Seuraavaan juttuun
Seuraavaan juttuun

Kilisee kilisee taskussa

Selasin uusinta Oliviaa (ilmestyi pari päivää sitten!) ja tajusin, että rakas sormukseni on tosiaan päässyt jo toistamiseen loistamaan Olivian sivuilla. Tällä kertaa se pilkahtaa Laitisen huivista taitellun furoshiki-laukun takaa, pari numeroa sitten (7/12) se kaunisti kansimallin kättä.

Ja vaikka itse sanonkin, niin sormus on kyllä niin hieno, että se kestää useammankin katselukerran. Hopeaan istutetun pleksilasin alla kilisee erikokoisia hopeahippuja. Pidän siitä, miten sormus helisee, kun kirjoitan koneella tai selitän jotain käsilläni (eli lähes aina).

Seuraavaan juttuun

Lennä, lennä Dries

Dries Van Notenin syksymallisto japanilaisine, kiinalaisine ja korealaisine vaikutteineen oli yksi suosikeistani. Eihän siinä taaskaan mitään kovin uutta ollut, mutta en minä sitä Driesiltä enää odotakaan. On mahtavaa, että jotkut suosikkisuunnittelijani osaavat aina yllättää ja luoda jotain ihan uutta – kuten vaikkapa Balenciagan Nicolas Ghesquière – ja jotkut taas tekevät vuodesta toiseen sitä samaa, pienillä variaatioilla. Heissä – kuten Driesissä ja erityisesti Ann Demeulemeesterissa – minua kiehtoo yhtenäinen maailma ja estetiikka, jonka jatkuvuuteen ja orgaaniseen kehittymiseen voi luottaa.

Tuo käsistä kirjailtu poolo, joka näkyy taustalla, on mielestäni yksin syksyn kauneimmista vaatekappaleista. Se näkyy myös seuraavassa Oliviassa, joka ilmestyy pian, 22.8.!

Kuva Jak & Jil.
Seuraavaan juttuun

Juokse poika juokse

Pyryn peittämällä kadulla juoksi poika mustissa. Tuli mieleen nämä kuvat:

nomenus-quarterly-seventh-issue-editorial-101

nomenus-quarterly-seventh-issue-editorial-62
nomenus-quarterly-seventh-issue-editorial-142
Kuvat julkaistu Nomenus Quarterly -lehdessä vuonna 2009. Kuvat on ottanut lehden perustaja ja päätoimittaja Erik Madigan Heck. Vaatteet kuvissa Ann Demeulemeester.
Seuraavaan juttuun

Takaisin toimistoon

Huomenna on ensimmäinen työpäiväni yli vuoteen. Tai olenhan minä töitä tehnyt. Mutta enimmäkseen kotona tai kotoa käsin. Mutta nyt on hoito”vapaat” pidetty ja Olivian toimituksen arki kutsuu taas. Ihanaa, että pian näkee maanmahtavimpia työkavereita joka päivä (Olivian toimituksessa on töissä paitsi Suomen parhaat, myös kivoimmat tyypit). Erityisen paljon odotan myös sitä, että saan taas perustellusti käyttää sisäkenkiä. Oli kuinka eläkeläistä hyvänsä, sisäkengät on siitä hyvä konsepti, että kenkiinkään ei tarvitse suhtautua sesonkivaatteina. Sandaaleita voi pitää vaikka pahimmilla paukkupakkasilla.

annin-sandaalit1

Sandaalivihaaja pukee alle tietenkin sukat. Kesättalvet.

Mahtavaa alkavaa vuotta ja työviikkoa kaikille meille onnellisille sisäkenkäisille toimistotyöläisille ja kaikille muille, kenkiin katsomatta!

Seuraavaan juttuun