Eilen sain taas palautetta mielipiteestäni, jonka kirjoitin heinäkuun Oliviaan otsikolla ”Kirpputorit rikoslakiin”.
Mahtavaa, miten paljon provokaationi on herättänyt keskustelua. Mahtavaa on myös se, miten monella tapaa ihmiset ovat tekstin ymmärtäneet. Kirjoitin kesällä vastineeni Facebookissa käytyyn keskusteluun aiheesta. Tässä suurinpiirtein se, mitä silloin kirjoitin. Teille, jotka ette itseni tavoin Facebookissa ole.
”Kirpputorit ovat tietenkin asiakkaan kannalta mahtava paikka, etenkin vähävaraisille ja lapsiperheille. Itsekin ostan miltei kaikki lapseni vaatteet kirpputorilta, koska ne mahtuvat vain hetken päälle. Kun vaatteet ovat jääneet pieniksi lapselleni, vien ne takaisin kirpputorille myyntiin. Ongelma on vain se, että monet tuntuvat suhtautuvan myös itselleen uusina ostamiinsa vaatteisiin samalla periaatteella: käytetään hetki ja sitten kiikutetaan kirpputorille myyntiin. Pelottavan usein huuto.netissä näkee ”laput tallella” -ilmoituksia, eli vaatteita, joita ei ole vaivauduttu käyttämään kertaakaan. Ja yleinen asenne tällä hetkellä tuntuu olevan se, että tämä ns. ”vaatekaapin raivaus” on ihan ookoo, ”kirpputorit ja kierrätys on jees”. Minun mielestäni ei ole ookoo suhtautua vaatteisiin kertakäyttötavaroina ja olettaa, että niille löytyy jatkomarkkinat kirpputoreilta. Jos tavaroista eroon pääseminen ei olisi niin helppoa ja halpaa ja jopa kannattavaa, ihmiset saattaisivat ostaa harkitummin. Vaatteita ei pitäisi ostaa kuin karkkia tai maitoa, ei kaupasta eikä kirpputorilta. Joku sen kirpputorillakin myynnissä olevan tavaran on tehnyt ja sen valmistukseen on kulunut luonnonvaroja. Ideaalitilanteessa ostaisimme vaatteita vain pitkäaikaiseen käyttöön, silloin ei olisi mitään, mitä kirpputorilla myydä. Paitsi niitä lastenvaatteita.”
Rentoa päivää kaikille!
Minusta kirjoituksesi oli mahtava! Uskallan epäillä, että kaikki maalaisjärjen omistajat ymmärsivät tuon tarkennuksen alkuperäisestäkin tekstistä. :)
:) Kiitos Hanna! Sanat ovat kyllä niin mielenkiintoinen ”ilmiö”: ne eivät todellakaan ole yksimerkityksellisiä vaan jokainen lukee niitä omista lähtökohdistaan ja lataa niihin erilaisia merkityksiä kuin sanojen kirjoittaja. Se on kiinnostavaa ja haastavaa.
Mä en tajua miten jengi ymmärsi sen kirjoituksen niin väärin. :D Tai luki sieltä jotenkin ihan epärelevantteja yksityiskohtia. Itsekin olen innokas kirpparienkiertelijä ja mun mielestä sulla oli sekä alkuperäisessä jutussa että tässä tekstissä ehdottomasti pointti kohdallaan! Nimenomaan, ”vaatekaapin raivaus” huh, on vähän huolestuttavaa että on muka ihan normaalia hankkia läjäkaupalla vaatetta jota ei edes käytä, ja se vanhojen kirpparille vieminen ei tosiaan mitään pelasta: ei tartte kuin kiertää nyt vaikka Hietsua sulkemisaikaan niin näkee, kuinka paljon niistä tarjolla olleista jää lopulta kuitenkin myymättä. Kamaa vaan on maailmassa jo liikaa.
Kiva kuulla Am, ttä olet saanut kiinni pointistani! Olen itse suorastaan allergisoitunut tuolle ”vaatekaapin raivaus” -käsitteelle. Ja niin totta: ”Kamaa on vaan maailmassa jo liikaa”. Asiasta kukkaruukkuun: Liisa Jokinen kirjoitti Nyt-liitteessä aika pian sen mun mielipiteen jälkeen tosi hyvän kirjoituksen kirppareista. Siinä oli ihan mahtava se vanha nainen, joka sanoi, että sen vaatteet on niin hyvälaatuisia, että se ei ehdi käyttää niitä ennen kuolemaansa loppuun.
