Ilouutinen matkailijoille

Päivän iloinen muotiuutinen: Comme des Garçons avaa Dover Street Market -kaupan New Yorkiin. Lontoossa sijaitseva alkuperäinen Dover Street on yksi lempikauppojani koko maailmassa ja yksi syy, miksi haaveilen toisinaan lentolakkoni (viimeisestä lentäen tehdystä työmatkasta tulee tammikuussa kolme vuotta ja lomamatkasta neljä vuotta!) lopettamisesta. Mutta yllättävän paljon sitä saa iloa pelkästä kuvittelemisesta.

Commehan avasi maaliskuussa Dover Street Marketin myös Tokioon. Ei muuten haittaisi ollenkaan päästä sinnekään uudelleen… Huoh. Nyt kuitenkin pian kohti naapurikaupunginosaa ja kotia! Ihanaa talvituiskuista iltaa kaikille!

Seuraavaan juttuun
Seuraavaan juttuun

Totuuden nimissä

Vierailija-nimimerkki kommentoi edelliseen postaukseen, ettei pidä Marc Jacobsista, koska tämä kopioi ideoita niin paljon muilta suunnittelijoilta. Totta. Siis että kopioi. Niin tekee moni muukin. Siksi oli virkistävää, että joku myönsi sen kerrankin ääneen. Yksi tämän hetken nuorista ”it”-suunnittelijoista, JW Anderson totesi syyskuun britti-Ellessä näin: ”The last collection Rei Kawakubo did for women was, for me, one of the most interesting of the season. Even thouh it’s not wearable, it gives the industry something else to start picking from.”

comme61

comme9

Anderson lisäsi haastattelussa perään: ”There is an element there where certain designers are prepared to design for other designers. I think Miuccia is also like that.”

jwanderson2

Toisaalla haastattelussa Anderson totesi, että suunnittelijan työ on nykyään enemmänkin stailistin hommaa.

Niin se on. Tuntuu, että suuri osa suunnittelijoista välittää näytöslavoille sellaista, joka on jo olemassa; stailaa sen vain uudella tavalla. Andersonin mukaan suunnittelijoilla ei ole enää aikaa oman tyylivallankumouksen luomiseen, koska trendit vaihtuvat niin nopeasti: ”You don’t have time to sit there and think I’m going to reinvent the tailored suit and I’m going to spend years developing that, because by the time you’ve done it, the whole trend has turned.” Siksi on helpompi tiirailla visionäärien mallistoja ja poimia sieltä sellaisia paloja, jotka on helppo kaupallistaa ja jotka tuntuvat olevan ajassa.

Luettuani Anderson-jutun aloin, jos mahdollista, arvostaa vielä enemmän Rei Kawakuboa ja Ann Demeulemeesteriä ja muita trendeistä piittaamatonta polkuaan kulkevia suunnittelijoita. He ovat yrittäneet vuosikymmeniä ja yrittävät edelleen luoda jotain täysin omaa ja uutta: siis tehdä kunnolla ja kunnianhimolla hommaansa vaatesuunnittelijoina.

Kuvat Style. com, ylempänä Commen syys 2011 -näytöksestä, alin kuva Andersonin parin viikon takaisesta kevät 2012 -näytöksestä. Ja on p-puhetta, etteikö Commen vaatteitta voisi käyttää, minä ainakin käytän.
Seuraavaan juttuun

Commen lyhyt oppimäärä

Jokaisen Comme des Garçons -fanin kannattaa kiiruhtaa ostamaan uusin 032c-lehden numero.

comme_lehti

Lehdessä on omistettu 40 sivua Commelle, ilmeisesti sen kunniaksi, että tänä vuonna merkin ensimmäisestä Pariisin-näytöksestä tulee kuluneeksi 30 vuotta. Rei Kawakubohan perusti merkin jo vuonna 1969, mutta vasta Pariisin-näytös räjäytti Commen kaikkien tajuntaan ja sai aikaan yhden muodin merkittävimmistä vallankumouksista.

Comme-osio lähtee liikkeelle äärimmäisen viihdyttävällä (yhden lempielokuvaohjaajani) John Watersin esseellä, jossa hän paljastaa pitkän Comme-addiktionsa salat ja muutamia absurdeja yksityiskohtia tyylistään, kuten sen, että hän piirtää tavaramerkkiviiksensä aina Maybellinen Expert Eyes -kynän Velvet Black -sävyllä. Waters myös toteaa, että nuorena muotisuunnittelijoiden vaatteita ei tarvitse mihinkään, silloin kannattaa luottaa omaan makuun ja ostaa kirppareilta kaikkein kauheimpia releitä ja yhdistellä niitä luovasti: ”Ill fitting is always stylish.” Mutta neljänkympin rajapyykin jälkeen Watersin mukaan ihminen tarvitsee kaiken mahdollisen avun: ”Now is the time for designers, and, believe me, Rei Kawakubo has made it possible for older people to be as fashion daring as the young.”

