkistusreiän” (paita kaipaisi silitysraudan kosketusta, pahoittelut).

Rekiltäni löytyy myös kaksi muuta valkoista paitapuseroa mutta en käytä niitä koskaan. Ne ovat Laitisen paitojen rinnalla tylsiä, liian peruskauraa. Minun on ollut pitkään tarkoitus antaa ne pois, ystävälle, parempaan kotiin. Mutta tämä Tilda Swintonin asu on saanut minut epäröimään.

Perinteistäkin perinteisemmässä valkoisessa paitapuserossa on se etu, että siihen voi yhdistää jotain hurjaa (vaikka Jil Sanderin maksihame ei nyt olekaan niin hurja). Se on kuin valkoinen taulukangas, jolle voi räiskiä kreisejä värejä ja muotoja ja homma pysyy silti kasassa ja kokonaisuus ”hengittää”. Tildan tapauksessa paitis pitää asun rentona ja niin sukupuolineutraalina kuin iltapuvulle mahdollista on.

Niin ja mitä tulee tähän sesonkiin ja haluamiseen, toivoisin kovasti löytäväni vielä kolmannen kiinnostavan valkoisen paitiksen. Ei tarvitsisi koko aikaa olla pesemässä ja kuivattelemassa. Koska se huono puoli valkoisella kankaalla on, että minun elintavoillani se ei pitkään pysy valkoisena. Arjen ekspressionisti, joku voisi sanoa.