Yksi kevään suosikkimallistoistani on – yllätys – Haider Ackermannin.
Mielestäni Haider on muotoillut kaikkein kiinnostavimmin samoista teemoista, joiden kimpussa on häärinyt niin kovin moni muukin. Mustavalkoiset pystyraidat sulautuvat mustavalkoisiin graafisiin printteihin ja Japani-vaikutteet näkyvät rekonstruoituina kimono-takkeina, origami-taitoksina ja obi-vöinä.
En kestä. Dries Van Notenin uusin mallisto (jotkut onnenpossut näkivät eilen paikan päällä, me muut netistä) on niin upea, että en pääse siitä yli. Hienoin mieheltä pitkään pitkään aikaan. Dries on poiminut grunge-elementtejä ja muuntanut ne yllättävillä materiaalivalinnoilla ja -yhdistelmillä hienostuneiksi, ylellisiksi. Lopputulos on monikerroksinen ja -tulkintainen ja järjettömän kaunis. Grunge-couturea hienoimmillaan.
Kurtin kukkamekko ja valkosankaiset aurinkolasit, ruutupaidat ja harmaa lököneule(takki). Courtneyn kengät ja slipdressit. Kaikki Driesin hienostuneiden sormenpäiden tulkitsemina. Täydellistä!
Kauneustoimittajamme Riikka on voittanut nyt yhdeksän viikkoa putkeen lotossa (mikä epätodennäisyys!), pikkusummia tosin. Mutta lupasi, että heti kun isompi voitto nasahtaa kohdalle, hän ostaa minulle ja muotitoimittajallemme Emilialle valitsemamme kokoasut Driesin mallistosta. Ei siis muuta kuin valitsemaan. Ja oma lotto vetämään.
Jos Célinen Diamond-laukussa olisi vähän pidempi olkahihna, se olisi täydellinen (no okei, ehkä kuitenkin vähän liian iso toimittamaan sitä pikkulaukun virkaa). Tuollaisenaan se tosin sopii kantajansa tyyliin täydellisesti.
Värikästä viikonloppua kaikille!
Postasin eilen yhden asun Christopher Kanen tämän syksyn näytöksestä. Mekko sopi eiliseen aiheeseen mutta totuuden nimissä se on yksi Kanen malliston tylsimmistä vaatekappaleista. Mallistosta löytyy myös kiinnostavuutta. Omat suosikkini ovat muovilangalla (tai oikeastaan -kaapelilla) kirjaillut neule ja hame. Kaukaa ne näyttävät hienostuneilta ja arvokkailta. Läheltä mielipuolen tekemiltä.
Etenkin hameen kirjailu on hauskalla tavalla kömpelöä. Ja hopeisen ketjupanssarin ja muovikukkien yhdistelmä on – no – kreisi. Sitä vaan mietin, että miten ihmeessä Kanen metalli-muovi-ilotulitushame pysyy päällä? Vaatevarastostani nimittäin löytyy tuosta samassa panssarimateriaalista tehty (Ann Demeulemeesterin) liivi ja se on niin paivana, että liivi päällä tuntuu aivan kuin jonkun kädet olisivat koko ajan raskaina hartioillani. Onko se sitten hyvä vai huono tunne, riippuu vähän päivästä.
Niin kuin taisin Ada-postauksessanikin ohimennen mainita: rakastan ylisuuria takkeja ja bleisereitä. Ja niitä syksyn muoti on pullollaan. Sesongin catwalkien ehkä ”leimaa-antavimmat” vaatekappaleet olivat Jil Sanderin (Raf Simonsin viimeisen) malliston takit ja niistä erityisesti vaaleanpunainen jättitakki, jossa Suvi Koponen purjehti lavalle.
Ajattelin kirjoittaa syksyn takeista laajemmin Olivian 10/12-numeron Henkarikohtaista-palstalle, eli entiselle Rihmankiertämä-juttupaikalle, jota alan ensi numerosta alkaen pitämään. Säästänkin sinne muut kuvat ja läpät. Mutta en malta olla jakamatta kanssanne kuvaa, johon törmäsin netissä.
Onpa hieno. Pidän siitä, miten suuret takit kehystävät niiden kantajan. Ne vievät huomion kasvoihin. Vaikka niiden mittasuhteet ovat liioiteltuja, ne eivät ole kantajaansa äänekkäämpiä. Pidän myös siitä, miten kangas laskostuu kehon ympärille. Olemukseen tulee pehmeyttä ja kankaan materiaali melkein puhuu, kun sen pintatekstuuri saa niin paljon huomiota. Ooh, tulisipa jo takkikelit.