Watersin esseen jälkeen seuraa ”Commen aakkoset”.

comme_lehti2

23 sivuun on onnistuttu kokoamaan melkeinpä kaikki olennainen niin Commen bisnesstrategiasta kuin Rei Kawakubon mahtavan omalaatuisesta ajattelusta. En ala tässä referoida juttua, sillä jokaisen vähääkään kulttuurista kiinnostuneen pitäisi lukea (vähintään) se. Commen taustojen ja filosofian tunteminen kuuluu mielestäni yleissivistykseen.

Loppuun kuitenkin Rein nerokas ”rei-ismi”: ”For something to be beautiful, it doesn’t have to be pretty.”

Kaunista viikkoa kaikille.

Seuraavaan juttuun

Ai, se on vain muotia

Uusimmassa britti-Ellessä on ihan hauska juttu vaatteiden kyvystä lähettää viestejä; ja ihmisten tavoista tulkita niitä väärin. Etenkin kaikkein avantgardistisimpien suunnittelijoiden vaatteiden ymmärtäminen vaatii edes lyhyttä oppimäärää muodin historiasta. Kirjoittaja, Robin Givhan, kertoo esimerkin omasta elämästään: hänellä oli töissä päällään uusi Junya Watanaben takki, jonka helmasta roikkui rähjäisiä lankoja. Hänen muotitietoisten työkavereiden mielestä takki oli todellinen löytö, Junyaa parhaimmillaan. Mutta työpaikan hississä Givhan huomasi, että turvamies virnuili ja sanoi lopulta auttavaisella äänellä ”sinulla roikkuu…”, oli sitten hetken hiljaa ja jatkoi: ”Eiku, se on muotia… eikö?”

Muistan omalta kohdaltani vastaavia tilanteita muutamia. Peter Jensenin paita on ainakin aiheuttanut niitä (vaikka Jensen on kaikkea muuta kuin vaikeasti ymmärrettävä suunnittelija). Mutta kokoelmastani löytyy hänen – poikkeuksellisen ”vaikea” – musta paitapusero, joka näyttää siltä, että se on puettu väärin päin: napit ja kaulukset on selässä. Muutama ihminen on tullut ystävällisesti kertomaan, että olen tainnut pukea paidan väärin päin. Edes minä en ole aamulla niin pihalla, että onnistuisin pukemaan paitapuseron väärin päin, siis muuta kuin tarkoituksella.

Myös ainakin Blessin sukkamaisia kenkiäni on ihmetelty (”sulla on tainut unohtua kengät kotiin”), samoin Rickin neuletakin reikiä (”kannattais paikata, ennen kuin purkautuu lisää”) ja Junyan kaavun leikkausta (”mitä sun toiselle kädelle on tapahtunut?”)

Joidenkin silmissä kuljen siis rikkinäisissä vaatteissa kropan kyhmyjä pullotellen ja osia raajoista piilotellen. Omasta mielestäni omistan kappaleita muodin historiaa ja kannan niitä ylpeydellä. Muoti on siitä mahtava laji verrattuna vaikkapa nykytaiteeseen, että sitä voi käyttää, joka päivä ja missä vaan. Omasta mielestäni kiinnostavin muoti pystyy samalla tavalla antamaan muodon jollekin sanoja karkaavalle kuin kuvataide tai musiikki tai tanssi. Kiinnostavin muoti ei kulu. Siinä voi sesongista riippumatta nähdä juuri sen itselle tärkeän mielleyhtymän, joka sai aikanaan ostamaan vaatteen. Hienoimpia vaatteita jaksaa tuijotella kuin hienoimpia tauluja. Niihin voi sijoittaa mitä mielikuvia haluaa, ne eivät tyhjene merkityksistä.

comme

Onko mikään teidän vaatekaappinne osa aiheuttanut ihmisissä hämmennystä tai ”vääriä tulkintoja”?

Kuva Commen syksy-talvinäytöksestä, Style.com.
Seuraavaan juttuun

Mitä on seksikkyys?

Meillä oli tänään toimituksessa puhetta seksikkyyden ja muodin liitosta. Joku kommentoi, että tuskin Commeen tai Junya Watanabeen pukeutuvien miehet kehuvat naisiaan kotona seksikkäiksi. Olin tietenkin eri mieltä. Ja tiedän tämän faktana. Junya on yksi lempisuunnittelijoistani, samoin Commen Rei Kawakubo. Ja saan kuulla kotona ihania sanoja. 

Maailmassa on ihmisiä, joille seksikkyys ei tarkoita lantion ja tissien ja uuman tai sixpackin ja leveiden hartioiden korostusta ja mahdollisimman suurta paljasta ihopinta-alaa. Maailmassa on ihmisiä, joille seksikkyys ei ole yhtä kuin korkkarit ja mekko ja uhkea tukka tai hyvä farkkupeppu ja rento jäbälookki. Uskokaa tai älkää, joillekin seksikkyys on asennetta, itsevarmuutta, rohkeutta rikkoa rajoja ja heteronormatiivisia (pukeutumis)koodeja. Yksi heistä on tietenkin Ann Demeulemeester, naisista kaunein ja seksikkäin. Käykää lukemassa parhaat palat hänen vanhasta haastattelustaan Sugar Kanen blogissa. Se on ylevöittävä kokemus, lupaan sen. 

Seksikästä loppupäivää kaikille.

Seuraavaan juttuun