Taas viikonlopuksi pikainen nettikauppavinkki. Kabiri myy pienten brändien ja yksittäisten suunnittelijoiden koruja. Skaala on laaja niin tyylissä kuin hinnassa. Hiphei kliseet, mutta syytän täysin Shakespearen Sonetteja (Kirsti Simonsuuren loistava suomennos, suosittelen!), joita olen tavaillut parina viime iltana, siitä että juuri nyt minuun vetoaa koko valikoimasta eniten Iwona Ludygan hentoisen näköinen sormus. Toivottavasti kuitenkin hauraudessaan kaiken se kestää. Tiedetään, ei yhtään ”minua”. Mutta ihana.

Toivoo Stanley (+ me)

Palataan muodin pariin taas ensi viikolla, levänneinä ja pyöristyneinä!

Heti suunnittelijakisan perään laitan toisen kilpailukutsun. Tällä kertaa haluan kuulla suosikkinne näistä kolmesta denim-mekosta Olivian päivitä nyt -farkkupalstaa varten.

Mikä näistä farkkuisista kesämekoista on paras? Lähetä suosikkisi numero kommenttina perustelun kera. Eniten ääniä saanut mekko päätyy heinäkuun Olivian sivuille!

Haluan teiltä mahdollisimman objektiivisia vastauksia, joten en kerro mekkojen merkkejä. Pyydän anteeksi mekkojen ryppyisyyttä (rypistyyköhän denim pukupussissa enemmän kuin muu puuvilla…)

Tässä ehdokkaat.

Helteinen nro 1:

mekko

Katu-uskottava nro 2:

mekko

Skarppi nro 3:

mekko

Parhaan perustelun antanut saa tämän herkullisen Guerlainin Ombre Éclat 4 Shades luomiväripaletin:

guerlain

Vastausaikaa on pe 16.4 klo 15 asti. Muistathan jättää sähköpostiosoitteesi jos haluat osallistua kisaan.

Ehdin viimeisenä päivänä Design Museon Suomalainen Koru 1600-2009 näyttelyyn. En ole juuri koskaan ollut korujen perään, ja näyttely vahvisti sen, mitä jo aavistelinkin: pikku piiperrykset eivät saa minulta kiitosta. Kiinnostukseni herää vasta, kun korussa on massaa ja veistoksenomaisuutta. Muutaman kohdalla jopa inspiroiduin:

Tämä Björn Wekströmin kaulakoru olisi mahtava valkoisen T-paidan kaula-aukossa:

Maalarina paremmin tunnetun Juhani Linnovaaran rannekoru sopisi ihanasti vanhan roosan silkkipaidan kanssa:

Paula Häiväojan sormus olisi mukavan mahtipontinen pellavaisen mekon kanssa:

Huomasin, että kaikki korut jotka saivat minut pysähtymään, olivat 1960-1980 -luvuilta. Löysin monelta tekijältä upeita, massiivisia retrojuttuja (Elis Kauppi ja Saara Hopea-Untrecht jäivät yllä olevien ohella mieleen), ja toivoisinkin, että nykykorusuunnittelijat tekisivät jotain yhtä näyttävää! Pikkupiiperryksiä ei voi edes käyttää muotijutuissa, ne kun hukkuvat kuvaan ihan tyystin.