Hyvä juttu. Tosin joskus sattuu harkitsevillekin kohdalle impulssiostos, eikä uudelle aina löydy lähipiiristä haluajaa. Meikälle on käynyt niinkin, että harvoin käytettävä hyvä ostos (juhlamekko) ei enää mahdu päälle. En syyllistäisi ainakaan niitä, jotka eivät halua vuosikausia pitää kaapissa tilaa vaatteelle, jota ei ole tullut moneen vuoteen pidettyä – Alemyynnit (varsinkin ”halvan hinnan liikkeissä”) saattavat houkutella impulssiostoksiin. On myös epärealista odottaa, että suurin osa ihmisistä ostaa vain harkitusti 5 vuotta kestävää, jos tarjolla on 80% halvempi, lyhyen ajan kestävä vaate. Halpa hinta vie argumenttina voiton kestävyydeltä – lisäksi vaatteita ei vaan osteta kuten autoa, eikä sekään seikka ole merkityksetön, paljonko on käytettävissä olevat varat.Minulla väheni impulssiostokset kun lakkasin käymästä alemyynneissä:)
Heippa Mimmu. Jokaiselle sattuu varmasti joskus impulssiostoksia, ihmisiähän me vain olemme. Ja se on myös totta, että monella kehonmalli muuttuu iän myötä ja minkäs sitten teet: ne kaikkein laadukkaimmatkaan vaatteet eivät välttämättä enää mahdu päälle tai istu (itselleni kävi niin, että raskaus suurensi jalkaani melkein yhdellä kenkäkoolla ja joudun siksi myymään vanhoja kenkiä pois vaikka muuten olisin rakastanut niitä ikuisesti). Minusta vaatteita pitäisi ostaa enemmän sillä asenteella kuin autoa ostetaan – eikä kuin ruokaa. Mielestäni viisikin vuotta on lyhyt elinkaari vaatteelle. Hyvät ja laadukkaat vaatteet kestävät vuosikymmeniä. Haaveilen isosta asennemuutoksesta.
Minua yököttää myös se, että kirpputoreilla näkee näitä vaatteita, joissa on alkuperäiset hintalaput tallella ja niistä pyydetään lähes yhtä kovaa hintaa kuin millä ne on ostettu. Ikään kuin joku innosta hihkuen ostaisi toisen hutiostoksen kovalla hintaa. Olisi korrektia harkita ostosta jo liikkeessä, sovittaa ja miettiä käyttötarkoitusta, ehkä kokeilla vielä kotona ja palauttaa hintalappuineen kaikkineen takaisin ostopaikkaan. Ilmeisesti mahdollisuus ostaa sumentaa yllättävän monen ajattelun ja harkintakyvyn, ja omat virheostokset voi dumpata kirpputorille tai keräykseen. Kirpputorien idea kääntyy itseään vastaan, niistä tulee vain osa hullua kulutushysteriaa, lenkki sinne halpatyövoiman ja kaatopaikan välimaastoon.
Taisin kommentoida jo siihen alkuperäiseenkin kirjoitukseen, mutta kiitos taas.
Myönnän olevani satunnainen hutiostostelija, kierrän halvimmat kaupat yleensä kaukaa juuri sen takia että halpa hinta sumentaa usein ajatukset.
Asia on varmasti jo otettu esille aiemmassa ketjussa, mutta olen todella sitä mieltä että blogeilla on ainakin joissain määrin huono vaikutus lukijoidensa kulutustottumuksiin. Järkyttävintä on mielestäni nuorehkot naiset jotka ostelevat pari Miu Miun laukkua kuukaudessa. Ensimmäinen reaktioni oli mitä V… Tavara menettää arvonsa vaikka se olisi kalliskin, jos ihmisellä on varaa ja hän ostaa tippaakaan harkitsematta kaiken mistä pitää.
Heippa Anna ja kiitos! Juu, olen samaa mieltä, että blogeilla saattaa olla yllättävänkin paljon vaikutusvaltaa. Ja muutamien blogien lukeminen on lähes epätodellista. Minne se kaikki kama menee?
Olen ihan samaa mieltä, ja kiitos tän asian nostamisesta ns. pöydälle. Kirppikset sinänsä on oiva juttu – toisen roska on toisen aarre. Itselle turhat tavarat on hyvä kierrättää eteenpäin, se on selvä. Ongelma on nimenomaan siinä kuluttajan asenteessa – uutta tavaraa ostetaan ihan jatkuvasti, mikään ei riitä, eikä myöskään vaatteista haluta maksaa juuri mitään. Kirpparit, Uffit ja Fidat on täynnä uudehkoja, huonolaatuisia rättejä, joita jengi kauppaa, kun vaatekaappiin ei mahdu enää uusia halpisvaatteita. Ei se sellainen ole mitään kierrättämistä, että hankkiudutaan tavarasta eroon, jotta voidaan vaan jatkaa uuden tavaran ostamista jatkuvasti!
