Jos Célinen Diamond-laukussa olisi vähän pidempi olkahihna, se olisi täydellinen (no okei, ehkä kuitenkin vähän liian iso toimittamaan sitä pikkulaukun virkaa). Tuollaisenaan se tosin sopii kantajansa tyyliin täydellisesti.
Värikästä viikonloppua kaikille!
Vuonna 1942 Voguessa kirjoitettiin näin: ”Suuret laukut ovat parhaita, sillä ne tukevat omavaraisuutta.” (Lähde: Linda Watsonin kirja Vogue Fashion, Muodin luojat)
Olen ollut aina suurten laukkujen rakastaja. Nyt olen kuitenkin kääntänyt takkini – ja ryhtynyt ilmeisesti ei-omavaraiseksi. Haaveilen pienestä laukusta, johon mahtuu vain lompakko, puhelin, avaimet ja huulipuna. Ehkä myös aurinkolasit ja pari nenäliinaa.
Célinen Trio (kuvassa) olisi täydellinen, mutta Olivian Liisalla on jo sellainen. Enkä minä samaa voi ostaa. En edes eri värisenä.
Haluaisin ehkä myös, että laukun nahka olisi Trion nahkaa paksumpaa. Melkein peltiä. Minulla nimittäin on jo juuri sopivan pieni laukku, mutta se hajoaa parin vuoden käytön jälkeen käsiin. Pumpulinpehmeä nahka ei kestä päivittäisessä käytössä. En voi suositella Alexander Wangin laukkuja. Kyllä nyt yhdellä pikkulaukulla pitäisi pärjätä vuosikymmeniä.
Olen ilolla seuraillut resort 2012 -kokoelmia ja poiminut monia vinkkejä tulevan kaupunkiloman pukeutumiseen. Mutta yksi asia vaivaa minua. Saattaa olla vain tottumattoman silmän syy, tai sitten vastustan sisimmässäni asian vaatimaa rinnatonta ja lantiotonta naistyyppiä, mutta en kyllä sitten yhtään ymmärrä tätä allaolevien kuvien edustamaa vajaamittaista laatikkosiluettia. Tuntuu siltä, että suunnittelijat ovat ihan rakastuneet näihin suoraharteisen, muodottoman jakun tai paidan (jonka helma päättyy juuri lantion alapuolelle) ja leveiden mutta lyhyiden housujen yhdistelmiin. Siluetissa on tietysti huumoria, ovathan nämäkin töröttelijät kuin sarjakuvahahmoja:
celine
stella
givenchy
Tuo Givenchyn vihreä jakku on kaiken huippu, sen ylhäältä alsa kulkevat muotolaskokset ovat kuin jostain kotitakista 60-luvulta. Minkä muun kanssa tällaisen jakun voi yhdistää kuin käyttää pukuna? Minä ainakin näyttäisin tuossa asussa ihan Neuvostoliiton aikaiselta siivoojalta.
Vajaamittaiset housut näyttivät paljon paremmilta mm. Max Maran kesäkokoelmassa, jossa niihin yhdistetty jakku oli istuvampi. Vajaamittaisissa housuissahan (etenkin vähän alaspäinlevenevissä) ei itsessään ole mitään vikaa, ne ovat tosi kivat vaikka tolppakorkojen kanssa.
maxmara
Ja tuon laatikkomaisen jakun näkisin mieluiten leveälahkeisten, maata laahaavien housujen kanssa kuten Dries Van Notenin kesässä:
dries-van-noten
Ensimmäinen Emmanuelle Altin päätoimittama Ranskan Vogue on nyt ulkona. Ja vitsit, heti kyllä huomaa eron, Carine Roitfeldin dominatrix-nainen on hävinnyt kuin katujen lumikasat, ja tilalla on resuinen ja arkinen seikkailija. Emmanuelle on stailannut itse lehteen parikin juttua, ihan kuin vain varmistaakseen että tässä tulee lehden uusi linja, olen saapunut, alta pois risut ja männynkävyt!
vogue
Olen aina pitänyt todella paljon siitä, kuinka Emmanuelle sekoittaa hienot catwalkpläjäykset rentoihin asuihin saaden kaiken näyttämään käytännölliseltä ja jotenkin, mahdolliselta.
Carine Roitfeldin tulevaisuus, kaikesta spekulaatiosta huolimatta, näyttäisi olevan sittenkin freelancerstailauksen parissa. Tiedämme jo, että hän on stailannut ja editoinut Barneys New Yorkin syksyn katalogin, ja tällä viikolla kerrottiin, että hän sai juuri päätökseen Chanelin talvikampanjan Freja Beha Erichsenin kanssa.
Naurahdan aina joskus kun tajuan että miten muotimaailma oikein toimii. Muotiväen ajatukset kulkevat usein samoilla radoilla ja ideat nousevat enimmäkseen hetkestä. Se, mikä juuri tehtiin kyllästyttää jo ja kaikilla on kiire siirtyä eteenpäin.
Seuraan muotia niin kiinteästi kuin kykenen mutta silti nämä käänteet yllättävät minut joskus. Ihailen suunnittelijatiimien nerouden summaa, sitä kuinka lahjakkaiden ihmisten mutut yhdistyvät aina joksikin hetkeä alleviivaavaksi tyyliksi.
Kun Miu Miun kesän kokoelma oli esitelty, katselin sitä ihmetellen, että mistäköhän moinen 50-lukulainen rokkenroll ja showtanssinomainen tyyli oli saanut alkunsa. Miuccia Prada itse selitti miettineensä että miksi kaikki haluavat olla nykyään kuuluisia. Johtaako tämä kysymys suoraan 50-luvulle, jolloin leivottiin ensimmäisiä nuorisoidoleita ja faniklubeja? Ehkä. Isabel Marant on myös esitellyt American Graffiti -elokuvan tyylisiä asuja viime aikoina, mutta sinä tyylissä on kuitenkin aina pikku hippi-vibe.
Mutta eihän Miuccia voi saada inspiraatiota Marantin kaltaiselta katumuodin taiturilta, niiden daamien maailmat ovat yhtä erillään kuin aakkosten A ja Ö. Ehkä Miu Miun kokoelman hohtavat asut ovatkin vain viime syksyn trumetinmallisen, kamelinväristen asujen seuraajia? Kokoelmassahan on hyvin yksinkertainen, kaksiulotteinen, laskoksin luotu A-linja, jota sitten koristavat kuosit. Ja ilman kankaan väriä vaihtavia leikkauksia allaoleva mekkokin olisi ihan peruskotelo.
miu miu
No mutta on miten on, tämän horinan jälkeen ja alkuun palatakseni, on hauskaa huomata, että kun tällaiset yllättävät kokoelmat laitetaan aikajanalle ja katsotaan mitä niiden jälkeen tulee, ne ovatkin yhtäkkiä täysin järkeenkäypiä. katsokaa vaikka tätä Celinen pre-fall asua: samat värit kuin Miu Miulla, samanoloiset vaikeat kankaat, sama siluetti, mutta vain paljon käyttäjäystävällisemmät vaatteet.
celine
