Miltei päivälleen kaksi vuotta sitten haaveilin Tricker’sin samettisista sisäkengistä. Hassu yhteensattuma, koska tänään löysin itseni Penelope Chilversin sivuilta suunnittelemassa (haaveissani) itselleni uniikkeja slippersejä, omilla nimikirjaimilla, vaikka virallisesti yksilöinti ei ole juttuni.

Mutta näiden tossujen yksilöity viesti ei avautuisi juuri muille kuin kantajalleen. Kokeilin pistää mustiin tossuihin kultakirjaimin A, K  ja H ja lopputulos muistutti orjantappurapuskaa tai hyvin monimutkaista musteläiskätestiä.

Sebastian ja Charles kyllä varmasti ymmärtäisivät tossujen viestin. Ja toivottaisivat tervetulleeksi illallisseuraan.

Toisinaan tuntuu, että olen maailman viimeinen ihminen, joka ei ole:

a) Facebookissa

b) Cos-fani

Ensimmäisen suhteen minulla ei ole aikomustakaan tehdä mitään mutta Cosin sivuilla vierailen toisinaan ja yritän löytää sisältäni edes pienen värähdyksen selaillessani tuota (mielestäni) tylsyyden ja tavanomaisuuden merta. Perusvaatetta toisen perään. Joo, on hyvät materiaalit ja yksinkertaisia vaatteita, joissa kaikki on kohdallaan, on vaikea löytää ja blaahblaah. Kuultu on. Mutta kun ei sytytä! Niin kuin nyt vaikkapa tämä villa-kasmir-neule:

Neuleen malli on hyvällä tavalla ylisuuri. Pidän materiaaleista ja siitä, että takaosa on etuosaa pidempi. Mutta mitä sitten? Missä se erityislaatuisuus, joka saisi juuri tämän neuleen nousemaan kaikkien muiden tarjolla olevien yli ja päätymään vaatevalikoimani kolmanneksi villaneuleeksi. Missä se juuri tietynlainen pilke silmäkulmassa tai arpi poskessa tai hassu tapa pitää kahvikuppia kädessä, joka saa jonkun erottumaan kahvilan vilinässä ja sydämen läpättämään? Missä omintakeisuus, missä ”sielu”? Ei missään. Samanlaisia on kolmetoista tusinassa.

En ymmärrä. Mutta saa yrittää käännyttää.