Ihana kuulla Tiia, että olet saanut noin hyvin kiinni pointistani. Ja tietenkin sydäntä lämmittää, että olet niin samoilla linjoilla :) Tähän touhuun on vaan pakko tulla muutos. Ja juuri tuo kaksinaismoralismi mua risoo: että ollaan tosi ekologisia ja tiedostavia ja sitten esitellään (blogeissa) joka viikko – tai pahimmillaan joka päivä – uutta kamaa. Ei paljoa lämmitä vaikka niistä kamoista nyt osa sitten olisikin luomupuuvillaa tai kierrätettyä nahkaa – tai kirpparilta. Nimenomaan just toi pointti on se tärkein: se ei ole mitään kierrättämistä vaan juuri sitä omatunnon viherpesua, että hankkiudutaan tavarasta eroon jotta päästään ostamaan lisää.
Hei Anna-Kaari, mun piti vielä lisätä tohon aiempaan kommenttiini, että jos sulla suinkin on aikaa, kannattaa ehdottomasti tutustua kulutuskriittiseen Empty Emptor-blogiin. Jess kirjoittaa mielenkiintoisia postauksia esim. klassikkovaatteista, vaatteiden laadusta, ostopäätösten tekemisestä ja eettisestä kuluttamisesta, ja mikä parasta, suuri osa hyvin pitkistä, pohdiskelevista ja täysin tekstipainotteisista postauksista nojaa tieteellisiin tutkimustuloksiin. Ajattelin, että sua voisi kiinnostaa. :) Blogi löytyy osoitteesta http://emptyemptor.com/.
Kiitos miljoonasti Tiia blogivinkistä! Ilman muuta löydän aikaa sen lukemiseen. Aihepiiri kiinnostaa sen verran paljon. Kiitos vielä!
Ymmärrän hyvin pointtisi. Luin taannoin Nyt liitteessä olleen kolumnin tästä aiheesta ja olen täsmälleen samaa mieltä sen kolumnin ja sinun kanssa. Itse kävin kirppareilla jo joskus 12 vuotta sitten ja köyhänä lukiolaisena ostin käytännössä kaikki vaatteeni kirpputorilta. Touhu on muuttunut vuosikymmenessä todella paljon! Kirppareista on tullut helppo vikaostosten dumppauspaikka ja tapa raivata tavaraa pursuavia nurkkia. Tavaraa tuli kirpparille entistä enemmän ja tämän seurauksena pöytien hinnat nousivat. Kun pöytien hinnat nousivat niin myös pöydissä olevien tavaroiden hinta nousi, jotta myyjä saisi voittoa. Sitten kun ostetaan kirpparilta niin sitä ajattelee helposti, että tämähän on vain kirpparilta, joten se on helppo laittaa taas uudestaan kiertoon, jos ei tykkää and so the story goes on… Kierrätys ja kirpputorit on hieno asia en sitä ollenkaan vastusta, mutta kirppareillakin nykyään tavarat maksaa joskus enemmän kuin kaupasta ja sitä kamaa on niin paljon, että ei se mahdu enää mihinkään eikä kenellekään niin jotenkin tämä touhu pitäisi saada järkevämmäksi. Kuten John Naish kirjoitti: Riittää jo!
No niinpä Mari. Kierrätys sisänsä ajatuksena on tekonakin on ilman muuta kannattava. Mutta kierrätyksen pointti ei voi olla se, että sen avulla päästään ostamaan vaan lisää kamaa, joka laitetaan taas heti kiertoon. Se on koko kirpputoriajatuksen väärinkäyttöä. Kaikki palautuu siihen, että meidän pitäisi vaan ostaa vähemmän. Ehkä ostotilanteessa voisi kuvitella mielessään maailman, jossa ei ole kirpputoreja eikä juuri muitakaan mahdollisuuksia päästä kamasta eroon. Silloin olisi pakko ostaa vain vaatteita, joihin haluaa sitoutua loppuelämäksi. Eikä kenelläkään (toivottavasti) ole niin isoa kämppää, että sinne voisi loputtomiin kerätä riepuja pölyttymään: tämän ajatusleikin avulla jokainen ostaisi kriittisemmin ja vastuullisemmin.